Pietarilais­toimittaja on luokiteltu ”inoagentiksi” – ja se on jotakin uhkaavampaa, omituisempaa ja venäläisempää kuin ”ulkomainen agentti”

Venäjällä on koko ajan tiukkenevia ja yhä absurdimpia rekistereitä agenteista, kirjoittaa Pietarista toimittaja Mihail.

”Inoagentiksi” listattu Roman Perl.

17.7. 20:32

Tehtävä osoittautui lähes mahdottomaksi: kuinka voisin selittää, mikä Venäjän ”inoagenttilaki” on? Jo käsite ”inoagentti” on hämärä. Suora käännös on ”ulkomainen agentti”, mutta se kuulostaa väärältä. ”Inoagentti” on jotakin uhkaavampaa, omituisempaa, venäläisempää.

Pietarilainen journalisti Roman Perl, 40, luokiteltiin ”inoagentiksi” viime lokakuussa. Hänet lisättiin näiden agenttien viralliseen rekisteriin numerolla 82.

”Inoagentti”, lyhyesti ilmaistuna, on kuka tahansa, joka ehkä toimii ulkomaisten viranomaisten, organisaatioiden tai vaikka vain tavallisten kansalaisten hyväksi.

”Inoagenttilaista” on vaikea kertoa siksikin, ettei ”agenteilla” itsellään ole juuri käsitystä lain perusteista ja tarkoitusperistä, saati sitten heidän omista, nykyisistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Käymme tässä siis läpi agenttilain taustaa samalla kun Roman Perl kertoo omista kokemuksistaan.

”Agenteilla” itsellään ei ole juuri käsitystä lain perusteista saati omista oikeuksistaan.

Ja näin hän aloittaa:

Olin dachallani valmistamassa kantarelliateriaa vieraillemme. Anoppi ja appiukko olivat meillä käymässä. Kesken kokkailun sai puhelun ystävältäni, joka kertoi, että olen nyt ”inoagentti”. Kirosin ääneen. Anoppi kysyi. ”Onko sienissä jotakin vikaa?” ”Ei”, minä vastasin. ”Vikaa on Venäjässä.”

Oikeusministeriö liitti minun nimeni listalle lokakuun 8. päivänä 2021 eli samana päivänä, jona Dmitri Muratov voitti Nobel-palkintonsa. Kuukauden sisään siitä, kun nimi on lisätty listalle, jokin laillisen yksikön on rekisteröitävä ”inoagentti”. Niinpä olemmekin leikillämme sanoneet, että se oli ”Nobelin kutsu”. Muodollinen syy minun listalle joutumiselleni oli rahan saaminen [Yhdysvalloista rahoitettavalta] Radio Svobodalta, teen töitä sen Current Time -kanavalle. Todellista syytä voi vain arvailla.

”Inoagenttilain” juuret ulottuvat vuoteen 2012. Laki oli vastaus niihin massiivisiin mielenosoituksiin, joita syntyi Vladimir Putinin uudelleenvalinnan yhteydessä. Alkuvaiheessa laki kohdistui yksinomaan ei-kaupallisiin yksityisiin organisaatioihin. Lista laajeni huomattavasti vuosina 2015–2016.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin vuoden 2016 raportin mukaan listalla oli yli sata kansalaisjärjestöä, joukossa maan johtavat ihmisoikeusryhmät. Vain harva niistä suostui luokittelemaan itsensä ”inoagenteiksi”, mutta valtaosa pakotettiin lopettamaan toimintansa.

Surullista kyllä, Venäjän yhteiskunta ei noina vuosina kiinnittänyt riittävästi huomiota muutoksiin. Kreml toimi karmean fiksusti – eteni askel askeleelta. Täydellinen esimerkki ”ruuvien tiukentamisesta” hitaasti ja lähes huomaamattomasti mutta vastustamattomalla voimalla ja väistämättömyydellä. Olimme sokeita sille, mutta saamme syyttää sokeudestamme vain itseämme.

Kreml toimi karmean fiksusti – eteni askel askeleelta.

Suurin osa listalle joutuneista kansalaisjärjestöistä oli lähes tuntemattomia. Ne toimivat kapeilla sektoreilla, ja osa sai todellakin tukea lännestä. ”Laki ulkomaisista agenteista” tuli laajalti tutuksi Venäjällä vuonna 2017, kun median toimintaa rajoitettiin lakiin tehtyjen muutosten avulla. Syyskuussa 2017 Voice of America -radioverkko listattiin ensimmäisenä ”inoagenttien kaltaista toimintaa harjoittavana ulkomaisena joukkotiedotusvälineenä”. Vuoden 2020 lopun jälkeen yksityishenkilökin voitiin leimata ”inoagentiksi”.

Kesäkuun 2022 lopulla tiedotusvälineiden ja yksityishenkilöiden yhdistetyllä listalla oli 161 nimeä. Tunnettuja yksityishenkilöitä olivat War-taideprojektin edustaja ja Pussy Riot -ryhmän entinen jäsen Pjotr Verzilov, hänen entinen vaimonsa ja nykyinen yhteistyökumppaninsa Nadežda Tolokonnikova sekä journalisti Juri Dud.

Huomiota herättää oppositiojohtaja ja mielipidevanki Aleksei Navalnyin nimen puuttuminen listalta. Hänen voittoa tavoittelematon organisaationsa ”korruption vastaisen taistelun säätiö” oli listalla vuosina 2019–2021, mutta poistettiin viranomaisten kiellettyä sen toiminnan. Ennen sitä säätiö oli listattu ”äärijärjestönä”. Navalnyi itse kantaa samanlaista titteliä ”henkilönä, joka osoittaa merkkejä osallistumisesta äärijärjestöjen toimintaan ja terrorismiin”.

Roman Perl työssään toimittajana.

Vain kuusi henkilöä on poistettu listalta sen olemassaolon aikana. Tämä yllättävä toimenpide toteutettiin huhti-toukokuussa 2022 kahdessa vaiheessa. Kaikki kuusi entistä ”inoagenttia” liittyivät voittoa tavoittelemattomaan vaalitarkkailujärjestöön nimeltä ”Golos” (venäjänkielessä se merkitsee sekä ääntä että äänestämistä). Nimien poistamiselle ei ole kerrottu mitään selkeätä syytä.

”Inoagenttien” listalle päätyneen oletetaan toimivan uuden asemansa mukaisesti ja lisäävän huomautuksen asiasta kaikkiin julkisiin kirjoituksiinsa heti ensimmäisestä listaamispäivästä alkaen. Julkiset kirjoitukset tarkoittavat lähes kaikkea lehtien artikkeleista koulujen yksityisten keskustelupalstojen viesteihin.

Huomautus kuuluu näin: ”Tämän uutismediamateriaalin loi ja/tai jakeli ulkomainen joukkotiedotusväline, joka toimi ulkomaisen agentin asialla ja/tai venäläinen juridinen yksikkö, joka toimii ulkomaisen agentin asialla.”

Vaikka huomautus pitäisi ottaa kirjoituksissaan käyttöön heti, virallinen tieto ”inoagentiksi” listatuksi tulemisesta ei välttämättä tavoita listattua itseään kovinkaan nopeasti. Roman Perl päätyi listalle lokakuussa ja sai ilmoituksen asiasta joulukuun alussa.

Alkuvaiheessa listalle joutuminen edellytti rahan vastaanottamista ulkomailta. Enää se ei ole välttämätöntä. Se edistää listalle joutumista mutta voi sinne joutua muutenkin.

Rahansiirtoihin liittyy joitakin ironisia tapauksia. Novosibirskiläinen toimittaja Pjotr Manjakhin listattiin ”inoagentiksi” heinäkuussa 2021, koska hän oli siirtänyt Yhdysvaltain dollareita – omalta pankkitililtään toiselle omalle tililleen.

Lain mukaan oli myös mahdollista päätyä ”inoagentiksi” vain sen vuoksi, että oli vastaanottanut ystävän tai sukulaisen ulkomailta lähettämää rahaa. Tästä esimerkkitapauksia ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan.

Roman Perl kertoo: ”Inoagentin” on rekisteröidyttävä oikeushenkilöksi ja lähetettävä oikeusministeriölle neljä kertaa vuodessa raportti ulkomailta vastaanotetuista rahoista ja poliittisesta toiminnasta. Oikeushenkilöksi rekisteröinti oli minulle vähän hämmentävää, mutta onneksi juristit useista eri venäläisistä kansalaisjärjestöistä ovat auttaneet. Raportin kirjoittaminen on vienyt useita tunteja. ”Inoagenttien ” toimintaa säätelevät venäläiset lait ja säädökset ovat hirviömäisiä.

”Ennen jokaista puheenvuoroani minun oli ilmaistava ’pyhät sanat’.”

Entä sitten ”inoagenttien” velvollisuuksien huomattavin osa – maineikas 24 sanan huomautus julkisten kirjoitusten yhteydessä?

Roman Perl vastaa: Laki sanoo, että meidän pitäisi kirjoittaa tämä huomautus kaikkien ”rajoittamattomalle yleisölle” tarkoitettujen kirjoitustemme yläreunaan. Niinpä näyttää siltä, ettei se ole tarpeen kolmen tai neljän ihmisen välisessä suljetussa viestittelyssä. Jos näitä viestejä voidaan kuitenkin välittää edelleen, minun olisi lisättävä niihin huomautus. Jos siis et voi luottaa jokaiseen keskustelussa mukana olevaan ihmiseen, sinun on viisainta käyttää sitä huomautusta.

Twitterin käyttö on nyt vaikeata. Huomautuksen jälkeen tilaa on enää yhdelle lauseelle. Myös Instagramin kanssa on tiettyjä ongelmia. Siihen liittyy kuitenkin myös hauskoja piirteitä. Osallistuin kerran Debates-nimiseen älypeliin tuomarin ominaisuudessa. Ennen jokaista puheenvuoroani minun oli ilmaistava ”pyhät sanat”. Kaverit nauroivat. Kaikki tajuavat, kuinka tämän järjestelmän kanssa on toimittava. En saanut yhtään kielteistä reaktiota.

Nykyisen sodan aikana on ilmaantunut uusi rekisteri. Venäjällä listataan nyt ”henkilöitä, jotka toimivat ulkomaisina agentteina” sekä henkilöitä, jotka on määritelty samaa tehtävää hoitavaksi mediaksi. Näiden kahden välinen ero on todella vaikeasti selitettävissä, mutta uusi rekisteri on hyvä tietää, jotta ymmärtäisi, kuinka absurdia elämä Venäjällä nykyisin on.

Uusi rekisteri julkistettiin huhtikuussa 2022. Siinä on toistaiseksi vain kahdeksan henkilön nimet. Kaikki ovat julkkiksia: šakin entinen maailmanmestari Garri Kasparov, teini-ikäisten ihannoima rap-muusikko Morgenshtern, liikemies Jevgeni Chichvarkin ja muutamia muita. Kaikkien heidän ulkomaiseksi informaatiolähteekseen on ilmoitettu Ukraina.

Uusi rekisteri on hyvä tietää, jotta ymmärtäisi, kuinka absurdia elämä Venäjällä on.

Roman Perl perheineen on nyt Israelissa. Hän muutti sinne helmikuun alussa ennen sodan alkamista. Perl työstää uutta dokumenttielokuvien sarjaa, joka on määrä esittää Current Time tv-kanavalla. Onko mahdollista, että hän palaisi Venäjälle?

Venäjällä ei enää ole mitään selkeitä säädöksiä eikä lakeja. Murhaaja ja raiskaaja voidaan vapauttaa samaan aikaan kun joku muu voidaan pistää vankilaan harmittoman Facebook-postauksen takia. Muodollisesti saan toki palata, enkä usko, että minulle tapahtuisi siellä mitään pahaa. On kuitenkin olemassa mahdollisuus, että jotakin tapahtuu. Vaimoni ei halua minun pelaavan venäläistä rulettia. Jos olisin yksin, tulisin ilman muuta takaisin, mutta olen vastuussa perheestäni. Lait ”inoagenteista” ovat niin epäselviä, että kuka tahansa meistä saattaa helposti joutua vankilaan.

Heinäkuussa lakia tiukennettiin jälleen. ”Inoagenttien” työskentelymahdollisuuksia on kavennettu. He eivät esimerkiksi saa opettaa valtion kouluissa ja yliopistoissa. ”Inoagentiksi” voidaan luokitella ihminen, joka on ”ulkomaisten vaikutteiden alainen missä muodossa tahansa.”

Samaan aikaan voimaan on tulossa uusi laki. Sen mukaan Venäjän kansalainen voidaan tuomita kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen ”salaisesta yhteistyöstä vieraan valtion, ulkomaisen tai kansainvälisen organisaation kanssa.” Vielä ei ole selvää, mitä tarkoittavat ”ulkomainen vaikuttaminen” ja ”salainen yhteistyö”.

”Lait ovat niin epäselviä, että kuka tahansa meistä saattaa helposti joutua vankilaan.”

Helsingin Sanomien Kirjeitä Venäjältä -projekti ja minä sen kirjoittajana mitä ilmeisimmin täytämme ”inoagenteiksi” julistamiseen tarvittavat tunnusmerkit.

No, tämän kirjoituksen lomasta löytyykin jo tuo tarvittava huomautus.

Ei aivan sääntöjen mukaisesti mutta kuitenkin. Lain mukaan huomautuksen pitäisi olla heti alussa ja kirjasinkoon kaksinkertainen muuhun tekstiin verrattuna.

Kirjeitä Venäjältä -sarjassa Helsingin Sanomiin kirjoittaa Pietarista toimittaja Mihail. Hänen nimeään ei julkaista turvallisuussyistä. Työ riippumattomana journalistina on tekijöille Venäjällä nyt uhka, joka voi johtaa pidätykseen tai vankeuteen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat