Onko Kiina houkutellut Sri Lankan velkaloukkuun? Maa on Kiinalle osa ”uuden Silkkitien” strategiaa

Sri Lanka julistautui maksukyvyttömäksi ja kansalla on pulaa kaikesta. Kiinalle on soviteltu suurta roolia katastrofissa, mutta Pekingistä katsottuna Sri Lanka on vain pikkuosa suurvallan ”uuden Silkkitien” strategiaa, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Juuso Määttänen.

Kiinan rahoilla Colomboon on rakentumaisillaan ”satamakaupunki”, jonka toivotaan houkuttelevan ulkomaisia yrityksiä. Toistaiseksi hanke on täysin kesken.

29.7. 16:35

Onko Kiina houkutellut Sri Lankan niin sanottuun velkaloukkuun?

Tätä kysymystä on pohdittu kansainvälisessä mediassa julkaistuissa jutuissa, ja aihetta on sivuttu myös tutkimuksissa.

Syy on selvä: Sri Lanka on ajautunut itsenäisyytensä ajan pahimpaan talouskriisiin, joka on vienyt tavalliset ihmiset keskelle inhimillistä hätää ja johtanut presidentti Gotabaya Rajapaksan maanpakoon.

Osa kommentaattoreista osoittaa syyttävän sormensa Kiinaan.

Valtiona Sri Lanka julistautui maksukyvyttömäksi tämän vuoden toukokuussa, mikä tarkoittaa sitä, ettei se pysty maksamaan takaisin velkojaan. Yhteensä velkaa valtiolla on yli 50 miljardia dollaria.

Sri Lanka ei saa lisää lainaa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Siksi maassa on tällä hetkellä pulaa kaikesta tuontina tulevista perustarpeista.

Kärkkäimpien näkemysten mukaan Aasian mahtivaltio Kiina on huijannut vähävaraista saarivaltiota, antanut sille vastuuttomasti lainaa ja pyrkinyt tällä keinoin keplottelemaan itselleen aseman, jossa velkojen erääntyessä se voisi tiukentaa hallintaansa koko Etelä-Aasian alueella.

Suurimmaksi osaksi Kiinalta lainatuilla rahoilla rakennettu Lotus-torni Colombossa kohoaa korkeuksiin, mutta siellä ei ole käytännössä mitään toimintaa.

Todellisuudessa asia on huomattavasti monimutkaisempi. Ensiksi on ymmärrettävä, mistä huoli Kiinaan liittyen kumpuaa.

Kyse on suurvaltapolitiikasta: kamppailusta Yhdysvaltojen ja Intian sekä Kiinan välillä. Siinä Sri Lanka on pieni palanen.

Sri Lankasta katsottuna Kiinan merkitys näyttää valtavalta, koska Kiinasta tulleilla rahoilla maassa on toteutettu massiivisia rakennushankkeita.

Eniten huomiota on saanut Sri Lankan eteläisimmässä osassa sijaitseva pieni Hambantotan kaupunki, jonne rakennettiin 2010-luvun aikana valtava satama, lentokenttä ja krikettistadion. Erityisesti satamasta on tullut Kiinan ja Sri Lankan kiistellyn yhteistyön symboli.

Sittemmin näitä projekteja on alettu kutsua ”valkoisiksi elefanteiksi”: näennäisen hienoiksi hankkeiksi, joista on lähes olemattomasti hyötyä Sri Lankalle ja sen kansalaisille.

Hambantotan satama rakennettiin Sri Lankaan suurella rahalla, ja siitä toivottiin kansainvälisen merenkäynnin merkittävää pistettä, mutta olemassaolonsa aikana se on onnistunut tuottamaan lähinnä tappiota. Vuonna 2017 Sri Lanka vuokrasi satama-alueen Kiinalle 99 vuodeksi saadakseen 1,1 miljardia dollaria muiden velkojen maksamiseen.

Hambantotan kansainvälinen lentokenttä on hyödytön, koska kaikki Sri Lankaan tulevat kansainväliset lennot suuntautuvat Colomboon, jossa oli jo valmiina lentokenttä. Samoin kuin oli satamakin.

Samanlaisia valkoisia elefantteja sijaitsee myös Colombossa.

Kiinalaispankeilta saaduilla rahoilla on rakennettu muun muassa 350 metriä korkea Lotus-torni. Sinne piti tulla muun muassa hotelli, ravintoloita ja ostoskeskus. Nyt sitä ei käytetä mihinkään.

Tavallisena arkipäivänä sen lähellä ei ole muuta elollista toimintaa kuin pari Sri Lankan armeijan sotilasta, jotka seisovat porteilla. Sisälle ei pääse.

Colombon satama-alueelle on puolestaan pumpattu merestä kokonainen maa-alue, josta on tarkoitus tulla kansainvälisiä yrityksiä ja pankkeja verohelpotuksilla houkutteleva bisnesalue. Toistaiseksi tämä ”satamakaupunki” on täysin kesken.

Tavallisella srilankalaisella ei välttämättä ole koko projektista mitään käsitystä. Lähistöllä jäätelöä myyvällä Chinthaka Nimalratnella, 35, toivoo satamakaupungin tuovan alueen ihmisille töitä. Muuten hänellä ei ole siitä mainittavasti sanottavaa.

Kavereidensa kanssa mielenosoituksia varten Colomboon tullut ja rannan tuntumassa ituskeleva Anjalika Nethmnini, 19, sanoo, ettei oikeastaan tiedä, mikä hänen edessään oleva alue on.

Jäätelönmyyjä Chinthaka Nimalratnella ei ole perehtynyt tarkasti Colombon satamakaupunkihankkeeseen.

Intiassa pelätään, että Kiina yrittää luoda Intian ympärille tukikohtien ja satamien verkoston, niin sanotun helminauhan.

Tämän ajatuksen taustalla on pelko siitä, että jo nyt läheisissä väleissä Pakistanin kanssa oleva Kiina syrjäyttäisi Intian ensisijaisena kumppanina esimerkiksi Sri Lankassa, Bangladeshissa ja Myanmarissa, jolloin se hallitsisi isoa osaa Intiaa ympäröivästä merialueesta.

Pahimmissa uhkakuvissa on maalailtu näkymää, jossa Kiina alkaa sijoittaa näiden maiden satamiinsa sotalaivojaan ja muuta sotilaallista kalustoaan.

Vaikka Kiinalta on viime vuosina nähty muutamia symbolisia voimainnäyttöjä Etelä-Aasian alueella, ei todisteita sotilastoiminnan suunnittelusta esimerkiksi Sri Lankalta saadulla Hambantotan satama-alueella ole.

Liian pitkälle viedyissä tulkinnoissa unohtuu, että suurin osa Sri Lankan valtionvelasta ei ole Kiinasta vaan kansainvälisiltä valuuttamarkkinoilta.

Kiinan osuus koko velasta vaihtelee eri arvioissa, koska ei ole täyttä varmuutta siitä, miten suuri osa veloista on kirjattu julkisiin asiakirjoihin.

Virallisten tietojen mukaan Kiinalta otetun velan suuruus olisi noin 10 prosenttia koko valtionvelasta, mutta itsenäisten tutkijoiden ja ajatuspajojen arvioiden mukaan luku on todennäköisesti 15–20 prosenttia.

Vaikka osuus on merkittävä ja esimerkiksi Yhdysvaltain valtiovarainministeri Janet Yellen kehotti heinäkuussa Kiinaa velkojen uudelleenjärjestelyyn Sri Lankan kanssa, ei Kiina yksin ole vastuussa Sri Lankan velkakriisistä.

Siksi sitä ei voi myöskään syyttää Sri Lankan ajamisesta tarkoituksella ”velkaloukkuun”, sanoo Ulkopoliittiseen instituuttiin tutkimusprofessoriksi elokuussa siirtyvä Mikael Mattlin, joka on erikoistunut Kiinan politiikkaan ja talouteen.

Kiinan rahoilla Colomboon on rakennettu myös näyttävä teatterirakennus, joka on myös varsin vähällä käytöllä.

Kiinasta katsottuna Sri Lanka on vain pikkuosa sen valtavassa ”Vyö ja tie” -hankkeessa, niin sanotussa uudessa Silkkitiessä.

Kiinan valtiolliseen strategiaan on vuosien ajan kuulunut, että se on rahoittanut valtavilla summilla yhteistyöhankkeita ympäri Aasiaa ja Afrikkaa. Tällä se pyrkii rakentamaan uusia kauppareittejä ja vahvistamaan omaa asemaansa kansainvälisenä toimijana.

Kiina on myöntänyt suuriakin lainoja sellaisille maille, joille muut tahot eivät ole lainaa antaneet, koska niiden ei ole uskottu pystyvän maksamaan lainoja takaisin.

Viime aikoina Kiinassakin on alettu suhtautua nihkeämmin loputtomien lainojen antamiseen, koska on alettu pelätä, että rahoja ei saada monista maista koskaan takaisin.

”Aika lailla kuka tahansa Pekingin ovea koputtanut on saanut rahaa, mikä on ollut mukavaa maille, jotka ovat hoitaneet talouttaan heikommin. Vähitellen perinteisissä lainoittajissa on silti herännyt huoli siitä, ettei Kiinan pitäisi toistaa 1970- ja 1980-lukujen velkakriisin virheitä”, Mikael Mattlin sanoo.

Mattlinin mukaan merkittävää on se, että Kiinan kahdenkeskeisistä lainasopimuksista on ollut vaikea saada tarkkaa tietoa, koska Kiina on pitänyt sopimukset salassa.

Aiemmin Kiinaa kritisoitiin siitä, ettei se asettanut lainoilleen riittävästi ehtoja. Sittemmin on käynyt ilmi, että kiinalaisten lainojen takaisinmaksuehdot ovat varsin tiukat.

Mattlinin mukaan empiirinen tutkimus kohdemaissa ei kuitenkaan tue väitettä siitä, että Kiina pyrkisi valtaamaan maita myöntämällä kohtuuttomia lainoja. Siksi hän ei usko, että näin olisi käynyt Sri Lankassakaan.

Mattlin on yhdessä professori Matti Nojosen kanssa kirjoittanut aiheesta jo vuosia sitten tieteellisen artikkelin, jossa he esittivät, että pienet kehittyvät valtiot saattavat ajautua Kiinan kanssa riippuvuussuhteeseen liiallisen lainaamisen ja huonon suunnittelun vuoksi. He kutsuivat ilmiötä ”emergentiksi ehdollistamiseksi”.

Sri Lankan tapauksessa yhteen ovat sopineet kaksi toisilleen haitallista intressiä: Kiinan halu rahoittaa ulkomaisia yhteistyöhankkeita ja Sri Lankan korruptoituneen hallinnon halu rakentaa massiivisia projekteja, joihin on ollut vaikea saada rahoitusta.

Kiinaa ja Sri Lankaa käsittelevässä politiikan tutkimuslaitoksen Chatham Housen tutkimusraportissa kirjoitetaan, että erityisesti Hambantotan projektit olivat Sri Lankaa vuosien ajan hallinneen Rajapaksa-suvun lempilapsia, koska kaupunki on heidän kotiseutunsa.

Rajapaksat halusivat rakentaa omalle kotialueelleen uuden sataman ja lentokentän, ja Kiina suostui rahoittamaan ne. Kun velkaa kertyi, jouduttiin satama vuokraamaan Kiinalle, jotta osa veloista saataisiin kuitattua. Kuten Chatham Housen raportissa huomautetaan, sataman vuokraaminenkin oli Sri Lankan hallinnon oma ehdotus sen sijaan, että Kiina olisi ilmaissut siihen aluksi kiinnostusta.

Sri Lankan talouskriisin syyt ovat ensisijaisesti hallinnon huonoissa talouspäätöksissä. Velkaa on otettu huolettomasti ja varsin kovilla lainaehdoilla, eikä hallinto ole pysähtynyt miettimään, millä lainat saadaan maksettua takaisin. Korruptoituneet päättäjät ovat aloittaneet rakennusprojekteja, joissa ei ole ollut järkeä.

Kun taloustilanne alkoi muuttua kriittiseksi, maa ei pyytänyt ajoissa apua Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä. Nyt sitä on huomattavasti vaikeampaa neuvotella.

Kiinaa ei voi syyttää näistä huonoista päätöksistä. Sen sijaan Kiina voi syyttää itseään siitä, että se on lainannut Sri Lankalle miljardeja dollareita pompööseihin hankkeisiin, vaikka on vaikuttanut siltä, ettei niistä saa välttämättä koskaan rahoja takaisin. Samanlaisia virheitä maa on tehnyt muuallakin.

Sri Lankan ajauduttua entistä syvemmälle talousahdinkoon ei Kiina ole osoittanut kiinnostusta antaa helpotuksia nykyisten lainojen ehtoihin, mikä ei ole yllättävää. Muuten samanlaisia helpotuksia pyytäisivät muutkin maat.

Niinpä hädän hetkellä Sri Lanka on Kiina-suhteen vahvistamisen sijaan kääntynyt taas perinteisemmän tukijansa puoleen. Suoraan Sri Lankan pohjoispuolella sijaitseva Intia on viime kuukausina auttanut taloudellisesti naapuriaan pitääkseen yllä tasapainon Intian valtameren eteläisellä alueella.

Se on vain ensiapua tilanteeseen, jonka ratkaisemiseksi olisi saatava pitkäjänteinen suunnitelma.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat