Täys­kaaokseen ajautuneen Sri Lankan pitäisi nyt keksiä itselleen suunta – Pahimmillaan uuden presidentin valinta vain lisää sekasortoa

Keskiviikko on Sri Lankassa kohtalon päivä. Uuden presidentin nimi voi ratkaista, päästäänkö maan ongelmien ratkaisussa yhteistyöhön, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Juuso Määttänen.

Mielenosoittajia Sri Lankan suurimman kaupungin Colombon keskustassa 12. heinäkuuta.

20.7. 2:00 | Päivitetty 20.7. 10:35

Sri Lankassa on keskiviikkona suuri päivä, kun maalle valitaan uusi presidentti. Täyskaaokseen ajautuneella, Etelä-Aasiassa sijaitsevalla saarivaltiolla on valtavat ongelmat ratkaistavanaan.

Tällä hetkellä ehdokkaita on kolme: pääministeri ja virkaa toimittava presidentti Ranil Wickremesinghe, entinen opetusministeri Dullas Alahapperuma ja vasemmistojohtaja Anura Kumara Dissanayaka.

Nykyistä presidentin valtakautta on jäljellä vuoden 2024 loppuun.

Sri Lankan pääministeri Ranil Wickremesinghe (vas.), entinen opetusministeri Dullas Alahapperuma ja vasemmistojohtaja Anura Dissanayake ovat ehdolla maan presidentiksi.

Intian eteläpuolella sijaitseva Sri Lanka on ajautunut itsenäisyytensä ajan pahimpaan kriisiin. Asiantuntijat syyttävät kaaoksesta isolta osin presidentti Gotabaya Rajapaksan hallinnon huonoja päätöksiä.

Lyhyessä ajassa maasta ovat loppuneet useat perustarvikkeet. Ihmiset jonottavat bensiiniä päiväkausia. Lääkkeet ovat lähes lopussa. Sähkökatkoista on tullut arkipäivää. Ruuantuotanto on romahtanut. Ulkomaiset valuuttavarannot ovat tyhjentyneet.

Keväästä lähtien Sri Lankassa on nähty suuria mielenosoituksia, joiden seurauksena presidentti Rajapaksan veli, pääministerinä toiminut Mahinda Rajapaksa erosi tehtävästään toukokuussa. Se ei riittänyt, koska kansa halusi koko Rajapaksa-suvun pois vallasta.

Heinäkuussa sadattuhannet mielenosoittajat valtasivat muun muassa presidentin palatsin. Presidentti Rajapaksa pakeni Singaporeen ja postitti sieltä erokirjeensä.

Käytännössä keskiviikkona käytävä kamppailu on kahden kauppa. Presidentiksi valitaan joko Wickremesinghe, 73, tai Alahapperuma, 63.

Kaksikon keskinäinen asetelma kertoo paljon maan tilanteesta. Alahapperuma on maata vuosia johtaneen, Rajapaksa-suvun hallinnoiman SLPP-puolueen jäsen. SLPP on edelleen Sri Lankan 225-paikkaisen parlamentin suurin puolue.

Viimeaikaiset käänteet ovat johtaneet SLPP-puolueen jakautumiseen kahtia, minkä vuoksi merkittävä osa SLPP:n jäsenistä tukee presidentiksi Wickremesingheä. Hän on srilankalainen urapoliitikko, joka valittiin parlamenttiin ensimmäisen kerran vuonna 1977.

Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta Wickremesinghestä ei ole koskaan tullut presidenttiä. Sen sijaan hän on toiminut pääministerinä peräti kuudesti – yleensä, kun maa on ajautunut kriisiin. Koskaan hän ei ole ollut vallassa kokonaista kautta.

Ulkonaliikkumiskielto ei pidätellyt mielenosoittajia keskiviikkona 13. heinäkuuta Colombossa.

Wickremesinghe johti pitkään SLPP:n päävastustajapuoluetta UNP:tä, mutta viime vaalien alla UNP ajautui keskinäisiin ristiriitoihin ja suurin osa sen jäsenistä siirtyi uuteen SJB-puolueeseen, josta tuli pääoppositiopuolue. Sen johtajaksi nousi entinen Wickremesinghen puoluetoveri Sajith Premadasa.

Wickremesinghe nousi tänä keväänä pääministeriksi takavasemmalta, mielenosoittajien mielestä epädemokraattisesti. UNP:n jakautumisen jälkeen entisestä valtapuolueesta tuli srilankalaisen politiikan kuriositeetti, jolla oli parlamentissa vain yksi paikka.

Tästä huolimatta Wickremesinghe nimitettiin pääministeriksi, kun hän suostui yhteistyöhön Rajapaksojen johtaman SLPP:n kanssa. Nyt sama yhteistyö saattaa nostaa hänet vihdoin presidentiksi asti.

Keskiviikkona uuden presidentin valitsevat nykyiset parlamentin jäsenet. Äänestys järjestetään suljettuna, eli yksittäiset äänet pysyvät salaisina. Tällä on yritetty estää yritykset äänten ostamiselle.

Oppositiopoliitikko Harini Amarasuriya sanoi kotonaan, ettei pysty tukemaan maan hallintoa, jos Ranil Wickremesinghe nousee presidentiksi.

Rajapaksa-suvun saaminen pois Sri Lankan hallinnosta on vasta ensimmäinen askel maan tilanteen korjaamisessa, ajattelee iso osa mielenosoittajista. Moni toivoo koko hallinnon vaihtamista ja parlamentin hajottamista.

Maan johtaminen pitäisi aloittaa heidän mielestään täysin puhtaalta pöydältä. Myös perustuslakia pitäisi muuttaa, jotta presidentin valtaoikeuksia saataisiin vähennettyä.

Niin ajattelee myös Harini Amarasuriya, joka edustaa kolmannen presidenttiehdokkaan Dissanayakan puoluetta.

Amarasuriya sanoi HS:n haastattelussa viime perjantaina, ettei usko Dissanayakan valintaan. Ennemminkin ehdokkaan nimeäminen oli vasemmistopuolueelta symbolinen teko, koska maan oppositio ei löytänyt yhteistä ehdokasta.

Edes talouskaaos ja inhimillinen hätä eivät ole yhdistäneet maata täydellisesti. Ei, vaikka viime viikkoina on puhuttu siitä, että maahan pitäisi presidentin valinnan jälkeen saada kaikkien puolueiden koalitiohallitus.

Pahinta on, jos keskiviikkona tehdyltä presidentiltä odotetaan maalle jonkinlaista hetkessä tapahtuvaa ihmeparannusta. Sellaisen sijasta maassa pitää aloittaa sinnikäs työ. Jos kehitys kääntyy myönteiseksi edes vuodessa, olisi se saavutus.

Amarasuriyan mukaan maahan pitäisi saada takaisin ”jonkinlainen normaaliuden tunne”. Useammat pääsisivät takaisin töihin. Lapset takaisin kouluun. Akuuteimpiin bensa-, kaasu- ja vastaaviin puliin saataisiin helpotusta. Ruuantuotanto pitää palauttaa ennalleen. Neuvotteluja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa pitää jatkaa.

Tämä edellyttäisi maan johtajilta kykyä puhaltaa yhteen hiileen.

Parhaiten se olisi voinut onnistua ”virkamiespresidentin” johdossa. Siis henkilön, joka olisi tullut kokonaan nykyisen poliittisen järjestelmän ulkopuolelta.

Nyt sellaista ei ole tarjolla, mutta ehdokkaista Alahapperumalla on sentään merkittävää kannatusta sekä oppositiossa että hallinnossa. Se voi olla hyvä merkki.

Mielenosoittajat ovat vaatineet muun muassa koko parlamentin hajottamista.

Sen sijaan Wickremesinghen valinta presidentiksi tarkoittaisi käytännössä varmasti, etteivät maassa jylläävät mielenosoitukset rauhoitu.

Suurin osa Rajapaksan eroa vaatineista vastustaa Wickremesingheä samalla intohimolla. Pahimmillaan Wickremesinghen valinta tarkoittaisi, että kaaos ja epävarmuus jatkuisivat ennallaan.

Selvää on ainakin se, että Wickremesinghen johdolla maahan tuskin saadaan toivottua koalitiohallitusta.

Harini Amarasuriyan mukaan hänen puolueensa olisi mahdotonta lähteä tukemaan Wickremesinghen johtamaa hallintoa, ja samoin ajattelevat todennäköisesti monet muut Sri Lankan oppositiopoliitikot.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat