Kannattajat heiluttivat Kolumbian lippua ja Gustavo Petro -naamaria tämän presidentinvaalikampanjan päätöstilaisuudessa pääkaupunki Bogotássa viime sunnuntaina.

Käännös vasempaan päin!

Kolumbia on lähellä valita ensi kertaa vasemman laidan presidentin, joka on vieläpä entinen sissi. Melkein koko Latinalainen Amerikka on värjäytynyt punaiseksi.


27.5. 2:00 | Päivitetty 27.5. 7:15

Pitäisi olla mahdotonta, että vasemman laidan ehdokas voittaa Kolumbian vaalit. Niin ei ole tapahtunut koskaan.

Sille on ymmärrettäviä syitä.

Ensinnäkin vasemmistolaiset aseryhmät ovat olleet pääroolissa lähes 60 vuotta kestäneessä Kolumbian sissi- ja huumesodassa. Vasemmistosissien, armeijan, oikeistolaisten kuolemanpartioiden ja huumeliigojen väkivallan seurauksena on kuollut arviolta 220 000 ihmistä, enimmäkseen siviilejä, ja yli viisi miljoonaa on paennut kotiseuduiltaan.

Toisekseen naapurimaa Venezuela on romahtanut täysin sosialistien käsissä. Pari miljoonaa diktatuurista paennutta venezuelalaista on asettunut Kolumbiaan.

Hätkähdyttävintä on, että sunnuntain presidentinvaalien suosikki on paitsi vasemmistolainen myös entinen sissisoturi.

Gustavo Petro, 62, kuului nuorena 17 vuoden ajan urbaaniin M-19-sissijärjestöön, joka väitti aseellista vastarintaansa keinoksi palauttaa demokratia vuoden 1970 vilpillisten vaalien jälkeen.

Henkivartija suojasi presidentinvaalien suosikkia Gustavo Petroa kampanjatilaisuudessa Medellínissä viime viikon perjantaina. Toukokuun alussa Petro perui kampanjamatkansa Kolumbian kahvinkasvatusseudulle asejengin tappouhkausten takia.

Tunnetuimmassa hyökkäyksessään M-19 otti panttivangiksi noin 300 ihmistä oikeuslaitoksen palatsissa vuonna 1985. Se päättyi armeijan väliintuloon ja noin sadan ihmisen kuolemaan, uhrien joukossa 11 korkeimman oikeuden tuomaria.

”Järjestö myönsi sen kollektiivisesti valtavaksi epäonnistumiseksi ja valtavaksi virheeksi. Minä en tehnyt päätöksiä siitä, koska en voinut. Olin vankilassa”, Petro kommentoi sanomalehti El Tiempon haastattelussa.

Petro istui vankilassa 16 kuukautta aseiden laittomasta hallussapidosta. M-19 laski aseensa vuonna 1990 ja menetti merkityksensä poliittisena puolueena nopeasti.

Petro sen sijaan nousi eri puolueiden riveissä kongressin edustajainhuoneen kautta senaattiin ja pääkaupunki Bogotán pormestariksi.

Gustavo Petron kannattajat heiluttivat M-19-liikkeen lippuja Calissa viime viikon torstaina.

Petro on johtanut kyselyjä presidentinvaalien alla noin 35–45 prosentin kannatuksella. Ero seuraavaan on ollut 15 prosenttiyksikön luokkaa.

Gallupkakkonen, konservatiivi Federico Gutiérrez ei kyselyjen mukaan pysty haastamaan Petroa toisella kierroksella 19. kesäkuuta. Niin moni äänestäjä rinnastaa hänet epäsuosittuun väistyvään presidenttiin Iván Duquehen, joka ei edes saisi pyrkiä jatkokaudelle.

”Petron voitto olisi jo itsessään sokki, ja voitto suurella erolla olisi todellinen löylytys vanhalle valtakoneistolle”, sanoo CSIS-ajatushautomon tutkija Ryan C. Berg.

Berg uskoo, että tavanomaisessa tilanteessa Petrolla ei olisi mahdollisuuksia voittoon – viime vaaleissa tämä selvisi täpärästi toiselle kierrokselle ja hävisi Duquelle yli 12 prosenttiyksiköllä – mutta nyt 50 miljoonaa kolumbialaista ovat poikkeuksellisen tyytymättömiä perinteisen kaartin vallanpitäjiin.

Aseryhmien väkivalta on taas yleistynyt, ja pandemian taloudelliset seuraukset ovat lisänneet köyhyyttä. Kansaa on suututtanut myös poliisiväkivalta mielenosoittajia vastaan. Peräti 85 prosenttia kolumbialaisista kokee maan menevän väärään suuntaan.

Kolumbian merkittävin sissijärjestö ei ollut Petron edustama M-19 vaan kommunistinen Farc, joka hallitsi laajoja alueita Kolumbian maaseudulla. Se solmi rauhan presidentti Juan Manuel Santosin hallituksen kanssa vuonna 2016, vaikkakin osa sen pettyneistä jäsenistä on palannut aseisiin.

Kolumbialaiset yllättäen hylkäsivät rauhansopimuksen kansanäänestyksessä, mutta maan kongressi hyväksyi hieman muokatun version kysymättä enää kansalta.

Rauha muutti Farcin kommunistiseksi pienpuolueeksi. Se tukee Petroa vasemmistolaisessa vaaliliittoumassa, joka voitti jo parlamenttivaalit maaliskuussa.

Presidentinvaaleista on kuitenkin tulossa arvaamattomat. Sitoutumaton populisti Rodolfo Hernández on ollut kovassa nosteessa juuri ennen vaalipäivää maalattuaan itsensä Petron tavoin ulkopuoliseksi korruptionvastustajaksi.

Jos hän ehtisi kiihdyttää kakkossijalle, hänellä olisi kyselyjen mukaan parhaat mahdollisuudet lyödä Petro kaksinkamppailussa.

Rodolfo Hernándezia kuvaava seinämaalaus Bogotássa.

Se tarkoittaisi, että ajatus vasemman laidan presidentistä tuntuisi kolumbialaisista sittenkin liian suurelta riskiltä. Insinööritaustainen Hernández, 77, voi tuntua turvallisemmalta ravistelijalta.

”Mielestäni Kolumbia on yhä keskustaoikeistolainen maa. Äänestäjäkunta ei ole luonteeltaan radikaalia”, tutkija Berg sanoo.

Suurempi osa kolumbialaisista voinee samastua Hernándezin kuin Petron kokemuksiin sisseistä. Hänen isänsä vietti 135 päivää Farcin vankina ja toinen kommunistinen sissijärjestö ELN tappoi hänen tyttärensä. ELN ei ole vieläkään laskenut aseitaan.

Tutkija Berg korostaa, että Kolumbiassa moni tekee eron ”vastuullisen” ja ”vaarallisen” vasemmiston välille ja näistä vaihtoehdoista Petro on tapana sijoittaa jälkimmäiseen leiriin.

Petro on kylläkin tehnyt pesäeroa Latinalaisen Amerikan vasemmistodiktatuureihin ja korostanut progressiivisia arvoja vanhakantaisen vasemmistolaisuuden sijaan. Hänen varapresidenttiehdokkaansa on musta nainen, aktivisti ja juristi Francia Márquez.

”Kolumbia ei tarvitse sosialismia vaan demokratiaa ja rauhaa”, Petro sanoi El País -sanomalehden haastattelussa.

Silti osa hänen puheistaan on saanut ihmisiä varuilleen.

”Helppo esimerkki on öljyteollisuus, jonka lakkauttamisesta hän on puhunut. Osa ihmisistä kysyy hermostuneena, mistä sitten saadaan rahaa yhteiskunnan turvaverkkoihin”, Berg sanoo.

Hän uskoo myös, että Petro saattaa hyvinkin normalisoida Kolumbian suhteet Venezuelaan, vaikka kansainvälinen yhteisö ei tunnusta diktaattori Nicolás Maduron oikeutusta valtaan.

Käy Kolumbian vaaleissa miten vain, Latinalaisessa Amerikassa on ollut käynnissä suuri käännös vasemmalle. Viime vuosina suuria maita toisensa jälkeen on keikahtanut oikeistovallasta vasemmistovaltaan: Meksiko 2018, Argentiina 2019, Bolivia 2020, Peru 2021, Chile 2022.

Tänä vuonna järjestetään presidentinvaalit Kolumbian lisäksi alueen suurimmassa maassa Brasiliassa, jossa vasemmistolainen entinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva on suosikki oikeistolaista istuvaa presidenttiä Jair Bolsonaroa vastaan.

Berg selittää, että Latinalaisessa Amerikassa vasemmistoa on karkeasti kahta lajia: maltillista järjestelmävasemmistoa ja järjestelmänvastaista, populistisempaa vasemmistoa.

”Jälkimmäisellä tuntuu olevan yliote”, Berg sanoo ja mainitsee esimerkkeinä populistipresidentit Andrés Manuel López Obradorin Meksikossa ja Pedro Castillon Perussa.

Pandemia oli Bergin mukaan kuin bensaa populistisiin liekkeihin, jotka roihusivat jo ennalta kompastelevan talouden ja siirtolaisvirtojen aiheuttaman turhautumisen voimasta.

”Latinalaisella Amerikalla on historiallisesti taipumusta panna uskonsa vahvoihin johtajiin välittämättä instituutioista, joiden pitäisi asettaa näiden vallalle rajoja, jos sen vain uskotaan nopeuttavan kehitystä.”

Tämä ei koske vain vasemmistoa. Tunnetuimpana esimerkkinä Brasilian Bolsonaro nousi oikealta laidalta vaihtoehtona vanhalle eliitille. Hän ihailee avoimesti mennyttä sotilasdiktatuuria ja hänen pelätään yrittävän kiistää mahdollisen tappionsa ensi syksyn vaaleissa – ihailemansa Donald Trumpin tapaan.

Latinalaisen Amerikan värjäytymisen punaiseksi voi siis tulkita osana vielä laajempaa ilmiötä, joka ei tunnusta väriä vaan on nostanut valtaan populisteja vasemmalta ja oikealta.

On tosin ajankohtainen poikkeuskin, joka oikein paistaa silmään mantereen kaikkien populistien joukosta.

Maaliskuussa virkaan astunut Chilen vasemmistolainen presidentti Gabriel Boric, 36, pitää ihanteenaan liberaalia eurooppalaista sosiaalidemokratiaa. Hän painottaa ihmisoikeuksia, ilmastotoimia ja demokratian syventämistä – ja vaikuttaa toimivan niin kuin saarnaa.

”Häneen on oltu tyytyväisiä jopa lehtien pääkirjoituksissa. Hän on aloittanut juuri oikeilla askelilla, vaikka vielä on liian aikaista arvioida kokonaisuutta”, Berg sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat