H.M. Mallika on asunut Keselwattan asuinalueelle Colombossa 65 vuoden ajan.

”Miten voi olla, että koko maan rahat on loppu?”

Sri Lankan köyhimmillä alueilla tehdään julmia laskuharjoituksia. Kuinka paljon vähemmän voi syödä?


16.7. 2:00 | Päivitetty 16.7. 8:52

Nainen on 65-vuotias, ja hän on asunut koko ikänsä noin 15 neliömetrin kokoisessa asunnossa. Siinä hän on kasvattanut kaksi poikaa.

Koti on Sri Lankan suurimman kaupungin Colombon Keselwattan asuinalueella. 15 neliötä riittää yhdistettyyn olo- ja makuuhuoneeseen, keittiöön ja vessaan.

H. M. Mallika ei ole tavannut valittaa, mutta nyt alkaa usko loppua. Kaikesta on pulaa. Yli viiden miljoonan srilankalaisen on arvioitu olevan akuutin ruoka-avun tarpeessa.

H. M. Mallika kertoo, että hän on vähentänyt ruokailukertoja kolmesta kahteen kertaan päivässä. Ruuan hinta on noussut kaksinkertaiseksi eivätkä tulot ole kasvaneet ollenkaan. Pitää syödä vähemmän. Ruokailu kerran päivässä tarkoittaisi hätätilaa.

Pitää syödä vähemmän.

Mallika on valmistanut lounaaksi riisiä ja kanaa myös poikansa perheelle, joka asuu yläkerrassa.

Ruoka on vain yksi monista asioista, joista Mallikan perheessä on nyt pula. Bensiini on loppu. Samoin ruuanlaittoon käytettävä kaasu. Ja lääkkeet, niin tavallinen parasetamoli kuin verenpainelääkkeetkin.

”Kolme viime kuukautta ovat olleet aivan toisella tavalla vaikeita kuin mikään sitä ennen.”

9-vuotias Mishal on tullut isoäidin luo.

Mallikan toinen pojista, nyt 42-vuotias W. D. Rohan, asuu yläkerrassa vaimonsa ja kolmen poikansa kanssa. Pieneen asuntoon noustaan tikkaita pitkin.

Rohan on tullut vanhimman poikansa Mishalin, 9, kanssa alakertaan. Mishal loikoilee isoäidin sängyllä. Kaksi nuorempaa poikaa nukkuvat ylhäällä.

Rahaa kolmen sukupolven perheeseen tulee lähinnä siitä, että Rohan käy vihanneskaupassa töissä. Palkkaa voi tulla noin 45 000 rupiaa (124 euroa) kuukaudessa.

Yksittäisestä pilleristä voi joutua maksamaan päivän elinkulun.

”Aikaisemmin meillä meni päivässä elämiseen 500 rupiaa (1,40 euroa). Nyt säästämisen jälkeenkin rahaa kuluu päivässä 1 000 rupiaa (2,80 euroa). Mutta palkat eivät ole nousseet ollenkaan.”

Yhtä asiaa Rohanin on erityisen vaikea ymmärtää.

”Me olemme maksaneet valtiolle kaikesta, kuten on pitänyt: sähköstä, vedestä ja niin edelleen. Niin ovat tehneet kaikki muutkin. Miten voi olla, että samalla valtio on velkaantunut niin pahasti, että koko maan rahat ovat loppu?”

Mallika selittää pitkään, miten käy toisinaan hakemassa yksittäisen särkylääketabletin tuntemaltaan apteekkarilta, koska sairaalat ovat lopettaneet lääkkeiden jakamisen köyhille.

Ongelma on se, että yksittäisestä pilleristä voi joutua maksamaan saman verran kuin koko perheellä meni yhden päivän elinkuluihin aiemmin.

Mallika ja Rohan ovat kuitenkin päättäneet, että elintärkeät lääkkeet ovat nyt ensisijaisia.

jonoista on tullut Sri Lankassa käynnissä olevan talouskriisin symboleita. Kansainväliset uutistoimistot ovat täyttyneet kuvista ihmisistä, jotka jonottavat perustarvikkeita vuorokausien ajan.

”Seisoin kaksi kertaa bensajonoissa, joissa piti olla viisi vuorokautta putkeen. Sitten sain tarpeekseni”, Rohan sanoo.

”Jos Gota ei lähde, maamme on tuhottu.”

W.D. Rohan käy vihanneskaupassa töissä ja elättää palkallaan perhettä.

Hän viittaa presidentti Gotabaya Rajapaksaan, joka on juuri paennut maasta. Täällä hänestä ei löydy enää hyvää sanottavaa.

Rohan myöntää, että on äänestänyt itsekin vaaleissa Rajapaksaa, koska tämä lupasi korjata kaiken paremmaksi.

Sri Lankan talouskriisiin on useita syitä. Koronapandemia ja Ukrainan sota. Vuoden 2019 pääsiäisenä hotelleihin ja kirkkoihin tehdyt pommi-iskut vaikuttivat kielteisesti turismiin. Asiantuntijoiden mukaan suurin vastuu kaatuu kuitenkin vallassa vuosikausia olleen Rajapaksa-suvun harteille.

Gotabaya Rajapaksan vuonna 2019 alkaneen presidenttikauden aikana on tehty neljä ratkaisevaa virhettä, sanoo Rasika Jayakody, joka on työskennellyt poliittisena analyytikkona ja toimittajana ja on nyt yksi vastuuhenkilöistä Sri Lankan puolueiden yhteistyötä edistävässä järjestössä.

Ensinnäkin Rajapaksa toteutti heti kautensa alussa veroalennuksia, joiden toivoi kasvattavan kannatustaan. Seurauksena oli, että verotulot laskivat huomattavasti.

Toinen virhe oli, että Sri Lanka reagoi ongelmiin ottamalla mahdollisimman paljon lainaa ja laskemalla liikkeelle lisää kotimaista valuuttaa. Inflaatiokäyrä lähti jyrkkään nousuun.

”Itsenäisyyden aikana ei ole nähty vastaavaa tavallisten ihmisten hätää.”

Kolmantena Rajapaksa päätti kertarysäyksellä kieltää kemiallisten lannoitteiden käyttämisen kokonaan maanviljelyssä. Maa siirtyi täysin luomuviljelyyn. Vahvasti omavaraisuuteen esimerkiksi riisin viljelyssä nojanneen maan ruuantuotanto romahti. Syyt lannoitteiden käyttökieltoon jäivät tavallisille kansalaisille epäselväksi. Sittemmin kielto on kumottu.

Neljänneksi: hädän hetkellä Sri Lanka ei halunnut turvautua Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n apuun ennen kuin oli jo myöhäistä. Tänä keväänä Sri Lanka on neuvotellut IMF:n kanssa mahdollisesta tuesta, mutta neuvottelut ovat olleet jumissa. Koska Sri Lankan ulkomaiset valuuttavarannot ovat jo lopussa, maa ei ole kyennyt maksamaan velkojaan ja on joutunut julistautumaan vararikkoon.

Keselwattan asuinalueella H. M. Mallika muistelee 1980-luvulla alkanutta sisällissotaa ja sanoo, ettei silloinkaan ollut näin vaikeaa kuin nyt.

Myös Rasika Jayakody on sitä mieltä, ettei sisällissodan aikana oltu yhtä suuressa hädässä.

”Vuonna 1948 alkaneen itsenäisyyden aikana ei ole nähty vastaavaa tavallisten ihmisten hätää.”

Sisällissota nousee säännöllisesti esiin srilankalaisten keskuudessa, koska se on ihmisillä tuoreessa muistissa.

Vuonna 1983 alkanut Sri Lankan hallinnon ja maan pohjoisosaa hallinneen, tamilivähemmistön muodostaman Tamilitiikereiksi kutsutun kapinallisryhmän väkivaltaiset yhteenotot vaativat vuosien aikana kymmenientuhansien ihmisten hengen. Sota saatiin päätökseen vuonna 2009.

Sota aiheutti syvän juovan maan kahden suurimman etnisen ryhmän, singaleesien ja tamileiden, välille.

Mallika ja Rohan kertovat, että nyt Keselwattan alueella elää sulassa sovussa singleesejä, tamileita ja muslimeja.

Ennen vieraiden saapumista he ovat istuskelleet viereisellä asuinkujalla naapureiden kanssa. Yhteisöllisyys on heidän mukaansa vahvaa.

H.M. Mallika ja hänen poikansa W.D. Rohan istuvat usein naapureiden kanssa ulkona Keselwattassa.

Rikšat pysyvät parkissa kadunvarrella, koska polttoaineen saannissa on ongelmia.

Yksi merkittävä vaikutus sisällissodalla oli alueen kohtaloon. Vuonna 1993 Tamilitiikerit onnistuivat murhaamaan maan silloisen presidentin Ranasinghe Premadasan itsemurhaiskussa.

Ennen kuolemaansa Premadasa oli luvannut, että Keselwatta olisi yksi alueista, jossa huonossa kunnossa olevat rakennukset purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin kunnon asuntoja. Premadasan kuoleman jälkeen suunnitelmat unohdettiin, joten Mallika asuu edelleen samoissa oloissa kuin Premadasan kuoleman aikaan.

Talot ovat tiukasti kiinni toisissaan. Välissä kulkee ahtaita kujia. Tällä yhdellä kujalla on 24 pientä asuntoa.

Osassa asunnoista on omat vessansa ja kylpyhuoneensa. Osa käyttää kujalta löytyviä yhteisvessoja.

Mallikalla on oma vessansa, ja jos sähköä vain riittää, myös kattoon asennettu tuuletin toimii. Se tosin viilentää 30 asteen lämmössä vain heikosti.

Pienen asunnon hyllyt ja seinät ovat täynnä buddhalaissymboleita. Kirjahyllyn päällä on televisio.

Mallika kävelee kotikujallaan.

Vioittunutta kodinelektroniikkaa on kodin nurkassa, sillä korjaamiseen ei nyt ole varaa.

On mahdollista, että maan johtajaksi nousee taas Premadasa. Murhatun entisen presidentin poika Sajith Premadasa on maan tämänhetkinen oppositiojohtaja ja ilmoittanut olevansa halukas nousemaan maan uudeksi johtajaksi.

Mallikalla ja Rohanilla ei ole erityistä mielipidettä siitä, kenestä pitäisi tulla Sri Lankan uusi johtaja epävakaassa tilanteessa.

”Kuka tahansa, jonka ansiosta saamme ruokaa suuhun, on ok”, Mallika sanoo ja hymyilee hieman.

Odotukset eivät ole korkeat, mutta nekin voivat olla ylimitoitettuja.

Rasika Jayakodyn kaltaiset asiantuntijat uskovat, että hallinnon vaihtumisen jälkeen srilankalaisten on varauduttava siihen, että voi mennä puoli vuotta tai lähemmäs vuosi ennen kuin maan tilanne kääntyy merkittävästi paremmaksi.

Vaaditaan kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että uudet johtajat tekevät oikeita päätöksiä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat