Suomen Nato-hetki koitti nyt, sanoo Jaakko Iloniemi: ”Suomen on oltava läsnä siellä, missä syvimmin vaikutetaan Suomen kohtaloihin”

Jaakko Iloniemi ponkaisi esiin nuorena. Työ ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on jatkunut kahdeksalla vuosikymmenellä.

”Kreml painotti silloisten rajojen loukkaamattomuutta, länsi halusi aseriisuntaneuvotteluja. Suomi tarjosi niille käynnistysryypyn”, Etyk-diplomaatti Jaakko Iloniemi näkee vuoden 1975 konferenssin merkityksen.

29.5. 2:00 | Päivitetty 29.5. 6:24

Yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi on tapana kutsua ihmisiä, jotka vaihtelevin tavoin puivat ja ohjaavat yhteiskuntamme asioita. Politiikan ja talouden rälssiä, usein silti taustalla. Ministeri Jaakko Iloniemi on ollut tätä joukkoa jo kahdeksalla vuosikymmenellä. Diplomatian huippumies, analyytikko, keskustelija. Vaikuttaja.

Miten sinne huipulle noustaan, Jaakko Iloniemi?

”Oikeastaan en tiedä. Minä halusin vain lehtimieheksi”, hän vastaa kysymykseen kotonaan Helsingissä. ”Opiskelin poliittista historiaa, mikä ei ainakaan olisi haitaksi päämäärälle. Menin heti myös ylioppilasrientoihin, ja siinä alkoi syntyä suhteita ja verkostoja.”

Iloniemi ei journalistiksi päätynyt, mutta kirjoittajaksi yhä enenevästi. Ja ystävystyttyään nuoren valtio-opin professori Jan-Magnus Janssonin kanssa he olivat 1958 luomassa Paasikivi-seuraa, kekkoslaisen ulkopolitiikan tukipistettä. Yöpakkaset kiristivät silloin tunnelmia.

”Enemmistö jäsenistä kannatti Kekkosen kaikkea politiikkaa, itsekin tuin hänen ulkopolitiikkaansa, mutta en sisäpoliittista linjaansa. Olin lähinnä sosiaaliliberaali.”

Iloniemestä tuli sisäpiiriä. 1960-luvulta polku ulkoministeriössä eteni nopeasti, 1970-luvulla hän luotsasi Etyk-prosessia kokoon ja kohosi vain 45-vuotiaana poliittiseksi alivaltiosihteeriksi.

Mutta vuonna 1983 tämä Washingtonin suurlähettiläs yllättäen jätti virkauran. Miksi, eikö diplomatia enää tarjonnut haasteita? ”Se oli hyvin epädramaattinen asia. Ulkoministeriössä ei ollut oikein sopivaa paikkaa minulle, ja SYP:n Paavo Laitinen pyysi pankin johtokuntaan. Hoidin siellä yhteiskuntasuhteita.”

Työpaikka vaihtui, mutta työkenttä pysyi: laaja katsanto, maailmantalouden ja -politiikan tuulet, turvallisuuskysymykset. EVA:n johtajana Iloniemi jatkoi samankaltaisissa kuvioissa. Ja kaiken aikaa hän on kirjoittanut valtavasti: raportteja, analyyseja, esseitä, kolumneja, kirjeitä…

Jäsenyys EU:ssa ja Natossa oli Jaakko Iloniemen mielestä hyvä päättää Suomessa erikseen.

Kolmen presidentin taustamiehenä Iloniemi ei tee suurta eroa päämiehilleen. ”Koivistoon liitetyn Suomen henkiinjäämisen idean voi yhtä hyvin nähdä Kekkosessa. Päätavoite oli turvata yhteiskuntajärjestelmämme, ja siinä onnistuttiin.”

Martti Ahtisaarta Iloniemi avusti etenkin presidenttikauden alussa. ”Lähinnä kirjoitin puheita ja autoin luomaan suhteita. Se oli jo erilaista aikaa kylmän sodan päätyttyä.”

Suomen suuret ratkaisut, jäsenyys EU:ssa ja Natossa, oli Iloniemen mielestä hyvä päättää erikseen.

”Silloin 1990-luvulla riitti vaihdos yya-kaudesta EU:hun. Samanaikaisesti vielä Nato olisi silloin ollut liian iso pala kansalle. Sen vuoksi virisi Nato-option ajatus: että hoidetaan se asia myöhemmin, otollisella hetkellä, semminkin kun Ruotsikaan ei ollut liittymässä.”

”Hetki koitti nyt”, hän täsmentää.

”On ensiarvoista, että Nato-päätöksestä ei tullut eikä saa tehdä sisä- tai puolustuspoliittisesti jakavaa kysymystä. Siihen voi olla tyytyväinen, että valtiojohtomme – Sauli Niinistö ja Sanna Marin – on ollut yksimielinen Nato-asiassa ja malttanut rauhassa odottaa suopeaa hetkeä”, ulkomaansuhteiden konkari puntaroi.

Onko Suomi nyt sitten kotona ja turvassa?

”Suomen on oltava läsnä siellä, missä syvimmin vaikutetaan Suomen kohtaloihin. Että siinä mielessä kyllä”, Iloniemi vastaa. Realistin tyylilleen uskollisesti: viileähkösti, turhia hehkuttelematta.

Kuka?

Jaakko Iloniemi

  • Syntyi 1932 Helsingissä.

  • Ylioppilas 1952, Porin lyseo. Valtiotieteen maisteri 1957, Helsingin yliopisto.

  • Ylioppilaskuntien liiton SYL:n pääsihteeri 1959 – 1961.

  • Ulkoministeriössä 1961–1983; kehitysaputoimiston päällikkö 1965–1971, YK-edustajan sijainen 1971–1972, Etyk-suurlähettiläs 1973–1975, poliittisen osaston päällikkö 1975–1976, poliittinen alivaltiosihteeri 1977 ja suurlähettiläs Washingtonissa 1977–1983.

  • SYP:n johtokunnan jäsen 1983–1990. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n tj. 1990–2000. Sitran projektipäällikkö 2000–2003.

  • Paasikivi-seuran perustajia 1958 ja pj. 1986–1994.

  • Bilderberg-kokouksissa 1991 ja 1993–1997.

  • Suomen Kuvalehden, Kanavan ym. kolumnisti.

  • Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri 1997–2005.

  • Ministeri 1994. Kunniatohtori 2000, Helsingin yliopisto.

  • Luottamustehtäviä ja huomionosoituksia.

  • Juuri ilmestyi Hannu Himasen Iloniemi – eminenssi -elämäkerta.

  • Asuu Helsingissä, leski, kolme lasta, neljä lastenlasta.

  • Täyttää maanantaina 30. toukokuuta 90 vuotta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat