Venäjän presidentti Vladimir Putin ja puolustuministeri Sergei Šoigu seremoniassa tuntemattoman sotilaan haudalla 22. kesäkuuta 2022.

Yksityisarmeijat ovat osa Venäjän peiteltyä mobilisaatiota

Yksityisarmeija Wagnerin osallistuminen sotaan nosti rahoittaja Jevgeni Prigožinin taas Putinin suosioon. Myös Moskovan pormestarin mukaan on nimetty palkkasotilasjoukko. Meduza raportoi palkkasotilaista Ukrainan sodassa.


20.7. 15:19

Kutsunimellä Abrikos tunnetun palkkasotilaan sota alkoi aikaisemmin kuin muilla.

Jo joulukuun puolivälissä Abrikos oli tavannut kahvilassa Redut-nimisen yksityisarmeijan jäseniä.

”Meille ilmoitettiin, että ennen uutta vuotta lähdetään [Donbasiin]”, hän kertoo. ”Me tietenkin kavahdimme ajatusta. Halusimme viettää juhlapyhät kotona.”

Abrikos päätyikin Luhanskiin tammikuussa, ja silloin hän allekirjoitti sopimuksen Redutin kanssa. Meduzan haastattelemat lähteet vahvistavat, että samaan aikaan myös muut yksityisarmeijat valmistelivat tiedustelujoukkoja sotaan.

Kuukautta myöhemmin ”sota alkoi suoraan silmieni edessä”, muistelee Abrikos ilmeisen innostuneena. Helmikuun 23. päivän vastaisena yönä Abrikosin osasto lähti tiedustelutehtävälle.

”Ylitimme Donetsjoen [jonka uoma oli toiminut Donbasissa joukkojen rajalinjana vuodesta 2014]. Täydessä pimeydessä etenimme ukrainalaisten sotilaiden selustaan.”

”Hiivimme Stanytsa Luhanska -kylän liepeillä. Kaksi päivää oli jäätävä kaatosade. Ja me makasimme, makasimme, makasimme. Silmäni väsyivät yökiikareilla katsomiseen.”

Abrikos sanoo, etteivät he silloin saaneet lupaa ukrainalaisten ampumiseen.

”Me valmistelimme ensimmäisen räjähdyksen. Kärjistäen voisi sanoa, että me aloitimme sodan.”

Tiedustelujoukko eteni yhä syvemmälle. Redut-armeijan jäsen kertoo Meduzalle:

”Ohitimme jo Bolotenen kylän ja merkitsimme ylös, missä heillä on minkäkinlaisia asemia. Sitten 23. päivänä tuli käsky poistua sieltä pikaisesti. Ja heti, kun olimme poistuneet [ja kertoneet tietomme], kaikki alkoi! Me valmistelimme ensimmäisen räjähdyksen. Kärjistäen voisi sanoa, että me aloitimme sodan.”

Sodan ensimmäisinä tunteina itsehallintoalueeksi julistetun Luhanskin kansantasavallan viranomaiset ilmoittivat, että Stanytsa Luhanska oli saatu sen hallintaan. Kaksi päivää myöhemmin myös Ukrainan presidentin kanslia vahvisti tämän tiedon.

Maaliskuun alussa Abrikosin osasto päätyi Pohjois-Ukrainassa Ukrainan armeijan vahvistetulle tarkistuspisteelle. Syntyi taistelu.

”Pirun tarkistuspiste... Lunta ei enää ollut, ja meidän jätkien ruumiit vain lojuivat siinä”, hän muistelee. ”Niillä oli kaponieerissa piilossa tankki; sillä kun täräyttivät, yksi meistä sai tulitikkulaatikon kokoisen sirpaleen poskeensa!”

Tässä vaiheessa sotaa oli käyty joitain viikkoja, mutta Wagner-ryhmän sotilaita ei rintamalla ollut käytännössä lainkaan, Abrikos kertoo. Aluksi hän ihmetteli, miksei Venäjän tunnetuin yksityisarmeija, joka jo kahdeksan vuotta aiemmin oli taistellut Donbasissa, ollut etulinjassa, mutta haavoituttuaan ensimmäisen kerran hän ei enää ehtinyt ajatella asiaa.

Ranskan armeijan välittämässä päiväämättömässä valokuvassa näkyy venäläisiä palkkasotilaita, jotka ovat nousemassa helikopteriin Malissa, Pohjois-Afrikassa.

Helmikuussa, kun Redutin ja muiden palkkasotilasryhmien joukot jo toimivat Luhanskissa ja Donetskissa, Wagner-ryhmä ei edes suunnitellut lähtöä Ukrainaan, kertovat Meduzan haastattelemat Wagner-veteraanit sekä lähellä ryhmän johtoa oleva lähde.

Wagner-ryhmän päärahoittajana pidetään yrittäjä Jevgeni Prigožinia, joka kuuluu Kremlin ja presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin. Sodan kynnyksellä Prigožinin suhteet maan johtoon kuitenkin viilenivät. Hän riitautui sekä Venäjän puolustusministeriön että presidentinhallinnon kanssa. Asiasta kertoi Meduzalle kaksi presidentin kansliaa lähellä olevaa lähdettä, ja sen on vahvistanut myös kaksi Prigožinin tuttavaa.

Jevgeni Prigožin Pietarissa kesäkuussa 2016.

Prigožinin sanotaan riitautuneen erityisesti presidentinhallinnon varajohtajan Sergei Kirijenkon ja tämän johtaman, sisäpolitiikasta presidentinhallinnossa vastaavan ryhmän kanssa. Kirijenko kuuluu helmikuun 24. päivän jälkeen muodostuneeseen Putinin ”uuteen sisäpiiriin”. Tästä ovat Meduzalle kertoneet kaksi presidentinhallintoa lähellä olevaa lähdettä sekä Pietarin kaupunginhallitusta lähellä oleva lähde.

Prigožin on ollut tyytymätön Kremlin insinöörien ”hutilointiin” – kuten eräs Meduzan lähteistä asian ilmaisee – sekä siihen, että presidentinhallinnon sisäpoliittinen ryhmä tukee Pietarin kuvernööriä Aleksandr Beglovia. Prigožin, jonka yritystoiminnasta suurin osa on Pietarissa, on jo pitkään ollut avoimessa konfliktissa kuvernöörin kanssa.

Pietarin kuvernööri Aleksandr Beglov puhui talousfoorumissa Pietarissa kesäkuussa 2022.

Puolustusministeri Sergei Šoigun kanssa Prigožin puolestaan on riitautunut kahdesta asiasta:

Prigožin on kritisoinut Venäjän armeijan toimia Syyriassa todeten, että ”tehokkaamminkin voisi toimia”. Hänen mukaansa Venäjän armeija käyttää Syyriassa ”vanhentuneita metodeja”. Myös Wagner-ryhmä on taistellut Syyriassa.

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu Moskovassa kesäkuussa 2022.

Šoigu puolestaan on ollut tyytymätön siihen, kuinka ravintoloitsijana tunnettu, ”Putinin kokiksi” kutsuttu Prigožin hoitaa armeijan ruokahuoltoa. Vuonna 2018 BBC:n Venäjän- toimitus uutisoi Prigožinin menettäneen merkittävän osan puolustusministeriön kanssa solmimistaan hankintasopimuksista. BBC:n mukaan tämä saattoi osittain johtua Prigožinin ja Šoigun tulehtuneista väleistä. Osa hankintasopimuksista on kuitenkin edelleen voimassa, ja tälläkin hetkellä – kesäkuussa 2022 – Venäjän puolustusministeriö tekee yhteistyösopimuksia Prigožinin yritysten kanssa.

Venäjän puolustusministeriöstä ei vastattu Meduzan kysymyksiin Prigožinin ja Šoigun väleistä. Myöskään Prigožinin Concord-yhtiön tiedotusosasto ei kommentoinut tilannetta.

Presidentinhallintoa lähellä olevien lähteiden mukaan konfliktit hallinnon edustajien kanssa ovat viilentäneet myös Prigožinin ja presidentti Putinin välejä, vaikka he ovat olleet läheisesti tekemisissä vuosien ajan.

Wagner-ryhmä ei ollut valmistautunut ”erikoisoperaatioon”.

Bellingcat-ryhmän Venäjään erikoistuneen tutkijan Hristo Grozevin mukaan Prigožin pyrki helmikuun 24:nnen päivän alla ottamaan yhteyttä kontakteihinsa valtion ylimmässä hallinnossa, mutta yhteydenotto ei onnistunut ennen kuin vasta hyökkäyksen jo alettua.

Näin ollen Wagner-ryhmä ei ollut valmistautunut ”erikoisoperaatioon”. Vielä hyökkäyspäivänä ryhmän rekrytoijat ilmoittivat hakijoille, ettei sisäänottoa oltu lisäämässä.

”Prigožin ei osallistu Ukrainan tapahtumiin millään muotoa”, kertoi Prigožinin tuttava Meduzalle sodan alkupäivinä. ”Hän on sanonut lähtevänsä mukaan vain VVP:n [Vladimir Vladimirovitš Putinin] henkilökohtaisesta käskystä, mutta he eivät ole olleet henkilökohtaisessa yhteydessä edes videon välityksellä puoleen vuoteen. VVP ei päästänyt ketään luokseen puoleen vuoteen [ennen sodan alkua].”

Sodan ensimmäisinä viikkoina rintamalla taisteli ennen kaikkea Redut-ryhmän palkkasotilaita. Yksi heistä kertoo:

”Redutin alaosastot kattoivat Luhanskin ja Donetskin alueet kokonaan. Harkovan suunnalla mukaan tuli Valko-Venäjän kautta muita Redutin osastoja, jotka etenivät Kiovaa kohti. Me emme tunne toisiamme lainkaan; mukana on joukko eri porukoita.”

”Kun Redutin kolonna palasi Harkovasta Luhanskiin [21.–22.3.], se oli useiden tuntien mittainen. UAZ-autoja, busseja... täysi saattue. Se koostui pelkästään Redutin joukoista. Mukana oli eri osastoja: ’Ilimiläiset’, ’Huligaanit’, ’Sudet’. Satoja ihmisiä.”

Ennen ”erikoisoperaatiota” Redut-armeija keskittyi suojaamaan ulkomailla, erityisesti Syyriassa, sijaitsevia kohteita, mutta keväällä 2022 armeijaan syntyi uusia osastoja, jotka osallistuivat suoraan sotatoimiin. Asiasta kertoivat Meduzalle kaksi rintamalla palvellutta Redut-sotilasta, yksi Redut-veteraani sekä kaksi toisen palkkasotilasryhmittymän jäsentä. Meduza on haastatellut etulinjan tapahtumista yhteensä kolmeatoista lähdettä.

Paikallisia asukkaita kävelee vartiossa seisovien Venäjän joukkojen ohi Svitlodarskissa Donetskin alueella 25. toukokuuta.

Redut perusti uusia osastoja ja lähetti ne rintamalle Ukrainaan nopeasti. Tätä tarkoitusta varten Redut kävi läpi ”mustia listojaan” eli arkistojaan sotilaista, joita ei ollut aiemmin hyväksytty mukaan tai jotka oli erotettu ryhmästä.

Yksi tällainen sotilas on Ivan Mihejev, kutsunimi ”Sever” (suom. Pohjoinen), joka joutui mustalle listalle vuonna 2020. Mihejev oli Redutissa osaston päällikkö, mutta hänet erotettiin skandaalin seurauksena.

”Hän lähti ovet paukkuen, mutta sitten hän olikin ykskaks taas päällikkönä”, kertoo Severin kanssa työskennellyt sotilas.

”Hänet palautettiin kiireellisesti palvelukseen puolustusministeriön kanssa tehdyllä sopimuksella. Ja miksei – hän on ammattimainen upseeri, vaikkakin omine oikkuineen. Yleensäkin on turhaa takertua yksityiskohtiin. Kyllä sitä voi palveluksessa ansioitua erityisesti.”

Sodan alkupäivinä Severin pieni ryhmä ylitti Valko-Venäjän ja Ukrainan rajan ja lähti etenemään Kiovan suuntaan maajoukkojen yhteiskolonnan mukana.

”Ryhmä liittyi 45. rykmenttiin [vuodesta 2015 tämä joukko-osasto on virallisesti nimeltään 45. prikaati] ja Ivanovon nopean vasteen erikoisryhmään”, tapahtumista selvillä oleva lähde kertoo.

Severin ryhmä kärsi pian merkittäviä tappioita.

”Ryhmä joutui omien ristituleen. Kaksi samansuuntaisesti liikkunutta [venäläisten] kolonnaa tulitti toisiaan. Luulivat toisiaan vihollisiksi. Yhteydet ja koordinointi eivät selvästikään toimineet”, kertoo Severin entinen sotilastoveri.

Sever haavoittui, mutta hänet saatiin kuljetettua pois Ukrainasta. Hän kuoli leikkauspöydälle 20. maaliskuuta. Sotilastovereiden mukaan välitön kuolinsyy oli veritulppa.

Donbasin vapaaehtoisten liitto, johon Mihejev kuului, vahvistaa kuoleman tiedotteessaan. Myös Mihejevin läheiset ovat julkaisseet sosiaalisessa mediassa hänelle useita muistokirjoituksia. Mihejev haudattiin 28. maaliskuuta.

”Redut on täysin puolustusministeriön juttu.”

Vaikka Redut koostuu palkkasotilaista, se on täysin puolustusministeriön hallinnassa. Näin sanoo neljä Meduzan haastattelemaa lähdettä, joista yksi on erään Redut-osaston entinen päällikkö.

”Redut kuuluu Päätiedusteluhallinnon alaisuuteen”, toteaa Venäjän armeijan Triguljai-keskuksessa palveleva sotilas, jonka kutsunimi on Kibarda. Hän on Tambovin alueella. Neljä lähdettä kertoi Meduzalle, että armeijan päämaja on järjestänyt Redutille ja muille yksityisarmeijoille mittavan rekrytointikampanjan Tambovin kautta. Puolustusministeriö ei ole kommentoinut näitä tietoja.

”Redut on täysin puolustusministeriön juttu”, vahvistaa Wagner-ryhmää lähellä oleva lähde.

”Aseistuksen ja muiden hankintojen osalta Redut kuuluu yksinomaan sotahallinnon alaisuuteen – ja tiiviisti. Syyriassa Redut varustetaan puolustusministeriön arsenaalista, Hmeimimin lentotukikohdasta käsin”, sanoo toinen haastateltava, Redut-osaston entinen päällikkö.

Ensimmäisenä tiedotusvälineenä Redut-ryhmästä kirjoitti Novaja Gazeta -lehti mainiten myös, että kyseisen yksityisarmeijan takana on korkea-arvoisia sotilashallinnon edustajia.

Venäjän sotilassaattue ajaa Donetskin alueella lähellä Mariupolia 20. toukokuuta.

Redutin päätukikohta on Moskovan alueella Kubinkan kaupungissa, lähellä Venäjän maahanlaskujoukkojen 45. prikaatia. Redutissa palvelleiden ja parhaillaan palvelevien lähteiden mukaan nimenomaan 45. prikaatista lähteneet sotilaat vastaavat yksityisarmeijan operatiivisesta johdosta.

Novaja Gazetan mukaan Redutia johtaa todennäköisesti 45. rykmentin (prikaatin edeltäjän) varakomentaja Konstantin Mirzajants. Lehden haastattelussa Mirzajants kielsi asian, mutta parhaillaan Ukrainassa taistelevat Redutin sotilaat vahvistavat, että Mirzajants on heidän kanssaan rintamalla.

Jos otamme tässä sodassa köniin, ei sellaista valtiota kuin Venäjän federaatio enää ole. Me taistelemme täällä koko maailmaa vastaan, Mirzajantsin kerrotaan sanoneen. Meduza ei saanut yhteyttä Mirzajantsiin.

Kun Redutin osastot tappioita kärsittyään järjestäytyivät uudelleen, ne liittyivät nimenomaan 45. prikaatin joukkoihin. Kubinkassa Redutin jäsenille tarjottiin mahdollisuutta siirtyä yksityisarmeijasta viralliseen sopimuspalvelukseen eli solmia määräaikainen sopimus Venäjän armeijan kanssa.

Moni oli halukas siirtymään, kertovat Meduzan kolme lähdettä. Yksi haastatelluista sanoo, että Redutin jäsenten ”joukkosiirtymän” sopimuspalvelukseen järjesteli varapuolustusministeri Junus-bek Jevkurov. Jevkurov ei vastannut Meduzan puheluihin, eikä Venäjän puolustusministeri suostunut kommentoimaan Redutiin liittyviä asioita.

Armeijan kanssa sopimuksen tehneistä Redutin sotilaista koottiin maahanlaskujoukkojen 45. prikaatin uusi, seitsemäs osasto, jota kutsutaan nimellä Topory (suomeksi Kirvesmiehet).

”Jotta kaikki menisi puolustusministeriön kautta, jotta huolto toimisi – ja jotta ei tulisi tyhmiä kysymyksiä”, perustelee yksi sotilaista.

”Sääliksi käy näitä 18-kesäisiä. He tekivät sopimuksen uskoen valtioon ja armeijan päällystöön, mutta komentaja onkin vain tyhmä äijä isot poletit harteillaan.”

Toiveet eivät kuitenkaan toteutuneet.

”Valtio jätti meidät oman onnemme nojaan: kun haavoituimme, uskoimme, että isänmaa pitää meistä huolta, mutta korvaukset haavoittumisista poistettiin. Vain pysyvistä vammoista maksetaan”, sanoo eräs Redutista valtion armeijaan määräaikaiseksi siirtyneistä sotilaista.

Meduzan haastattelema entinen Redut-sotilas kertoo saaneensa sopimuspalveluksensa ensimmäisestä kuukaudesta alle 50 000 ruplaa (n. 860 euroa/dollaria), vaikka palkkaa luvattiin 1 800 dollaria.

Toinen sotilas ei ole saanut palkkaa lainkaan.

”Olemme heitteillä rahan ja vakuutusten suhteen. Allekirjoitimme määräaikaisen sopimuksen, mutta jäimme heitteille. Minulla on saamatta yli 10 000 dollaria: puolentoista kuukauden palkka, taistelulisät plus kymppitonni [vakuutuskorvausta] haavoittumisesta.”

Tuohtuneena hän toteaa: ”Haluan saada sen, mikä minulle kuuluu, mutta nyt olen vailla oikeuksia kuin elukka. Luotan vain itseeni ja АК-47-kivääriini.”

Venäjän joukkoihin kuuluva sotilas ajaa panssarivaunulla Luhanskin alueella Popasnassa 2. kesäkuuta.

Ukrainassa taistelevat Redut-sotilaat tyrmistyivät valtion armeijan tilasta ja tappioiden suuruudesta. Redutissa palveleva kokenut sotilas kertoo Meduzalle:

”Sääliksi käy näitä 18-kesäisiä. He tekivät sopimuksen uskoen valtioon ja armeijan päällystöön, mutta komentaja onkin vain tyhmä äijä isot poletit harteillaan. Kundit olivat ihmeissään, kun he näkivät, että yksityisarmeija pystyy valtaamaan kaupunkeja ja puolustuksen tukiasemia kärsimättä tappioita. Kaatuneita tulee yksinkertaisesti turhaan. Maahanlaskujoukkoja aselajina ei enää ole: komppaniat koostuvat enää 7–14 sotilaasta, kun vahvuuden pitäisi käytännössä olla 100.”

Redutin sotilaat olivat näkemässä, kuinka Ukraina löi Donetsjoen yli pyrkineet venäläisjoukot 11. toukokuuta. Meduzan haastattelemien sotilaiden mukaan tappio johtui Venäjän joukkojen johdon taktisista virheistä.

”Silmiemme edessä tuhottiin 66 rynnäkköpanssarivaunua – paloivat savuna ilmaan. Ja kuljettajat paloivat mukana [tämä tarkoittaa yhteensä 100–200 kaatunutta, Meduzan toim. huom.]”, Redut-sotilas muistelee. ”Kun he ensi yrityksellä joutuivat kovaan tuleen, heille sanottiin: Ei hätää pojat, etsitään toinen ylityskohta.”

Redut-sotilaiden osasto suoritti tiedustelutehtävän ylittäen joen yön aikana kumiveneiden avulla, kertoo osastoon kuuluneita sotilaita tunteva lähde.

”Tykkitulen alla he löysivät ylityspaikan, kulkivat joen yli ja palasivat takaisin – mutta päällystö ilmoitti, että yritettäisiin mennä toisesta suunnasta. Miksi? Ei ollut enää väkeä – 66 panssarivaunua tuhkana ja joukkojen vahvuus laskettavissa sormilla.”

”Se, mitä televisiossa näytetään... Jos se vastaisi todellisuutta, olisimme jo vallanneet Kiovan ja samalla vauhdilla Puolankin!”

”Valtasimme Tripoljen tehokkaasti ja etenimme kohti Berestovea [Donetskin alueella]. Tarkoituksemme oli sulkea huoltoreitti. Siellä kohtasimme hurjaa vastarintaa. Kärsimme pirunmoiset tappiot”, kertoo Redut-sotilas.

”Se, mitä televisiossa näytetään... Jos se vastaisi todellisuutta, olisimme jo vallanneet Kiovan ja samalla vauhdilla Puolankin!”

Redut-osastot olivat tekemisissä myös muiden sotahallinnon alaisuuteen muodostettujen palkkasotilasosastojen kanssa. Ainakin kaksi 200 sotilaan osastoa valmistautui Ukrainaan lähtöön Donin Rostovin lähellä, Vesjolyin kylässä sijaitsevassa puolustusministeriön keskuksessa.

Nämä osastot siirtyivät Valko-Venäjän kautta Ukrainaan sodan alkupäivinä. Ne etenivät aina Kiovan esikaupunkialueille asti ja olivat siellä, kunnes maaliskuun alussa Venäjän joukot vetäytyivät Kiovan seudulta. Vetäytymisen jälkeen julkisuuteen alkoi tulla tietoja alueella tehdyistä sotarikoksista. Redutin jäsenten tai muiden heidän kanssaan toimineiden palkkasotilaiden osallisuudesta tapahtumiin ei ole tietoa.

Tällä hetkellä nämä palkkasotilasosastot ovat Donbasissa.

Myös näissä ryhmissä toimivat sotilaat ovat kertoneet asiantuntemuksen ja tiedustelutietojen puutteesta sekä ”suhteettoman suurista” tappioista. (Venäjän puolustusministeriö ei ole vastannut Meduzan kysymyksiin tappioiden suuruudesta.)

Meduzan haastattelema sotilas, jolla on läheistä tietoa kyseisten osastojen toiminnasta, muistelee yhtä tilannetta:

”Kerran osasto menetti kaksi tankkia jo ennen taistelua. Yksi ajoi miinaan. Osastoon täydennykseksi määrätty pioneeriryhmä vain levitteli käsiään: ’Me emme voi suojata reittiä! Mitä me viidestään voisimme tehdä?’ Toinen tankki puolestaan tuhoutui panssarintorjuntaohjuksen osumasta.”

”Izjumin seudulla puolestaan osasto sai alueen kartan vasta juuri ennen taistelua. Eli osaston johtajakaan ei tuntenut aluetta edes kartan perusteella etukäteen!” jatkaa lähde.

Venäjän puolustusministeriön johtamissa joukoissa taistelevia sotilaita tunteva lähde kertoo:

”He manaavat ’paskaa organisointia ja suuria tappioita’ – mutta heti perään kiirehtivät puolustelemaan, että pakkohan niin on kuitenkin tehdä Naton iskun ehkäisemiseksi!”

Wagner-ryhmän sotilaita tuli rintamalle vasta maaliskuun lopussa. Heidät tavoitettiin ”hurjassa, järisyttävän suuressa” rekrytointikampanjassa, kuten paikalla ollut lähde tilannetta kuvailee.

Sekä puolustusministeriötä että Wagner-ryhmää lähellä oleva lähde kuitenkin huomauttaa, että kampanjaa ei suinkaan organisoinut yksityisarmeijan johto, vaan siitä vastasivat sotilashallinnon edustajat, jotka ottivat vastuulleen koko yksityisarmeijan infrastruktuurin: rekrytoinnin, kokelaiden testauksen Wagnerin tukikohdassa Molkinossa sekä jatkuvan rekrytoinneista tiedottamisen.

Venäjän puolustusministeriön alaisuudessa myös Wagnerin edustajat kokosivat ”mustia listoja” aiemmin erotetuista sotilaistaan. Wagnerin entisen osastonjohtajan mukaan näille listoille on vuoden 2015 jälkeen voinut kertyä 500–1000 nimeä. Myös näitä sotilaita on otettu nyt rintamalle, kuten Venäjän BBC ensimmäisenä paljasti.

Wagner-ryhmän johtoa lähellä oleva haastateltava sanoo, että Wagnerissa tämä toiminta koettiin brändin hyväksikäyttönä.

”Puolustusministeriöstä käytännössä sanottiin, että he tarvitsevat tämän tunnetun brändin, mutta tekevät sen nimissä rekrytoinnit itse. Mutta jos lähtee ikään kuin franchising-toimintaan, täytyy noudattaa emoyrityksen sääntöjä. Täytyy noudattaa sen eettistä koodistoa. Vaan nämä, anteeksi vain, ottivat väkeä palvelukseen tekemättä edes huumetestiä.”

”Wagner on rintamalla edustettuna uudessa kokoonpanossa”, vahvistaa puolustusministeriötä lähellä oleva lähde. ”Sinne on tultu puolustusministeriön kautta [sopimuksella], ilman yksityisarmeijan kannuksia.”

Uudet tuulet näkyvät myös Molkinon tukikohdassa, jossa Wagnerin joukkoihin pyrkiviä kokelaita haastatellaan.

”Ei siellä enää ole pelkästään Wagnerin toimisto vaan monta eri luukkua, joista kokelaat sitten valitsevat. Ja haastatteluissa on nykyään entistä enemmän väkeä.”

Venäjän puolustusministeriöstä ja Prigožinin yrityksen tiedostusosastolta ei vastattu Meduzan kysymyksiin Wagnerin rekrytoinnista.

”Tämä tyyppi ei sodi rahasta – vaan lovista kiväärinperässä. Hänen perheensä kuoli tulituksessa vuonna 2014.”

Huhtikuun 16. päivänä Venäjän duuman kansanedustaja Vitali Milonov julkaisi itsestään ja Jevgeni Prigožinista yhteiskuvan, jossa he hymyilevät maastopukuihin pukeutuneina. Taustalla näkyy Luhanskin alueen Pervomaiskin kaupungin koulu nro 2. Vain 12 kilometrin päässä, Popasnan kaupungin lähistöllä, kaatuivat niinä päivinä ensimmäiset Wagnerin sotilaat.

”Hän tosiaan kuljeskeli siellä sotapäällikön elkein”, kuvaa Prigožinin pietarilainen tuttava.

”Poseerasi jopa sotakarttojen vierellä kuin mikäkin sankari.”

Toinen Prigožinin tuttavapiiriin kuuluva lähde on eri mieltä. Hän arvelee, että liikemies oli ennen kaikkea huolestunut Syyriassa ja Afrikassa olevien palkkasotilaidensa sopimusasioista.

Huhtikuussa Venäjän puolustusministeriö päätyi heikon rintamamenestyksen seurauksena vaatimaan, että Wagner siirtäisi joitain osastoja ulkomaankomennuksilta (Afrikasta, Syyriasta ja Libyasta) Ukrainaan. Wagneria lähellä oleva lähde sekä neljä muuta haastateltavaa vahvistavat, että tietty määrä sotilaita tosiaan määrättiin siirtymään. (Prigožinin Concord-yhtiön tiedotusosasto ei vastannut Meduzan kysymyksiin aiheesta.)

Venäjän joukot ajavat jalkaväen taisteluajoneuvoilla Lysytšanskissa Luhanskin alueella 4. heinäkuuta.

Puolustusministeriö on saattanut päätyä vaatimaan joukkojen siirtoa huomattuaan, että ”mustilta listoilta” rekrytoidut sotilaat aiheuttivat lähinnä tappioita. Wagnerin joukkojen rinnalla Ukrainassa taistellut Redut-sotilas kertoo:

”Wagnerin vitososasto oli siihen aikaan Afrikassa, mutta mustan listan väestä koottiin ikään kuin sen rinnakkaisosasto. Se lähetettiin Mariupolin suunnalle. Nämä tyypit sitten sytyttivät yöllä nuotioita – ja päätyivät saman tien tykistötuleen. Sen jälkeen alettiinkin siirtää joukkoja Afrikasta.”

Myös keväällä 2022 komennuksilta lomalle palanneita Wagnerin ”pääjoukkoihin” kuuluvia sotilaita määrättiin Ukrainaan. Sotilaiden tuttava kertoo:

”Tuttuni eivät olleet aikeissa lähteä sinne. Huhtikuussa tuli kuitenkin äkkikäänne: edellisenä päivänä me vielä kuljeskelimme kaupungilla ja teimme lomasuunnitelmia – ja seuraavana päivänä he jo lähtivät johonkin Lysytšanskin liepeille.”

Toinen haastateltava muistuttaa, että ”joukko Wagner-ammattilaisia” lähti Ukrainaan käskemättä, ideologisista syistä.

”Porukassa on paljon ukrainalaistaustaisia: Lysytšanskista, Popasnasta, Slavjanskista. Hekin lähtivät listimään ukrainalaisia silkasta periaatteesta, kunnioituksesta omiaan [vuosina 2014–2015 kaatuneita] kohtaan. Yksi toverini on tappanut jo yli sata ukrainalaista. Hänellä on tarkkuuskiväärinsä perässä jo sata lovea, ja sodan lopussa tulee kuulemma olemaan 500.”

”Tämä tyyppi ei sodi rahasta – vaan lovista kiväärinperässä. Hänen perheensä kuoli tulituksessa vuonna 2014.”

Haastateltava jatkaa, että juuri tämänkaltaiset sotilaat valtasivat Popasnan ja Lysytšanskin esikaupunkeineen. Toinen haastateltava vahvistaa tiedon. Hän kertoo tuntevansa kaksi sotilasta, joiden motiivina on kosto.

”Jonkun tähtäimessä oli Popasna, jonkun Lysytšansk. He ovat menettäneet näissä paikoissa perheensä ja palanneet nyt tasaamaan tilit.”

Meduzan haastattelemat lähteet kutsuvat tätä joukkuetta nimellä ”Liiga” tai ”Veteraanien liiga”.

Wagnerin toimistossa Pietarissa nimitys ”Veteraanien liiga” nousi esiin ensimmäisen kerran vuonna 2016.

”Silloin, ensimmäisen Palmyran operaation jälkeen, olimme pitkään pois toiminnasta”, kertoo Wagnerin entinen sotilas.

”Silloin puhuttiin leikkauksista. Sanottiin, että palvelukseen jätettäisiin vain ’Veteraanien liigan’ jäsenet eli (päälliköiden mielestä) kokeneimmat ja arvokkaimmat sotilaat.”

Liiga-sanaa on käytetty yksityisarmeijoiden yhteydessä muutenkin: Andrei Trošev, joka EU:n pakoteasiakirjoissa on nimetty Wagner-ryhmän toimitusjohtajaksi, johti vuonna 2016 organisaatiota nimeltä ”Paikallisten sotien ja konfliktien veteraanien etuja ajava liiga”.

Ukrainalaiset sotilaat puolestaan ovat kutsuneet Wagner-ryhmää ”Liigaksi” maaliskuusta 2022 lähtien; tietyt ukrainalaiset aktivistit jo vuodesta 2018. Meduzan haastattelemat lähteet kuitenkin tähdentävät, että ”Liiga” syntyi Wagnerin Molkinon-tukikohdassa, mutta sittemmin tämä ”ryhmän eliitistä koostuva erikoisosasto” siirtyi Venäjän puolustusministeriön alaisuuteen ja sotilashallinnon komentoon.

Jevgeni Prigožinin edustajat eivät kommentoineet asiaa Meduzalle.

Venäläinen tankki Popasnassa Luhanskin alueella 2. kesäkuuta.

Wagner-lähtöisiä sotilaita käytetään Ukrainassa iskujoukkoina, joita täydennetään maahanlaskujoukkojen osastoilla.

”Näitä joukkueita jaellaan mihin tahansa etujoukkoihin, kuin vuokratyövoimaa. Heitä käytetään rintaman pahimmissa paikoissa”, kertoo erään Wagner-osaston entinen päällikkö.

Tämän vuoksi Wagner-joukot kärsivät suuria tappioita.

”Ensimmäinen erä Wagner-sotilaita lyötiin Mariupolin suunnalla ihan paskaksi. Toisten tietojen mukaan siellä tuli 60 ruumista, toisten mukaan taas tuossa luvussa ovat haavoittuneetkin mukana”, kertoo Meduzan lähde, jonka tuttavista kaksi kuoli kyseisessä taistelussa.

Redut-lähde vahvistaa:

”Enimmäkseen he saivat tykkitulta niskaansa. Ja saman tien ilmaantui kolmisenkymmentä mustan listan sotilasta tilalle.”

Wagneria lähellä oleva lähde kertoo:

”Yksi valopää keksi johtaa joukot keskelle kenttää, käskeä hyökkäykseen ilman tykistön tukea. Ilman ilma- ja tykkitukea hyvin varustettuja tuliasemia ja kranaatinheittimiä vastaan!”

”Siellä kaatui noin puolet vahvuudesta. Oli annettu käsky, pakko oli mennä. Mutta [palkkasotilaiden] päälliköllä on aina vara valita: voi vedota ohjesääntöön ja kieltäytyä täyttämästä käskyä. Mutta jos tyhmänä vain tottelee, vaikka tietää, mitä siitä seuraa...”

Kyseinen ryhmänjohtaja on sittemmin kuollut. Asian vahvistaa Meduzalle kolme eri lähdettä, joista yksi on Wagner-ryhmän entinen osastonpäällikkö.

”Tämä komentaja silkkaa tyhmyyttään järjesti joukkonsa sellaiseen tilanteeseen, jossa ne kärsivät erittäin merkittäviä tappioita. Hänet eliminoitiin saman tien siellä tukikohdassa, jossa he Donbasissa olivat. Hänelle ikään kuin langetettiin tuomio sota-ajan lakien mukaan”, kertoo Wagner-veteraani, joka tunsi kyseisen päällikön henkilökohtaisesti.

Kahden muun haastateltavan mukaan kyseinen sotilas ”kuoli selittämättömissä olosuhteissa” Venäjällä palattuaan komennukselta.

Kyseisen päällikön kutsunimi oli ”Lotos”.

”Hän oli jonkin aikaa [Wagnerin komentajan] Utkinin kakkosmiehenä ja ilmeisesti johti koko osastoa [Ukrainassa]. Sitä ennen hän oli Syyriassa ja Libyassa”, kertoo Lotosin tuntenut haastateltava.

Wagnerin sisäisissä asiakirjoissa on Libyan-tehtävän yhteydessä tammikuulta 2020 maininta seitsemännen hyökkäysosaston päälliköstä, jonka kutsunimi on Lotos:

”Lotos pyytää sotilastehtävän suorittamista varten osastonsa käyttöön tarkkuuskivääreitä, konekivääreitä ja haulikoita”. Meduza on nähnyt asiakirjat; ensimmäisenä niistä on kirjoittanut BBC.

Tšetšeenien erikoisjoukkojen taistelijoita Mariupolin satamakaupungissa 12. huhtikuuta.

Wagner-sotilaiden suurimmaksi saavutukseksi katsotaan Popasnan valtaus. Kyseinen pieni kaupunki sijaitsee Luhanskin alueella, ja siitä taisteltiin kaksi kuukautta. Hyökkäykseen osallistuneet vahvistavat, että valtaus oli ennen kaikkea Wagner-joukkojen ansiota.

”Käsittämätöntä porukkaa. Miehiä kaatui valtavasti, mutta vain kerran nämä seisahtuivat ja totesivat, että eivät ilman tykkitulta etene pidemmälle”, kertoo Redut-sotilas, joka osallistui Wagner-joukkojen rinnalla taisteluihin Donbasissa.

”Se yksi kerta oli juuri Popasnassa. He olivat jo saaneet haltuunsa osan kaupungista, kun törmäsivät niin vahvaan vastustukseen, että sanoivat: ’Nyt kundit seis. Tämän pidemmälle ei mennä, ennen kuin saadaan tykkitukea. Muuten meistä ei enää kukaan mene minnekään.’”

Wagner-ryhmä kärsi Popasnassakin suuria menetyksiä. Meduzan lähteiden mukaan osasyynä tähän oli se, että sotilaat lähetettiin taisteluun ilman asianmukaista varustusta (tämä tieto on peräisin vain palkkasotilaiden näkemyksistä). Meduzan lähde, joka tuntee taisteluun osallistuneita sotilaita, kertoo harmistuneena:

”Hyökkäykseen lähetettiin kaksi palkkasotilaiden osastoa niin, että heille annettiin vain neljä lipasta mieheen. Neljä lipasta! Jos en olisi sitä soopaa omin silmin nähnyt, en itsekään uskoisi.”

Prigožinin edustaja ei kommentoinut Meduzalle tietoja tappioista.

Kaksi viikkoa Popasnan valtaamisen jälkeen Wagner-ryhmä mainittiin ensimmäisen kerran Venäjän valtion TV- ja radioyhtiön ohjelmassa, joskin vertauskuvallisesti: Vesti nedeli -ohjelmassa toimittaja Sergei Zenin kertoi, että ”rintamalinjalla on jopa eräs ’sotaorkesteri’, joka on aina kuumimmissa paikoissa mutta aniharvoin parrasvaloissa”.

”Wagner-ryhmän jäseniä ja muita yksityisarmeijaan liittyviä tahoja on aiemminkin useaan otteeseen syytetty sotarikoksista muissa maissa, esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa ja Libyassa.”

(HS:n huom. Wagner-ryhmästä käytetään joskus symbolista nimitystä ”orkesteri”, ja sen sotilaita kutsutaan ”muusikoiksi”.)

Ohjelmassa ei sanottu mitään siitä, että ukrainan oikeusviranomaiset ovat syyttäneet kolmea Wagner-sotilasta sotarikoksista ja siviilien surmaamisesta. (Meduza ei ole saanut haltuunsa todisteita sen paremmin väitteiden vahvistamiseksi kuin kumoamiseksikaan.) Wagner-ryhmän jäseniä ja muita yksityisarmeijaan liittyviä tahoja on aiemminkin useaan otteeseen syytetty sotarikoksista muissa maissa, esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa ja Libyassa. Esimerkiksi YK:n komission mukaan venäläiset palkkasotilaat ovat tappaneet ja ryöstäneet siviilejä ja syyllistyneet joukkoraiskauksiin.

Meduzan haastattelemat palkkasotilaat kertoivat, että Wagner-ryhmä on jakanut omia kunniamerkkejään, mitaleja Popasnan valtauksesta (virallisista palkkasotilaille myönnetyistä kunnianosoituksista ei ole tietoa). Jevgeni Prigožin on kaikesta päätellen saanut Venäjän sankarin kunniamerkin kiitokseksi sotilaiden lähettämisestä rintamalle.

Tieto Prigožinin kunniamerkistä alkoi levitä tiedotusvälineissä kesäkuun lopussa. Kaksi presidentinhallintoa lähellä olevaa lähdettä vahvistaa tiedon Meduzalle. Heidän mukaansa päätös palkitsemisesta tehtiin sen jälkeen, kun Wagnerin palkkasotilaat kunnostautuivat asutuskeskusten valtaamisessa Luhanskin alueella.

”Jo toukokuussa ymmärrettiin, että ’kokki’ valtaa sen alueen”, yksi lähde kertoo.

Hän huomauttaa, että Prigožin vaikutti erityisen menestyksekkäältä, kun tapahtumia verrattiin sotamenestykseen Donetskin alueella, jossa sodankäynnistä vastasivat pääosin Venäjän armeijan ja muiden yksityisarmeijoiden joukot. Prigožinin tuttavapiiriin kuuluva lähde vahvistaa asian.

Nyt Prigožin nauttii taas Vladimir Putinin suosiota, toteavat presidentinhallintoa lähellä olevat lähteet. Ilmeisesti hän on päässyt myös presidentin ”uuteen sisäpiiriin”.

”Erilaiset yksityisarmeijat ovat yksi osa peiteltyä mobilisaatiota. Raja yksityisarmeijoiden, varsinaisen armeijan ja vapaaehtoisjoukkojen välillä on Ukrainan sodassa hämärtynyt täysin.”

Meduzan haastattelemat lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että erilaiset yksityisarmeijat – Redut, Wagner ja vähemmän tunnetut, pienemmät ryhmittymät – ovat yksi osa peiteltyä mobilisaatiota. Raja yksityisarmeijoiden, varsinaisen armeijan ja vapaaehtoisjoukkojen välillä on Ukrainan sodassa hämärtynyt täysin.

”Ei ole mitään villejä [valtiovallasta irrallisia] joukkoja. Kaikki ovat puolustusministeriön alaisuudessa”, vahvistaa kokenut sotilas.

Alueellisia ”vapaaehtoispataljoonia” – käytännössä sopimusjoukkojen alaosastoja – alkoi syntyä eri puolilla Venäjää keväällä 2022. Tällaisia joukkoja on esimerkiksi Tšetšeniassa, Tatarstanissa, Baškiriassa, Permin aluepiirissä sekä Kirovin ja Nižni Novgorodin alueilla.

Myös Moskovassa on oma pataljoonansa, joka saa rahoituksensa kaupungin budjetista. Tätä ryhmittymää kutsutaan yleisesti ”Sobjaninin rykmentiksi” Moskovan pormestarin mukaan, vaikka Sergei Sobjanin itse onkin yrittänyt tehdä selvää pesäeroa sotaan. Pataljoonaan hakeutuvista suurin osa ei itse asiassa ole Moskovasta vaan lähialueilta.

Moskovan pormestari Sergei Sobjanin osallistui voitonpäivän sotilasparaatiin Moskovassa toukokuussa 2022.

Meduza sai Sobjaninin rykmentin rekrytoijan puhelinnumeron eräältä armeijassa palvelleelta veteraanilta, jota oli yritetty houkutella rykmenttiin. Numeropalvelujen mukaan puhelinnumero kuuluu Roman Vladimirovitš Vysotskille, jonka kutsunimi on ”Bolgarin” (suom. ”Bulgarialainen”). Hänen täyskaimansa on Donetskin kansantasavallan (itsehallintoalueeksi julistautuneen alueen) armeijan 9. moottorijalkaväkirykmentin entinen päällikkö.

Nyt Bolgarin käyttää titteliä ”Sobjaninin rykmentin pataljoonan komentaja”. Pataljoonan rekrytointikampanja alkoi vasta kesäkuun alussa.

Meduzan toimittaja tekeytyi rivisotilaskandidaatiksi, ja hänelle sanottiin:

”Ukrainaan mennään. Ensimmäinen kuukausi on valmisteluleiriä Mulinossa, ja sitten kun mennään tositoimiin, aliupseeritasoisen rivisotilaan palkka on yli 200 000 ruplaa (n. 3 400 euroa). Pormestari Sobjanin maksaa sen summan, se maksetaan neljänä 50 000:n eränä. Saatte VTB-pankin kortin, ja maksut Moskovasta tulevat sille.”

Moskovan kaupunginhallituksen tiedottaja Aleksandr Gerasimov totesi Meduzalle, että hänellä ”ei ole valtuuksia” vastata asiaa koskeviin kysymyksiin. Pormestarin ja kaupunginhallituksen tiedottaja Gulnara Penkova puolestaan ei vastannut Meduzan puheluihin eikä sosiaalisessa mediassa lähetettyihin viesteihin.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Moskovan pormestari Sergei Sobjanin ortodoksisessa pääsiäisjumalanpalveluksessa Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa 23. huhtikuuta.

Meduza on saanut haltuunsa Sobjaninin rykmentin rekrytointia kuvaavan asiakirjan, josta käy ilmi, että rykmenttiin otetaan miehiä kaikkialta Venäjältä. Yläikäraja on korkea, 60 vuotta. Myös muut Ukrainan sotaan osallistuvat Venäjän valtion tahot jatkavat rekrytointejaan. Tappioista Venäjän puolustusministeriö ei ole raportoinut enää yli kolmeen kuukauteen.

”Minulla on kaatunut ja haavoittunut siellä niin monta ystävää, etten enää jaksaisi kuullakaan koko sodasta”, toteaa Meduzan haastattelema kokenut sotilas, joka ei osallistu hyökkäykseen.

”En enää edes vastaa puhelimeen. Kuitenkin taas kerrottaisiin, että joku on kuollut. Kohta ei ole enää ketään jäljellä.”

”Minulla on kaatunut ja haavoittunut siellä niin monta ystävää, etten enää jaksaisi kuullakaan koko sodasta.”

Näin Prigožin reagoi Meduzan juttuun

HS lisäys: Jevgeni Prigožin on uhannut nostaa kanteen Meduzan toimituksen johtajaa Tatjana Jeršovaa ja toimittaja Lilija Japparovaa vastaan näiltä saamiensa artikkelia koskevien kommenttipyyntöjen vuoksi.

Prigožin piti valheellisina kysymyksiin ”sisäänkirjoitettua olettamusta” siitä, että Prigožinin omistama palkkasoturiryhmä Wagner olisi osallistunut Ukrainan sotaan, ja että Venäjän puolustusministeriö vastaisi Wagnerin rekrytoinneista.

Prigožinin reaktioista uutisoi Meduza 13. heinäkuuta eli samana päivänä kun Meduzan artikkeli Venäjän yksityisarmeijoista Ukrainassa julkaistiin.

Meduzalle kirjoittaneet Lilija Japparova yhteistyössä Andrei Pertsevin ja Aleksei Slavinin kanssa. Julkaistu Meduzassa 13.7.2022.

HS:ssä suomennosta on tiivistetty. Tuotanto: Tuija Pallaste ja Elina Saarilahti

Alkuperäinen juttu on luettavissa täällä.

Tarkennus 20.7. klo 17: palkka-armeija-sana korvattu yksityisarmeijalla

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat