Parfymööri Joëlle Lerioux Patris työnsä ääressä Grassessa eteläisessä Ranskassa.

Tulevaisuuden parfymöörit hakeutuvat hajuvesien kehtoon

Parfyymi-instituutin opinnot Etelä-Ranskan Grassessa ovat kalliit, mutta vain pieni osa hakijoista pääsee kursseille.


6.7. 2:00 | Päivitetty 6.7. 7:09

Grasse

Luokkahuoneessa on hämärää ja rauhallista. Pitkän pöydän keskellä on pieniä lasipulloja ja paperitikkuja, joita opiskelijat nostavat yksi kerrallaan sieraimilleen. Henkäys sisään, sitten rauhallista keskustelua ja paluu kannettavan tietokoneen ääreen.

Kyseessä on Etelä-Ranskassa sijaitsevan Grassen parfyymi-instituutin oppitunti klassisista hajuvesistä. Nyt ollaan kahdeksankymmentäluvulla, yksi oppilaista kertoo. Vielä on edessä paljon kahlattavaa.

Parfyymi-instituutin ranskalaiset opiskelijat Alexia Marly (vas.) ja Siann Gobin perehtyvät tuoksuihin.

Vuoden kestävälle parfymöörikurssille on tunkua: vuosittain hakemuksia tulee noin 200, mutta vain 12 pääsee kerrallaan sisään. Hintaa Grassen opinnoilla on 13 300 euroa, ja valmistumiseen tarvitaan tämän lisäksi vielä puolen vuoden harjoittelu alalla. Usein opiskelemaan tullaan vasta kun opintoja tai työkokemusta on jo kertynyt.

”Opiskelin Ranskassa viisi vuotta kemiaa, minkä jälkeen hakeuduin kosmetiikka-alalle töihin. Siellä tajusin, että parfyymit ovat minun juttuni”, kiinalainen Meng Zhang kertoo.

Parfymöörikurssin opiskelijaJeff Alfaro Johnston Jr. parfyymi-instituutin tiloissa.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänelle selvät: viedä eurooppalaista parfyymiosaamista Kiinaan ja käyttää paikallisia raaka-aineita tuoksujen valmistamiseen. Sellaisia, jotka kutkuttelevat juuri kiinalaisten aisteja ja tuoksumuistoja.

”Eurooppalaiset tuoksut eivät herätä tunteita kiinalaisissa samoin kuten täällä.”

Luokkahuoneen yhteinen kieli on englanti, sillä tulijoita on joka puolelta maailmaa.

Italialais-kolumbialainen Caterina Catalani kertoo, kuinka innostavaa on ollut opiskella erilaisten tuoksujen keskellä kasvaneiden ihmisten kanssa.

”Intialainen opiskelutoveri sanoi, että yksi tuoksu tuo mieleen vihreän mangon! Olin aivan ihmeissäni.”

Grasse tunnetaan hajuvesien kehtona, paikkana, josta tuotetaan alalle luonnollisia aromeja ja eteerisiä öljyjä.

Näkymä Grassen kaupungin idyllisestä keskustasta.

Ilmasto on otollinen muun muassa ruusun ja jasmiinin kasvattamiseen: arvostetun Rosa Centifolian aika on toukokuussa, kun taas huumaavina tuoksuvat jasmiinipellot kukkivat syksyllä, elokuulta alkaen.

Suurilla yrityksillä kuten Diorilla ja Chanelilla on täällä omat kukkapeltonsa. Siksi täällä on myös oivallista opiskella alaa.

Hajutikkuunsa keskittynyt Jeff Alfaro Johnston Jr. on tullut Ranskaan Yhdysvalloista. Tuoksut olivat kotona läsnä, kiitos perheen hajustekynttiläyrityksen.

”Ensin tulin tänne kahden viikon kesäkurssille, mutta tajusin, ettei se riitä. Tämän vuoden kurssin jälkeen haaveena on tehdä harjoittelu Euroopassa ja päästä parfymöörin avustajaksi. Olen oppinut, kuinka tärkeää raaka-aineiden ymmärtäminen on.”

Opiskelijoiden innostus on tarttuvaa. Valmistuttuaan parfymööri osaa koota raaka-aineista kuten eteerisistä öljyistä ja synteettisistä tuoksuista yhdistelmän, eräänlaisen reseptin, jonka mukaan varsinainen tuote sitten valmistetaan.

Monen haaveena on jonain päivänä tulla arvostetun hajuvesimerkin parfymööriksi. Valitettavasti päämäärään pääsee kuitenkin vain kourallinen, mikä tehdään selväksi jo haastatteluvaiheessa, instituutin johtaja Alain Ferro sanoo.

”Parfyymituotteita ei ole pakko ostaa, mutta silti ihmiset ovat aina niitä ostaneet”, sanoo Grassen parfyymi-instituutin johtaja Alain Ferro.

”On paljon yrityksiä, jotka eivät halua ottaa riskejä. Ennen kuin ne tuovat markkinoille uuden parfyymin, ne tekevät kuluttajatutkimuksia. He testaavat tuotteita tavallisilla ihmisillä, mutta ihmisaivojen ongelma on, että ihminen tykkää asioista, jotka hän tuntee jo entuudestaan.”

Hajuvesikompositioita tehdään siis nopealla tahdilla, ja usein suurta yleisöä kosiskellen. Lopputulemana on joukko tuoksuja, jotka muistuttavat toisiaan, Ferro selvittää.

Ehkä vastalauseenakin alalle on syntynyt erityisiä niche-tuoksuja, joiden takana ovat itsenäiset artesaaniparfymöörit.

Monet alalle tulevat päätyvät suunnittelemaan pesuaineiden ja ihonhoitotuotteiden tuoksuja. Ja hyvä niin – juuri pesuaineet pelastivat alan koronakurimukselta.

Siinä missä pandemian pahimpana aikana hajuvesiä ja kosmetiikkaa käytettiin arviolta viidennes aiempaa vähemmän, kulutettiin pesuaineita bakteerien pelossa tavallista enemmän.

”Tilanne tasapainottuu nyt. Hajuvesipuoli on saavuttanut vuoden 2019 lukemat, ja siivoustuotteiden kulutus on puolestaan vähentynyt”, Ferro kertoo.

Tulevaisuuteen suhtaudutaan rauhallisesti, vaikka huolia on paljon. Alaa vaikeuttaa vakava raaka-ainepula, joka kohdistuu myös pakkaustuotteisiin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät nekin. Tänä vuonna esimerkiksi ruusun kukkia saatiin kyllä paljon, mutta varsinainen kukinta-aika oli vain kolme viikkoa neljän sijaan.

”Parfyymituotteita ei ole pakko ostaa, mutta silti ihmiset ovat aina niitä ostaneet. Vielä ei myyntiluvuissa näy laskua”, Ferro sanoo.

Eteläisessä Ranskassa harmittavat myös EU:n suunnitelmat säädellä alaa tarkemmin. Toteutuessaan ne kohdistaisivat esimerkiksi laventelinkasvattajille uusia vaatimuksia. Tuottaja pelkäävät, että jos mahdollisista eteerisen öljyn allergeeneistä pitäisi varoittaa pakkauksissa, pelottaisi se kosmetiikkayritykset pois luonnollisten raaka-aineiden ääreltä.

”Tämän saatte selittää laventelinviljelijälle, jonka perhe on toiminut alalla neljän sukupolven ajan ja käyttänyt eteeristä laventeliöljyä nukuttaakseen vauvaansa ja hoitaakseen hyönteispistokset”, instituutin johtaja puuskahtaa.

Parfymööri Joëlle Lerioux Patris toivottaa tervetulleeksi kauniin provencelaishenkisen kivitalonsa pihaan. Hänen oma laboratorionsa sijaitsee suuri-ikkunaisessa ulkorakennuksessa, johon on rakennettu myös pieni asunto. Siellä asiakas voi tarvittaessa yöpyä.

Monet parfymöörit tekevät hajuvesiä kuin taidetta, sanoo parfymööri Joëlle Lerioux Patris. Hänen laboratorionsa on hänen provencelaisen kivitalonsa ulkorakennuksessa.

Lerioux Patris haluaa kuunnella asiakkaan toiveita ajan kanssa ja ymmärtää näin asiakkaan haaveet. Pöydällä on rivissä kuuluisien tuottajien hajuvesiä, joiden kompositiot ovat hänen käsialaansa.

”Minä uskon, että tulevaisuudessa valitsemme parfyymin tuoksun perusteella, emmekä niinkään pullon, paketin, merkin tai muusan mukaan”, kannuksensa alan suuryrityksessä hankkinut Lerioux Patris sanoo.

”Monet parfymöörit ovat lähteneet teollisuuden palveluksesta, jotta voisivat tehdä hajuvesiä kuten taidetta, eikä niin kuin teollisuustuotetta.”

Parfymööri Joëlle Lerioux Patrisin laboratoriossa on valtava määrä hajuvesissä tarvittavia raaka-aineita.

Eteläranskalaisella pihalla tunnelma on kieltämättä inspiroiva: Laventelit kukkivat ja istutetussa tuoksupuutarhassa voi käydä etsimässä omia tuoksumuistoja. Korkeat männyt huojuvat tuulessa, ja kohta jostain hiipii pihalle vieras kissa, joka kietoutuu vieraan sääriin, hieroo turkkiaan rapsutuksia kaivaten.

”Ihmisten olisi hyvä ymmärtää, että hajuveden takana on ihminen, parfymööri, joka on luonut hajuvedelle kaavan. Parfymöörin tie on elämän mittainen.”

Parfymööri Joëlle Lerioux Patrisin tuoksupuutarha.

Palataan vielä koululle. Koulun eteishallissa tuoksuu raikkaalta, mutta vaikea tarkalleen sanoa miltä. Pitääkö parfyymiopiskelijalla olla erityisen hyvä hajuaisti?

”Ei tarvitse, sillä nenää harjoitellaan kyllä opintojen aikana”, instituutin johtaja Ferro vakuuttaa.

”Ominaista opiskelijoille on se, että he ovat pienestä pitäen työntäneet nenänsä eri paikkoihin.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat