Boris Johnson on selviytynyt hämmentävällä tavalla kohusta toisensa perään, mutta nyt lähtö näyttää varmemmalta kuin kertaakaan aiemmin

Nyt saattaa olla hetki, jolloin Johnsonin kaiken kestävältä vaikuttanut teflonpinta ei enää riitä suojaksi, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Juuso Määttänen.

Pääministeri Boris Johnson.

6.7. 17:11 | Päivitetty 6.7. 19:45

”Uskoisin, että hän lähtee Downing Streetiltä [pääministerin virka-asunnosta] vain kannettuna, itkupotkuraivarin saattelemana. Mutta jos tilanne sitä vaatii, teemme sen sitten niin.”

Näin kuvaili nimettömänä pysynyt konservatiivipuolueen päättäjä tunnelmia keskiviikkona uutistoimisto Reutersille.

Puhe on tietenkin pääministeri Boris Johnsonista, jonka päivät Britannian johdossa saattavat tällä kertaa todella olla luetut.

Johnsonin asema konservatiivipuolueen puheenjohtajana ja maansa pääministerinä on ollut jo kuukausien ajan jatkuvan kyseenalaistuksen kohteena.

Kohut ovat seuranneet toisiaan, kansan ylivoimainen enemmistö on kääntynyt pääministeriä vastaan ja Johnsonin konservatiivipuolue on kärsinyt merkittäviä tappiota väli- ja täytevaaleissa alueilla, joissa puolue on ollut normaalisti hyvin vahvoilla.

Toistaiseksi Johnson on kestänyt jokaisen kohdalleen osuneen kohun, minkä takia liki kaikissa pääministeristä kirjoitetuissa analyyseissä on puhuttu Johnsonin hämmentävästä ”teflonpinnasta”.

Johnson on toki ollut erittäin kiistanalainen hahmo Britannian politiikassa jo ennen kuin hän nousi Theresa Mayn tilalle pääministeriksi umpikujaan ajautuneiden brexit-neuvotteluiden päätteeksi kesällä 2019.

Sillä ei ole kuitenkaan ollut väliä, koska Johnson on – kriitikoiden mielestä jopa hämmentävällä tavalla – onnistunut pitkän aikaa pitämään puolueensa ja itsensä suosittuna ja tuomaan konservatiiveille vaalivoiton. Se on ollut puolue-eliitille tärkeintä.

Nyt saattaa olla hetki, jolloin Johnsonin kaiken kestävältä vaikuttanut teflonpinta ei enää riitä suojaksi.

Viimeisimmät käänteet saivat alkunsa tiistai-iltana, kun hallituksen kaksi tärkeää henkilöä, valtiovarainministeri Rishi Sunak ja terveysministeri Sajid Javid ilmoittivat eroavansa ja kertoivat samalla epäluottamuksestaan Johnsonia kohtaan. Johnson nimitti tehtäviin uudet ministerit.

Sunakin ja Javidin ilmoitusten jälkeen eroilmoituksia on tippunut lukuisilta muilta eritasoisilta konservatiivipoliitikoilta. Ilmoituksia uusista eroista on tullut keskiviikon aikana sitä tahtia, että lukemasta on vaikea pysyä perässä.

Brittilehdet ovat täyttyneet analyyseistä, jossa povataan entistä painokkaammilla sanamuodoilla Johnsonin eroa. Oma-aloitteisesti pääministeri ei aio tehtävästään luopua. Sen hän teki selväksi keskiviikkona parlamentissa useaan otteeseen.

”Jos emme hallituksena pystyisi toimimaan mandaattimme suomalla tavalla tai jos Ukrainan kansalle antamaa tukeamme estettäisiin”, Johnson vastasi kysymykseen siitä, missä tilanteessa voisi erota.

Syy konservatiivipoliitikkojen eroon ja Johnsonin tilanteen radikaaliin heikkenemiseen on tuoreessa kohussa, joka koskee merkittävässä puoluevirassa ollutta Chris Pincheriä.

Johnson nimitti Pincherin tehtävään helmikuussa, mutta Pincher erosi paikalta kesäkuun lopussa, kun häntä syytettiin julkisesti seksuaalisesta ahdistelusta.

Uusien syytösten tultua julki Pincheriä on syytetty myös useista vastaavista tapauksista, joiden on väitetty tapahtuneen aiemmin. Johnsonin edustajat ovat väittäneet ensin, ettei pääministeri ollut tiennyt syytöksistä nimittäessään Pincherin tehtävään, mutta myöhemmin paljastui, että hän on tiennyt syytöksistä jo vuosia sitten.

Pincher-kohu on vain jäävuoren huippu Johnsonin tilanteessa, mutta se saattaa lopulta kääntää enemmistön konservatiivipuolueen edustajista johtajaansa vastaan.

Vain kuukausi sitten Johnson sai tiukassa äänestyksessä konservatiivipuolueen parlamenttiryhmän enemmistön luottamuksen taakseen. Tuolloin Johnson voitti luottamusäänestyksen lukemin 211–148.

Tulosta pidettiin silti todella huolestuttavana pääministerille, koska se tarkoitti, että yli 40 prosenttia hänen oman puolueensa edustajista olisi halunnut erottaa hänet.

Edellinen äänestys järjestettiin sen jälkeen, kun Britanniassa oli koko alkuvuoden ajan puhuttu ”koronajuhlakohusta”: Johnson oli osallistunut tiukkojen koronarajoitusten aikana virka-ajallaan järjestettyihin juhliin, vaikka kaikki työhön liittymättömät tilaisuudet oli kielletty.

Johnson sai sakot ja pahoitteli tekoaan useaan otteeseen, mutta tapaus käänsi ison osan kansasta häntä vastaan. Kyselyjen mukaan kaksi kolmasosaa briteistä vastusti Johnsonia kesäkuun alussa.

Koronajuhlakohun lisäksi Johnsonin huolena ovat olleet muun muassa maata vaivaava vakava inflaatio, aiemmin otsikoissa ollut bensiinipula ja viimesyksyinen tapaus, jossa pääministeri asettui tukemaan konservatiivi­kansan­edustaja Owen Patersonia, joka oli jäänyt kiinni lobbaamisesta yritysten laskuun.

Periaatteessa kesäkuisen luottamusäänestyksen tuloksen pitäisi tarkoittaa sitä, että puolueen omien sääntöjen mukaan Johnsonia ei saa haastaa uudestaan vuoteen.

Keskiviikon aikana spekuloitiin, että äänestyksestä vastaavan niin sanotun 1922-komitean sääntöjä oltaisiin valmiita muuttamaan. Näin ei kuitenkaan lopulta tapahtunut, vaan sen sijaan komitea ilmoitti, että sille valitaan kokonaan uusi johto maanantaina. Se puolestaan voi halutessaan muuttaa sääntöjä.

Jos sääntöjä muutettaisiin, komitea voi kutsua äänestyksen koolle heti, kun tarpeeksi moni rivikansanedustaja on ilmaissut tyytymättömyydestään ”kirjeellä”. Kirjeitä tarvitaan vähintään 54.

Jos äänestykseen päädyttäisiin ja enemmistö konservatiivipuolueen parlamenttiryhmästä äänestäisi tällä kertaa Johnsonin luottamusta vastaan, tietäisi se hänen kautensa loppua. Ellei Johnsonia pakoteta eroamaan muilla keinoin sitä ennen.

Keskiviikkoiltana joukko ministereitä matkusti Johnsonin virka-asunnolle, BBC:n tietojen mukaan kertomaan, että pääministerin aika on ohitse.

Mahdollisen Johnsonin eron jälkeen konservatiivipuolueen pitäisi ratkaista seuraavaksi se, kuka nousee hänen seuraajakseen.

Tähän asti yksi Johnsonin yksi isoista eduista on ollut se, ettei konservatiivipuolueessa ole ollut selkeää ykköshaastajaa.

Yhtenä vahvimmista ehdokkaista on pidetty valtiovarainministerin paikalta eilen eronnutta Rishi Sunakia, mutta hänen maineensa on kärsinyt perheensä vero­statukseen liittyvistä kohuista. Sunak on myös saanut Johnsonin tavoin sakot koronamääräysten rikkomisesta.

The Guardianin julkaisemassa uudessa analyysissä yhdeksi todennäköisimmäksi haastajaksi on nostettu apulaiskauppaministeri Penny Mordaunt. Niin ikään esille on nostettu esimerkiksi puolustusministeri Ben Wallacen nimi.

Jos Johnson joutuisi eroamaan, hän jatkaisi tehtävän hoitamista siihen asti, että konservatiivipuolue saisi valittua puolueelle uuden johtajan, josta tämän jälkeen tulisi uusi pääministeri.

Vaikka työväenpuolueen johtaja Keir Starmer on jo ennakoinut julkisuudessa itsestään seuraavaa pääministeriä, Johnsonin ero ei tarkoita automaattisesti uusia vaaleja, jos uusi puheenjohtaja saa pidettyä edelleen parlamentin enemmistön takanaan. Parlamentissa on edelleen vahva konservatiivienemmistö.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat