Moskovalainen Ilja Mirov on drag queen Nicky Jamm. Hän valmistautui sunnuntai-iltana, Venäjän kansallispäivänä 12. kesäkuuta Pride-kuukautta juhlivaan show’hun yökerhon takahuoneessa.

Show’n täytyy jatkua

Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti LGBTQ-yhteisössä paniikin. Moni muutti maasta, mutta Ilja Mirov jäi Moskovaan. Hän nousee yökerhon lavalle drag-esiintyjänä niin kauan, kun se on vielä mahdollista. Yhteisössä pelätään, että sodan loputtua sorto kiihtyy maan sisällä.


28.6. 2:00 | Päivitetty 28.6. 9:36

Moskova

Moskovalainen Ilja Mirov ottaa vieraan vastaan alusvaatteisillaan yökerhon takahuoneessa. Silmäkulmiin liimatut ihotimantit kiiltelevät. Paksu esiintymismeikki on valmis.

Mirov on podcast-juontaja ja drag queen Nicky Jamm, joka pukeuduttuaan tiukkaan hopeanväriseen mekkoon nousee Sisterz-klubin lavalle Equality Extravaganza -show’n pääesiintyjänä.

Venäjällä vietetään kansallispäivää. Ulkona liehuvat valko-sini-punaiset liput, mutta sisällä Sisterz-klubin hämärässä juhlitaan Pride-kuukautta – seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeutta olla oma itsensä. Sisällä voi puhua ja liikkua niin kuin haluaa.

Mirov säteilee. Hän tutustui dragiin yhdeksän vuotta sitten, kokeili ja löysi viimein itsensä. Ei tarvinnut olla mies tai nainen, vaan sai vapaasti ilmaista sisäistä maailmaansa.

”Luomme itsellemme tällaisia viihtyisiä kuplia, yhteisöjä, joissa voi olla mitä tahansa anteeksi pyytämättä. Olet sellainen kuin olet, ja kaikki ympärilläsi tukevat sinua mielellään. Ulkona on tietysti hiukkasen vaikeampaa.”

Drag- ja burleskiesiintyjät meikkaavat itseään illan show’hun moskovalaisella Sisterz-klubilla, jossa noudatetaan ”eurooppalaista standardia” kaikkien välisestä tasa-arvosta.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille Venäjä on yksi Euroopan vaikeimmista maista elää ainakin yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on heikentänyt olosuhteita entisestään. LGBTQ-yhteisössä hyökkäys aiheutti paniikin. Moni reagoi lähtemällä saman tien maasta, jos vain pystyi.

Moskovalaista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteisökeskusta johtava Tatjana Vinnitšenko vastaa puhelimeen Vilnasta. Hän muutti Liettuaan maaliskuussa taatakseen ulkomaisen rahoituksen varassa olevan järjestönsä toiminnan.

Vinnitšenko sanoo, että sodan myötä kaikki vähemmistöt, niitä puolustavat aktivistit ja järjestöt ovat joutuneet konservatiivisten piirien vihan kohteeksi – eivät ainoastaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt.

”Yhteiskunta on radikaalisti jakautunut ystäviin ja vihollisiin. Putinin hallintoa tukevat ihmiset ovat aktivoituneet. Sodan lisäksi on homofobiaa, ksenofobiaa ja kaikenlaista vihaa oman mielipiteen ilmaisemista, oppositiota sekä liberaali- ja ihmisoikeusagendaa kohtaan.”

Moskovalaisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ajavan kansalaisjärjestön johtaja Tatjana Vinnitšenko muutti maaliskuussa Liettuaan. Hän osallistui Vilnassa Pride-kulkueeseen, joka järjestettiin jo kesäkuun alkupuolella.

Duumassa käsitellään parhaillaan uutta lakialoitetta, joka ulottaisi homopropagandalain koskemaan myös aikuisia. Venäjällä on ollut jo yhdeksän vuotta voimassa laki, joka kieltää ”homopropagandan” alaikäisiltä.

Jos lakiesitys hyväksytään, Venäjällä pitää käytännössä vaieta homosuhteista ja sukupuolen moninaisuudesta eikä niitä saisi esittää samanarvoisina heterosuhteiden kanssa.

Valtion patrioottisen ja konservatiivisen retoriikan rivien välissä Eurooppa on ”Geirooppa” eli ”epänormaali” homo-Eurooppa, kun taas konservatiivisia arvoja vaaliva Venäjä on ”normaaliuden” tukipylväs ja suojasatama. Internetistä löytyy lukuisia Geirooppa-meemejä.

Kansalaisten asenteet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat keskimäärin kielteiset, etenkin Moskovan ja Pietarin ulkopuolella.

Tutkimuskeskus Levadan vuonna 2019 tekemässä valtakunnallisessa tutkimuksessa 56 prosenttia vastaajista ilmoitti suhtautuvansa homoihin ja lesboihin kielteisesti. Samalla lähes puolet, 47 prosenttia, oli sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöillä tulisi olla samat oikeudet kuin muillakin kansalaisilla.

Venäjällä sateenkaaritunnusta käyttävät ihmiset saavat peräänsä poliisin tai kansalliskaartin.

HS:n haastattelemien LGBTQ-järjestöjen mukaan jopa samaa sukupuolta olevan kumppanin kädestä kiinni pitäminen julkisella paikalla voi olla vaarallista. Joku voi käydä kimppuun. Vaikeinta on transsukupuolisilla.

Sateenkaarilippuja ei näy katukuvassa Moskovassakaan. Vähemmistöjen symbolia ei ole lailla kielletty, mutta käytännössä se on Venäjällä pannassa. Vinnitšenkon mukaan sateenkaaritunnusta käyttävät ihmiset saavat peräänsä poliisin tai kansalliskaartin.

Hän pelkää tilanteen pahenevan entisestään.

”Sortokoneisto ottaa vauhtia. Kun armeija palaa aktiivisista taisteluista, sorron vauhtipyörä ei suuntaudu ulospäin, kuten nyt Itä-Ukrainassa, vaan sisäänpäin.”

Kaikki eivät ole jääneet Venäjälle jännittämään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lontoossa toista maisterintutkintoa suorittava moskovalainen Anna-Maria Tesfaye perusti maaliskuun alussa Queer Svit -järjestön, joka auttaa sodasta kärsiviä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä pakenemaan Ukrainasta ja Venäjältä.

Järjestö on auttanut runsaan kolmen kuukauden aikana ulkomaille jo 134 ihmistä ja neuvonut viittäsataa. Suurin osa ”evakuoiduista” on Venäjältä, 77 prosenttia. Ukrainasta ulos autettuja on viidennes. Loput ovat Valko-Venäjältä, Uzbekistanista ja Kazakstanista.

YK:n mukaan erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kärsivät Ukrainan sodasta. Heillä on sukupuoli-identiteettinsä tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi suurempi riski joutua väkivallan uhriksi tai tulla syrjityksi avunannossa.

Tesfaye sanoo, että on henkisesti hyvin raskasta, kun kaikkia apua hakeneita ei ole mahdollista auttaa. Järjestö sai avunpyynnön Kiovan alueella olleilta miehiltä ja naisilta. Naiset Queer Svit sai rajan yli, mutta miehet jäivät maahan.

Järjestöllä on kymmenen koordinaattoria ja 60 vapaaehtoista eri puolilla maailmaa, muun muassa Saksassa, Armeniassa, Georgiassa, Britanniassa ja Kanadassa. He auttavat taloudellisesti ja juridisesti ja neuvovat byrokratian kanssa, jotta sodasta kärsivät pääsisivät ”homoystävällisiin” maihin.

Armeniaan on perustettu turvapaikka, jossa voi asua puoli vuotta odottaessaan viisumia turvallisempaan maahan tai valmistellessaan papereita turvapaikkahakemusta varten.

Maiden homo- ja queer-ystävällisyys perustuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa arvioivan järjestön ILGA-Europen luokitukseen. Järjestö panee Euroopan maat vuosittain paremmuusjärjestykseen sen perusteella, miten vähemmistöjen oikeudet ja yhdenvertaisuus niissä toteutuvat.

Venäjä sijoittuu 49 valtion joukossa sijalle 46 vertailuluvulla 8,45 prosenttia. Sen taakse jäivät Armenia, Turkki ja Azerbaidžan. Ukraina on sijalla 39 (vertailuluku 19 prosenttia).

Kärkipaikalle ylsi viime vuonna Malta (92 prosenttia) ennen Tanskaa ja Belgiaa. Suomi sijoittuu vähemmistöystävällisimpien maiden joukossa sijalle 12 lukemalla 60 prosenttia.

ILGA-Europen vertailuindeksin vaihteluväli on 0–100, jossa vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja syrjintä tarkoittavat nollaa prosenttia ja täysi yhdenvertaisuus sataa prosenttia.

Queer Svitin auttamista ihmisistä yksi on pyytänyt päästä Suomeen. Hän on lähtöisin Venäjältä ja matkustanut kolmanteen maahan odottamaan viisumin myöntämistä.

Tesfaye on asunut vaimonsa kanssa Lontoossa viime marraskuusta. Olo on vapaampi ja levollisempi kuin Moskovassa, jossa hän kertoo joutuneensa jatkuvasti kontrolloimaan itseään.

”Piti varmistella, etteivät naapurit epäile yhdessä asumista puolison kanssa. Täytyi koko ajan piilottaa itsensä. Koskaan ei voinut levätä, vaan piti olla aina hereillä. Täällä olen pelkästään tavallinen ihminen, joka elää elämäänsä”, Tesfaye sanoo puhelimessa.

Mirovin drag-esitykset olivat jonkin aikaa tauolla sodan vuoksi, mutta jatkuvat jälleen. ”Mitä vaikeampi tilanne, sitä enemmän ihmiset tarvitsevat raikasta ilmaa”, hän sanoo.

Sisterz-klubilla rävähtää soimaan skotlantilaisen muusikon Sophien Immaterial. Lavalle on saapunut Ilja Mirov eli Nicky Jamm.

Pari-kolmesataapäinen yleisö kiljuu ja nostaa kädet ylös. Traumaattisille kokemuksille omistettu esitys tallentuu kymmeniin kännyköihin.

Sinä päivänä kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Mirov selasi uutiset sosiaalisesta mediasta ja kävi asuntonsa lattialle makaamaan. Hän veti verhot ikkunoiden eteen ja selvitti internetistä, miten ikkunat tiivistetään teipillä niin, että pommin osuessa lasinsirpaleet eivät lentäisi sisään.

”Se oli suurin paniikkikohtaus, jonka olen koskaan kokenut yhdessä päivässä.”

Viihde-show keskeytettiin pitkäksi aikaa, koska sen esittäminen ei tuntunut eettiseltä. Ensimmäisessä podcastissaan sodan alettua Mirov keskusteli kahden psykologin kanssa mielenterveydestä.

Ukrainassa soditaan edelleen, mutta Moskovassa Mirovin show jatkuu.

”Mitä meidän pitäisi tehdä, hypätä kaikkien kalliolta? Ei. Täytyy jatkaa hengittämistä, täytyy jatkaa rakastamista, arvostaa ihmisiä, jotka ovat vieressä. Juuri sitä me yritämme nyt tehdä. Mitä vaikeampi tilanne, sitä enemmän ihmiset tarvitsevat jonkinlaista raikasta ilmaa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat