Wang Yun on tehnyt vuosia varmuuden vuoksi kahta työtä: Opettanut kieliä ja valmistanut ja myynyt koruja. Yksi korunmyyntipaikoista on alikulkutunnelissa Pekingissä.

Huolen värähdys

Jopa rautainen Shi-täti itkee huolesta, kun hän siivoaa kotonani. Kiinassa moni on menettänyt työnsä tai palkkansa koronarajoitusten vuoksi. Lähes viidennes työvoimaan kuuluvista nuorista on työttöminä.


31.7. 16:29 | Päivitetty 3.8. 12:57

Peking

Kiinan ilmassa värähtelee epävarmuus. Miten käy töiden, miten käy toimeentulon?

Siivoojani Shi Hong, tuttavallisemmin Shi-täti, itkee olohuoneeni pöydän ääressä Pekingissä. Hän on juuri alkanut antaa haastattelua siitä, kuinka työt uhkaavat sulaa alta pois, ensimmäistä kertaa ikinä.

Tiesin, että rautaisena tunnettua Shi-tätiä ahdistaa, mutten tiennyt, että näin paljon.

Kansantalous on tunteiden vuoristorataa. Jos kansalaiset ovat luottavaisia, kulutetaan. Jos tuleva arveluttaa, säästetään.

Shi-tädin epävarmuuden kyyneleet kastelevat Suomeakin, sillä Kiinan jättimäisen talouden ja jättimäisen kansan mielenliikkeet heijastuvat maailmantalouteen.

Kiinan talous kasvaa kovin hitaasti verrattuna normaaleihin aikoihin. Esimerkiksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennustaa tälle vuodelle vain 3,3 prosentin kasvua. Suurin selittäjä ovat Kiinan kovat koronatoimet, jotka yhä vain jatkuvat ja vaikuttavat talouteen ja työllisyyteen monin tavoin.

Kiinan johtaja Xi Jinping on sanonut, että talous voi ottaa väliaikaisesti osumaa, koska Kiina haluaa suojella kansalaistensa henkeä ja terveyttä.

Kotiapulainen Shi Hong pelkää miten hänen töidensä käy, kun ulkomaalaisia muuttaa niin harvakseltaan Kiinaan.

Shi-tädin turvallisuudentunne on järkkynyt, koska ulkomaalaisten on vaikea tulla Kiinaan koronarajoitusten vuoksi. Turisteja ei pääse Kiinaan lainkaan, eikä työviisumiakaan ole helppo saada. Koronatoimiin kyllästyneet ulkomaalaiset ovat myös muuttaneet sankoin joukoin pois.

Shi-täti tuli Anhuin maakunnasta Pekingiin huhtikuussa 1996 ja on sen jälkeen aina tehnyt töitä 6–7 pitkää päivää viikossa ulkomaalaisten kotona, hoitanut lapsia, siivonnut ja laittanut ruokaa.

”Kun entiset asiakkaat lähtevät Kiinasta, he esittelevät minut uusille tulijoille. Nyt ei tule uusia ulkomaalaisia. Ennen epidemiaa ei ollut tällaisia huolia.”

Kaksi pienempää asiakasta on lähtenyt tänä vuonna Kiinasta, ja ensimmäistä kertaa elämässään 51-vuotiaalla Shi-tädillä on viikonloppuisin vapaata.

Moni uusi asiakas on ollut yhteydessä Euroopasta, mutta heidän tulonsa on aina vain viivästynyt. Mahtavatko he päästä syksylläkään Kiinaan?

”Tuloni ovat yhä aika hyvät, mutta tuleva huolettaa.”

Marraskuussa muuttaa pois Shi-tädin 30 tuntia viikossa työllistänyt perhe.

Jos kohta ei ala löytyä lisää tuloja tutuilta markkinoilta, hänen on pakko yrittää päästä töihin kiinalaisperheisiin. Se tietäisi tulojen pienentymistä.

Shi-tädin oma talous on kuin Kiinan talous: Matava ja epävarma – mutta kai se siitä toipuu, jos ja kun koronarajoitukset poistuvat. Mutta milloin ne poistuvat?

Tänään valmistuu ruuaksi papuja ja sieniä.

Silmiin herahtaa huolen vesi aina, kun Shi-tätä alkaa puhua niistä kaikista, joista hänen tuloillaan pidetään huolta:

Vatsasyövän muutama vuosi sitten sairastanut isä on vaivainen, ja sairausvakuutus kattaa vain pienen osan kuluista. Äiti oli huhtikuussa onnettomuudessa ja joutui leikkaukseen.

Kotipuolessa maalla asuva tytär muuttaa syksyllä ylemmille luokille kaupunkiin, ja Shi-täti haluaa vuokrata tytölleen oman, pienen asunnon. Koulun rauhattomassa asuntolassa yhtä huonetta jakaa monta tyttöä.

Kiinassa perheillä kuluu paljon rahaa vanhemmista ja lapsista huolehtimiseen. Se on iso selittäjä sille, miksi kiinalaiset kuluttajat käyvät helposti varovaisiksi.

Shi-täti säästää nyt vimmatusti, jotta raha riittää mahdollisimman pitkään.

”Sunnuntaisin käyn kaupoissa vertaamassa hintoja ja ostan halvinta. Heinäkuussa minun piti mennä kotikylään häihin ja tapaamaan vanhempiani, mutta se olisi ollut kallista, joten jätin väliin. En ole nähnyt heitä pitkään aikaan.”

Yhdestä lupauksesta pidettiin kiinni: Tytär pääsi kiitojunalla kesälomamatkalle äidin luo Pekingiin, vaikka kiitojuna oli tavallista junaa paljon kalliimpi. Se oli lahja loistavasti koulussa pärjänneelle tytölle.

Shi Hong on ollut vuosia töissä kaupungissa ulkomaalaisten kotiapulaisena ja lastenhoitajana. Sukulaiset ovat pitäneet huolta hänen lapsistaan kotikylässä.

Kiinan virallinen kaupunkien työttömyysprosentti on heilahdellut viime kuukausina 5,5 ja 6,1 prosentin välillä, mutta se tuskin kertoo totuutta. Luku on liian pieni ja vakaa, vaikka talous heilahtelee ja arkikokemuksetkin kertovat toista tarinaa, kirjoitti tammikuussa talouteen erikoistunut uutistoimisto Bloomberg.

Työttömyysluku jättää huomiotta monta asiaa. Yksi minkä se pitkälti ohittaa, on Shi-tädin kaltaiset, maalta kotoisin olevat siirtotyöläiset.

Kiinassa suhdanteisiin liittyvä, hetkellisesti maata koetteleva työttömyys nimittäin kohdistuu yleensä heihin. Siirtotyöläiset – kaupunkien rakennusmiehet, tarjoilijat, hierojat ja muut palvelujen ammattilaiset – saavat lopputilin. Iso osa heistä muuttaa odottelemaan parempia aikoja takaisin maalle tai pikkukaupunkeihin. Heistä ei välttämättä jää merkintää työttömyystilastoihin.

Perikaupunkilaisilla on usein pysyvämmän luonteiset työt.

On siis mahdotonta sanoa, kuinka laajaa työttömyyttä korona-aika on oikeasti aiheuttanut. Kaikki kuitenkin tietävät, että matkailu-, ravintola- ja huvittelualat ovat ottaneet koronarajoitusten vuoksi hurjan iskun.

Helen Shi haaveilee matkustavansa eläkkeellä kotimaassa ja ulkomailla. Eläke on kuitenkin jäämässä pieneksi.

Helen Shi juo kupillista mustaa, vahvaa kahvia pekingiläisessä kahvilassa. Hän rakastaa kahvia, ja kun tilanne on nyt niin hermostuttava, sitä kuluu paljon, vaikka kahvi on kallista.

”Kun olen masentunut, käytän enemmän rahaa. Juon kahvia ja ostan kivoja asioita.”

Kun yksityisen lääkäriaseman vastaanottovirkailija Shille sanottiin muutama kuukausi sitten, että hänen palkastaan leikataan lähes neljännes, hän suivaantui ja alkoi etsiä muita töitä.

”Palkkani oli muutenkin pieni, ja Pekingissä on kalliit vuokrat.”

Yksityiset lääkäriasematkin ovat kärsineet isoja iskuja koronan takia. Ne ovat olleet pitkään kiinni ja niiden parhaat lääkärit eivät ole saaneet työskennellä viime aikoina kuin julkisella puolella.

Palkkoja saksitaan monessa muussakin paikassa.

Monien kaupunkien kiinalaisiltavirkamiehiltä ja -naisilta on viime ja tänä vuonna saksittu palkanluonteisia etuisuuksia kovalla kädellä, sillä kaupungeilta ovat rahat loppumassa koronatestausten ja erilaisten tulonmenetysten vuoksi.

Tutun ravintolan töihin jääneiltä tarjoilijoilta on leikattu palkkaa kolmannes. Opetusalalla työskentelevä kaveri ei ole saanut palkkaa ollenkaan kolmeen kuukauteen, tämän jutun valokuvaajan punttisalilla työskentelevä kaveri viiteen kuukauteen.

Helen Shin ystävä on tullut henkiseksi tueksi haastatteluun, ja ystävä kertoo, että moni terveysalallakin työskentelee paraikaa palkatta.

Se kuulostaa hullulta, mutta he haluavat pitää kiinni työpaikastaan toivoen palkan vielä palaavan.

Helen Shi nauttii kahviloissa käynneistä.

Helen Shi joutui olemaan vain hetken leikatulla palkalla, ennen kuin hän onnistui löytämään uusia töitä. Pelko jäi silti kytemään. Nykyisessä työpaikassa asiakkaita riittää, mutta silti: entä jos täälläkin käy samoin?

Uusissa töissäkään palkka ei ole kummoinen, ja Shin säästöt ovat huvenneet, vaikka koronarajoitusten takia hän ei ole voinut matkustella edes kotimaassa. Se on hänen rakkain harrastuksensa.

”En ole enää nuoria, enkä nuorru. Pitäisi ajatella eläkeikää ja säästää rahaa, mutta enää ei ole edes varmaa, säilyykö työ. Murehdimme tätä ystäviemme kanssa.”

Shi on 52-vuotias, ja monet samanikäiset kiinalaisnaiset ovat juuri jääneet tai jäämässä eläkkeelle. Hän joutuu työskentelemään 60-vuotiaaksi, jotta eläke olisi edes jonkinmoinen.

Silti eläke tulee olemaan pieni. Naimattomana ja lapsettomana Shillä ei ole juuri turvaverkkoja.

Wang Yun saa tuloistaan puolet opetuksesta, puolet korujen myynnistä.

Wang Yun on levittänyt alikulkutunneliin alustan ja alustan päälle hän on asetellut punomiaan ja pujottelemiaan koruja. Toisinaan hän tulee tänne myymään iltapäiväruuhkan aikaan, vaikka eniten hän käy korukauppaa netitse.

Kiinan kielen opettaja Wang toteuttaa käytännössä sananlaskua wei yu chou mo.

”Se tarkoittaa, että on hyvä olla sateenvarjo valmiina ennen kuin alkaa sataa”, Wang kertoo.

Sateenvarjo tarkoittaa tässä tapauksessa toista tulonlähdettä.

”Nyt [koronan aikaan] olen kuullut, että monella muullakin kiinalaisella on toinen työ.”

Wang huomasi vuoden 2008 jälkeen Pekingin olympialaishuuman laannuttua ja maailmantalouden vaikeuksien alettua, että ulkomaalaisista ei riittänytkään kaikille pystyyn pannuille kielikouluille ja asunnonvuokraajille tuloa.

Siitä alkaen hän on opettamisen ohessa myös tehnyt ja myynyt koruja.

Kun pandemia alkoi 2,5 vuotta sitten, Wang ei voinut puoleen vuoteen mennä liikkumisrajoitusten vuoksi oppilaidensa luo Pekingissä. Eivätkä hänen oppilaansa pidä etäopetuksesta.

Koruista tuli kuitenkin tuloa, vaikka niistäkin aiempaa vähemmän.

”Korona-aikana moni ei pystynyt ostamaan koruja. Heillä oli tärkeämpääkin ostettavaa, kuten vaatteita”, Wang kertoo.

”Mutta käytin ajan hyväksi ja opettelin tekemään videoita korujen tekemisestä, ja videot toimivat hyvin sosiaalisessa mediassa.”

Käsintehtyjä koruja.

Koronatilanne ei ole ainoa Kiinan työttömyyttä lisäävä tekijä.

Kiinteistöala on jättimäinen työllistäjä, ja nyt valtava määrä rakennustyömaita seisoo kiinteistöalan kriisin vuoksi.

Lue lisää: Kiinan asuntomarkkinat tutisevat, ja yksi syy on se, että asuntoja on ostettu kuin pörssiosakkeita – Bai Xiaoyan pitää asuntoaan tyhjillään ja odottaa arvonnousua

Viime vuonna Kiinan valtio kiristi otettaan monesta toimialasta. Potkuja jaeltiin sadoille tuhansille tukiopetusta koulun jälkeen antaneiden firmojen opettajille ja moni uuden tekniikan yritys vähensi väkeä. Loputkin ovat varovaisia palkkauksessaan.

Lue lisää: Kiinan johto karsii nyt ”hömppää” kansalaisiltaan – Jos kansa uskoisi kommunistisen puolueen ideologiaan, tällaisia toimia ei tarvittaisi, sanoo tutkija

Yksi vastikään potkut saanut korkeasti koulutettu on 29-vuotias graafinen suunnittelija Yang Chenshu.

Pekingiläinen nettikauppaa tekevä yritys ei enää saanutkaan lisää rahaa sijoittajilta, ja 300 hengen firmassa on enää töissä 20 ihmistä. On vaikea sanoa, mikä kaikki tähän vaikutti, mutta Yangin mukaan ainakin koronan tuoma yleinen fiilis.

”Minä olin onnekas, sillä minut irtisanottiin ensimmäisten joukossa.”

Yrityksellä oli yhä vara maksaa hänelle edes jonkin verran irtisanomisesta. Jokainen työskentelyvuosi yrityksessä antaa irtisanotulle vähintään kuukauden palkan verran korvauksia. Yang sai puolet siitä, mitä laki määrää.

”Monet yritykset eivät noudata lakia”, Yang tietää kertoa.

Yritysten pitäisi myös huolehtia työntekijöiden työttömyys­vakuutus­maksusta, jolloin nämä voivat saada pientä työttömyyskorvausta.

Yangin työtovereista viimeisimmäksi irtisanotut eivät saaneet edes palkkaansa ja yrityksen pomotkin ovat nyt kadoksissa. Työntekijät ilmoittivat asiasta poliisille, mutta poliisin mukaan asia ei kuulu sille.

Kiinassa ei ole tavatonta, että kun työntekijät yksi aamu saapuvat yrityksen ovelle, se onkin lopullisesti lukossa.

Yang antaa etähaastattelua, sillä hän on käymässä vanhempiensa luona Koillis-Kiinassa.

”Useimmat graafiset suunnittelijat olisivat tilanteessani huolissaan, mutta minä en ole. Jos säästöni loppuvat, saan apua vanhemmiltani. Olen yhden lapsen politiikan ajan lapsia, ja vanhemmat tukevat minua”, Yang sanoo.

Hän uskoo kyllä saavansa töitä, mutta yhtä lailla hän uskoo, että hän olisi uudessakin työpaikassa ensimmäisten irtisanottavien joukossa. Graafisia suunnittelijoita on niin paljon, että heidät voi helposti korvata.

”Olen lähes 30-vuotias. Kohta minun on vaikeampi työllistyä. Kiinassa naisten alkaa olla vaikea saada töitä vähän ennen 35 vuotta.”

Yang Kai tuli juuri työhaastattelusta, joka ei mennyt kovin hyvin.

Yksi Kiinan työttömyyden lajeista huutaa punaisena tilastoissakin. Se on nuorisotyöttömyys: 16—24-vuotiaiden joukossa työttömyysaste on vain kohonnut viime kuukaudet, ja kesäkuussa se oli jo lähes 20 prosenttia.

Se on kaikkien aikojen ennätys, tosin nuorisotyöttömyyttä on mitattukin vasta neljä vuotta. Neljä vuotta sitten luku oli noin 10 prosenttia.

Eikä asiaa helpota, että tänä keväänä ja kesänä valmistuu Kiinan korkeakouluista yli 10 miljoonaa nuorta – ennätys sekin.

Kiinassa onkin rakenteellista työttömyyttä: Kiina tarvitsisi nykyistä enemmän väkeä tehtaisiin, mutta valtio on lisännyt viime vuodet korkeakoulutettujen määrää. Isolle osalle heistä ei tunnu olevan tarvetta.

Yksi yliopistosta valmistuneista on 22-vuotias Yang Kai. Tai melkein valmistuneista, sillä hänellä jäi koronatalvena yksi opiskelutyö tekemättä, jonka hän on sopinut palauttavansa myöhemmin.

Hän ei anna ajan masentaa itseään, vaan uskoo kohta löytävänsä mukavia töitä. Yang opiskeli mainontaa Koillis-Kiinassa hyvässä Jilinin yliopistossa ja muutti muutama viikko sitten Shanghaihin. Hän etsii ahkerasti töitä.

”Minulla on kolme eri strategiaa. Voisin tehdä töitä, joista saa paljon rahaa, kuten myyntiä. Tai voisin tehdä mainontaa, jos oppisin siinä jotain uutta, vaikken pidäkään alastani erityisemmin. Tai sitten voisin näytellä, se olisi unelmani”, Yang kertoo etähaastattelussa.

Jos Yang Kai saisi valita, hän ryhtyisi näyttelijäksi.

Takana on nyt muutama päivä työnhakua, eikä se todellakaan ole helppoa. Yang on käynyt monissa haastatteluissa, mutta vielä ei ole tärpännyt – hän on yrittänyt mainosalalle, kiinteistöjen myyntiin ja tietysti näyttelijäksi.

Nyt yksi autojen teippauksia tekevä yritys aikoo ehkä ottaa hänet pyörittämään somesivustoa. Se on kuitenkin vain hetkellinen pakkorako.

”Palkka ei ole suuri, eikä se ole vakaa työpaikka, mutta saisin asua työpaikan asuntolassa.”

Yangin käsitys töiden saamisesta on kaksijakoinen: ”Jos haluaa vain taloudellista turvaa, töitä löytyy. Mutta on vaikea saada töitä, joista pitäisin.”

Yliopiston aloittaneet nuoret ja näiden perheet ovat haaveilleet hyvästä työstä ja palkasta, mutta tosiasiassa ruokalähetti tienaa Kiinassa usein enemmän kuin esimerkiksi virkamiesuraansa aloitteleva nuori.

Maata johtavaa kommunistista puoluetta nuorisotyöttömyys pelottaa, sillä isot joukot koulutettuja ja tyytymättömiä nuoria kuulostaa ruutitynnyriltä.

Oikaisu 3.8. kello 12.57: Lähes viidennes työvoimaan kuuluvista Kiinan nuorista on työttöminä, ei joka viides nuori, kuten artikkelin ingressissä aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat