”Minä en ole keisari Vilhelm”, liittokansleri Scholz perustelee Saksan varovaista Ukraina-apua – mitä hän oikein tarkoittaa?

Saksalaisjohtaja haluaa välttää ajautumisen suursotaan, mutta hänen historiantulkintansa ontuu.

Saksan keisari Vilhelm II (kesk.) tarkasti joukkojaan suursodan alussa vuonna 1914.

28.5. 2:00

Saksan liittokansleri Olaf Scholz on joutunut koko kevään puolustelemaan varovaista linjaansa Ukrainan aseistamisessa. Moni on katsonut Saksan vitkuttelevan, kun ukrainalaiset taistelevat sankarillisesti ylivoimaista vihollista vastaan.

Heikki Aittokoski

Scholziin kohdistuva arvostelu on liittynyt raskaisiin aseisiin. Hänen hallituksensa on kyllä taipunut kritiikin alla ja luvannut Ukrainalle muun muassa Gepard-ilmatorjuntapanssarivaunuja. Mutta keskisen Euroopan mahtivaltio pystyisi toki paljon enempään.

Liittokansleri Olaf Scholz oli perjantaina Lounais-Saksassa Stuttgartissa.

Kansleri on perustellut varovaisuuttaan monin argumentein. Niistä yksi on historiallisesti kiintoisa: ”Minä en ole keisari Vilhelm.”

Ensimmäisen kerran Scholz sanoi näin huhtikuun lopulla, suljettujen ovien takana. Tuolloisesta tilanteesta kertoi viikkolehti Der Spiegel.

Liittokanslerinvirastossa Berliinissä oli koolla Saksan hallituskoalition johtoryhmä. Koalitioon kuuluvat Scholzin demaripuolueen lisäksi vihreät ja liberaalit.

Tapaamisen aiheena oli Ukrainan auttaminen, ja Scholz siis kertoi hallituskumppaneilleen, ettei hän ole keisari Vilhelm. Tarkemmin sanoen hän viittasi Vilhelm II:een, joka hallitsi Saksaa vuodet 1888–1918.

Saksan keisari Vilhelm II (1859–1941). Kuva on vuodelta 1902.

Viiksekäs Vilhelm on pyörinyt Olaf Scholzin mielessä enemmänkin. Tällä viikolla Der Spiegel kertoi, että Scholz oli puhunut Vilhelmistä uudestaan.

Nyt tilanne oli julkisempi. Kansleri puhui toimittajaporukalle erään virkamatkansa aikana. Der Spiegel kirjoitti:

”Scholz toisti lentokoneessa virkkeensä, ettei hän ole yhtä tyhmä kuin keisari Vilhelm II, eikä hän antaisi Saksan luisua suursotaan. Saksa pysyy varovaisella kurssillaan: aseita Ukrainaan, kyllä, mutta sopivassa määrin.”

Mitä Scholz oikein tarkoittaa?

Yhtäältä Vilhelm-puheita voi pitää osoituksina vastuuntunnosta.

Scholz on saattanut lukea historioitsija Christopher Clarkin modernin klassikon The Sleepwalkers. How Europe Went to War in 1914. (Suomeksi nimi kuuluisi ”Unissakävelijät. Miten Eurooppa päätyi sotaan vuonna 1914”.)

Clarkin kirja ilmestyi vuonna 2012. Se on hyytävä kuvaus Euroopan vallan kabineteista, joissa päättäjät tavallaan kävelivät unissaan eli ottivat vaarallisia askelia tiedostamatta, mihin olivat maailmaa viemässä.

Keisari Vilhelm oli Clarkin mukaan ”tuittupäinen, tahditon, panikoimaan taipuvainen päsmäröijä”. Vilhelm oli Euroopan tärkeimpiä vaikuttajia siinä tapahtumaketjussa, joka johti painajaiseen eli maailmansotaan.

Saksan keisari ei tosin ollut yksinvaltias. Vilhelmillä oli ympärillään voimaministerit ja kenraalit, jotka tarvittaessa noudattivat klassista kaavaa: ottivat käskyjä vastaan ja sitten, kappas vain, unohtivat toimeenpanon.

Silti Vilhelm-keisarin hapuilu kesällä 1914 oli pöyristyttävää.

Helvetinkone käynnistyi kesäkuun lopulla, kun Sarajevossa murhattiin Itävalta-Unkarin arkkiherttua Franz Ferdinand ja hänen puolisonsa Sophie. Murhaaja oli nuori serbiterroristi Gavrilo Princip.

Euroopassa alkoi uhkavaatimusten ja sitten liikekannallepanojen kierre, joka johti sodan syttymiseen elokuussa 1914. Sodan ”vääjäämättömälle” logiikalle ei löytynyt pysäyttäjää.

Clark kertoo kirjassaan, kuinka pihalla Saksan keisari oli. Vilhelm arveli heinäkuussa 1914 sotaministeri Erich von Falkenhaynille, että ”jännitteinen ajanjakso” kestäisi enimmillään ”kolme viikkoa”. Saksan keisari lähtikin sitten jokakesäiselle purjehduslomalleen Norjan rannikolle.

Menemättä ensimmäisen maailmansodan syntyvaiheisiin sen syvemmälle, Saksan nykyisen vallanpitäjän viesti on periaatteessa vastaansanomaton.

Kansleri Scholz ei halua ottaa harkitsemattomia askelia, jotka voisivat laajentaa Ukrainan sodan vielä nykyistä paljon pahemmaksi, suursodaksi.

Toisaalta Vilhelm-puheita voi pitää kovin tarkoitushakuisena historian tulkintana.

Ei Eurooppa ole samassa jamassa kuin kesällä 1914. Ei ole tasavahvoja liittokuntia.

On Venäjä, joka on hyökännyt raukkamaisesti ja raakalaismaisesti pienemmän naapurimaansa kimppuun.

Venäjällä on vastassaan paitsi Ukraina itse, myös lähes koko läntinen maailma ja oikeudentunto.

Auttamispäätösten tekemistä varmasti vaikeuttaa, että laskelmissa on huomioitava ydinaseöykkäröinti. Mutta Ukrainan auttamatta jättäminen, se se vasta unissakävelyä olisikin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat