Virolaiset rajavartijat Kaimar ja Ivo partioivat vastavalmistuneen raja-aidan vierustalla heinäkuussa 2022. Ivo sanoo, että työ on aidan rakentamisen myötä helpompaa muun muassa, koska rajan ylittäminen kestäisi pidempään.

Suomessa harkitaan itärajan aitaamista, Virossa aita alkaa valmistua – ”Heidän ongelmansa tulevat olemaan täysin samat”

Virossa itärajan aita on saanut laajan tuen. Kritiikkiä on kuulunut siitä, miksi sen rakentaminen on kestänyt. Aidan on tarkoitus hidastaa, ei pitää ketään poissa, sanoo rajavalvonnan apulaispääjohtaja.


21.7. 2:00 | Päivitetty 21.7. 7:00

Piikkilankaa jatkuu niin pitkälle kuin silmä kantaa. Se kiertää rullana runsaat pari metriä korkean vihreän aidan yläpuolella metsän reunassa.

Kaksi rajavartijaa partioi tarkastelemassa maastoa. Tehtävänä on havaita mahdollisia liikkeitä Venäjän puolelta.

Viron kaakkoiskulmaan, Luhamaan rajanylityspaikan läheisyyteen, on vastikään valmistunut ensimmäinen osuus aidasta, jota Viro rakentaa Venäjän rajalle.

Noin 135 kilometrin mittainen Viron maaraja on samalla osa EU:n ja Naton itärajaa. Se on tarkoitus aidata lähes kokonaan lähivuosina.

Myös Suomessa kaavaillaan paraikaa itärajan mahdollista aitaamista. Päätöksiä ei ole tehty, mutta suunnitelmia on jo olemassa.

Virossa näkee, minkälaiseen ratkaisuun on päädytty naapurissa.

Piusan rajavartioaseman johtaja Paavo Mikson esittelee tiluksia Lütän kylän kohdalla ja on selvästi tyytyväinen.

”Rajalinja ei ole enää paikka, jossa voi ottaa kaksi askelta ja olla jo toisella alueella”, hän sanoo.

Suomesta Viron aitaan onkin käyty jo tutustumassa, samoin joihinkin muihin rakenteisiin Euroopassa.

Piusan rajavartioaseman johtaja Paavo Mikson esittelee Kiislovan kylään rakennettua raja-aidan testiosuutta.

Suomen ja Viron rajat ovat selvästi erilaisia esimerkiksi siinä, että Suomen maaraja on huomattavasti pidempi kuin Viron, yli 1300 kilometriä. Koko rajan aitaamista ei Suomessa olekaan kaavailtu.

Viron rajasta merkittävä osuus on lisäksi vettä, johon aitarakenteita ei tarvita.

Aitakaavailujen taustassa samaa on se, että molemmissa maissa rakenteet rajalla ovat olleet tähän saakka vähäisiä. Se on koettu osin ongelmana.

Suomessa vastikään hyväksytyssä rajavartiolain muutosesityksessä todettiin, että rajaesteitä rakentamalla kyettäisiin paremmin varautumaan erilaisiin rajaturvallisuutta vaarantaviin uhkiin. Lakiesityksessä viitattiin esimerkiksi laajamittaiseen maahantuloon ja muuttoliikkeen hyväksikäyttämiseen hybridivaikuttamisessa.

Huolet hybridivaikuttamisesta nousivat esiin monessa Euroopan maassa aiempaa vahvemmin viime syksynä. Tuolloin Valko-Venäjä oli alkanut lähettää siirtolaisia Puolan ja Baltian maiden rajoille.

Samaan aikaan Euroopan turvallisuustilanne on mullistunut Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan myötä. Tuleva Nato-jäsenyyskin tuo tilanteeseen Suomessa oman mausteensa.

Virossa aitaa alettiin suunnitella jo vuonna 2014.

”Me olemme aina tienneet mahdollisen uhkan, joka tulee naapurimme taholta”, sanoo rajavalvonnan apulaispääjohtaja Egert Belitšev Viron poliisi- ja rajavartiolaitokselta haastattelussa Tallinnassa.

Aitahanke alkoi yhdestä selkeästä rajaselkkauksesta, josta Suomessakin uutisoitiin laajasti.

Virolainen turvallisuuspoliisi Eston Kohver siepattiin syksyllä 2014 rajalla ja pakotettiin Venäjän puolelle. Venäjän mukaan Kohver oli otettu kiinni Venäjän puolella.

Hänet tuomittiin elokuussa 2015 pihkovalaisessa oikeusistuimessa Venäjällä viidentoista vuoden vankeuteen vakoilusta ja muista rikoksista. Kohver vapautui vanginvaihdon myötä syyskuussa 2015.

Rajamaasto on metsikköä. Virolla ja Venäjällä ei lisäksi ole edelleenkään virallista rajasopimusta Venäjän kanssa.

Kun rajalla ei ole ollut selviä rakenteita, on rajaa maastossa ollut vaikeaa erottaa, mikä huomattiin Kohverin tapauksessa.

”Jos olet ikään kuin puskassa, on hyvin vaikeaa itse asiassa osoittaa myös toiselle osapuolelle, että he olivat meidän puolellamme”, Belitšev sanoo.

Valko-Venäjän toiminta viime vuonna ei siis ollut Virossa varsinainen syy aidan rakentamiselle. Sen vuoksi hanke sai kuitenkin lisärahoitusta.

Koko aitahanke maksaa Belitševin mukaan 120–130 miljoonaa euroa, kun mukaan luetaan tekninen valvonta ja myös Narvajoelle rakennettavat uudet valvontakeinot.

Viron tavoitteena on nyt saada kunnolliset rakenteet rajalle.

”Meidän näkökulmastamme emme rakenna aitaa, vaan rakennamme infrastruktuuria”, Belitšev sanoo.

Rajavalvonnan apulaispääjohtaja Egert Belitšev Viron poliisi- ja rajavartiolaitokselta.

Tiheän metsikön kupeessa kiemurteleva aita näyttää siltä, että jos sen yli olisi halua päästä, ei urakka olisi mahdoton.

Rajavartijan käsi yltää helposti aidan päälle, piikkilangan alaosaan.

Toistaiseksi kenenkään ei ole huomattu ylittävän aitaa, Mikson sanoo. Paitsi karhun, joka tiettävästi jatkoi matkaansa Venäjälle.

Virossa tiedetään, ettei aita ole varsinainen este. Belitševin mukaan se ei ole tarkoituskaan.

”Sen tarkoituksena on hidastaa ihmisten liikkumista, ei pitää ketään poissa”, hän sanoo.

Aikomuksena on, että aita olisi täysin valmiina koko matkaltaan teknisesti valvottu. Valvonnasta ei olisi hyötyä, jos ei olisi myös estettä ja rajalta pääsisi vain juoksemaan läpi, Belitšev selittää.

Aita hidastaa liikettä, joten ihminen käyttää paljon enemmän aikaa kulmassa, johon kamera näkee. Rajavartioilla on siis lisäaikaa reagoida tapahtumaan, hän sanoo.

Siitäkin on Belitševin mukaan hyötyä, että kiivetessään ihmisen pitää kääntyä eri asentoihin ja kuvaa saadaan monesta kulmasta tunnistamista varten.

Viron rakentaman raja-aidan vierustalle on raivattu tie, jota pitkin voi monin paikoin partioida autolla. Rajavartija Kaimar työssään Luhamaan raja-aseman läheisyydessä.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan tilanne rajalla on Belitševin mukaan ”kuten odottaa saattaa”.

Se on jännittyneempi, mutta suhteet Viron ja Venäjän välillä eivät ole olleet parhaat 20 vuotta sittenkään, hän sanoo.

”Eivätkä kymmenen vuotta sitten. Tilanne on mielestäni, kuten voisi olettaa.”

”Meidän on oleva valmiina koko ajan. Juuri nyt emme näe suurta kasvua tapauksissa, mutta koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu ensi viikolla tai ensi kuussa”, hän sanoo.

Mikson kertoo, ettei varsinaisia rajaloukkaustapauksia maarajalla ole viime aikoina ollut sen enempää tai vähempää kuin aiemminkaan. Viime aikoina tosin ihmisiä on tullut pienemmissä ryhmissä.

Aidan vaikutuksia on liian aikaista arvioida.

Eikä arkisilla ongelmilla rajalla aina ole kovin vakavia turvallisuuspoliittisia taustoja.

Mikson kertoo, että rajaloukkaukset ovat työllistäneet viime aikoina eniten Peipsijärvellä, missä yhtenä kesäpäivänä tapahtui useita rajaloukkauksia.

”Kahteen vuoteen ei koronan takia päässyt mihinkään. Nyt tuntuu, että koko Viro meni lomalle järvelle skoottereineen, veneineen ja navigoivat niin huonosti, että venäläiset ottivat heitä kiinni.”

Mikä olisi virolaisten viesti suomalaisille, jos jonkinlaista aitaa aletaan rakentaa?

Rajavartioaseman johtaja Mikson korostaa, ettei hän ole rakentaja vaan rajavartija.

”Minä uskon, että heidän ongelmansa tulevat olemaan täysin samat. Mutta olen varma, että se on tarpeellista”, hän kuitenkin sanoo.

Mikson viittaa yhtenä ongelmana vaikeaan maastoon.

Virossa osa aidasta kulkee esimerkiksi suolla. Ja jos aidan vierustan kulkemista varten olevat rakenteet olisivat puusta, pitäisi niitä huoltaa usein. Tämä opittiin, kun Virossa rakennettiin aidan testiosuus.

Lopulta varsinaisen aidan kohdalla päädyttiin kelluviin betonilaattoihin. Niiden toivotaan kestävän paremmin.

EuroopaSSA aitoja nousee nyt rajoille kovaa tahtia.

Puola ryhtyi omaan raja-aitahankkeeseensa viime syksynä Valko-Venäjältä tulleiden siirtolaisten seurauksena. Kyseessä on 5,5 metriä korkea muuri.

Myös Liettuaan ja Latviaan on rakennettu hiljattain rajaesteitä. Samoin esimerkiksi Kreikkaan.

Yhdysvaltalaisen Migration policy instituten laskelmien mukaan rajamuurien tai aitojen määrä maailmassa on ylipäätään kasvanut voimakkaasti. Kun toinen maailmansota loppui, oli niitä alle viisi. Nyt niitä vuoden alussa julkaistun artikkeli mukaan 74 ja suunnitteilla noin 15.

Symbolina aidat ovat vahva kuva tämän päivän maailmasta ja Euroopasta.

Maiden syyt rakentamiselle eroavat. Monien taustalla on yritys estää laitonta siirtolaisuutta tai salakuljetusta ja terrorismia.

Belitšev hiukan hymähtää toisinaan keskustelussa esiintyvälle ajatukselle siitä, että aidat voisivat osaltaan myös lisätä epäluuloja maiden kansalaisten välillä.

Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainassa. Se, jos joku luo epäluottamusta, hän sanoo. Venäjällä on lisäksi omia rajarakenteitaan hieman kauempana rajasta.

”Kukaan meitä itseämme lukuun ottamatta ei ole vastuussa maamme turvallisuudesta. Jos infrastruktuuri on yksi asioista, joka lisää maamme turvallisuutta, on meidän tehtävä tämä.”

Virossa aitaa on tuettu laajasti ja kriittinen keskustelu on ollut vähäistä, sanoo Sisäisen turvallisuuden instituutin johtaja Erkki Koort Viron turvallisuustieteiden akatemiasta (EASS).

Jonkin verran kysymyksiä ja keskustelua on ollut käyty lähinnä eläinten liikkumismahdollisuuksista, hän sanoo.

Koortiin mukaan Kohverin tapauksen jälkeen Virossa alkoi poliittinen kilpajuoksu siitä, kuka rakentaisi vahvimman aidan.

”Nyt suurin keskustelu ei ole siitä, pitäisikö meidän rakentaa aita vai ei. Isoin keskustelu käydään siitä, miksi se kestää niin kauan”, Koort sanoo.

Esimerkiksi Puolassa aidan rakentaminen aloitettiin vasta viime vuonna ja nyt jo aitaa on 186 kilometriä.

Koortin mukaan ero nopeudessa liittyy esimerkiksi sääntelyyn.

Aita saa vahvaa kannatusta myös Kiislovassa, kylässä, jonka lähistöllä Kohverin tapaus aikanaan sattui.

Sinne rakennettiin myös Viron nykyisen aidan ensimmäinen testikaistale, joka valmistui vuonna 2018.

Se kulkee punaisen talon takapihan reunassa. Pihalla suuri suku on kokoontunut viettämään kesäpäivää yhdessä. Lapset juoksevat. Pingispöydät odottavat pelaajia.

Kesäasunnon omistaja Katrin Männik sanoo, että hänestä aita tekee olon turvallisemmaksi.

Hän itse myi pienen palan maata aidan alta. Hintaa hän ei muista, mutta hän on tyytyväinen. Kun raja oli avoin, kuka tahansa saattoi kävellä minne tahansa, Männik sanoo.

”On myös hyvä, että paikalle tullaan hyvin nopeasti, jos joku tulee tänne”, hän sanoo rajavartioista.

Aivan lähelle aitaa ei saa mennä.

Vahinkoja voi sattua.

Kerran rajavartijat soittivat Männikien äidille, joka tuolloin oli kesäasunnon omistaja ja kysyivät, kuka on aidalla. Kyseessä oli lapsi, joka oli pannut aikuisten kengät jalkaansa, Katrin Männik kertoo.

Katrin Männik pelasi pöytätennistä kesäasuntonsa pihamaalla Kiislovan kylässä Kaakkois-Virossa. Raja-aita kulkee pihamaan reunassa. Taustalla Sirje Teppo, Kristi Männik, Mailis Teppo ja hänen tyttärensä Annamarii Allas.

Männikin sisko Kristi Männik on myös mielissään aidasta.

”Minusta tuntuu, että täällä on vielä turvallisempaa kuin ehkä oli aikaisemmin.”

Toisaalta tilanne on erilainen. Tunnetasolla Venäjän Ukrainassa käymä sota vaikuttaa.

Kristi Männik kertoo havahtuneensa siihen vastikään, kun lenkillä huomasi juoksevansa aivan rajan läheisyydessä.

”Täällä tuntuu yhä turvalliselta. Mutta hyvin usein me kaikki ajattelemme, että joka tapauksessa Venäjä käy sotaa juuri nyt ja he ovat todella hyvin lähellä meitä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat