Margherita Laterza asuu yhdessä Rooman vanhan­kaupungin historiallisimmista kaupungin­osista antii­kin aikaisten rakennusten ympäröimänä.

Myrkyllinen ystävä

Italialaiset ovat Euroopan Venäjä-myönteisimpiä, ja Roomassa syitä tälle löydetään kaikista poliittisista suunnista. Moni puolueetonkin ajattelee, että aseapu Ukrainalle on moraalisesti väärin.


29.7. 2:00 | Päivitetty 29.7. 8:57

Rooma

Näyttelijä Margherita Laterza, 34, istuu kattoterassillaan Rooman vanhankaupungin iltaruskossa. Hän siemailee valkoviiniä ja pohtii kotimaansa erityistä suhdetta Yhdysvaltoihin ja Venäjään.

Italiaa on kutsuttu Venäjän parhaaksi ystäväksi Länsi-Euroopassa. Sodan sytyttyä Eurooppaan vanha ystävyys on tuonut italialaisille sekä eettisiä että käytännöllisiä ongelmia. Pakotteet ovat iskeneet kovaa maahan, joka on käynyt tiiviisti kauppaa Venäjän kanssa.

Laterza uskoo Italian lämpimän Venäjä-suhteen olevan vastapainoa maan historialle Yhdysvaltain kanssa.

”Yhdysvallat pelasti meidät toisessa maailmansodassa, kun hävisimme sodan. Sen seurauksena olemme olleet eräällä tapaa Yhdysvaltain kolonialisoimia. Tämä eräänlainen kiitollisuudenvelka Yhdysvaltoja kohtaan on väsyttänyt italialaiset”, Laterza tulkitsee.

”Siksi asenteemme on nyt erilainen kuin monilla muilla EU-mailla.”

Aurinko on pudonnut historiallisten rakennusten taakse, mutta lämpötila pysyttelee kolmenkymmenen asteen yläpuolella. Laterza poimii suuhunsa oliivin ja jatkaa pohdintaansa.

”Tai sitten joku voisi selittää italialaisten Venäjä-myönteisyyden vahvalla kommunistisella perinteellä. Osalle vasemmistoa Nato näyttäytyy Venäjääkin pahempana.”

Italiassa toimi vuosina 1921–1991 Länsi-Euroopan suurin kommunistinen puolue. Sen perintö vaikuttaa yhä maan poliittiseen keskusteluun.

Italialaisten erityinen suhde Venäjään heijastuu myös siihen, miten he kokevat Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.

Kun European Council on Foreign Relations (ECRF) -ajatushautomon mielipidemittauksessa kysyttiin, kuka on pääsyyllinen sotaan, suomalaisten vastaus oli selvä: 90 prosentin mielestä Venäjä. Italiassa ei vallinnut vastaavaa yksimielisyyttä. Italialaisista 56 prosenttia sälytti päävastuun Venäjälle, mutta 27 prosenttia Ukrainalle, EU:lle tai Yhdysvalloille.

Toisessa selvityksessä lähes puolet italialaisista vastusti aseavun viemistä Ukrainaan.

Näyttelijä Margherita Laterzan, 34, mukaan Italia ei ole onnistunut suojaamaan omaa elokuvateollisuuttaan Yhdysvaltain vaikutukselta toisin kuin esimerkiksi Ranska.

Laterzan mielestä Venäjä on toki ainoa syypää sotaan. Se hyökkäsi. Käytännön politiikassa kuitenkin myös Nato on hänen mielestään tehnyt paljon virheitä, jotka ovat ajaneet Venäjän nurkkaan.

”Ehkä meillä on aina ollut ajatus Venäjästä sinä maana, joka kuuluu eristää”, hän sanoo.

”En ole lainkaan varma siitä, että teimme tarpeeksi diplomatian suhteen. Esimerkiksi Joe Bidenin kommentit ovat olleet ajoin hulluja. Ja kuitenkin, mikä tahansa on parempaa kuin sota.”

venäjän hyökkäyksen alettua Italia on virallisesti ollut yksi Ukrainan vankkumattomimmista tukijoista. Samalla kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron pyrki vuoropuheluun Kremlin johdon kanssa ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz nikotteli energiapakotteiden täytäntöönpanoa, Italian Mario Draghi puolsi suoraselkäisesti kovia pakotteita, aseapua ja Ukrainan hyväksymistä EU-hakijamaaksi.

Ukrainan piti voittaa sota juuri Draghin kaltaisten johtajien avulla. Niin uskoi esimerkiksi Ukrainan varapääministeri Iryna Vereštšuk.

Viime viikolla Draghi kuitenkin erosi, ja nyt Italian poliittisilla areenoilla avautuu jälleen tilaa Venäjä-myönteisille ja Nato-vastaisille poliitikoille. Niitä johtajia, joilla on erityissuhde Moskovan johdon kanssa, on Italiassa paljon. Kuuluisin heistä on Vladimir Putinin vanha ystävä, Italian pääministerinä useisiin otteisiin vuosina 1994–2011 toiminut Silvio Berlusconi.

Putin ja Berlusconi vierailivat vuosien varrella ahkerasti toistensa huviloilla ja kävivät yhteisillä hiihtoreissuilla.

Berlusconin ja Putinin ystävyys tiivistyy kuviin, joissa miehet poseeraavat hilpeästi karvalakit päässä. Mutta nyt Berlusconi julistaa pettyneensä syvästi sodan aloittaneen ystävänsä toimintaan.

Berlusconin pettymys ei kuitenkaan tarkoita, ettei Italiassa olisi jäljellä Venäjää sympatisoivia poliitikkoja. Kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puhui maaliskuussa Italian parlamentille, arviolta kolmasosa italialaisedustajista jätti osallistumatta istuntoon. Yksi selitti, että osallistuminen olisi ollut loukkaavaa Itä-Ukrainan Donbasin asukkaita kohtaan.

Venäjää ovat Italiassa ihailleet niin oikeistopopulistit kuin suoraa demokratiaa tavoitellut Viiden tähden liike. Pohjois-Italian suurempaa autonomiaa ajavan oikeistopopulistisen Lega-puolueen johtaja Matteo Salvini joutui vastikään keväällä kohun keskelle suunnitellun Venäjän vierailunsa vuoksi. Matkan olisi rahoittanut Venäjän valtio.

Italialaispoliitikkojen suusta on kuultu vuosien varrella hätkähdyttäviä lausuntoja myös Ukrainasta. Esimerkiksi entinen ulkoasioiden ja kansainvälisen yhteistyön alivaltiosihteeri Manlio Di Stefano on kutsunut Ukrainaa Yhdysvaltain hallitsemaksi nukkevaltioksi. Yksi hänen puoluetovereistaan Viiden tähden liikkeestä on mennyt vielä pidemmälle ja rinnastanut ukrainalaiset kannibaaleihin.

Casal Bruciaton kaupunginosassa viiden miehen ryhmä on kerääntynyt pelaamaan korttia hiekkakenttää reunustavan puun juurelle. Kysymme heiltä mielipidettä Ukrainan sodasta.

Kolme liukenee paikalta, mutta syynä saattaa olla myös se, että pelipöytää suojannut varjo on kutistunut lähes olemattomaksi. Keskikesän ja -päivän aurinko on armoton.

Jäljelle jäävät kaksi miestä vakuuttavat, että italialaiset tuntevat solidaarisuutta ukrainalaisia kohtaan. Itse asiassa Italiaan on viime vuosina muuttanut satojatuhansia ukrainalaisia, joista moni työskentelee hoitoalalla lasten, vanhusten ja sairaiden parissa.

Venäjän syyllisyys tai Ukrainan viattomuus ei ole miehistä kuitenkaan täysin mustavalkoista.

”Kun Venäjä pommittaa siviilejä, on se tuomittava. Mutta niin pitäisi tuomita kaikki muutkin sodat, kuten Yhdysvaltain sodat”, ensimmäinen miehistä sanoo.

”Ja mitä ukrainalaiset tekevät? Onko todella niin, että he vain puolustautuvat, vai pudottavatko he kenties pommeja Venäjän puolelle”, toinen kysyy.

Oman osansa arvostelusta saa myös Euroopan unioni, joka tuomitsi sodan, mutta lähettää Ukrainaan aseapua. ”Siinä ei ole mitään järkeä.”

Maaliskuun lopulla julkaistun kyselyn perusteella 12 prosenttia italialaisista kokee Venäjän hyökkäyksen oikeutetuksi. Oikeiston kannattajista niin ajattelee jopa 36 prosenttia.

Myös korttia pelanneilta miehiltä löytyy hieman ymmärrystä etupiiriään suojelevaa Venäjää kohtaan. Naton kasvun sijaan he olisivat mieluummin nähneet hyvin erilaisen geopoliittisen laajenemisen.

”Olisi ollut kiinnostavaa nähdä Venäjä EU:ssa”, toinen toteaa.

”Se olisi suuri Eurooppa, jolla olisi voimaa käydä dialogia Kiinan kanssa. Mutta nyt se on toki utopiaa.”

Atlantia ja Sport Senza Frontiere järjestävät 4–14-vuotiaille ukrainalaisille pakolaisille liikunta- ja kielitunteja sekä muuta ohjelmaa kesäleirillä Villa Fasinissa, Roomassa.

Casal Bruciaton kaupunginosassa korttia pelanneet miehet eivät tienneet, että aivan heidän vieressään, Villa Fasinissa, järjestettiin kesäohjelmaa ukrainalaisille pakolaislapsille.

Kaikkein eniten eläkeläisiä huolettaa kuitenkin talous, kuten muitakin italialaisia. Monien mielestä Draghin hallitus keskittyi liiaksi Ukrainaan kotimaan kustannuksella.

”Moni ajattelee, että miksi huolehtia ukrainalaisista, kun meillä on jo valmiiksi niin paljon omia ongelmia.”

Omien ongelmien keskellä miehiä kismittää, että Zelenskyi on omistanut Toscanan rannikolla Forte dei Marmissa miljoonien arvoisen huvilan. Kyseinen luksusalue on niin suosittu venäläisten oligarkkien keskuudessa, että sitä on joissain venäläislehdissä kutsuttu ”Italian Moskovan provinssiksi”. Tänä kesänä Zelenskyi myi huvilansa 4,5 miljoonalla eurolla.

”Miksei niitä rahoja ole käytetty sotaan?” italialaismiehet tivaavat.

”Tämä sota on aiheuttanut niin paljon talousongelmia, että se olisi pitänyt lopettaa niin nopeasti kuin mahdollista. Pakotteet vahingoittavat meitä enemmän kuin Putinia.”

Sitten yhdelle miehelle tulee puhelu vaimolta; pitää mennä kotiin. Miehet poistuvat hyväntuulisina, mutta eivät missään nimessä suostu antamaan nimiään ”näin henkilökohtaisen keskustelun” jälkeen.

Toisen maailmansodan jälkeen Italia katsoi yhteistyön ensin Neuvostoliiton ja sitten Venäjän kanssa takaavan sille itsenäisyyttä suhteessa Yhdysvaltoihin. Nyt Italian talous- ja energiakytkökset Venäjään merkitsevät sitä, että pakotteiden seuraukset tuntuvat Italiassa enemmän kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi Italian maakaasusta 40 prosenttia on tullut Venäjältä.

”Draghi valitsi sodan sytyttyä erittäin atlantistisen linjan, joka ei heijasta Italian perinteistä politiikkaa”, toteaa maailmanpolitiikan dosentti Marco Siddi. ”Italian intressit eivät todellisuudessa ole lainkaan samat kuin Yhdysvalloilla, vaan kauppasuhteet Venäjään ovat paljon vahvemmat.”

Draghilla ei kaikkien italialaisten silmissä ollut mandaattia suuriin ulkopoliittisiin linjanvetoihinsa. Ilman vaaleja pääministeriksi 2021 noussut ekonomisti valittiin alun perin nostamaan Italian talous pandemian jälkeisestä kuopasta. Sitten syttyi sota.

Siddi ei silti usko, että Italian tuleva hallitus ottaisi suurta irtiottoa Draghin Ukraina-politiikkaan, ellei ympäröivässä eurooppalaisessa ilmapiirissä tapahdu muutosta. Italian oikeistopopulistit ovat sodan sytyttyä lieventäneet kantojaan. Esimerkiksi mielipidemittauksia johtavan Italian veljet -puolueen puheenjohtaja Giorgia Meloni on vakuuttanut julkisuudessa olevansa vastuullinen johtaja, joka tukee Ukrainaa.

Seuraava hallitus voi kuitenkin kokea painetta julkistaa Ukrainaan annettujen aselähetysten sisältö, Siddi arvioi.

”Lisäksi Italiassa on todella vahva rauhanliike, joka uskoo, että aseet etäännyttävät meitä diplomaattisesta ratkaisusta.”

Pasifistiksi itseään kutsuva 19-vuotias Martina Nika (oik.) vietti iltaa ystäviensä kanssa Pignetossa, Roomassa 22. heinäkuuta.

Yksi rauhanaatteelle palava pasifisti istuu Librería Tuba -nimisen kirjakauppakuppilan terassilla Pigneton kaupunginosassa. Psykologian opinnot syksyllä aloittava Martina Nika, 19, on saapunut viettämään kesäiltaa ystäviensä kanssa.

Hän julistautuu välittömästi antimilitaristiksi.

”Ilman aseita ei olisi sotia. Kukaan ei herää aamulla ja ajattele ’tänäänpä voisin aloittaa sodan’. Ainoastaan aseet mahdollistavat sotien syttymisen.”

Erityisesti Nikaa suututtaa sotien epätasa-arvoisuus: taisteluista kärsivät eniten köyhät, mutta asekaupasta hyötyvät rikkaat. Siksi hän tuomitsee jyrkästi myös Euroopan unionin aseavun Ukrainaan.

”En hyväksy aselähetyksiä lainkaan. Ne tekevät meistä osasyyllisiä sotaan.”

Nikan puhuessa intohimoisesti hänen ystävänsä kantavat lisää juomia pöytään ja seuraavat uteliaina keskustelua. Muut kokevat sodasta puhumisen kuitenkin vaikeaksi ja epämukavaksi, etenkin kun siitä kysyy suomalainen toimittaja.

”Teema on todella monimutkainen ja mielipiteen muodostamiseksi on huomioitava todella monta eri näkökulmaa”, yksi heistä selittää.

Terassia vastapäätä kadun varren penkillä istuu kaksi naista, jotka ovat Nikaa yli puoli vuosisataa vanhempia. Anna Maria Mattarocci ja Nunzia, he esittäytyvät. Naiset seuraavat tiiviisti illan sen hetkistä päätapahtumaa. Kadunkulmassa makaa elottoman näköinen mies, jonka ympärille on kyykistynyt huolestuneita ihmisiä.

”Hän oli humalassa ja alkoi virtsata tuon auton päälle”, naiset toteavat ja viittilöivät autoa. ”Omistaja ei ilahtunut tilanteesta.”

Malttinsa menettänyt omistaja oli iskenyt humalaisen tajuttomaksi.

Pignetossa kadun varrella istuskellut Anna Maria Mattarocci kertoi kokeneensa lapsena itsekin sodan.

Sodasta naisilla ei ole paljon sanottavaa, mutta he kyselevät kiukkuisesti, koska taistelut ovat ohi.

Sitten Nunzia puhahtaa: ”Putinille pitäisi iskeä kuula kalloon.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat