HS vieraili Eskilstunan teollisuus­kaupungissa, jossa Ruotsin nopea Nato-päätös jakaa mielipiteet: ”Tuntuu siltä, että Ruotsi on pakotettu mukaan johonkin”

Ruotsi on tehnyt täyskäännöksen turvallisuuspoliittisessa linjassaan, kun maa on päättänyt liittyä Natoon. Toisille kyse on kauan odotetusta uutisesta, mutta monet tuntevat pudonneensa keskustelun kelkasta kovan vauhdin takia. HS kysyi Eskilstunassa tuntemuksia Ruotsin Nato-jäsenyydestä.

Sosiaalidemokraattisen Jimmy Janssonin ja maltillisen kokoomuslaisen Jari Puustisen puolueet edustavat ruotsalaisen poliittisen kentän perinteisiä taistelupukareita, mutta Eskilstunan kunnassa heidän puolueensa tekevät yhteistyötä. Nato-kysymys on tuonut puolueet entistä lähemmäs toisiaan myös koko maan tasolla.

17.5. 2:00 | Päivitetty 17.5. 6:17

Eskilstuna

Eskilstunan keskustorilla myydään mansikkaa ja kesäkukkia. Paikalliset paistattelevat aurinkoista päivää keltaisilla metallituolilla.

On maanantai, ja Ruotsin hallitus ja valtiopäivät ovat päättäneet viedä maan Natoon. Ruotsi on muuttunut, mutta arki rullaa entisellään.

Jonkun mankasta pärähtää soimaan Sång till friheten, Björn Afzeliuksen sanoittama kuubalainen vasemmistoveisu. Mikäs sen sopivampaa, olemme kuitenkin perinteisessä teollisuuskaupungissa, jossa työväenliike on pitänyt huolen patasosiaali­demokraattisesta kuntapolitiikasta.

Kunnanjohtaja Jimmy Jansson, 44, purskahtaa nauruun.

”Vannon, minä en tilannut tätä!” sosiaalidemokraattien Jansson tyrskähtelee.

Maltillisen kokoomuksen edustaja Jari Puustinen, 53, hymähtelee vieressä.

Sosiaalidemokraattinen Jimmy Jansson ja maltillista kokoomusta edustava Jari Puustinen johtavat Eskilstunan kuntaa yhdessä keskustapuolueen kanssa. Heidän mukaansa puolueet ovat lähempänä toisiaan kuin moni luulisi. ”Meillä on samat päämäärät, vaikka yksityiskohdat eroavatkin toisistaan”, Puustinen sanoo.

Ruotsin kahta suurinta puoluetta edustavat Jansson ja Puustinen johtavat Eskilstunan kuntaa yhdessä, mikä on Ruotsin poliittisessa kentässä harvinaisuus.

Ruotsissa ei sinipunahallitusten perinnettä tunneta. Nyt Nato on tuonut puolueet hieman lähemmäs toisiaan.

Merkiksi yhteistyöstä pääministeri Magdalena Andersson ja oppositiojohtaja, maltillisen kokoomuksen Ulf Kristersson pitivät maanantaina yhdessä tiedotustilaisuuden, jossa he kertoivat hallituksen ja valtiopäivien vievän Ruotsin Natoon.

Maltillinen kokoomus on kannattanut Natoon liittymistä jo pitkään. Harmittaako heitä siis, että juuri demarit pääsivät tekemään päätöksen?

”Mielestäni ei ole väliä sillä, kuka päätöksen teki, kunhan se tuli tehtyä. Sille löytyi kuitenkin laaja tuki”, Puustinen sanoo.

Sosiaalidemokraateille valinta on ollut vaikeampi. Jansson kertoo henkilökohtaisesti suhtautuneensa positiivisesti puolustus­yhteistyöhön, mutta puolueessa on monia, joille päätös tekee kipeää.

”Kyse on identiteettikriisistä. Monet sosiaalidemokraatit ymmärtävät kyllä, miksi päätös piti tehdä, mutta se sattuu”, Jansson sanoo.

Kysymys Natosta aiheuttaa kipua myös kansalaisissa.

Eskilstunaa halkoo joki, jonka pinta nousee niin lähelle katuja, ettei tulvimiselle juuri olisi varaa.

Joesta pulpahtaa esiin mies. Sukelluspukuinen Magnus Bergman on tutkimassa siltojen betonirakenteita. Samalla hän on bongannut joenpohjasta ainakin viisikymmentä polkupyörää ja tusinan puistonpenkkejä.

Bergmanin kollega Jimmy Grönlund valvoo sukellusta rotvallin reunalla. Hän alkaa hieroa partaansa kädellään kuullessaan sanan Nato. Äänestä kuultaa läpi aito huoli.

”Se ei ole mikään yksinkertainen päätös”, Grönlund sanoo.

Jimmy Grönlund avusti sukeltaja Magnus Bergmania. Grönlundin mielestä Natosta olisi pitänyt järjestää kansanäänestys. Hän olisi silti äänestänyt liittymisen puolesta.

Ruotsissa on totuttu diskuteeraamaan kaikista aiheista. Nyt Nato-prosessi on tapahtunut niin nopeasti, ettei iso osa kansasta ole ehtinyt oikein edes mukaan, Grönlund sanoo. Monilta tuntuu puuttuvan eväät keskustelun käymiseen.

”Tuntuu siltä, että Ruotsi on pakotettu mukaan johonkin, mihin emme ehkä olisi edes halunneet.”

Grönlundin mielestä Natosta olisi pitänyt järjestää kansanäänestys. Kaikesta huolimatta, Grönlund kuitenkin pitää sotilasliittoon liittymistä asiana, joka täytyy tehdä.

”Jos olisin äänestänyt, olisin äänestänyt kyllä Natoon.”

Torilla luppoaikaa ennen koulun alkamista viettävät media-alan opiskelijat Alec Mustaffa, 18, ja Hampus Kroné, 19, ystävineen.

Monet vastaantulijat ovat kieltäytyneet haastattelusta kohteliaasti vedoten joko aikataulukiireisiin tai puutteellisiin tietoihin, mutta Mustaffa ja Kroné heittäytyvät mielellään Nato-keskusteluun.

Kronén mielestä ajatus Natosta tuo turvaa, kun taas Mustaffan mielestä Nato-jäsenyys tuntuu turvattomalta. Mahdolliset seuraukset pelottavat.

Mustaffan mielestä Ruotsin Nato-hakemus tuntuu spontaanilta reaktiolta Venäjän toimiin. Päätös tuntuu hätiköinniltä.

”Poliitikot valitsivat tämän, ei kansa. Vaikka valtaosa kansasta luultavasti kannattaa Natoon liittymistä”, Mustaffa sanoo.

Hampus Kroné ja Alec Mustaffa opiskelevat estetiikkaa ja mediaa Eskilstunassa. He ovat eri mieltä siitä, luoko Nato-jäsenyys turvaa vai turvattomuutta. Nuorten mukaan monia kyllä kiinnostaa Nato-keskustelu, mutta heillä ei ole juurikaan keinoja vaikuttaa asiaan.

Kunnanjohtajat Jansson ja Puustinen ovat itsekin yllättyneitä siitä vauhdista, millä Nato-päätöksiin on sekä Suomessa että Ruotsissa päädytty.

Kansanäänestykselle ei kuitenkaan ole heidän mielestään ollut tarvetta. Hallituksella on mandaatti tehdä tällaisia päätöksiä, kuntapoliitikot sanovat.

Ruotsalaisia uutismedioita selatessa voi huomata, että Nato-kysymystä on käsitelty myös kriittisesti.

Suomessa Natoon liittymistä vastustavat on helposti leimattu putinisteiksi. Sellaisesta ei Ruotsissa ole merkkejä, kunnanjohtajat sanovat.

Lopulta päätöstä asettuivat Ruotsin valtiopäivillä vastustamaan vain vasemmistopuolue ja ympäristöpuolue.

Ruotsissa käydään syksyllä valtiopäivävaalit. Puustinen ja Jansson eivät usko, että Natosta tulee puolueita jakava kysymys. Ruotsilla on muitakin huolia, kuten rikollisuus ja talous, joista riittää väännettävää.

Myös Eskilstuna on noussut otsikoihin ampumistapausten ja huumeongelmien takia. Jengiväkivalta on Venäjää läheisempi murhe.

”Tässä tilanteessa puolueiden tulisi vähentää riitelyä ja etsiä ratkaisuja yhdessä. Kiinnostavaa nähdä, kuinka äänestäjät reagoivat siihen, ja mitkä puolueet siitä hyötyvät”, Jansson sanoo.

Ruotsissa pohdiskellaan myös sitä, olisiko Ruotsi koskaan aloittanut Nato-keskustelua ilman Suomen vetoapua. Torilla kävelykeppiinsä nojaileva Marko Liikala, 49, toteaa, että Natoon hakeminen on tyhmää, koska se ei tunnu Ruotsin omalta päätökseltä.

”Ruotsi ei osaa itse, joten se menee Suomen perässä”, Liikala sanoo.

Marko Liikalan mielestä Ruotsi seuraa Nato-jäsenyydessä Suomea, eikä tehnyt päätöstä tosiasiallisesti itse.

Eskilstunassa on paljon ruotsinsuomalaisia. Liikalan mukaan suhtautumisessa Venäjään näkyy eroja sen perusteella, onko suomalaistaustaa vai ei.

Liikalan mukaan suomalaistaustaiset ovat valmiita menemään sotaan, jos tarvitsee. Ruotsalaiset menevät piiloon, Liikala sanoo.

Kunnanjohtajat ovat eri mieltä. Maanpuolustustahto on luja ympäri maan. Kiinnostus hemvärnetiä eli paikallis­puolustus­joukkoja kohtaan on noussut merkittävästi.

Jari Puustisen rinnassa on Ruotsin ja Suomen liput sekä Nato-tähti.

Yleinen asevelvollisuus lakkautettiin Ruotsissa vuonna 2010 ja palautettiin vuonna 2017, mutta pienimuotoisena. Sodan syttyminen Ukrainassa on vaikuttanut sekä Mustaffan että Kronén ajatuksiin armeijan käymisestä, mutta päinvastaisin tuloksin.

Kroné haluaa käydä armeijan, ja Venäjän toimet Ukrainassa vain vahvistivat tuota halua. Hän haluaa oppia puolustamaan maata.

Sen sijaan Mustaffa sanoo, että hänen armeijapohdintansa tyssäsivät sodan syttymiseen. Sodan kauheudet muuttuivat paljon konkreettisemmiksi.

”Isäni on Syyriasta. Tiedän, että sota on riskialtista ja vaarallista. Menkööt armeijaan ne, jotka uskaltavat ja pystyvät”, Mustaffa sanoo.

Janssonin ja Puustisen mielestä Nato-päätös ei muuta Ruotsin identiteettiä. Heidän mielestään Ruotsi voi yhä olla demokratian ja rauhan puolustaja, vaikka se kuuluisikin sotilasliittoon.

Toisaalta voi kysyä, kuinka neutraaliksi voi kutsua maata, joka valmistaa aseita muiden käymiin sotiin. Ruotsin aseteollisuus on mittava bisnes, joka todennäköisesti vain hyötyy Nato-jäsenyydestä, kuten Puustinen huomauttaa.

”Olemmeko todella olleet niin puolueettomia kuin annamme ymmärtää?” Jansson kysyy.

Lue lisää: Rauhaa vaalivalla Ruotsilla on myös toiset kasvot: Maa kehittää miljardeilla hävittäjiä, myy surutta aseita diktatuureille – ja jos kauppa sakkaa, apuun rientää prinsessa Victoria suhteineen

Sukellusta valvova Grönlund pitää Nato-hakemusta ruotsalaista identiteettiä järisyttävänä päätöksenä. Hän pyörittelee päätään.

Ruotsalaista kansallistunnetta enemmän Grönlundia kuitenkin huolettaa Venäjän reaktio Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Mitä jos syttyy kolmas maailmansota? Mitä jos joutuukin itse jättämään kotinsa ja ryhtymään pakolaiseksi? Mitä jos joku räjäyttää ydinaseen?

Grönlund pahoittelee, että pohdinta saattaa kuulostaa itsekkäältä. Eihän Ruotsi tässä nyt ole mitään hätää kärsimässä, vaan todellinen tragedia tapahtuu Ukrainassa.

”Sitä vain ajattelee lapsiaan. Vanhimmaiseni on 19, nuorin 12. Kysymys kuuluu, meneekö Naton myötä kaikki paremmin vai entistä huonommin.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat