Turkki asettui yllättäen vastahankaan Nato-prosessissa – Taustalla on maan umpikujaan ajautunut sisäpolitiikka, sanoo tutkija

Turkki asettui yllättäen vastahankaan Suomen ja Ruotsin Nato-prosessissa. Tutkijan mukaan Turkki haluaa lännen ottavan sen omat turvallisuuspoliittiset intressit vakavasti, mutta oikeastaan kyse on sen omasta umpikujaan ajautuneesta sisäpolitiikasta.

Berliinissä osoitettiin lauantaina mieltä Turkin kurdipolitiikkaa ja Yhdysvaltain imperialismia vastaan. Mielenosoittaja vaatii kyltillään oikeutta kurdeille.

16.5. 8:47

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan asettui perjantaina Suomen ja Ruotsi Nato-tien tukkeeksi sanomalla, ettei Turkki voi suhtautua maiden jäsenhakemuksiin myönteisesti.

Eilen maan ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu väitti Berliinin epävirallisessa Naton ulkoministerikokouksessa, että Suomi ja Ruotsi tukisivat avoimesti Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta.

Mikä Erdoğania hiertää niin pahasti, että Turkki on sen vuoksi valmis tuomaan asian kiilaksi pienen Suomen Nato-jäsenyyden väliin?

Ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu kuvattuna 14. toukokuuta Berliinissä.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija ja Turkki-asiantuntija Toni Alaranta arvioi, että kyse on väkivallan kehästä ja Turkin omasta, umpikujaan ajautuneesta sisäpoliittisesta prosessista.

”Ennen muuta kysymys on PKK:sta”, Alaranta sanoo.

Kurdistanin työväenpuolue PKK on järjestö, jonka tavoite oli alun perin irrottaa aseellisesti Turkin itäisiä osia omaksi kurdivaltiokseen. Vaatimukset ovat sittemmin laimentuneet tavoittelemaan itsehallintoa ilman omaa valtiota.

Turkki, Yhdysvallat ja EU ovat julistaneet PKK:n terroristijärjestöksi sen aseellisen toiminnan vuoksi. Sen tytärjärjestö YPG toimii Syyriassa osana SDF-asejoukkoja, jotka pitävät hallussaan sisällissotaa käyvän maan koillisosia.

Turkin ja PKK:n väkivaltainen konflikti on jatkunut jo yli 30 vuotta.

Kurdit eivät ole Turkissa pieni vähemmistö: 84-miljoonaisen maan kansalaisista arviolta viidennes on kurdeja.

Kurdeja on yhteensä noin 36–45 miljoonaa. Kurdien pääasiallisesti asuttama vuoristoinen alue Kurdistan sijaitsee Turkin, Iranin, Irakin, Syyrian ja Armenian raja-alueilla.

Turkin virallinen linja on valtion perustamisesta eli vuodesta 1923 lähtien ollut se, että kaikki kansalaiset ovat turkkilaisia eikä kansallisia vähemmistöjä ole.

Kurdit ja muut vähemmistöt ovatkin joutuneet kovakätisen turkkilaistamispolitiikan kohteeksi: kurdin kieli, kansanperinne ja jopa nimet olivat Turkissa vuosikymmeniä kiellettyjä.

PKK on syntynyt vastareaktiona tähän sortopolitiikkaan, joka on myös konfliktin ydinkysymys, Alaranta sanoo.

Kurdeja asuu paljon myös Kurdistanin ulkopuolella, mikä johtuu niin pakolaisuudesta, muutosta työn perässä kuin pakkosiirroista, joilla kurdeja on pyritty sulauttamaan valtakulttuuriin.

”Turkissa virallinen kanta ja yleinen kanta muutenkin on se, että terroritoiminnalla ei voida edistää [kurdien] asiaa”, Alaranta kommentoi PKK:n toimintaa.

Lisäksi PKK:lla on ulkomailla asuvan kurdidiasporan joukossa järjestöjä, jotka harjoittavat kurdien asian lobbausta. Turkki suhtautuu nuivasti myös niihin.

”Turkilla on lavea terrorismimääritelmä”, Alaranta kertoo.

Alaranta huomauttaa, että kurditaustaisia turkkilaisia toimii Turkin valtakunnanpolitiikassa ja on ollut presidenttinäkin. Hänen mukaansa yksittäisiin kurdeihin kohdistuvaa ongelmaa ei ole, ”kun ei tehdä politiikkaa kurdi-identiteetillä ja pelataan maan sääntöjen mukaan”.

Ongelma on myös, että Turkki laajentaa omaa PKK:n vastaista taisteluaan myös parlamentaarisia puolueita vastaan. Vähemmistön asemaa ajavat vaikuttamismahdollisuudet ovat siis vähäiset kaikilla rintamilla.

Kyse ei kuitenkaan ole aina edes PKK:sta. Yhteinen vihollinen on hyvä sisäpoliittinen ase.

”Aina jos on sellainen vaihe, että tarvitsee korjata omia rivejä, niin Turkin poliittinen johto voi tarvittaessa pistää bensaa liekkeihin”, Alaranta sanoo.

Rauhanprosessia ei ole nähtävissä useisiin vuosiin. Se on Alarannan mukaan ajautunut täysin umpikujaan.

Erdoğanin valtapuolueen AKP:n tärkein tukipuolue on nationalistinen MHP, joka on syntynyt PKK:n uhan motivoimana ja uskoo vain aseelliseen ratkaisuun.

Lähemmäs ratkaisua voitaisiin ehkä päästä, jos Turkkiin saataisiin uusi hallinto, Alaranta sanoo. Oppositiossa on hänen mukaansa esitetty maltillisempia näkemyksiä.

”On hyvä myös muistaa, että PKK on hyvin kiistanalainen myös kurdien itsensä keskuudessa”, Alaranta muistuttaa.

Alarannan mielestä on mielenkiintoinen kysymys, tuleeko olemaan ongelma, että Suomi hakee jäsenyyttä tiiviisti yhdessä Ruotsin kanssa. Turkin esittämän kritiikin on nimittäin tulkittu koskevan enemmän Ruotsia kuin Suomea.

”Luen tilannetta niin, että lopputulemana Turkki kyllä allekirjoittaa Suomen ja Ruotsin [Nato-]hakemukset, mutta siihen tulee olemaan jonkinmoinen matka, johon kuuluu paljon viestintää ja mutkia”, Alaranta summaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat