Kuollut ranskalaissotilas Verdunissa Ranskassa vuonna 1916. Verdunin taistelussa kaatui kymmenen kuukauden aikana arviolta 700 000 sotilasta.

Historian rinnastuksissa on syytä olla varovainen

Ukrainan urheaa puolustustaistelua verrataan usein talvisotaan, mutta mikään analogia ei ole ongelmaton.


2.7. 2:00 | Päivitetty 3.7. 13:17

Jos historioitsija sanoo, että lakatkaa nyt viljelemästä niitä historian rinnastuksia, tekee mieli pysähtyä kuuntelemaan.

”Vuoden 1914 ja Ukrainan tämänhetkisen tilanteen välillä ei ole analogiaa”, Cambridgen yliopiston professori Christopher Clark totesi sunnuntaina brittilehti The Guardianin haastattelussa.

Analogia tarkoittaa yhdenmukaisuutta, vastaavuutta, samankaltaisuutta. Analogioita ihmiset tapaavat historiasta hakea – sitä kerkeämmin, mitä kuohuvampi on nykyaika.

Pyrkimys on ymmärrettävä, mutta menee usein pieleen.

”Ensimmäinen maailmansota alkoi uskomattoman monimutkaisella tavalla”, Clark sanoi. ”Ukrainaan tunkeutumisen tapauksessa – sekä vuonna 2014 että tänä vuonna – on sen sijaan ilmiselvää, että rauhan on rikkonut yksi valtio.”

Clark jos joku tietää, mistä puhuu. Hän lienee maailman johtava ensimmäisen maailmansodan syntyvaiheiden asiantuntija. Hän kirjoitti vuonna 2012 ilmestyneen teoksen The Sleepwalkers, jota voisi luonnehtia moderniksi klassikoksi.

Historioitsija Christopher Clark.

The Sleepwalkersia ei ole suomennettu, mutta nimi olisi suomeksi Unissakävelijät. Sanalla viitataan Euroopan maiden päättäjiin, jotka ikään kuin itsekään sitä tajuamatta tulivat käynnistäneeksi ensimmäisen maailmansodan helvetinkoneen.

Nyt maailma ei ole samanlaisen kuilun partaalla, Clark sanoo.

Vuoden 1914 rinnastus on kuitenkin ollut suosittu erityisesti Saksassa, jonka Ukraina-politiikkaa on leimannut varovaisuus. Saksa on toki auttanut Ukrainaa, mutta liittokansleri Olaf Scholz haluaa visusti välttää siirtoja, jotka laajentaisivat konfliktia ja veisivät Saksan sotaan.

”Minä en ole keisari Vilhelm”, Scholz on sanonut. Vilhelm II oli Saksan hallitsija ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana.

Lue lisää: ”Minä en ole keisari Vilhelm”, liittokansleri Scholz perustelee Saksan varovaista Ukraina-apua – mitä hän oikein tarkoittaa?

Koska Saksa on ollut varovainen, Scholzin arvostelijat ovat puolestaan syyttäneet häntä myöntyvyyspolitiikasta Venäjän suuntaan – Ukrainan kustannuksella.

Historiallista yhdenmukaisuutta on haettu vuoden 1938 Münchenistä, jossa Britannian pääministeri Neville Chamberlain ja Ranskan pääministeri Édouard Daladier yrittivät lepytellä Saksan diktaattoria Adolf Hitleriä. Kauppatavarana oli Tšekkoslovakia.

Saksan liittokansleri Olaf Scholz (oik.) matkusti 15. helmikuuta Moskovaan ja yritti vedota Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin rauhan säilyttämiseksi.

Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler ja Britannian pääministeri Neville Chamberlain (kuvassa oikealla) pohjustivat Münchenin sopimusta Hitlerin huvilalla Berchtesgadenissa syyskuussa 1938.

Tämäkin rinnastus on väärä, toteaa historioitsija Clark.

”En näe [nykytilannetta] myöskään vuoden 1938 kaltaisena, eikä Putin ole Hitler.”

Jälkimmäisestä väitteestä voi olla monta mieltä. Eri mieltä ovat ainakin ne tuhannet pilapiirtäjät, kuvankäsittelijät ja internetin meemitehtailijat, jotka ovat Venäjän hyökkäyssodan aikana esittäneet presidentti Vladimir Putinin natsidiktaattorin toisintona.

Historiallisia rinnastuksia on mahdoton estää, ja miksi pitäisikään. Ne ovat tapa yrittää saada järjestystä ajatusten kaaokseen.

Menneiltä ajoilta löytyy lukemattomia esimerkkejä pätevistä ja vähemmän pätevistä analogioista. Kun yhdysvaltalaiset vuonna 2001 järkyttyivät syyskuun 11. päivän terrorihyökkäyksistä, vertailukohta löydettiin oitis: tämähän on Pearl Harborin toisinto.

Pearl Harbor muistetaan Japanin yllätyshyökkäyksestä joulukuussa 1941. Hyökkäyksessä kuoli tuhansia yhdysvaltalaisia niin kuin syyskuun 2001 terrori-iskuissakin.

Roomalaisen mielenosoittajan kyltissä viestitettiin 25. helmikuuta, että historia toistaa itseään.

Japanin hyökkäyksen jälkeisiä pelastustoimia Pearl Harborin tukikohdassa Havaijilla 7. joulukuuta 1941.

Syyskuun 11. päivä 2001 New Yorkissa. Ääri-islamilaisten terroristien hyökkäyksessä World Trade Centerin kaksi tornia romahti.

Analogioihin kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti. Pearl Harborin ja syyskuun 11. päivän 2001 kohdalla yhtäläisyydet jäävät lähinnä siihen, että kumpikin hyökkäys tuli täydellisenä yllätyksenä ja oli uhriluvultaan samaa mittaluokkaa.

Venäjä on raakalaismaisella hyökkäyssodallaan järkyttänyt satojen miljoonien ihmisten turvallisuudentunnetta. Niinpä maaperä on ollut erityisen otollinen historiallisille rinnastuksille.

Pelottavimmissa analogioissa nähdään maailmanpalon uhka, eli me eläisimme toisintoa tapahtumista, joita seuraa vuosi 1914 tai 1939. Juuri näitä rinnastuksia historioitsija Clark pyrki torjumaan, koska niille ei oikeasti löydy katetta.

Jos kävisikin niin perin onnettomasti, että Ukrainan sota laajenisi suursodaksi, se tapahtuisi jollain aivan muulla mekanismilla kuin 1900-luvun maailmansodissa.

Ukrainan urhoollinen ja oikeutettu puolustustaistelu on onneksi nostattanut myönteisempiäkin analogioita.

Yksi yleisimpiä on rinnastus Suomen talvisotaan.

Suomalaissotilaita Saijan maastossa helmikuussa 1940.

Ukrainalaissotilaat hautasivat rintamalla kaatuneen taistelutoverinsa Ivan Kerdmanin Lvivissä kesäkuun puolivälissä.

Talvisota-analogiaa ei tarvitse suomalaisille erikseen selittää, ja kansainvälisestikin asetelma on helppo ymmärtää: Daavid vastaan Goljat.

Pieni Suomi taisteli talvella 1939–40 valtavaa Neuvostoliittoa vastaan, samalla tavalla kuin Ukraina nyt taistelee ylivoimaista Venäjää vastaan. Hyökkääjä oli molemmissa tapauksissa sama aggressiivinen suurvalta. Nimi on vaihtunut, toimintatavat eivät.

Talvisota-analogia ei kuitenkaan ole ongelmaton.

Ensinnäkin, Suomi valitettavasti lopulta hävisi sodan. Ukrainalle käy toivottavasti paremmin.

Toiseksi, Suomi oli paljon enemmän yksin kuin Ukraina. Vaikka Ukraina joutuu taistelemaan yksin ja tekemään suunnattomia uhrauksia, sillä on kuitenkin takanaan ja tukenaan ennennäkemättömän voimakas rintama.

Sillä välin Vladimir Putin jatkaa omien analogioidensa rakentelua.

Putinin analogiat tapaavat olla huuruisia. Nykyistä hyökkäyssotaakin hän on perustellut sillä, että Ukrainan nykyhallinto on natsi-Saksan toisinto. Donbasissa oli putinilaisen propagandan mukaan meneillään kansanmurha, ja Ukraina pitää ”denatsifioida”.

Venäläistä analogiaa ”natsi-Ukrainasta” eivät häiritse tosiasiat kuten se, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on itse asiassa juutalainen.

Putinin pitkää valtakautta on leimannut historian väärinkäyttö, joka vuosien mittaan on käynyt aina vain räikeämmäksi. Hyökkäyssotaansa Putin pohjusti sekä kirjallisilla että televisiossa esitetyillä historialuennoilla, joiden ydinviesteihin kuului se, ettei Ukrainaa oikeastaan kuulu olla olemassa.

”Putin elää historiallisissa analogioissa”, bulgarialainen politiikan tutkija Ivan Krastev totesi maaliskuussa saksalaislehti Der Spiegelin haastattelussa.

”Putinille Venäjä on lakannut olemasta maa perinteisessä mielessä; se on eräänlainen historiallinen, tuhatvuotinen olento.”

Vladimir Putinin uusin historiallinen analogia on kuvaava: hän rinnastaa itsensä tsaari Pietari I:een, josta myös ”Suurena” puhutaan.

Venäjällä muistellaan tsaari Pietaria (1672–1725) juuri nyt ahkerasti, koska hänen syntymästään on 350 vuotta. Putinkin vieraili kesäkuun alussa Pietarin kaupungissa juhlanäyttelyssä.

Pietarin kaupunki on Putinin kotikaupunki, jonka tsaari Pietari aikanaan perusti. Putin ihailee Pietari-tsaaria, koska tämä valloitti Venäjälle laajoja alueita.

”Hän palautti ne [Venäjälle] ja vahvisti niitä”, Putin totesi Itämeren rannikkoalueista eli ennen kaikkea Baltiasta.

Sitten hän jatkoi hymyillen: ”No, mitä ilmeisimmin meidänkin tehtäväksemme on tullut palauttaa ja vahvistaa.”

Putin ei edes yrittänyt peitellä analogiaansa: hän on vahva tsaari, joka laajentaa Venäjän alueita.

Siitä viis, että 1700-luvun alun sodat olivat tavattoman julmia. Venäjäkin suorastaan lanasi Baltian ja Suomen elottomaksi. Miehitysjoukot polttivat, ryöstivät ja raiskasivat.

Tästä päästäänkin Venäjän nykyistä toimintaa kuvaavaan analogiaan, joka on varsin pätevä.

Tsaari Pietari I juhlavuoden julisteessa Pietarissa kesäkuun alussa.

Oikaisu 2. heinäkuuta kello 8.43: Toisin kuin artikkelissa virheellisesti kirjoitettiin, Saksan hallitsija ensimmäisen maailmansodan aikana oli Vilhelm II, ei Vilhelm I.

Oikaisu 3. heinäkuuta kello 13.16: The Sleepwalkers -kirja ilmestyi vuonna 2012, ei vuonna 2013, kuten jutussa aiemmin sanottiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat