Maailma oli jo nälänhädän ratkaisemisen kynnyksellä, mutta viime vuodet ovat kääntäneet tilanteen katastrofiksi

2010-luvun puolivälissä näytti siltä, että vuodelle 2030 asetettu tavoite nälänhädän poistamisesta ei olisi täysin mahdoton.

Venäjä on maailman suurin vehnän tuottaja. Kuva maatalousalueelta eteläisessä Venäjässä sijaitsevasta Suvorovskajan kunnasta vuodelta 2021.

17.6. 2:00 | Päivitetty 17.6. 7:58

YK:lla oli unelma. Vuoteen 2030 mennessä nälänhätä piti saada poistettua maailmasta kokonaan.

Enää YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n raporteissakaan ei uskota unelman toteutumiseen. Vuonna 2021 julkaistussa, toistaiseksi uusimmassa raportissa ennustettiin, että nälkää näkevien määrä laskisi vuoteen 2030 mennessä 660 miljoonaan.

Se on hyvin kaukana nälänhädän poistamisesta, ja viimeisimmän raportin jälkeen kansainvälinen ruokakriisi on pahentunut entisestään, erityisesti Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan takia.

Tällä hetkellä YK:n alaisen Maailman ruokaohjelman (WFP) teksteissä puhutaan nälänhädän poistamisen sijaan koko maailmaa ravisuttavasta ruokakriisistä, nälkäkatastrofista. Keinoja sen ratkaisemiseen etsitään epätoivoisesti.

Tällä hetkellä maailmassa on yli 800 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät aliravitsemuksesta. Määrä on parin viime vuoden aikana ollut jyrkässä nousussa.

Tilanteen vakavuuden ymmärtämiseksi on hyvä avata tarkemmin käsitteistöä, joka on ruokakriisistä ja nälänhädästä puhuttaessa monimutkaista ja voi aiheuttaa hämmennystä.

Tämän myöntää ruokajärjestelmään ja ruokaturvaan erikoistunut E2 Tutkimuksen ohjelmajohtaja Kaisa Karttunen.

Kun puhutaan yli 800 miljoonasta nälkää näkevästä, tarkoitetaan nimenomaan aliravitsemuksesta kärsiviä ihmisiä. Se tarkoittaa, että he eivät saa ruuastaan normaaliin aktiiviseen elämään tarvittavaa kalorimäärää.

Näistä 800 miljoonasta kaikkein vakavimmassa asemassa olevat ihmiset ovat nälänhädässä. He kärsivät niin pahasta nälästä, että hengissä selviytyminen on vaakalaudalla. Heitä on tällä hetkellä lähes 50 miljoonaa.

Tämän lisäksi esimerkiksi WFP on viime aikoina raportoinut, miten nälkiintymisen partaalla olevien ihmisten määrä on noussut parissa vuodessa 135 miljoonasta 276 miljoonaan. Luvun oletetaan nousevaan Ukrainan sodan vuoksi vielä 45 miljoonalla. Nämä ihmiset eivät ole vielä nälänhädässä, mutta heidän tilanteensa luokitellaan astetta kriittisemmäksi kuin pelkästä aliravitsemuksesta kärsiminen.

Jemen on yksi pahimmasta nälänhädästä kärsivistä maista. Kuva ruoka-avun toimittamisesta maahan huhtikuulta 2022.

Vielä 2010-luvun puolivälissä näytti siltä, että vuodelle 2030 asetettu tavoite ei olisi täysin mahdoton. Vuonna 2014 aliravitsemuksesta kärsiviä ihmisiä oli hieman yli 600 miljoonaa, mikä oli historiallisen pieni lukema. Ruuantuotanto oli kasvanut suotuisasti, ja hinnat olivat pysyneet maltillisella tasolla.

Aliravitsemuksesta kärsivien määrä oli laskenut peräti neljänneksellä verrattuna 1990-luvun alkuun. Kaisa Karttunen muistaa, että asiantuntijoiden kesken kyti toivo nälänhädän poistamisesta.

”Voimme todellakin poistaa nälän maailmasta elinikämme aikana. Meidän täytyy olla nälättömyyden sukupolvi”, FAO:n pääjohtaja José Graziano da Silva julisti vuonna 2015.

Vähitellen julistusten määrä väheni samalla, kun aliravitsemuksesta kärsivien määrän lasku ensin pysähtyi ja sitten lähti uudelleen nousuun. Nyt lukema on noussut jo samaksi kuin se oli vuonna 2005. Mahdollista on, että se jatkaa nousua 1990-luvun alkuvuosien lukemiin.

”Jos aliravitsemuksesta kärsivien määrä olisi vuoden 2014 jälkeen jatkanut laskemista samalla tavalla kuin se oli siihen asti laskenut, tavoite nälän poistamisesta olisi toteutunut 2030-luvulla”, Karttunen sanoo.

WFP:n Pohjoismaiden-johtaja Anne Poulsen puhui toukokuussa HS:n haastattelussa ”tuhoisasta cocktailista”: yhdistelmästä talouskriisejä, ilmastonmuutosta, väkivaltaisia konflikteja ja koronapandemiaa.

Samoista asioista puhuu myös Kaisa Karttunen. Ilmastonmuutoksesta hän mainitsee esimerkkeinä sen, miten samaan aikaan Afrikkaa ja Väli-Amerikkaa alkoivat vaivata voimakkaat kuivuudet, Aasiaa puolestaan tulvat.

Talouskriisi vaikuttaa paitsi ruuantuotantoon tarvittavien raaka-aineiden hinnan nousuun, myös ihmisten ostovoiman heikentymiseen. Koronapandemia vaikeutti erityisesti ruuan vientiä maasta toiseen.

”Koronapandemian aikana aliravitsemuksesta kärsivien määrä nousi yli sadalla miljoonalla”, Karttunen sanoo.

Egypti on yksi maailman suurimmista vehnän tuojista. Kuva leipomosta Kairossa maaliskuussa 2022.

Ukrainan sota on aiheuttanut sen, että maan varastoissa makaa suuri määrä viljaa, jota ei saada liikkeelle.

Venäjään kohdistetut pakotteet eivät suoraan vaikuta viljan hankintaan Venäjältä, koska venäläistä viljaa ei ole laitettu pakotelistalle, mutta Venäjä väittää, että sen kansallisten pankkien asettaminen pakotelistalle ei mahdollista sille normaalia kansainvälistä kauppaa.

Venäjällä ja Ukrainalla on suuri rooli maailman ruokatuotannossa. Vuonna 2020 Venäjä oli maailman suurin vehnän viejä, Ukraina viidenneksi suurin. Arvioiden mukaan Ukraina olisi noussut tänä vuonna kolmanneksi suurimmaksi vehnän viejäksi ilman sotaa. Vehnän lisäksi Ukrainasta toimitetaan runsaasti auringonkukkaa ja maissia.

Venäjä ja Ukraina vievät vehnää moniin niistä maailman maista, jotka ovat suurimpia vehnän tuojia. Esimerkiksi Egyptin, Turkin ja Bangladeshin vehnästä suurin osa on Venäjältä ja Ukrainasta.

Nälänhädän ratkaisemiseksi keskeistä on se, että maailmassa tuotetaan tarpeeksi ruokaa. Maailmansotien jälkeen maailman viljatuotanto on moninkertaistunut, mutta niin on myös väkilukukin.

Kaisa Karttunen sanoo, että YK:n arvioiden mukaan maailman maataloustuotannon pitäisi kasvaa vuoteen 2050 mennessä nykyisestä tilanteesta 50 prosenttia, jotta ruokaa olisi riittävästi. Kasvu pitäisi saavuttaa jo olemassa olevilla pelloilla.

”Jos peltojen pinta-alaa haluttaisiin kasvattaa merkittävästi, pitäisi raivata metsiä pelloiksi, ja se ei ole millään tavalla kestävä ratkaisu.”

Toivoa silti on. Karttunen sanoo, että Euroopassa maataloustuotanto on hinattu niin tehokkaaksi, että yhdeltä peltohehtaarilta voi saada kahdeksan tonnia vehnää. Monissa Afrikan maissa vastaava luku on tonni vehnää hehtaarilta.

Maiden pitää myös olla kiinnostunut kasvattamaan ruuantuotantoaan. Huolta herättää, että kaikkialla näin ei ole.

Osassa kehittyvistä maista on alettu keskittyä esimerkiksi teollisuuteen ja palveluihin. Samalla on vähennetty maanviljelyn osuutta. On ajateltu, että tarvittava ruoka voidaan tuoda ulkopuolelta. Esimerkiksi öljyvaltiot Nigeria ja Angola ovat kasvattaneet ruuan tuontiaan merkittävästi ja keskittäneet investointejaan öljyteollisuuteen.

Kun ruuan hinta on erityisesti Ukrainan sodan jälkeen noussut ennätysmäisen korkealle, on se herättänyt monet maat ajattelemaan jälleen omaa ruuantuotantoaan.

”Ratkaisu on kasvattaa ruuantuotantoa niissä maissa, joissa se on mahdollista. Maiden taloutta pitää saada vahvistettua ja suunnattua rahaa maatalouteen.”

Toisaalta Karttunen on myös huolissaan siitä, että kriisin keskellä merkittävät ruuantuottajamaat saattavat lopettaa viljan viemisen. Näin toimi esimerkiksi lämpöaallon piinaama Intia tänä keväänä.

”Kun maat alkavat asettaa vientirajoituksia huonontuneen tilanteen takia, se nostaa ruuan hintaa entisestään maailmanmarkkinoilla ja johtaa entistä pahempaan kriisiin.”

Vehnänjyviä Mykolajivissa Ukrainassa sijaitsevassa varastossa kuvattuna kesäkuussa 2022.

Jos nykyiseen tilanteeseen ei löydetä ratkaisua, käsillä on maailmanlaajuinen ruokakriisi, Karttunen sanoo.

Nälkään kuolleiden määrä on 1970-luvun jälkeen maailmanlaajuisesti laskenut murto-osaan. Suomessa viimeisin laajanmittainen nälänhätä koettiin 1860-luvulla.

Karttusella on yksiselitteinen näkemys siihen, mitä pitäisi tehdä ensimmäiseksi, jotta tilanne paranisi.

”Tämä sota pitäisi saada loppumaan.”

Ennen sodan loppumista vastuu on nyt entistä enemmän muilla suurilla viljan tuottajilla, kuten Yhdysvalloilla, Kanadalla, Euroopan unionilla ja Australialla.

”Kaikki pellot on saatava nyt viljelyyn, ja Ukrainasta sekä Venäjältä puuttuva vilja pitäisi pystyä kompensoimaan muiden maiden tuotannolla”, Karttunen sanoo.

Samalla pitäisi ratkaista kysymys siitä, miten Ukrainassa jumissa olevat noin 20 miljoonaa tonnia viljaa saadaan liikkeelle. Jos ratkaisu ei synny lähiviikkoina, Ukrainan siiloissa ei ole tilaa seuraavalle viljasadolle.

Kun viljaa saataisiin markkinoille lisää, se toivottavasti myös kääntäisi hinnat laskuun. Tällä hetkellä ruuan hinta on ennätyskorkealla.

Venäläisen ohjuksen jäänteet ukrainalaisella vehnäpellolla Donetskin alueella kesäkuussa 2022.

Kriisin keskellä saattaa syntyä myös jotain uusia hyödyllisiä ajatuksia, Karttunen sanoo lopuksi.

Yhdeksi keskeiseksi pohdinnan aiheeksi Karttunen nostaa esille sen, miten riippuvaisia olemme ”kolmesta pääviljasta”: vehnästä, riisistä ja maissista.

Jos ihmisten ruokavalio ei koostuisi niin paljon niistä, voisi esimerkiksi vehnän tuonnin romahtaessa olla mahdollista kääntyä toisten ruoka-aineiden pariin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat