USA on lähettämässä raskaita raketin­heittimiä Ukrainaan – Voivatko ne kääntää sodan kulun?

The New York Timesin lähteen mukaan kaluston lähettämisestä tiedotetaan julkisesti todennäköisesti ensi viikolla.

27.5. 15:01 | Päivitetty 28.5. 7:59

Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin hallinto on hyväksynyt pitkän kantaman raketinheitinjärjestelmien lähettämisen Ukrainaan, kertoo The New York Times viranomaislähteisiin viitaten.

Lehden lähteen mukaan kaluston lähettämisestä tiedotetaan julkisesti todennäköisesti ensi viikolla. Perjantaina Valkoisen talon lehdistösihteeri kieltäytyi vahvistamasta, että päätös asiasta olisi jo tehty.

Ukraina on pyytänyt uutiskanava CNN:n mukaan Yhdysvalloilta jo jonkin aikaa sitten raskaita raketinheittimiä, joilla voisi olla merkitystä Ukrainan sodan lopputulokseen. CNN:n lähteiden mukaan presidentti Volodymyr Zelenskyi on pyytänyt heittimiä jo useiden viikkojen ajan.

Ukrainan pyyntölistan ensimmäisenä on suomalaisille tuttu M 270 MLRS -raketinheitin. Toisella sijalla on tämän heittimen nuorempi versio M 142 Himars. Edellisen heittimen kasettiin voidaan ladata kerrallaan 12 rakettia ja kaksi ohjusta, jälkimmäiseen kuusi rakettia tai vaihtoehtoisesti yksi ohjus.

M 270 MLRS -raketinheitin oli käytössä jo Persianlahden sodassa 1990–1991.

Juuri ohjukset näyttävät huolestuttavan amerikkalaisia, sillä heitinten käyttämän ATACMS-tykistöohjuksen kantomatka on 300 kilometriä. Ukraina voisi siis halutessaan tulittaa kohteita myös Venäjän puolella. Vastustajien peruste on siis pelko sodan laajenemisesta.

Samalla perusteella mutta asiaa kierrellen ilmaisten Pentagon kieltäytyi maaliskuussa Puolan ehdotuksesta, jonka mukaan Puola olisi toimittanut Ukrainalle vanhoja Mig-29-hävittäjiä ja saanut Yhdysvalloilta uusia koneita tilalle.

CNN:n lähteiden mukaan Yhdysvaltain poliitikot olisivat kuitenkin taipumassa raketinheitinten toimittamiseen ja The New York Timesin lähteiden mukaan päätös on jo tehty. Britannia on tiettävästi valmis toimittamaan samoja laitteita, kunhan Yhdysvallat tekee ensin oman päätöksensä.

Lontoossa ja Washingtonissa ollaan ilmeisesti tulossa siihen johtopäätökseen, että nämä aseet voivat pelastaa Ukrainan pulasta Donbasissa.

Satojen kilometrien etäisyydeltä ammuttujen ohjusten merkitys Ukrainan sodassa on vähentynyt. Venäjän hyökkäyssota juuttui Donetskin ja Luhanskin alueilla Itä-Ukrainassa jo huhtikuussa tykistötaisteluksi, jota Zelenskyi nimitti viikko sitten helvetiksi. Venäjä on lisännyt hyökkäyksensä voimaa ja yrittää päästä hinnalla millä hyvänsä Slovjanskin ja Kramatorskin teollisuuskaupunkien valtiaaksi.

Viikkokausia taisteluiden kohteena ollut Lymanin kaupunki joutui uutistoimistojen mukaan perjantaina venäläisten käsiin. Luhanskin alueen toiseksi suurimman kaupungin Severodonetskin kaatuminen näyttää ajan kysymykseltä.

Seuraavan valloitusvuorossa olisi naapurikaupunki Lysytšansk, jonka jälkeen hyökkääjän eteneminen jatkuisi Bahmutin kautta valtatie M03:n linjaa luoteeseen. Samaan aikaan venäläiset pyrkivät etenemään etelästä ja pohjoisesta katkaistakseen Kramatorskin seudun yhteydet länteen.

Raketinheittimistä tuli molempien osapuolten pääase Itä-Ukrainan sodassa jo 2014. Tavallisin näky alueella oli vanhan Ural-kuorma-auton sotilasversion lavalle sijoitettu Grad-raketinheitin. Loppuvuonna 2014 Venäjä raahasi Donetskin ”kansantasavallan” alueen kuitenkin täyteen kenttätykistöä ja lisää kymmenien kilometrien etäisyydeltä ampuvia tykistöpattereita on alueelle tuotu runsaasti.

Lähempänä rintamaa raketinheittimet ovat edelleen jatkuvassa käytössä. Ilkeimmästä päästä ovat venäläisten käyttämät Tos-1-heittimet, jotka ampuvat termobaarisia ammuksia. Yksi ”urkuputkiston” isku tekee täystuhon hehtaareiden alueelle ja ihmisistä tulee monivammapotilaita kauempanakin. Suomen Sotilas nimitti äskettäisessä artikkelissaan uusia Tos-järjestelmän versioita ”venäläiseksi läpimurtoaseeksi”.

Ukraina ei luultavasti himoa amerikkalaisia raketinheittimiä ensisijaisesti ohjuksia ampuakseen. Nykyisessä taistelutilanteessa tarpeen olisivat ammukset, jotka pystyvät tuhoamaan vastustajan asejärjestelmiä muutaman kymmenen kilometrin etäisyydeltä. Samaan viittaa myös Suomen raketinheitin­historia.

Suomen Puolustusvoimat hankki vuonna 2007 Hollannista 22 kappaletta käytettyjä, rynnäkköpanssarin päälle sijoitettavia M 270 MLRS -raketinheittimiä. Yhdysvaltain ja sen eurooppalaisten liittolaisten kehittämän laitteen valmistus oli lopetettu jo 2003, kun länsiliittolaiset arvelivat perinteisen sodankäynnin ajan jääneen historiaan. Tähän uskomukseen epäluuloisesti suhtautunut Suomen armeija teki edulliset kaupat.

Aluksi uusiin heittimiin aiottiin ostaa ATACMS-ohjuksia mutta vuonna 2014 Puolustusvoimat ilmoitti ohjuskauppojen perumisesta ohjusten korkean hinnan vuoksi. Tilalle hankittiin 80 kilometrin etäisyydelle lentäviä GMLRS-täsmäraketteja. Niitä testattiin ensi kerran Rovajärvellä 1. joulukuuta 2018, raportoi ilmailun uutissivusto Lentoposti.

Puolustusvoimat päätti helmikuussa tilata rakettien uutta versiota, jonka kantama on 150 kilometriä, kertoo maavoimien tiedote. Tilaukseen kuuluu myös raketin aluevaikutteinen AW-versio, jonka ilmassa räjähtävä taistelukärki aiheuttaa tappavaa tuhoa laajalla alueella.

Valmistaja Lockheed Martin väittää rakettia ”ensimmäiseksi ammukseksi, joka on kehitetty palvelemaan alueellisia maaleja ilman räjähtämättömien ampumatarvikkeiden vaikutusta”. Toisin sanoen ammus vastaisi vuoden 2008 Dublinin sopimusta rypäleammusten kiellosta.

Sen paremmin Suomi, Ukraina, Yhdysvallat kuin Venäjäkään ei ole Dublinin sopimusta ratifioinut. Yli sadan allekirjoittajamaan ja kansainvälisten järjestöjen paheksunta on kuitenkin käytännössä rajoittanut rypäleaseiden käyttöä ainakin jonkin verran.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat