Kiinalaiset osaavat kiertää sääntöjä, ja siksi Pekingiin ilmestyi sala­kapakoita, piilo­partureita ja kätkettyjä uimarantoja

Kiinassa kiellettyjä asioita voi usein tehdä, kunhan tekee ne huomiota herättämättä, kirjoittaa HS:n Pekingin-kirjeenvaihtaja Mari Manninen.

Kirjeenvaihtaja Mari Manninen matkalla työretkeltä rannalta kotiin Pekingissä.

5.7. 10:14

Peking

Kiinalaistuttu tarvitsi tukanleikkuuta alkukesästä. Hän soitti parturiin tehdäkseen varauksen. Sattui olemaan juuri se lyhyt aika Pekingissä, jolloin kauneudenhoitopaikat ja parturit olivat kiinni koronarajoitusten takia.

Eipä hätää. Parturi kertoi uuden osoitteen tavallisessa asuinkerrostalossa. Tuttava meni osoitteeseen ja naputti annetun, koodimaisen koputuksen asunnon oveen. Sisältä paljastui useamman parturin yhteinen, salainen työtila.

Sama tuttava kävi tiukimman koronasulun aikaan baarissa, jossa ikkunat oli paksusti peitetty ja kaikki asiakkaat kanta-asiakkaita. He olivat valmiita syöksymään tiskin taakse piilon, jos tarkastajia tulisi paikalle.

Joskus tarkastajia oli käynytkin, ja tiskin takana piilottelu oli onnistunut mainiosti. Kysyä tosin sopii, mahtoivatko tarkastajat olla huomaamatta vai ”huomaamatta” piilottelijoita. Kiinassa kiellettyjä asioita voi usein tehdä, kunhan tekee ne huomiota herättämättä.

Kaikki tietävät, eikä kukaan muka tiedä.

Kiinassa sääntöjen kiertäminen on arkeen kuuluva kansalaistaito. Sääntöjä kierretään Kiinassa yleisesti, ellei kierrosta rangaista.

Lue lisää: Anarkistiset kiinalaiset eivät välitä säännöistä vaan rangaistuksista, joten tupakka paloi ravintolassa kunnes oli luvassa kunnon sakot

Korona-aikana kiinalaiset ovat noudattaneet sääntöjä sangen kiltisti. On ollut luvassa rangaistuksia, mutta tautia on myös pelätty.

Nyt pelko on osin laantunut. Usein maskia pidetään kadulla ja metrossa, mutta kun tullaan työpaikalle, ravintolaan tai kaverin kotiin, se riisutaan.

Viikonloppuna olin kiinalaisessa, Hoplopin tapaisessa hyppyluolassa. Ulko-ovella maski piti olla kasvoilla, mutta itse hyppyluolassa niitä ei ollut työntekijöiden lisäksi juuri kellään, vaikka sisällä asiakkaat olivat todella lähellä toisiaan.

Johtopäätökseni on, että Kiinassa maski on monelle silmänpalvontaa.

Eräs baari lähestyi minuakin baarikutsulla tiukimman sääntelyn aikaan. Olisin päässyt sisälle, kunhan olisin soittanut ennalta. Olin otettu, sillä pyyntö kertoi luottamuksesta. En silti mennyt, koska Kiinassa ulkomaisen toimittajan on syytä noudattaa sääntöjä tarkemmin kuin paikallisten asukkaiden.

Koronavirusta en pelännyt. Pekingissä koronatapauksia on ollut enimmilläänkin niin vähän, että jos jostain hullusta syystä olisin taudin halunnut hankkia, sitä olisi ollut lähes mahdoton mistään saada. Kaikki positiivisen näytteen antaneetkin viedään lukittujen ovien taakse sairaalaan.

Koronaviruksen saaminen Pekingissä onkin kuin käänteinen lottovoitto.

On mahdollista, että olen käynyt yhdessä kielletyssä paikassa korona-aikaan Pekingissä, kun kävin työkseni tutustumassa tähän ilmiöön. Päättelin asian siitä, että paikan ympärille oli pystytetty korkea, sininen metalliaita.

Minun täytyi kiivetä sen ympäri ja taiteilla aidan päässä hetken aikaa. Alla oli paljon vettä.

Aidan takana oli nimittäin pätkä joenrantaa, uimapaikka.

Pienellä alueella oli kymmeniä ihmisiä, lapsiperheitä ja aikuisten kaveriryhmiä paistattelemassa ilta-auringossa ja hyppimässä veteen. Tällä kohtaa jokea vesi ei haise kuin lievästi viemäriltä.

Moni oli tuonut mukanaan puhallettavan sup-laudan ja lipui sen päällä joella. Lapset kiljahtelivat ja juoksentelivat, kuten heillä on tapana kaikilla maailman rannoilla tehdä.

Kaksi ryhmää sytytteli grilliä – sekin kiellettyä Pekingissä. Avattiin olutta ja viinipulloja, rupateltiin.

Ilta vaikutti oikein mukavalta.

Kuulin, että välillä vartijat käyvät paikalla, mutta eivät puutu mihinkään.

Myöhemmin opin, että alueen ympärille pystytettyyn siniseen aitaan on tehty ovi, joka on aitaa peittävän kankaan alla.

Ehkä ranta ei olekaan kiellettyä aluetta, vaan sallittua kaikille niille, jotka rannan salaisuuden tietävät.

Sitä ei tietenkään kannata kysyä keneltäkään, sillä usein Kiinassa asiat ovat sallittuja, kunnes joku erehtyy asiasta kysymään.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat