Raskaita tappioita kärsineet Ukraina ja Venäjä pelaavat kumpikin aikaa – ja ajan pelätään toimivan Putinin eduksi

Ukraina odottaa lisää apua lännestä. Venäjä odottaa, että maailma unohtaa Ukrainan. Jälkimmäinen veisi meidät tulevaisuuteen, jota Putin kutsuu vääjäämättömäksi. Siinä suurempi voittaa pienemmän.

Ukrainalaissotilaita tarkastamassa Venäjän tulituksessa tuhoutunutta varastoa Lysitšanskissa 17. kesäkuuta. Heinäkuun alussa Lysitšanskia puolustaneet ukrainalaiset joutuivat vetäytymään kaupungista välttääkseen piirityksen.

8.7. 2:00 | Päivitetty 8.7. 6:11

Onnistunut sotilasoperaatio.

Niin Ukrainan presidentin kansliapäällikön neuvonantaja, Oleksij Arestovytš kuvaili Lysitšanskin ja Severodonetskin kaupunkien puolustusta. Onnistumisella hän ei kuitenkaan tarkoittanut venäläisjoukkojen pysäyttämistä. Luhanskin maakunnan viimeisiä kaupunkeja puolustaneet ukrainalaissotilaat eivät taistelleet enää maaperästä, vaan lisäajasta.

Viikkoja kestäneet veriset taistelut päättyivät lopulta siihen, että Venäjä valloitti ensin kesäkuussa Severodonetskin, sitten viikonloppuna Lysitšanskin. Se tarkoittaa, että koko Luhanskin maakunta on nyt venäläisten hallussa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin juhli välierävoittoa kotimaassaan suurieleisesti ja ylisti sotilaitaan. Samalla hän osoitti merkkejä erätaukoon valmistautumisesta. Putinin mukaan Lysitšanskin ja Severodonetskin vallanneet sotilaat ansaitsevat lepoa ennen uusia koitoksia.

Moni asiantuntija onkin arvioinut, että sotiminen hyytyy kesän aikana, ja siihen tulee jonkinlainen tauko. Mutta kumpaa mahdollinen suvantovaihe hyödyttää enemmän?

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan aamuyöllä 24. helmikuuta, moni – eikä vähiten sodan käynnistänyt Putin – vaikutti uskovan, että puolustus murtuisi nopeasti.

Ukrainalaiset osoittivat luulon kuitenkin vääräksi, ja Venäjä joutui vetäytymään Kiovan ympäriltä. Hetken vaikutti, että Ukraina voisi ajaa nöyryytetyt hyökkääjät maaperältään nopeastikin.

”Sodan alussa Venäjä teki sotastrategisesti käsittämättömiä ratkaisuja”, sanoo sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta. Niin Ukraina saavutti merkittäviä voittoja kevyiden panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseiden avulla.

Sodan luonne on kuitenkin muuttunut. Ukrainalaiset ovat vetäytyneet puolustusasemiin. Venäjä etenee, joskin hitaasti ja kovalla hinnalla.

Etenemissodasta on siirrytty kulutussotaan, kiteyttää Ilmari Käihkö.

”Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että molemmat osapuolet yrittävät tuhota ja tappaa mahdollisimman paljon vihollisia sekä korvata samalla omia menetyksiään.”

Sekä Ukraina että Venäjä ovat toistaiseksi onnistuneet tappamisessa paremmin kuin menetysten paikkaamisessa. Samalla asiantuntijoiden arviot sodan kestosta ovat synkentyneet. Puhutaan kuukausista tai vuosista. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on kehottanut jäsenmaita varautumaan vuosia kestävään sotaan.

Toivo nopeasta rauhasta on murskautunut jonnekin Donbasin savuaviin raunioihin.

Taistelukykyisten joukkojen ehtyminen pakottaa Venäjän ja Ukrainan hidastamaan tahtia, mutta kummallakin on myös syitä uskoa, että aika parantaa taisteluvalmiutta.

Aluksi odottamisesta hyötyy todennäköisesti hieman enemmän Ukraina. Tällä hetkellä puolustajalla on pulaa niin ammuksista kuin koulutetuista sotilaistakin. Vaikka maassa on yli kymmenen miljoonaa taisteluikäistä miestä, Ukrainalla ei ole mahdollisuuksia vastata Venäjän kovaan tykistötuleen maan itäosissa.

Taistelutahto joutuu koville, kun kokemattomat aluepuolustusjoukkojen vapaaehtoiset joutuvat Donbasissa etulinjaan Venäjän tykkitulen armoille.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi toivoo, että ahdinko helpottaa, kun maahan saadaan lisää aseapua lännestä. Britannia on luvannut kouluttaa lisäksi kymmeniätuhansia ukrainalaissotilaita vuodessa, mikä moninkertaistaisi ulkomailla koulutettujen sotilaiden määrän.

Pelkkä aseiden ja sotilaiden täydennys ei kuitenkaan riitä Ukrainalle. Perinteisessä sodankäynnissä etu on aina vahvemman puolella. Ukrainan olisi siksi muutettava taistelutyyliään ja käytävä enemmän esimerkiksi sissisotaa, Käihkö arvioi.

Lännessä on oltu huolissaan myös siitä, osaako Ukraina ottaa kaiken hyödyn irti nykyaikaisesta sotateknologiasta.

Monet länsiaseet, kuten yhdysvaltalainen Himars-raketinheitinjärjestelmä on tarkoitettu täsmäiskuihin kuten asevarastojen tuhoamiseen. Ne eivät sovi sellaiseen silmittömään räiskintäsotaan, johon Venäjä nyt Donbasissa turvautuu.

”Jos käyttää Himarsia aluesotaan, ammukset loppuvat 12 tunnissa”, totesi Britannian puolustusministeri Ben Wallace kesäkuun lopulla.

Itä-Ukrainassa on käyty sotaa jo vuodesta 2014 alkaen. Kuvassa Ukrainan armeijan tuhoutunut panssarivaunu Ilovaiskissa, jossa maa kärsi merkittävän tappion sodan ensimmäisenä kesänä.

Zelenskyi on sanonut, että länsiavun ja paremman strategian avulla Ukraina valtaa Venäjän miehittämät alueet vielä tämän vuoden puolella. Toive on kovin optimistinen.

”Toistaiseksi emme ole nähneet todisteita tästä paremmasta strategiasta”, Käihkö sanoo.

Sota etenee hitaasti, mutta kohti länttä.

Huolena on, että jos Ukraina ei saa nopeita voittoja syksyn aikana, ajan kuluminen alkaa palvella Venäjän suunnitelmia.

Koska sotaa käydään Ukrainan maaperällä, sen seurauksista kärsivät erityisesti ukrainalaiset ja Ukrainan talous. Mustanmeren satamien saarto pitää Ukrainan taloutta kuristusotteessa. Jos ahdinko jatkuu pitkään eivätkä viranomaiset pysty enää huolehtimaan peruspalveluiden tarjoamisesta, murtuu lopulta myös kansan sietokyky.

EU:n ja Yhdysvaltain asettamat pakotteet kurittavat toki myös Venäjän taloutta, mutta eivät läheskään samassa suhteessa. Öljy- ja kaasutulot turvaavat tasaisen tulovirran, eivätkä esimerkiksi Intia ja Kiina ole hetkeen luopumassa fossiilisista polttoaineista.

Vuosia kestävässä sodassa Ukraina on yhä riippuvaisempi länsiavusta, mutta Venäjällä on valmiudet valjastaa teollisuutensa palvelemaan sotakoneistoa.

Länsimaiden näkökulmasta Venäjän sotakalusto voi olla vanhanaikaista, toteaa pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri.

”Mutta kalustoa riittää, ja kyllä sillä sotaa käydään.”

Aseita enemmän Venäjällä on ollut pulaa sotilaista. Sisäisen rauhan turvaamiseksi Putin ei ole vieläkään julistanut sotaa alkaneeksi.

Koska Venäjä ei käy virallisesti sotaa, liikekannallepano ei ole mahdollinen eli sotilaita ei voida värvätä laajamittaisesti. ”Erikoisoperaatiossa” taistelevat siksi lähinnä sopimussotilaat sekä ukrainalaiset separatistit ja Wagner-yhtiön palkkasotilaat.

Kun pakotteet alkavat purra, sopimussotilaiden värvääminen kuitenkin helpottuu, uskoo Toveri. Työttömyyden lisääntyessä sopimussotilaan palkka saattaa käydä monelle houkuttelevaksi.

”Ei niin toki välttämättä erityisen koulutettuja ja motivoituneita sotilaita saada, mutta miesvoimaa kuitenkin.”

Nainen kävelemässä Akhtyssa, Dagestanissa kesällä 2012. Dagestan on Venäjän tasavalta, josta värväytyy vakaiden tulojen toivossa paljon sopimussotilaita Venäjän armeijaan.

Venäjä toivoo, että aika tyrehdyttää hiljalleen myös länsimaiden kiinnostuksen tukea Ukrainaa. Esimerkiksi tulitaukosopimus voisi kääntää EU-maiden katseet Ukrainasta omiin ongelmiin, kuten kasvavaan inflaatioon.

Ukraina pyrkii turvaamaan avun jatkumisen pitämällä myötätunnon puolellaan. Kesän aikana maa on tietoisesti muuttanut viestintäänsä ja tiedottaa nyt avoimesti joukkojensa kärsimistä suurista tappioista.

Käihkö kutsuu uutta retoriikkaa ”hätähuudoksi”, joka on samalla myös vaarallista uhkapeliä. Zelenskyin on varottava tarkkaan, ettei auttajilta lopu usko Ukrainan kykyyn puolustaa maataan. Silloin ehtyisi todennäköisesti myös auttamishalu.

Putinin propaganda on alusta asti keskittynyt juuri toivon nujertamiseen.

”Viesti on, että Ukrainan vastarinta ja länsiapu ovat vain hidasteita vääjäämättömän – eli Venäjän voiton – tiellä”, Käihkö sanoo.

”Putinilla ei ole mikään kiire. Hän todennäköisesti uskoo olevansa vallassa kuolemaansa asti.”

Euroopalta pitkään sotaan varautuminen vaatisi Käihkön mukaan sota-avun järjestämistä nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Etenkin sodan alussa Ukrainalle on annettu lähinnä mitä on satuttu löytämään.

”Se ei ole ollut kovin strategista”, Käihkö sanoo. ”Pidemmällä aikavälillä länsimaiden puolustusteollisuuden on alettava tuottaa aseita ja ammuksia Ukrainan tarpeisiin.”

Ukrainan auttaminen vaatisi yhteiseurooppalaisia poliittisia päätöksiä. Arvioinnista tekee hankalaa se, että turvallisuussyyt rajoittavat aseapuun liittyvää poliittista avoimuutta.

”Meidän olisi kuitenkin mietittävä, miltä maailma näyttää, jos Venäjä voittaa.”

”Millaisessa tulevaisuudessa me haluamme elää, ja mitä olemme valmiita maksamaan siitä?”

Monille Euroopan maille Ukrainan sota on eksistentiaalinen kysymys, korostaa kansainvälisen politiikan professori Pami Aalto Tampereen yliopistosta. Näin on etenkin idässä ja pohjoisessa.

Tästä syystä Euroopan on Aallon mukaan hyvin vaikea lopettaa Ukrainan tukemista – ainakin niin kauan kuin sodassa on selvä hyökkääjä ja puolustaja.

”Kyse on Euroopan mittapuulla varsin pienistä summista, eivätkä ne vie kuralle yhdenkään EU-maan kansantaloutta”, Aalto toteaa.

”Tuen voisi katkaista lähinnä se, jos Ukraina alkaisi tehdä maaperällään siviileihin osuvia iskuja.”

Toistaiseksi Venäjä on ollut ilmiselvä syyllinen siviilien kärsimyksiin. Donbasissa se on tulittanut kaupunkeja lähes tauotta useiden vuorokausien ajan ennen kuin maajoukot ovat vallanneet ne.

Ukrainan voimat ovat tähän asti kuluneet lähinnä selviämiseen, mutta tavoitteena on vielä paitsi pysäyttää Venäjä, myös vallata takaisin miehitetyt alueet. Onnistumismahdollisuuksia vaikeuttaa, ettei Venäjä epäröi käyttää aseellista ylivoimaansa summittaisesti inhimillisistä seurauksista piittaamatta.

Autokorjaamo tuhoutui Venäjän ilmaiskussa Lvivissä, Länsi-Ukrainassa huhtikuussa 2022. Välillä Venäjän iskut kohdistuvat myös alueille, jotka ovat kaukana varsinaisista etulinjoista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat