Shafiullah Samsoor on iskun jälkeen pystynyt olemaan vain makuuasennossa.

Vuosi kaaoksen jälkeen

Tasan vuosi sitten Kabulin lentokenttä ajautui kaaokseen, kun ihmiset pakenivat hädissään Talebanin valtaantuloa. Kentälle tehty terrori-isku vei Shafiullah Samsoorin liikuntakyvyn. Nyt maasta on lähes mahdoton päästä pois.


15.8. 2:00 | Päivitetty 15.8. 6:47

Kun isku tapahtui, Shafiullah Samsoor tunsi hetken lentävänsä ennen kuin mätkähti maahan.

Ympärille laskeutui hiljaisuus. Kuului vain pihinää, kun jotkut vielä elossa olevat yrittivät saada henkeä.

Pienen matkan päässä Samsoor kuuli ihmisten huutoa. Hänen seuraava muistikuvansa on sairaalan ensiavusta.

Hetkeä aiemmin 14-vuotias Ali oli mennyt koettamaan onneaan Abbey Gate -portin luokse Kabulin kansainvälisellä lentokentällä mukanaan tutulta saatu vanhentunut Afganistanin passi. Hän oli isänsä Badam Gulin kanssa pähkäillyt, että mikä tahansa dokumentti voisi auttaa heitä pääsemään evakuointilennolle.

He halusivat maasta pois ennen kaikkea taloudellisista syistä. Heitä huoletti, mitä Afganistanille tapahtuu, kun Taleban ottaa sen haltuun.

Suunnitelma oli, että Ali ja isä lähtevät edeltä ja muu perhe tulee perässä. Isä Badam Gul jäi etäämmälle odottamaan, kun Ali lähti kohti Abbey Gatea.

Porttia vartioivat britit ja yhdysvaltalaiset. Heidän tehtävänään oli päästää sisään ne, joiden nimi oli evakuointilistoilla.

Jonossa Ali kuuli järkyttävän räjähdyksen, jota seurasi ammuntaa. Hän yritti päästä väkijoukosta.

Ihmiset huusivat ja juoksivat ympäriinsä. Ali näki ympärillään verta ja kuolleita ihmisiä.

Isä ei vastannut puhelimeen, vaikka Ali yritti soittaa hänelle lukuisia kertoja. Hän päätti palata kotiin.

Tasan vuosi sitten 15. elokuuta 2021 Taleban valtasi Afganistanin pääkaupungin Kabulin. Kaupungissa sijaitseva kansainvälinen lentokenttä ajautui kaaokseen, kun kymmenettuhannet miehet, naiset ja lapset pyrkivät pakoon Taleban-liikettä.

Yhdysvallat varoitti useiden päivien ajan mahdollisesta terrori-iskusta. Lentokentän porttien taakse sulloutunut väkijoukko oli helppo ja suojaton kohde.

Perjantaina 26. elokuuta kello 17.36 se tapahtui.

Terroristijärjestö ISIS-K:n jäsen räjäytti itsensä keskellä väkijoukkoa Abbey Gate -portin läheisyydessä.

Iskussa kuoli 170 siviiliä ja 13 amerikkalaista sotilasta. Ainakin 150 ihmistä loukkaantui.

Terrori-isku tapahtui Abbey Gate -portin läheisyydessä.

Miksi ihmiset sulloutuivat lentokentän liepeille vaarasta ja varoituksista huolimatta?

Moni uskoi, ettei vaihtoehtoja ollut.

He pelkäsivät Talebanin kostoa. Useat olivat työskennelleet Afganistanin entiselle hallinnolle tai kansainväliselle liittoumalle.

Osa tahtoi pois, koska ei halunnut jäädä katsomaan, jatkaisiko Taleban samanlaista hirmuhallintoa, josta se tuli tunnetuksi 1990-luvun lopussa.

Viime vuodet Taleban oli käynyt julmaa sotaa kansainvälisen liittouman tukemaa Afganistanin hallintoa vastaan aseinaan iskut siviiliväestöä kohtaan. Sairaaloista, kouluista ja ravintoloista oli tullut sotatantereita.

Afganistanin jälleenrakennukseen osallistuneet kymmenet maat evakuoivat hurjaa vauhtia omia kansalaisiaan ja heille vuosien varrella työskennelleitä afgaaneja Kabulin lentokentältä.

Talebanin kanssa oli sovittu, että viimeinenkin ulkomainen sotilas lähtee maasta 31. elokuuta, mikä tarkoitti päätepistettä 20 vuotta kestäneelle Afganistanin jälleen­rakennusprojektille.

Sosiaalisessa mediassa levinneet kuvat ja videot lentokentältä olivat dramaattisia.

Ihmisiä kiipeämässä jo liikkeessä olevaan lentokoneeseen. Sotilas nostamassa pientä lasta piikkilanka-aidan ylitse turvaan. Armeijan rahtikoneen ruuma täynnä vieri viereen ahtautuneita ihmisiä.

Sadat evakuoidut istuivat yhdysvaltalaisen sotilaskoneen lattialla.

Evakuointilennolle pyrkivät ojensivat lapsensa piikkilanka-aidan ylitse amerikkalaiselle sotilaalle.

Myös Suomi teki historiallisen päätöksen lähettää sotilaita Kabulin lentokentälle omien virkamiestensä tueksi. Se oli ensimmäinen kerta sotien jälkeen, kun toisen valtion maa­perälle lähetettiin sotilaita ilman kyseisen maan tai YK:n erillistä kutsua.

Suomalaiset tiedotusvälineet seurasivat tiiviisti, kuinka monta Suomen kansalaista tai Suomelle työskennellyttä afgaania saatiin evakuoitua minäkin päivänä.

Kaiken kaikkiaan Suomi evakuoi lentokenttäoperaation aikana ja sen jälkeen yli 500 ihmistä.

Kun Shafiullah Samsoor heräsi Abdul Khanin sairaalan ensiavussa, hän ei tuntenut käsiään eikä jalkojaan.

”Kurottauduin ja huomasin onnekseni, että ne olivat yhä paikallaan.”

Samsoor on yksi lentokenttäiskussa loukkaantuneista. Hän kertoo vuoden takaisesta kokemuksestaan kotonaan Kabulissa.

Shafiullah Samsoorin päivät kuluvat lattialla maaten.

Samsoor sai iskussa sirpaleen lähelle selkärankaansa. Tunto on osittain palannut jalkoihin ja vasempaan käteen, mutta iskun jälkeen hän ei ole pystynyt muuta kuin makaamaan.

Lääkärit ovat huolissaan siitä, että sirpale liikkuu ja vahingoittaa selkäydinkanavaa. Silloin Samsoor voi menettää liikuntakykynsä lopullisesti.

Hänelle on kerrottu, että Afganistanissa hänen vammoilleen ei voida tehdä mitään, mutta mahdollisesti jossain toisessa maassa sirpale voitaisiin poistaa.

Siihen Samsoorilla ja hänen perheellään ei ole varaa. Kipu tuntuu sietämättömältä, ja lääkkeitä kuluu ihan liikaa.

Nadir Khan liikuttuu, kun hän kertoo veljensä kuolemasta.

Abdul Khanin sairaalan ensiapuun päätyi myös Alin isä Badam Gul.

Kun Badam Gulin puhelimeen ei vastattu perheen lukuisista soitoista huolimatta, sukulaismiehet päättivät lähteä etsimään häntä sairaalasta.

Sairaalan käytävä oli täynnä ruumispusseja. Sukulaiset avasivat pussin toisensa jälkeen, kunnes he löysivät Badam Gulin.

Veli Nadir Khan painaa päänsä käsiinsä, kun hän kertoo tapahtuneesta. Khan on vakuuttunut siitä, että Badam Gul kuoli Yhdysvaltojen sotilaiden luoteihin.

”Kukaan ei ole koskaan haastatellut meitä ja kysynyt, mitä he sinä päivänä todella näkivät.”

Khan kertoo, että hän näki sairaalan ensiavussa monta ruumista, joiden pään alueella oli luodin jättämiä reikiä.

Ali näyttää puhelimestaan kuvaa kuolleesta isästään.

Ensimmäiset tiedot iskusta olivat ristiriitaisia.

Puhuttiin yhdestä tai kahdesta pommi-iskusta. Arveltiin myös, että paikalla olisi ollut kaksi ISIS-K:n jäsentä, joista toinen avasi räjähdyksen jälkeen tulen väkijoukkoa kohti. Siihen amerikkalais- ja brittisotilaat olisivat vastanneet tulella.

Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi iskusta omien tutkijoidensa tekemän raportin viime helmikuussa, jolloin iskusta oli kulunut viisi kuukautta.

Raportin mukaan iskuja oli vain yksi ja sen toteutti yksittäinen ISIS-K:n jäsen.

Raportin tekijät olivat vakuuttuneita siitä, että kukaan paikalla ollut ei kuollut luoteihin ja että ammuskelun ääni johtui siitä, että amerikkalais- ja brittisotilaat ampuivat ilmaan varoituslaukauksia.

Raportin mukaan luodin näköiset reiät uhrien vartaloissa johtuivat iskun tekijän ammuksena käyttämistä kuulalaakereista. The New York Times -lehti nosti kuitenkin esiin, että raportin tekijät eivät olleet haastatelleet paikalla olleita afgaaneja ja tutkimus pohjautui pääosin lennokkikuvaan paikalta.

Abdul Khanin sairaalasta ei haluttu kommentoida asiaa Helsingin Sanomille.

Samsoor ei ollut saapunut lentokentälle paetakseen. Hän oli tullut sinne myymään vesipulloja ja muuta juotavaa pakeneville ihmisille ansaitakseen lisätienestiä.

Ennen iskua Samsoor opiskeli yliopistossa englannin kirjallisuutta ja politiikan tutkimusta ja teki samalla hanttihommia elättääkseen perhettään.

Yliopiston dekaani on luvannut, että hän saa palata omalle vuosikurssilleen heti kun vointi on parempi. Samsoor pitää kiinni haaveestaan, että jonain päivänä hän valmistuu englannin kielen opettajaksi.

Nyt häntä huolestuttaa perheen toimeentulo.

Hän ei pysty tekemään töitä, ja veli menetti työnsä Talebanin noustua valtaan. Lähes kaikki säästöt ovat huvenneet vuodessa.

Sama tilanne on Badam Gulin perheessä. 14-vuotiaan Alin tehtävänä on huolehtia perheen elannosta.

Hän on lopettanut koulun ja työskentelee päivittäin isänsä perustamassa pienessä kioskissa. Tuotteita on vähän, ja tulot eivät riitä ruokkimaan kuusihenkistä perhettä.

14-vuotiaan Alin tehtävänä on nyt huolehtia perheestään.

Talebanin valtaantulo romahdutti Afganistanin talouden.

Aikaisemmin ulkomailta tullut apu kattoi lähes 80 prosenttia maan budjetista. Viime elokuussa tuki loppui, maan keskuspankin varat jäädytettiin ja uudelle hallinnolle asetettiin pakotteet.

Nyt maahan saapuu humanitaarista apua, mutta se on tarkoitettu vain akuutteihin kriiseihin.

On arvioitu, että 500 000 ihmistä on menettänyt työnsä Talebanin valtaantulon jälkeen ja määrä voi lähes kaksinkertaistua tämän vuoden aikana. Maailman ruokaohjelman mukaan lähes puolet kansasta kärsii nälkää.

Tilanne muuttuu huonommaksi joka päivä, kun myös työtön keskiluokka vaipuu köyhyyteen.

Kaksi viikkoa kestäneen lentokenttäoperaation aikana evakuoitiin yli 120 000 ihmistä. Yhdysvallat evakuoi noin 76 000 afgaania, joista osa yhä odottaa kolmansissa maissa viisumia Yhdysvaltoihin.

Avustusjärjestöt ja jotkut valtiot ovat jatkaneet evakuointeja Afganistanin naapuri­maiden kautta. Muulla tavoin maasta on lähes mahdotonta päästä pois.

Talebanin noustua valtaan vain muutamat valtiot ovat avanneet uudelleen lähetystönsä Kabulissa. Viisumia on hankala saada, ja se maksaa paljon.

Jotkut ovat ottaneet ison riskin ja matkustaneet laittomasti Iranin kautta Turkkiin. Matka on vaarallinen ja kallis, ja moni on karkotettu Turkista takaisin Afganistaniin.

Viime maaliskuussa Taleban-hallinto solmi diplomaattisuhteet Venäjän kanssa, ja sinne on nyt helpompaa hakea viisumia. Jotkut pohtivatkin, olisiko se mahdollinen reitti kohti Eurooppaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat