Ruotsi oli ensimmäinen länsimaa, joka listasi PKK:n terroristeiksi – Euroopassa Turkin ykkös­vihollinen on leimattu terroristi­järjestöksi hapuilevin askelin

Länsimaissa saatetaan pohtia, ovatko PKK-sissit vapaustaistelijoita vai terroristeja. Turkkilaisille kysymys on itsestäänselvä.

PKK-liikkeen taistelijoita Pohjois-Irakissa toukokuussa 2013. PKK:n riveissä taistelee myös paljon naisia.

23.5. 20:31

Oli kesäkuun 20. päivä 1987. Joukko Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n silloisen aseellisen siiven ARGK:n taistelijoita tunkeutui pieneen Pinarcikin kurdikylään ja vaati kylän vartijoita antautumaan, koska heitä pidettiin Turkin asevoimien apureina. Vartijat eivät totelleet, minkä jälkeen PKK-taistelijat surmasivat vartijat, kuusitoista lasta ja kahdeksan naista.

Pinarcikin joukkomurha on yksi monista PKK:n hyökkäyksistä, jotka Australian parlamentti listaa syikseen, miksi PKK on asetettu maan terroristijärjestöjen listalle. Perusteluissa on myös lukuisia PKK:hon yhdistettyjä itsemurha­pommituksia 1990-luvun loppupuolella ja monia muita iskuja, joissa Turkin turvallisuusjoukkojen jäsenet ja joskus myös siviilit ovat saaneet surmansa.

Noin neljäkymmentä vuotta jatkunut marxilaistaustaisen PKK:n taistelu Turkkia vastaan on synnyttänyt tasaiseen tahtiin keskustelua, jossa kysytään, pitäisikö PKK:ta kutsua vapaustaistelijoiksi vai terroristeiksi. Esimerkiksi yhdysvaltalainen radiokanava NPR on käyttänyt taannoin PKK-taistelijoista nimitystä “kapinalliset”, vaikka sen uutisoinnissa mainitaan myös, että PKK on listattu monissa maissa terroristijärjestöksi.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on uhannut estää Suomen ja Ruotsin pääsyn sotilasliitto Naton jäseniksi kurdikysymyksen takia.

PKK on noussut uutisiin, sillä Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin mielestä sotilasliitto Natoon pyrkivät Suomi ja Ruotsi ovat niitä Euroopan maita, jotka hyysäävät PKK:n väkeä, eivätkö suostu kohtelemaan heitä oikeina terroristeina. Ja niin ollen niiden paikka ei olisi Natossa.

Ruotsin kohdalla syytös on ainakin historian valossa erikoinen, sillä Ruotsi listasi PKK:n terroristijärjestöksi jo vuonna 1984 Olof Palmen hallituksen toimesta. Kun Palme murhattiin 1986, Ruotsin poliisi keskittyi jonkin aikaa vääräksi osoittautuneeseen teoriaan, jonka mukaan murhan takana olisi ollut juuri PKK.

Viime viikon perjantaina Ruotsin ulkoministeri Ann Linde nosti Twitterissä esiin Turkin syytökset PKK:n suojelemisesta kutsuen niitä “disinformaatioksi”. Linde huomautti, että Palmen hallituksen johtama Ruotsi oli Turkin jälkeen ensimmäinen maa, joka listasi PKK:n terroristijärjestöksi.

Moni muu Euroopan maa on tullut jälkijunassa ja hieman hapuilevin askelin. Esimerkiksi Saksa kielsi PKK:n vuonna 1993 terroristijärjestönä, mutta 1998 järjestö määriteltiin lievempään kategoriaan ”rikollisorganisaatioksi”.

Euroopan unionissa taas on ollut nähtävissä poliittista peliä ainakin ajoituksen suhteen. EU:n jäsenmaita edustava neuvosto määritteli PKK:n terroristijärjestöksi toukokuussa 2002, melko pian Yhdysvaltoihin tehtyjen syksyn 2001 terrori-iskujen jälkeen.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta ajattelee, että ajoitus kävi yksiin kansainvälisen terrorismin vastaisen sodan kanssa. Lisäksi Turkille oli äskettäin myönnetty jäsenehdokkuus EU:ssa 1999 ja osapuolet käynnistivät prosessin Turkin EU-jäsenyydestä vuonna 2005.

“Voi kuvitella, että se jotenkin liittyi siihen Turkin ja EU:n neuvotteluun EU-kandidaattistatuksesta ja Yhdysvaltain määritelmiin terrorismin vastaisessa sodassa. Turkkihan on aina vaatinut, ettei saa tehdä mitään erotteluja eri terrorismiryhmien välillä”, Alaranta sanoo.

Pommi-isku surmasi 37 ihmistä ja haavoitti noin 125 ihmistä Turkin pääkaupungissa Ankarassa maaliskuussa 2016. Iskusta otti vastuun Kurdistanin vapauden haukat -liike eli TAK, jota on sanottu Kurdistanin työväenpuolueesta PKK:sta irronneeksi ryhmäksi.

Turkin näkökulmasta näytti varmasti hämmentävältä, kun Euroopan unionin yleinen tuomioistuin jyräsi vuonna 2008 EU-jäsenmaiden päätöksen listata PKK terroristi­järjestöksi. Tuomioistuimen mukaan neuvosto ei ollut antanut riittävää selitystä sille, miksi PKK oli noussut terroristijärjestöjen listalle, jolla se ei ollut vielä puoli vuotta aiemmin.

EU-jäsenmaat eivät lotkauttaneet korvaansa tuomioistuimen päätökselle, ja niin PKK on EU:n virallisen politiikan mukaan yhä terroristijärjestö, samoin kuin se on ollut Yhdysvaltain näkökulmasta jo vuodesta 1997 alkaen.
 Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) sanoi eduskunnassa viime viikolla, että Suomen kanta PKK:hon on yksiselitteinen.

”PKK on kielletty Suomessa, koska se kuuluu myös Euroopan unionin terroristilistalle. Jos tämä on jollekin epäselvää, voimme sen suurin kirjaimin kirjoittaa ja sen sanoa missä tahansa yhteydessä.”

Turkkia on ihmetyttänyt ja suututtanut myös EU:n ja Naton pääpaikkojen isäntämaana toimivan Belgian suhtautuminen PKK:hon. Pari vuotta sitten Belgian korkein oikeus linjasi, ettei PKK ole terroristijärjestö vaan aseistettu osapuoli konfliktissa.

Belgian ulkoministeriö kiiruhti nopeasti twiittaamaan, ettei maan politiikka muutu tuomioistuimen päätöksestä miksikään.

“Belgia on ja pysyy jatkossakin uskollisena suhteissaan Turkin kanssa. Belgian kanta on yksiselitteinen: PKK on terrorijärjestö. Maamme jatkaa taistelua terrorismia vastaan kansainvälisten kumppaniemme kanssa.”

Tutkija Alaranta sanoo, että PKK:n voi mieltää kurdien aseelliseksi vastarinta­liikkeeksi, joka tavoitteli aiemmin itsenäistä maata ja sittemmin autonomiaa ja yhtäläisiä oikeuksia kurdeille Turkissa.

“Pääsääntöisesti PKK on yrittänyt iskeä Turkin viranomaisia vastaan. Mutta kyllähän siellä on isketty esimerkiksi kurdeihin, jotka on laskettu kollaboraattoreiksi. Ja sitten tietenkin sivullisia menee joissakin iskuissa, jotka on kohdistettu esimerkiksi poliisiasemaan tai santarmiin tai vastaavaan”, Alaranta sanoo.

Alarannan mukaan PKK:n taktiikat olivat etenkin järjestön alkuvuosina kovempia. Silloin murhattiin yleisesti Turkki-mielisiä kurdeja.

“Alusta saakka iso osa sitä konfliktia on ollut kylänvartija­järjestelmä, jossa on Turkin valtion palkkalistoilla olevia kurdeja. He pyrkivät vartioimaan niitä kurdikyliä, ettei PKK pääse niihin soluttautumaan. Ja sen takia iso osa uhreista on pitkin matkaa ollut kurdeja.”

Alarannan mukaan PKK:ta voi jossain määrin verrata Gazan aluetta hallitsevaan palestiinalaisten Hamas-liikkeeseen, jonka sisällä on aseistettuja militantteja, mutta myös esimerkiksi kulttuuriseen tai sosiaaliseen toimintaan keskittyviä kansalaisjärjestömäisiä tahoja.

Yhdysvaltain ykkösliittolainen Pohjois-Syyriassa oli ollut kurdien Syyrian demokraattiset joukot eli SDF, jonka sotilaallinen ydinryhmä on nimeltään YPG. Kuvassa kurdijoukot osallistuvat kurditaistelijoiden hautajaisiin lokakuussa 2019, kun Turkki hyökkäsi Pohjois-Syyriaan.

Oman erillisongelman Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiin on tuonut Turkin ärtymys siitä, että Yhdysvallat ja muut länsimaat ovat tehneet yhteistyötä Pohjois-Syyrian kurdialueilla Isis-terroristeja vastaan taistelleen kurdien YPG-liikkeen kanssa. YPG on PKK:sta versonut Syyrian kurdien sisarjärjestö.

Riippumaton istanbulilainen ajatushautomo Edam julkaisi tammikuussa selvityksen, jonka mukaan YPG:lle toimitettuja aseita on päätynyt PKK:n käyttöön eli Turkin asevoimia vastaan käytävään taisteluun. Selvityksen mukaan PKK on saanut haltuunsa esimerkiksi olalta laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia, panssarintorjuntaohjuksia ja pienoisdrooneja.

”Syyrian YPG:n operatiivinen johto koostuu PKK:n taistelijoista ja osa näistä on ihan Turkin kansalaisiakin. Tutkimuksessa on hyvin osoitettu, että se on hyvin orgaaninen ja yhtenäinen linkki. Sen takia minä puhun niistä aina YPG/PKK:na”, Alaranta sanoo.

Suomalais-kurdilaisen ystävyysseuran puheenjohtaja Sabah Abbas Ali totesi runsas viikko sitten HS:lle, että hänen mielestään länsimaat ovat tehneet virheen, kun ne ovat leimanneet PKK:n terroristijärjestöksi. Hänen mukaansa PKK taistelee kurdien oikeuksien puolesta ja sortoa vastaan samanlaisessa oikeutetussa taistelussa kuin suomalaiset sodissaan Venäjää vastaan.

Abbas Alin mukaan Suomessa asuu ainakin 15 000 kurdia, joista varmasti tuhannet vastustavat Turkin kovaotteista presidenttiä Erdoğania ja monet tukevat PKK:ta.

Kurdiaktivistit osoittivat tukeaan PKK-järjestön perustajalle Abdullah Öcalanille Ranskan Strasbourgissa helmikuussa 2019. Öcalan kärsii elinkautista vankeusrangaistusta Turkissa.

Toni Alaranta sanoo, että tavallisten turkkilaisten parissa taas ei vallitse mitään epäselvyyttä siitä, miten PKK tulisi nähdä.

“On hyvä muistaa, että tavallisen turkkilaisen korvissa tällainen keskustelu, että onko PKK terroristijärjestö vai ei, niin se on ihan absurdia. Siellä se on vakava kansallisen turvallisuuden kysymys.”

Kyseessä on sota, jossa on kuollut mahdollisesti yli 40 000 ihmistä – Turkin hallituksen mielestä PKK:n takia. On siis ainakin Turkin kansalle helppo selittää, miksi Turkki vaatii palautettavaksi PKK:hon kytkeytyviä ihmisiä.

Pulmalliseksi asetelman tekee se, että Suomi ja Ruotsi ovat oikeusvaltioita, jotka eivät voi noin vain ryhtyä palauttamaan ihmisiä, jos he ovat Turkin mielestä terroristeja. On yksi asia tukea jonkin järjestön päämääriä ja toinen asia olla sen aktiivinen toimija, kenties suoranainen terroristi.

“Suomi ei nyt voi mitään oikein tehdä ja alkaa peruuttamaan oikeusvaltio­periaatteesta ja ryhtyä palauttelemaan ihmisiä. Me voimme ehkä jotain rahaliikennettä tarkistella, mutta hyvin vähän me voimme tehdä. Olisi tärkeää, että Yhdysvallat ja Turkki neuvottelisivat siitä, mitä sen Syyrian kanssa tehdään. Että voiko siitä hieroa jotain kompromissia”, Alaranta miettii.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat