”Jos Saakašvili olisi presidentti, täällä olisi toinen Mariupol” – Sodan­vastaiset mielen­osoitukset jatkuvat Georgiassa

Georgian hallinto jatkaa tasa­painottelua Venäjän ja Ukrainan välillä. Mihin se on johtanut? Georgialaisen toimittajan Ija Baratelin kuusi vastausta.

Ukrainalaisia sodan uhreja kunnioittava flash mob -mielenilamus järjestettiin Tbilisissä Butšan tapahtumien tultua esiin. Kuva otettu dronella 6. huhtikuuta 2022.

25.5. 2:00 | Päivitetty 25.5. 6:23

Hyökkäyssodan alusta asti Georgiassa on aktiivisesti tuettu Ukrainaa. Tbilisissä on ollut lukuisia sodanvastaisia mielenosoituksia. Kaupungissa näkee runsaasti Ukrainan lippuja. Jotkut georgialaiset ovat lähteneet vapaaehtoisina taistelemaan Ukrainan puolelle.

Virallisella tasolla Georgian ja Ukrainan välit ovat kuitenkin hankalat. Ukraina kutsui jo kuukausi sitten lähettiläänsä Georgiasta kotiin, Kiova kritisoi Tbilisiä riittämättömästä pakotetoiminnasta, ja Georgian hallitus on torjunut Ukrainan pyynnöt ”toisen rintaman avaamisesta”.

Konflikti vaikuttaa myös Georgian sisäpolitiikkaan: hallitsevaa puoluetta arvostellaan pelkuruudesta ja syytetään Kremlin tukemisesta.

Georgialainen toimittaja Ija Barateli kertoo, kuinka maassa on yritetty tasapainotella Venäjän ja Ukrainan välillä – ja mihin tämä on johtanut.

Mielenosoittajat pitelevät Ukrainan lippua sodanvastaisessa kokoontumisessa parlamenttitalon edustalla Tbilisissä 7. maaliskuuta 2022.

1. Sekava pakotepolitiikka

”Georgia ei tule kohdistamaan Venäjään talouspakotteita”, ilmoitti Georgian pääministeri Irakli Garibašvili sodan toisena päivänä. ”Me pidämme lähtökohtana oman maamme ja kansamme intressejä.”

Seuraavan kuukauden aikana Georgian johtavan puolueen edustajat toistivat saman vakuutuksen moneen kertaan. Tästä seurasi diplomaattinen konflikti: Ukraina arvosteli Georgiaa pakotepolitiikasta kieltäytymisestä ja kutsui lopulta Tbilisin-suurlähettiläänsä kotiin.

Samaan aikaan Georgia kuitenkin tuki kaikkia Venäjän vastaisia päätöslauselmia YK:n turvallisuusneuvostossa ja yleiskokouksessa. Georgia oli myös ensimmäisten joukossa kannattamassa aloitetta Venäjän vastaisen kanteen nostamisesta kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.

Helmikuun 26. päivästä lähtien kaikki venäläisen VTB-pankin toimipisteet Georgiassa ovat olleet suljettuina. Maassa ei saa tehdä yhteistyötä pakotteiden alaisten venäläispankkien kanssa eikä käyttää Mir-maksujärjestelmää. Venäläisten pankkikorttien haltijat pystyvät Georgiassa nostamaan rahaa vain rahalähetysten kautta. Pankkitilin avaaminen georgialaisessa pankissa on nykyään Venäjän kansalaiselle hankalaa. Bank of Georgia vaatii tilin avaamisen yhteydessä venäläisiä allekirjoittamaan asiakirjan, jossa tuomitaan Venäjän aggressiot Georgiaa ja Ukrainaa kohtaan. TVS-pankissa ja muissa pankeissa voidaan perustelematta kieltäytyä antamasta Venäjän kansalaisille pankkikorttia.

Venäjällä ja Georgialla ei ole ollut diplomaattisuhteita 14 vuoteen.

Georgian ja Venäjän suhteet olivat rapautuneet jo ennen Ukrainan sotaa. Diplomaattisuhteita mailla ei ole ollut 14 vuoteen: ne katkesivat, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008. Viisumipakko otettiin maiden välillä käyttöön jo 22 vuotta sitten, kun Moskova syytti Tbilisiä siitä, että Georgian rajan yli Venäjälle pääsi täysin vapaasti tulemaan tšetšeenisotilaita. Vuonna 2012 Georgia poisti venäläisiä koskevia rajoitteita, mutta georgialaisten viisumipakkoa ei kumottu. Myös suorat lennot Moskovasta Georgiaan ovat ajoittain kieltolistalla. Tälläkään hetkellä maiden välillä ei ole lentoliikennettä.

Georgia sai edelleen osakseen arvostelua Ukrainasta: sitä kritisoivat ulkoministeriön johtaja Dmytro Kuleba sekä yksittäiset parlamentin kansanedustajat. Huhtikuun 23. päivänä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi totesi, että hän ”ei ymmärrä Georgian johtoa, joka kieltäytyy toteuttamasta Venäjän vastaisia pakotteita”. Zelenskyi muistutti, että ukrainalaiset ja georgialaiset ovat ”tosiasiallisesti veljeskansoja”, ja siksi hänen onkin niin vaikea hyväksyä tällaista kohtelua Georgian hallinnolta.

Tbilisin täytyi puolustella toimintaansa. Georgian keskuspankin pääjohtaja Koba Gvenetadze vakuutti, että sen paremmin USA, Britannia kuin EU:kaan ei ole valittanut Georgialle pakotteiden toteuttamatta jättämisestä. ”Olemme saaneet vain myönteistä palautetta.”

Georgian talousministeri Levan Davitašvili huomauttaa, ettei Georgia ole ainoa maa, joka ei ole ottanut Venäjän vastaisia pakotteita käyttöön, vaan myös jotkin Nato-maat ovat jättäneet niitä toteuttamatta. ”Georgian osoittamat pakotteet eivät todennäköisesti vaikuttaisi Venäjän talouteen, mutta ne voisivat entisestään heikentää omien kansalaistemme tilannetta, eikä sellainen ole meidän intresseissämme”, ministeri perustelee. ”On järjetöntä lähteä mukaan sellaisiin pakotteisiin, jotka eivät vaikuta hyökkääjään vaan ahdistavat vain Georgian väestöä”, täydentää puolustusministeri Juansher Burchuladze.

Presidentti Salome Zurabišvili Latvian-vierailulla 2019.

Georgian presidentti Salome Zurabišvili taas totesi Foreign Policy -julkaisun haastattelussa, että Georgian taloushallinto ja pankit ”eivät pelkästään noudata pakotteita vaan jopa ylittävät niiden vaatimukset, koska ne pelkäävät erottuvansa joukosta.”

Omiin pakotteisiin Georgialla ei Zurabišvilin mukaan ole mahdollisuutta. ”Olemme 90-prosenttisesti riippuvaisia Ukrainasta ja Venäjältä tuotavasta vehnästä”, hän selittää. ”Kyllähän Georgian ja Venäjän välillä käydään kauppaa, mutta enimmäkseen kaupan kohteina ovat hedelmät, jotka eivät ole pakotelistalla.”

Georgia ei ole riippuvainen Venäjältä tuotavasta sähköstä tai kaasusta, mutta Venäjä on edelleen yksi Georgian merkittävimmistä kauppakumppaneista ja georgialaisen viinin viennin suurin kohdemaa.

Presidentti Zurabišvili puolustaa pääministerin puheita siitä, että suoria pakotteita Venäjää kohtaan ei ole tulossa. Länsimaisten tiedotusvälineiden haastattelussa hän selitti:

”Oli maan sisäistä julkista mielipidettä ajatellen tarpeen ilmoittaa, että emme aio asettaa omia pakotteitamme kansainvälisten pakotteiden lisäksi.”

Kolmen kuukauden julkisen keskustelun jälkeen presidentti siis vahvisti, että Ukrainan tilanne ei ole Georgialle pelkästään ulkopoliittinen vaan myös sisäpoliittinen kysymys.

2. Ukrainan hallitus ”georgialaisen opposition sivuhaarana”

”Maa ja kansa ovat väsyneet onnettomuuteen ja levottomuuksiin. Rauha on välttämätön. Jos ei ole rauhaa, ei ole mitään”, totesi pääministeri Garibašvili 13. toukokuuta pidetyssä Georgialainen unelma -puolueen tapaamisessa. Puoluetoverit kiittelivät häntä vuolaasti ”rauhan säilyttämisestä”.

Irakli Garibašvili on 39-vuotias. Vuosi sitten hänet valittiin toista kertaa pääministeriksi Georgialainen unelma -puolueen muodostamassa hallituksessa. Georgialainen unelma on ollut maan johtava puolue jo yhdeksän vuoden ajan. Puolue nousi parlamenttivaalien voittajaksi heti perustamisvuonnaan 2012 päihittäen aiemman presidentin Mihail Saakašvilin puolueen Yhdistyneen kansallisen liikkeen. Vuodesta 2012 Georgia on ollut parlamentaarinen tasavalta. Presidentin valtaoikeudet ovat rajoitetut, ja pääministeri on maan johtava toimija. Poliittinen toiminta perustuu puolueisiin.

Saakašvili Tbilisissä joulukuussa 2006.

Mihail Saakašvili on Georgiassa kiistelty hahmo, jonka takia Ukrainan ja Georgian suhteet ovat jo vuosia olleet jännittyneet. Tämä vaikuttaa myös Georgian sisäpolitiikkaan.

Saakašvili oli Georgian presidenttinä kaksi kautta, ja jälkimmäisen kautensa päätyttyä, lokakuussa 2013, hän lähti Georgiasta. Maastamuuton jälkeen häntä vastaan nostettiin useita rikossyytteitä, ja Georgialainen unelma -puolue jatkoi taistelua häntä ja hänen kannattajiaan vastaan. Kahdeksan viime vuoden ajan georgialaisessa politiikassa on vallinnut ajattelutapa, jonka mukaan valtaapitävien vastustajat leimataan ”Saakašvilin kannattajiksi”, ”pahantekijöiksi” tai jopa ”Venäjän kätyreiksi”.

Vuonna 2015 Saakašvili sai Ukrainan kansalaisuuden ja osallistui aktiivisesti maan politiikkaan. Myös muutamat hänen entisen hallituksensa jäsenet muuttivat Ukrainaan ja saivat siellä yhteiskunnallisia virkoja. Georgiassa heistä annettiin kansallinen etsintäkuulutus (Interpol kieltäytyi tukemasta syytteitä). Georgialainen unelma -puolueen näkökulmasta siis Ukrainan hallitus on ikään kuin georgialaisen opposition sivuhaara.

Saakašvili palasi kuitenkin Georgiaan maan vaalien alla. Hänet pidätettiin 1. lokakuuta, ja hän on ollut siitä lähtien vangittuna. Vankeusaikanaan hän on aloittanut useita syömälakkoja, joista yksi johti niin vakavaan terveydentilan heikentymiseen, että hänet vietiin sairaalahoitoon.

Saakašvili oikeuden kuulemisessa Tbilisissä 17. maaliskuuta 2022. Hän sanoi pitävänsä kynttilää ja rukoilevansa Ukrainan puolesta.

Saakašvilin paluu Georgiaan ja pidätetyksi joutuminen synnyttivät joukkoprotesteja, joissa vaadittiin ex-presidentin vapauttamista. Protestoijat vaativat mielenosoituksissa myös Saakašvilin toimittamista sairaalahoitoon kuultuaan hänen terveydentilansa heikentymisestä nälkälakkojen vuoksi. Protestit johtivat lopulta poliisin ja mielenosoittajien välisiin yhteenottoihin ja pidätyksiin. Helmikuun 12. päivänä Ukrainan yleinen syyttäjälaitos totesi Saakašvilin vahinkoa kärsineeksi osapuoleksi asiassa, joka koski sopimatonta kohtelua georgialaisessa vankilassa.

Pääministeri Garibašvili on vakuuttunut, että Saakašvili palasi Georgiaan järjestääkseen vallankaappauksen ja viedäkseen Georgian sotaan.

Ukrainan presidentti Zelenskyin esikuntapäällikön neuvonantaja Aleksei Arestovitš joutui jokin aika sitten Georgian hallituksen kritiikin kohteeksi nostettuaan esiin Abhasian ja Etelä-Ossetian palauttamisen Georgialle. Saakašviliin viitaten Arestovitš esitti, että maan johtajana tämä varmasti aloittaisi sotatoimet.

Georgian pääministeri Irakli Garibašvili tiedostaa Saakašvilin läheiset suhteet Ukrainan hallintoon. Vaikuttaakin, että Kiovan kanssa käymässään keskustelussa hän kohdistaa sanansa pikemminkin oman maansa entisen presidentin kannattajille kuin ukrainalaisille kollegoilleen. Georgialainen unelma -puolue on vahvasti sodanvastainen. Jo kymmenen vuoden ajan se on retoriikassaan korostanut, että vuoden 2008 sota Venäjän kanssa oli Saakašvilin aikaansaama ja että sen vuoksi Georgia on kärsinyt ja on edelleen miehitetty.

Pääministeri Garibašvili sanoo: ”Ukrainan ylin johto on myöntänyt, että sen toiveena ja tavoitteena on saada aikaan toinen rintama Moldovaan ja Georgiaan.”

Hän huomauttaa, että ”perusteettomia syytöksiä” alkoi virrata nimenomaan sen jälkeen, kun Georgia kieltäytyi liittymästä sotaan. Garibašvili on vakuuttunut siitä, että Saakašvili palasi Georgiaan tasan yhdestä syystä: järjestääkseen vallankaappauksen ja viedäkseen Georgian sotaan (ex-presidentti saapui Georgiaan lähes puoli vuotta ennen sodan alkamista).

”Jos Saakašvili olisi tällä hetkellä vallassa, olisimme sodassa, täällä olisi toinen Mariupol. Ymmärrättehän, millaiselta likaiselta provokaatiolta olemme teitä varjelleet?” pääministeri vakuutteli maan eri alueilla kiertäessään.

Pääministerin puheet ovat saaneet vastakaikua: Georgian kansallisen demokraattisen instituutin tekemän kyselytutkimuksen mukaan suuri osa (46 prosenttia) georgialaisista suhtautuu myönteisesti Garibašvilin asennoitumiseen Ukrainan sotaa kohtaan.

Vielä suurempaa kannatusta saa presidentti Zurabišvili, joka myös vastustaa sotaa mutta on lisäksi voimakkaasti kritisoinut Venäjää vieraillessaan Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Hänen mielipiteidensä kannalla oli 63 prosenttia kyselyyn vastanneista.

3. Presidentillä ei Georgiassa ole valtaa – eikä puolueilla kannatusta

Georgia on semipresidentiaalinen valtio, eli presidentin virka on lähinnä edustustehtävä. Salome Zurabišvili ei siis voi itse tehdä politiikkaa, vaan hän on täysin sidoksissa Georgialainen unelma -puolueeseen. Hänen viimeaikaiset ulkomaanmatkansa ja turhan kärkkäät lausuntonsa Venäjää kohtaan ovat herättäneet puolueessa siinä määrin huolta, että ne on ilmoitettu ”henkilökohtaisiksi” matkoiksi, joista ei ole sovittu hallituksen kanssa, ja jopa ”perustuslain vastaisiksi”.

64 prosenttia ilmoitti ei kannata yhtäkään maan poliittisista puolueista.

Kansanedustajat vetosivat maan perustuslakituomioistuimeen, jotta se vahvistaisi presidentin rikkoneen lakia. Tätä tarkoitusta varten parlamentin täytyi pikaisesti tehdä korjauksia lakiin perustuslakituomioistuimesta, jotta presidentistä voitiin valittaa tuomioistuimeen.

Viimeaikaisten mielipidetutkimusten mielenkiintoisin tulos kiteytyy lukuun 64 prosenttia. Se kertoo, kuinka suuri osa kyselyyn vastanneista ilmoitti, että ei kannata yhtäkään maan poliittisista puolueista. Tämä tulos kertoo kasvavasta ongelmasta. Hallitsevaa Georgialainen unelma -puoluetta syytetään seisahtuneisuudesta ja kyvyttömyydestä tehdä uudistuksia, oppositiota puolestaan hajanaisuudesta, populismista sekä tuoreiden kasvojen ja johtajien puutteesta. Georgialaiset eivät tiedä, ketä äänestäisivät – jos ylipäänsä äänestävät.

Vuoden 2020 parlamenttivaaleissa Georgian parlamenttiin valittiin kymmenen eri puolueen edustajia. Vaalit voitti kolmannen kerran peräkkäin Georgialainen unelma, mutta tällä kertaa se menetti perustuslaillisen enemmistön (3/4 paikoista). Georgian parlamentissa on 150 paikkaa, ja Georgialainen unelma sai niistä 90, mikä oikeutti sen muodostamaan hallituksen (hallitus on tosin sittemmin kahden vuoden aikana vaihtunut lähes täysin, pääministeriä myöten). Suurin oppositiopuolue, Saakašvilin perustama Yhdistynyt kansallinen liike, sai 36 paikkaa, mutta sen lopulliseksi paikkamääräksi tuli 32, koska osa edustajista kieltäytyi paikastaan protestimielessä. Muiden oppositiopuolueiden paikkamäärä vaihtelee yhdestä viiteen.

Oppositio ilmoitti vaalitulosten perustuvan vilppiin, järjesti mielenosoituksia ja julisti boikotoivansa parlamentin istuntoja. Neuvotteluihin täytyi kutsua sovittelijaksi EU:n edustaja, ja lopulta Georgian parlamentti kokoontui täysilukuisena ensimmäisen kerran vasta seitsemän kuukautta vaalien jälkeen.

4. Sota Venäjää vastaan on palannut georgialaisten mieliin

Vaikka valtapuolue Georgialaisen unelman johto ei halua kuullakaan puhetta ”toisesta rintamasta”, yhteiskunnassa käydään keskustelua. Vuonna 2008 käyty sota Venäjää vastaan on palannut ihmisten mieliin. Ukrainaa puolustaviin mielenosoituksiin osallistuvat georgialaiset kyselevät sosiaalisessa mediassa: ”Ukraina voittaa, länsi auttaa sitä, mutta missä on tämän päivän Georgia?”

Vuoden 2008 sotatoimiin osallistunut Georgian vastavakoilun entinen päällikkö Levan Tabidze kertoo Meduzan haastattelussa, että Tshinvalin piirissä [Etelä-Ossetiassa] sijaitsevat Venäjän tukikohdat ovat nyt haavoittuvassa asemassa. Periaatteessa olisi siis mahdollista palauttaa alueet Georgialle, mutta ”vain jos maata johtaa vahva, isänmaallinen hallitus ja vasta, kun Venäjä on tarpeeksi heikentynyt”.

”Ukraina voittaa, länsi auttaa sitä, mutta missä on tämän päivän Georgia?”

”Venäjä on vuoden 2008 sodan jälkeen perustanut Tshinvalin piiriin jopa 20 sotilastukikohtaa [Venäjä ei ole julkistanut tietoja]. Suurin osa näistä tukikohdista on kuitenkin pieniä. Suuria tukikohtia on vain Tshinvalissa, Džavassa ja Dzarin tiellä. Normaalitilanteessa niissä suorittaa palvelustaan noin 4 000–5 000 sopimussotilasta. Tukikohtien varustus on niin vanhentunutta, että sitä ei voitaisi hyödyntää sotakäytössä. Lähes kaikki käyntikuntoiset tankit on viety Ukrainaan”, Tabidze kertoo viitaten lähteisiinsä erikoisjoukoissa.

”Jokin aika sitten näimme, kuinka kaksi pataljoonaa Tshinvalin alueelta kerättyjä vapaaehtoisia pakeni Ukrainasta saman tien. Kun joukkoja siirrettiin Ukrainaan, Tshinvaliin jäi enintään 1500 varussotilasta, enimmäkseen huoltohenkilöstöä. Tshinvalissa on siis hädin tuskin 200 sellaista henkilöä, jotka pystyisivät realistisesti ajatellen tarttumaan aseisiin.”

Tabidze uskoo, että Georgia pystyisi 26 000 varussotilaan voimin valtaamaan Tshinvalin ja etenemään Džavaan, Venäjän rajalle asti päivässä – mutta maa ei pystyisi vastaanottamaan vastaiskua. Sillä ei ole nykyaikaista kalustoa: droneja ja tehokkaita ilmatorjuntajärjestelmiä.

”Georgialainen unelma -puolueen politiikan takia isänmaallisuus niin armeijassa kuin yhteiskunnassakin on nollassa. En edes muista, milloin täällä viimeksi olisi puhuttu alueiden palauttamisesta. Yhdeksässä vuodessa meistä on tullut käytännössä Venäjän hallintoalue”, harmittelee sotilastaustainen Tabidze. ”Georgia on nyt väärällä puolella historiaa. Olen varma, että Ukrainassa on pian kaikki hyvin, mutta meidän kohtalomme on edelleen hämärän peitossa.”

5. Kyvyttömyys muodostaa kantaa suhteessa Ukrainaan

Huhtikuun lopulla Ukraina ja Georgia yrittivät paikkailla välejään. Georgian parlamentin lähettämä delegaatio matkusti Kiovaan, Irpiniin ja Butšaan 50 päivää Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.

Delegaatiota johti Georgian parlamentin puheenjohtaja Šalva Papuašvili. Vierailun aikana hän kommentoi Venäjään kohdistuvia pakotteita ja lupasi, että ”Georgia ei tule millään tavoin auttamaan Venäjää”. Delegaatioon kuulunut opposition kansanedustaja Hatuna Samnidze uskoo, että Georgialainen unelma -puolue katsoi Ukrainan-vierailun välttämättömäksi koettuaan voimakasta painetta niin lännestä kuin omastakin yhteiskunnastaan.

”Tosiasiassa Georgialainen unelma suhtautuu Ukrainan kysymykseen arkaillen. Puolueessa kuitenkin tajuttiin, että oppositio tekee vierailun joka tapauksessa, koska protokolla sallii sen, ja ymmärrettiin, että tämä ei olisi heille eduksi. Näin ollen kahdessa päivässä päätettiin, että perustetaan itsensä hallituksen puheenjohtajan johtama delegaatio”, Hatuna Samnidze selittää. ”Ja tiedättekö, millainen tapaaminen se oli? Kuin vanhat luottoystävykset olisivat riitaantuneet mutta sitten jonkin ajan kuluttua tehneet sovun, ja nyt molemmat ovat onnellisia siitä, että voivat taas luottaa tuttuun tukeen.”

Samnidzen mukaan Ukraina loukkaantui siitä, ettei Georgia osoittanut tukeaan eli järjestänyt vierailua Ukrainaan sodan ensimmäisinä päivinä. Hän selittää, että Kiovalle olisi informaatiosodan kannalta tärkeää osoittaa, että kaikki ovat sen puolella – ”jopa Georgia tukee Ukrainaa, vaikka pelkääkin Venäjää.”

Georgian oppositio kokee, ettei valtapuolue niinkään pelkää Venäjän hyökkäystä, mutta se ei vain osaa muodostaa jämäkkää, täsmällistä kantaa siihen, kuinka Ukrainan kysymyksen suhteen pitäisi toimia.

Huhtikuussa Georgia ilmoitti ensi kertaa, ettei siitä tule Venäjälle ”porsaanreikää”, jonka avulla voisi kiertää pakotteita.

”Me pyysimme [parlamentin delegaation] vierailua Ukrainaan hyökkäyssodan ensimmäisestä päivästä alkaen, mutta he vastasivat: Sotaako te muka kaipaatte?”, Samnidze kertoo. ”Valtapuolueen kannattajat ilmaisevat usein, että Zelenskyi ’ei ole suojellut maataan’. Luulen, että se on tapa testata yhteiskunnan reaktioita. Se, että parlamentin kanta on muuttunut, on myös osaltaan kansan ansiota. Georgialainen unelma on huomannut, että se on menettämässä luottamusta. Eivät georgialaiset tietenkään halua sotaa. Ei kuitenkaan sovi myöskään loukata kansan henkeä ja viestiä epätoivoa ja näköalattomuutta. Sehän tarkoittaa, että hallitus ei ole valmis suojelemaan kansalaisiaan.”

Kiovassa 16. 4. 2022 järjestetyn tapaamisen jälkeen Georgia ilmoitti ensimmäistä kertaa, että Georgiasta ei tule Venäjälle ”porsaanreikää”, jonka avulla voisi kiertää pakotteita.

Hatuna Samnidze uskoo, että Ukrainan sota voi nopeuttaa Georgian liittymistä EU:hun. Georgia jätti jo jäsenhakemuksensa kaksi vuotta suunniteltua aikaisemmin. ”Ymmärrämme, että tämän prosessin ajurina on ukrainalaisten urheus, heidän verensä ja kyyneleensä. Jos hakemuksemme hyväksytään kuukauden kuluttua, EU esittää Georgialle uudistussuunnitelman. Sen viivyttäminen tulee olemaan mahdotonta. Jos hallitus torppaa mahdollisuudet liittyä EU:hun, kansa alkaa toimia jo toisella tavoin.”

Toukokuun viidentenä päivänä Georgian pääministeri Garibašvili piti puheenvuoron Varsovassa järjestetyssä kansainvälisessä konferenssissa, jossa olivat mukana myös Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sekä Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen. Hän antoi yhden voimakkaimmista lausunnoista Ukrainan kysymykseen liittyen: ”Me tuomitsemme Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Se on selkeä ja törkeä rikkomus kansainvälistä oikeutta, lainsäädäntöä ja YK:n peruskirjaa vastaan.”

Garibašvili ilmoitti myös, että Georgia on myöntänyt seitsemän miljoonan dollarin määrärahan tukemaan niitä noin 28 000:tta ukrainalaista pakolaista, jotka vuoden 2022 aikana tulevat Georgiaan.

6. ”Georgia on menettänyt asemansa Ukrainalle”

Samalla kun Tbilisi empii lisäpakotteiden asettamista, yhdysvaltalainen diplomaatti ja Yhdysvaltain entinen Nato-suurlähettiläs Kurt Walker on todennut, että Georgia on menettänyt asemansa alueen uudistusvoimaisimpana maana Ukrainalle.

”Aikaisemmin Georgia oli alueen maista parhaiten valmis Nato-jäsenyyteen ja lähentymiseen EU:n kanssa. Ukrainan suuri koko oli ongelma. Moldova ei ollut valmis”, selitti Walker georgialaiselle verkkojulkaisu Palitranjusille antamassaan haastattelussa. ”Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että Georgia on alettu nähdä maana, jossa demokratia on ottanut takapakkia. Kehityksen veturin roolin on nyt ottanut Ukraina... Odotamme kärsimättöminä seuraavia vaaleja [Georgiassa] ja toivomme näkevämme parannuksia reiluuden ja vapauden osalta.”

Georgian seuraavat parlamenttivaalit järjestetään vuonna 2024. Niiden tulos voi olla tiiviisti sidoksissa siihen, kuinka Ukrainan sodassa käy.

Julkaistu Meduzassa 18.5.2022. Tekstiä on tiivistetty HS:n toimituksessa. Alkuperäinen juttu luettavissa täällä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat