Consuelo Maravin marsutarhassa on tuhat marsua.

Marsutarhojen maa

Väheksytystä perinneruuasta on tullut jo lähes miljoonan perulaisen perheen elinkeino. Marsuja ruuaksi kasvattamalla varaudutaan myös ilmastonmuutokseen.


25.6. 2:00 | Päivitetty 29.6. 11:40

Santa Rosa de Ocopa

Pisaroiden rummutus voimistuu peltikattoa vasten. Santa Rosa de Ocopan kylässä Perun Keski-Andeilla on odotettu sadetta, mutta talon isäntä Walter Maravi manaa. Sateet saapuvat myöhässä, ja moni kärsii satotappioista.

Maravi kiroaa tilannetta viljelijöiden puolesta.

Andeilla ilmasto on muuttunut viime vuosina epävakaammaksi, ja se on saanut osan vaihtamaan työtä. Maravien elinkeino on nyt turvatumpi: perhe kasvattaa marsuja.

Tällä hetkellä marsuja on tilalla tuhat. Eläimet kasvavat ihmisten ruuaksi.

Idean marsujen kasvatuksesta sai Walterin puoliso Consuelo Maravi. Hän opetteli alaa kansalaisjärjestöjen kurssilla, joka oli suunnattu erityisesti Andien maaseutukylien naisten elinkeinojen kohentamiseksi. ProCuy-järjestön mukaan naiset johtavat nyt 80 prosenttia alueen marsutiloista.

Consuelo Maravi toimii itsekin järjestössä. Hän huolehtii muun muassa marsunlihan myynnin logistiikasta.

Maravit myös valmistavat marsunlihasta ruokaa myyntiin. Vuonna 2014 Consuelo Maravi voitti EU:n ja italialaisen kansalaisjärjestön rahoittaman ravintolakilpailun. Palkinnoksi hän sai marsukeittiöksi tarkoitetun puisen kojun, joka sijoitettiin kotikylän aukiolle.

”Ensin ihmiset vierastivat marsunlihalientä.”

Kasvattaja pitää kirjaa tarhan toimista.

Consuelo Maravi on saanut mainetta marsukokkina. Vuonna 2014 hän voitti alan kilpailun.

”Siitä lähtien olemme tarjoilleet sunnuntaisin kylällä marsunliha-aterioita. Ensin ihmiset vierastivat marsunlihalientä. Lisäsimme siihen artisokkaa taittamaan marsunlihan kitkerähköä makua. Nyt liemi on vetonaulamme”, Consuelo Maravi kertoo.

”Ruuanlaitto vaatii paljon työtä. Herään sunnuntaiaamuisin kolmelta laittamaan aineksia valmiiksi. Ruuaksi jalostetusta marsunlihasta saamme kuitenkin parhaimman tuoton.”

Walter Maravi sanoo olevansa kiitollinen vaimon sinnikkyydestä. ”Kiitos Consuelon meillä on tänä päivänä kannattava elinkeino.”

”Perussa meillä on valitettavasti edelleen riesanamme machokulttuuri. Aiemmin naiset olivat miesten tuloista riippuvaisia. Marsujen ansiosta naisten asema on parantunut.”

Maravit sanovat, että marsut ovat seurallisia mutta niihin ei synny syvällistä suhdetta.

Perun vuoriston maalaiskylissä ihmiset ovat kasvattaneet marsunlihaa tuhansia vuosia inkojen ajoista asti. Kaupungeissa marsunlihaa pidettiin pitkään alkeellisena maalaisruokana. Kymmenisen vuotta sitten marsunlihan kysyntä lähti kuitenkin kasvuun. 2000-luvun alussa maassa syntyi ”gastronominen vallankumous”. Sen myötä perulaiset huippukokit loivat uuden novoandina-ruokakulttuurin, jossa yhdistettiin vaatimattomia maalaisraaka-aineita muodikkaiksi aterioiksi.

Perun valtio ja kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat järjestäneet viime vuosina marsunlihan kasvatusohjelmia vuoristokylissä, tavoitteenaan vähentää köyhyyttä.

Tänä päivänä 800 000 perulaista perhettä saakin jo elinkeinonsa marsunlihan kasvatuksesta. Moni on onnistunut tuplaamaan tulonsa.

Perun La Molinan-yliopiston pieneläintutkimuksen vastaava professori José Sarria Bardales kertoo, että pääkaupungissa Limassa marsunlihaa kuluttavat edelleen eniten Andeilta muuttaneet uudisasukkaat ja heidän jälkeläisensä. Limassa asuu 30 prosenttia Perun 33 miljoonasta asukkaasta. Eksoottiset marsuateriat houkuttelevat myös limalaisia ja ulkomaalaisia turisteja.

Marsunlihaa viedään Perusta yhä enemmän ulkomaille. Perun maatalousministeriön vuoden 2019 raportin mukaan vienti kasvoi vuoden 1994 ja 2018 välillä 18 prosenttia. Tärkeimmät vientimaat ovat Yhdysvallat, Japani ja Kanada. Ulkomailla marsunlihan kysyntä on suurinta latinoyhteisöissä.

Marsunkasvattajien ProCoy-järjestön toiminnanjohtaja Eloy Tomiálan on itsekin marsutilallinen ja -ravintoloitsija.

Hänen mukaansa suurimman voiton käärivät yhä kuitenkin Liman välittäjät ja ravintolat.

”Mitä lyhyemmän matkan farmilta lautaselle marsu kulkee, sitä enemmän tuottajalle jää käteen. Haaveeni on, että tulevaisuudessa alueemme tunnetaan korkealaatuisesta marsunlihagastronomiasta”.

Consuelo Maravin mukaan marsunkasvattajien järjestäytyminen on mahdollistanut oikeudenmukaisemman hinnan neuvottelun jälleenmyyjien kanssa. Hän kertoo, että marsunlihakilosta maksetaan tällä hetkellä reilu kuusi euroa.

”Näillä tuloilla olemme voineet maksaa lasten ja lastenlasten koulutuksen, talon laajennuksen ja auton. Lisäksi meille jää kuukaudessa käteen noin 500 euroa”, Walter Maravi kertoo.

Perun tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen kuukausitulo maan vuoristoseudulla on noin 240 euroa.

Marsut ruokitaan kaksi kertaa päivässä.

Marsutarhassa säännöt ovat tarkat. Ennen sisään astumista on desinfioitava kengänpohjat ovelle sijoitetussa kalkkipulveriastiassa. Muita eläimiä ei saa päästää tarhaan sairauksien leviämisen estämiseksi. Maravit siivoavat marsujen häkit viikoittain.

Eläimet ovat häkeissä mutta Walter Maravi sanoo, että niillä on tarvitsemansa elintila. ”Jokaiselle marsulle tulee olla vähintään 0,3 neliömetrin alue. Jos tila on liian pieni, marsu stressaantuu.”

Maravit aloittivat marsunlihan kasvatuksen kymmenisen vuotta sitten. Aluksi hankittiin 30 marsua. Niitä kasvatettiin kotipihan nurkassa neliömetrin kokoisessa vajassa. Tuotanto lähti kuitenkin nopeasti nousuun.

”Poikaset saavuttavat kahdessa ja puolessa kuukaudessa myyntipainon. Marsujen kasvatuksessa tärkeintä on kuitenkin niiden huolellinen hoito”, Consuelo kertoo.

Kasvattajajärjestön toiminnanjohtaja Eloy Tomialán ja tytär Laura Quispe esittelevät ravintolansa marsunliha-aterioita.

Perussa marsunlihan kasvatus on auttanut Andien viljelijöitä suojautumaan ilmastonmuutokselta.

Walter Maravin mukaan marsut pärjäävät esimerkiksi kuivamuonalla jonkin aikaa, jos tuoretta heinää ei ole saatavilla. ”Maanviljelijät taas ovat sään armoilla. Välillä menee koko sato, eikä mitään ole tehtävissä.”

Kuitenkin juuri lihankulutus on tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen kannalta yksi pahimmista päästölähteistä. Perun Altiplano yliopiston eläinlääketieteen- ja ympäristöteknologian tutkija José Edurado Ramirez Aruiquipa kertoo, ettei marsunlihalle ei ole toistaiseksi määritetty tarkkaa hiilijalanjälkeä.

”Tutkimuksissamme on löytynyt viitteitä, että tietynlaisella ravinnolla marsujen metaanipäästöt jäävät pieneksi. Hiilijalanjäljessä pitäisi ottaa kuitenkin huomioon koko tuotantoketjun päästöt marsutarhojen sähkönkulutuksesta kuljetukseen. Tällaista tietoa meillä ei vielä valitettavasti ole.”

Ramirez arvioi kuitenkin, että marsunlihan hiilijalanjälki sijoittuisi suurten ja keskikokoisten tuotantoeläinten, kuten lehmän- ja lampaan, alapuolelle. Naudanlihakilon ilmastovaikutukset ovat noin 60 päästökiloa ja lampaanlihakilon noin 24 päästökiloa.

”Marsut muuntavat ravintoa tehokkaammin lihaksi sekä tarvitsevat vähemmän vettä, rehua ja tilaa kuin esimerkiksi lehmä. Siinä mielessä voi sanoa, että marsunlihan kasvatus on ympäristöystävällisempää.”

Marsutkin ovat herkkiä lämpötilan vaihteluille. Andien vuoristossa lämpötilat voivat vaihdella vuorokauden aikana keskipäivän polttavasta auringonpaahteesta yöpakkasiin.

Kasvattajat huolehtivat, että marsutarhan olosuhteet pysyvät vakaana.

Parhaiten marsut viihtyvät noin 18–26 asteen lämpötilassa. Herkempiä ne ovat kuumille lämpötiloille, mikä voi aiheuttaa niille lämpöhalvauksen. Tätä varten Maravien marsutarhan perältä löytyy tuuletin.

Tilalla aletaan laittaa marsuja yöpuulle.

Walter Maravi vetää kiinni kattoikkunat ja peittää marsutarhan seiniä verhoavat ritilät muovipressuilla. Hän valmistelee marsujen ruokaa. Ne saavat kaksi kertaa päivässä tuoretta sinimailasta sekä vehnästä, maissista ja soijasta koostuvaa kuivamuonaa. Marsut asettuvat syöttökaukaloiden ääreen.

Syöttökaukaloissa on kuivamuonaa.

Taustalla soi radio. Tutkimusten mukaan marsut ovat luonnostaan arkoja eläimiä. Yllättävä meteli voi aiheuttaa esimerkiksi naarasmarsuille keskenmenoja, Maravit kertovat. He pitävät marsutarhassa päivisin radiota päällä ulkoa tulevien äänien hälventämiseksi.

”Meidän marsumme kuuntelevat Andien musiikkia, wainoa ja kumbiaa. Myös uutisia ne kuulevat niin paljon, että tietävät enemmän maailmanmenosta kuin me”, Consuelo Maravi sanoo ja nauraa.

Walter osoittaa rotevaa urosmarsua jakaessaan sille ruokaa. Se haluaisi aina seurustella ruokinta-aikaan.

Consuelo Maravi kertoo, että myös Perussa osaa marsuroduista kasvatetaan lemmikeiksi. Hän näyttää videon marsujen kauneuskilpailuista. Siinä pitkäkarvaisten marsut on aseteltu riviin näyttelypöydille turkit kiiltäväksi kammattuina.

Kello on kuusi illalla, kun Walter lukitsee marsutarhan oven. Näin Maravien perheessä toimitaan joka ilta. Oven taakse jää marsujen vaimea hyrinä.

Oikaisu 29.6. kello 11.34: Jokaisella marsulla täytyy olla 0,3 neliömetrin tila, ei kolmenkymmenen neliösentin, kuten artikkelissa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat