Donetskissa paikalliset ovat pettyneet niin Venäjän kuin Ukrainankin toimiin

Ennen Venäjän helmikuista hyökkäystä sotatoimet olivat Itä-Ukrainassa Donbasin alueella lähes loppuneet. Nyt Donetskia tulitetaan jatkuvasti. Meduza haastatteli Donetskin asukkaita, jotka kokevat tulleensa yhtä lailla Ukrainan kuin Venäjänkin pettämiksi.

Donetskin alueella Druživkan kylän asukas Nelja levitteli käsiään Venäjän iskun tuhoaman kotinsa vieressä 6. kesäkuuta.

27.7. 12:12 | Päivitetty 27.7. 13:01

Luhanskin ja Donetskin Venäjän-mieliset niin kutsutut ”kansantasavallat” ovat syyttäneet Ukrainaa siviilikohteiden, kaupunkien ja kylien tulittamisesta vuodesta 2014 lähtien. Sotatoimet Donbasin alueella olivat kuitenkin jatkuvasti hiipumassa aina siihen asti, kunnes täysimittainen hyökkäys alkoi helmikuussa.

Vuonna 2014 siviiliuhrien määrä laskettiin tuhansissa, mutta vuoden 2017 jälkeen uhreja on ollut enää joitain kymmeniä. YK:n tietojen mukaan sotatoimiin liittyen Luhanskin ja Donetskin alueilla kuoli yhteensä 36 siviiliä vuoden 2021 aikana. Heistäkin suurin osa menehtyi kranaattien tai räjähtämättömien ammusten huolimattoman käsittelyn vuoksi, ei siis tulituksissa.

Kesäkuun 2022 puolivälin jälkeen Donetskissa on kuitenkin koettu jatkuvasti räjähdyksiä. Ukraina joko pidättäytyy kommentoimasta niitä mitenkään tai ilmoittaa kohteiden olleen ase- ja ammusvarastoja.

Kansantasavallat ja Venäjä puolestaan väittävät, että Ukraina tulittaa tarkoituksellisesti siviilikohteita. Samaan aikaan Venäjä on jatkuvasti hyökännyt siviilikohteisiin aiheuttaen tuhansia kuolonuhreja.

Meduza haastatteli Donetskin kaupungin asukkaita, jotka kertovat, minkälaista kaupungissa on nyt elää.

Torimyyjä myi hedelmiä tuhoutuneen kauppahallin edessä Donetskissa lähellä rautatieasemaa 22. heinäkuuta.

Anna (jonka sukunimeä ei haastateltavan pyynnöstä julkaista) on kotoisin Donetskista mutta muutti Venäjälle toukokuun lopussa. Anna asui Donetskin Kuibyševskin kaupunginosassa, jossa eläminen kävi hänen mukaansa mahdottomaksi:

”Peskin kylän suunnalta tuli kaoottista tulitusta. Sitä kesti koko kevään vaihtelevassa tahdissa. Enimmäkseen kranaatteja ja Grad-raketteja. Ulos meneminen oli vaarallista, mutta pakkohan syötävää oli saada. Topazin [radiotekniikka-alan] tehdas ja KamAZ Tsentr [autotarvikekeskus] olivatkin ykskaks sotilaskohteita. Meillä kävi vielä tuuri. Silloin pahimmat vauriot kärsi Petrovskin kaupunginosa. Siellä oli jatkuvasti ilmaiskuja.”

Aiemmin Donetskin kaupunkia oli tulitettu satunnaisesti; esimerkiksi maaliskuun puolivälissä kaupungin keskustassa räjähti ohjus, jonka osuma aiheutti 16 kuolonuhria. Kansantasavallan hallinto syytti iskusta Ukrainaa. Kesäkuun puolivälistä lähtien tulitus on kuitenkin ollut järjestelmällistä.

15. kesäkuuta kaupunkia kohti ammuttiin paikallishallinnon antamien tietojen mukaan noin 300 ammusta. Yksi ammuksista osui synnytyssairaalaan, mutta kuolonuhreilta vältyttiin. Donetskin kansantasavallan johtaja Denis Pušilin ilmoitti välittömästi, että Ukraina oli syyllistynyt ”sodan oikeussääntöjen rikkomiseen”, minkä vuoksi ”tilanteen käsittelyyn osallistuisivat kaikki tarvittavat liittolaiset, myös Venäjän federaatio”.

Venäjä pommitti 9. maaliskuuta synnytyssairaalaa Mariupolissa aiheuttaen viisi kuolonuhria.

Opettajat ja muut työntekijät siivosivat pommituksesta selvinnyttä koulua Bahmutissa Donetskin alueella 24. heinäkuuta.

Mariupolin pormestarin neuvonantaja Pjotr Andrjuštšenko torjui saman tien Kiovaan kohdistuneet syytökset:

”Donetskissa on taas tulitettu omia. Tarkalleen ottaen venäläiset, jotka tulivat paikalle Pušilinin lausuessa pyynnön ’Putin, lähetä joukkoja’, tulittivat koko päivän omiaan ja kuvasivat häpeilemättä kaiken vielä muidenkin katseltavaksi”, Andrjuštšenko kirjoitti Telegram-kanavallaan.

Tämän tapahtuman jälkeen Donetskin tiedotusvälineet ovat keskittyneet uutisoimaan ennen kaikkea kaupunkiin ja sen lähiseutuihin kohdistuvista tulituksista. Donetskin kansantasavallan terveysministeriön ilmoittamien tietojen mukaan 24. helmikuuta–1. heinäkuuta on kuollut noin 3 500 siviiliä.

Kaikki Meduzan haastattelemat Donetskin asukkaat kertovat, että väestönsuojien käytössä on ollut ongelmia.

Telegram-kanava ”Tipitšnyi Donetsk” (suomeksi tyypillinen tai tavallinen Donetsk) julkaisee päivittäin tilaajiensa ottamia kuvia ja videoita sekä selostuksia siitä, mihin kaupunginosaan milloinkin on lentänyt ammuksia. 10. heinäkuuta kanava pyysi tilaajiaan kertomaan eri kaupunginosissa meneillään olevista tulituksista reaaliajassa. Muutamassa minuutissa kanavalle raportoitiin räjähdysten äänistä kaikista yhdeksästä kaupunginosasta.

14. heinäkuuta Vorošilovskin kaupunginosan linja-autoasemaan osui ammus. Kaksi ihmistä kuoli ja kuusi haavoittui iskussa, josta Donetskin kansantasavallan johtaja Pušilin syytti Ukrainan armeijaa. Ukraina ei ole toistaiseksi kommentoinut syytöksiä.

Junatyöntekijöitä Pokrovskissa Donetskin alueella 25. kesäkuuta. Juna kuljetti Itä-Ukrainan sota-alueilta evakuoituja siviilejä Dniprosta Lviviin.

Olga (nimi muutettu haastateltavan pyynnöstä) oli kahvilla Donetskin keskustassa, kun ambulansseja alkoi kiitää kahvilan ohi yksi toisensa jälkeen. Uutisista hän luki, että kyse oli linja-autoasemaan kohdistuneesta iskusta.

Olga on asunut viime kuukaudet poikaystävänsä luona Vorošilovskin kaupunginosassa lähellä keskustaa. Hänen oma asuntonsa on Kievskin kaupunginosassa, mutta hän on helmikuun jälkeen käynyt siellä vain muutaman kerran hakemassa tavaroitaan.

”Vähän aikaa sitten naapuritalo, joka näkyy asuntoni ikkunasta, sai osuman. Minunkin asuntoni ikkunat kai vaurioituivat vähän, mutta en itse ollut paikalla enkä tiedä tarkkaan. Sinä päivänä kuoli naapurini, joka oli tulossa kaupasta kotiin. Minusta tuntuu, että tulitetuista kaupunginosista noin 20–40 prosenttia on jo tuhoutunut. Ja tähän eivät lukeudu ne tapaukset, joissa ikkunoita, ovia ja huonekaluja on rikkoutunut, kun naapurirakennukseen on osunut”, hän kertoo.

Osassa Donetskia myös vedentulo on katkennut käytännössä kokonaan.

Kaikki Meduzan haastattelemat Donetskin asukkaat kertovat, että väestönsuojien käytössä on ollut ongelmia: suojat eivät olleet käyttövalmiudessa, eikä niihin ole edes opasteita. Tulitukset ovat vaikeuttaneet viestintää. Osassa Donetskia myös vedentulo on katkennut käytännössä kokonaan, ja asukkaiden mukaan joillain alueilla vettä tulee vain pari tuntia kerrallaan muutaman päivän välein.

”Minun asuinalueellani Kievskin kaupunginosassa vettä saadaan pari tuntia joka neljäs päivä. Silloinkin paine on niin heikko, että se riittää vain ensimmäiseen kerrokseen, joten kaikki menevät yhteen asuntoon hakemaan vettä. Vorošilovskin kaupunginosassa vettä tulee iltakuudesta noin iltakymmeneen. Kaasua ja sähköä on vielä lähes kaikkialla, missä ei ole parhaillaan tulitus käynnissä. Joskus, jos lähelle osuu, valot vilkkuvat”, Olga selittää.

Olga joutuu nyt säännöllisesti auttamaan toisella puolen kaupunkia asuvia vanhempiaan, joille ei tule vettä. Hän vie heille pulloissa puhdistettua vettä, jota Venäjän poikkeustilaministeriön auto pumppaa lammesta.

Paikalliset tiedotusvälineet ilmoittelevat usein ilmaisen juomaveden jakelusta ja julkaisevat videotallenteita jonoista. Yhdellä jakelupisteellä sanotaan, että vedenhakijoilla on oltava alkuperäinen passi mukanaan. Olga uskoo, että vedenjakelussa kerättäviä passitietoja voidaan käyttää syyskuussa järjestettävässä kansanäänestyksessä Luhanskin ja Donetskin kansantasavaltojen liittämisestä Venäjään.

Paikalliset kuljettivat kaivovettä Siverskin kaupungissa Donetskin alueella 30. kesäkuuta.

Donetskilainen yrittäjä Oleg (nimi muutettu haastateltavan pyynnöstä) sanoo, että puolet kaupunkilaisista on kokonaan ilman vettä ja loput saavat vettä puolentoista tai kahden tunnin ajan iltaisin.

”Keräämme vettä kaikkiin mahdollisiin astioihin. Okrainy-Petrovkan ja Tekstilin kaupunginosissa eletään ilman sähköä, internetiä ja televisiota 80 prosenttia ajasta. Joillain kaduilla ollaan kokonaan ilman.”

Olegin mukaan kunnallistekniikan ylläpitäjät ovat todellisia sankareita:

”Työntekijöitä on kuollut, kun he ovat olleet palauttamassa tai korjaamassa kaasu-, sähkö- ja viestintäyhteyksiä.”

Asukas poisti asuntonsa ikkunan rikkoutunutta lasia Kramatorskissa 19. heinäkuuta.

Oleg kuitenkin vakuuttaa, ettei kaupunki elinolosuhteiden vaikeutumisesta huolimatta anna periksi.

”Kaikki ovat sopeutuneet tähän selviytymistilaan. Ihmisiä on nyt vain vähemmän, monet lähtevät muualle.”

Olga kokee, että koko kaupunki on ”pelon kyllästämä”. Pelkoa aiheuttaa tulitusten lisäksi liikekannallepano. Eri lähteistä peräisin olevien tietojen mukaan Luhanskin ja Donetskin kansantasavaltojen ”kansallisen miliisin” pakkokutsuntoihin on hyökkäyksen alkamisen jälkeen päätynyt jopa 140 000 miestä. Kuten Olga toteaa, kuka tahansa mies saattaa tavallisella leivänhakureissulla päätyä Novaja Kahovkan kaupunkiin [Hersonin alueelle] rintamalle.

Olga uskoo, että vedenjakelussa kerättäviä passitietoja voidaan käyttää syyskuussa järjestettävässä kansanäänestyksessä Luhanskin ja Donetskin kansantasavaltojen liittämisestä Venäjään.

Oleg on varma, että tulitusten takana on Ukrainan armeija.

Hänen mukaansa Donetskin kaupungin ja sen lähiseudun asutuskeskusten tulitukset ovat seurausta siitä, että Venäjän joukot päättivät vapauttaa Donetskin alueen pohjoisosan ja saartaa Avdijivkan kaupungin. Kyseinen kaupunki sijaitsee 13 kilometrin päässä Donetskista.

Anna on samaa mieltä:

”Kallistun sille kannalle, että Ukraina tämän tekee. Sen puolesta puhuvat kotini lähelle pudonneiden ammusten lentosuunta ja äänetön kulku sekä niiden jättämät valtavat kraatterit.”

Venäjän joukkojen iskussa tuhoutunut talo Dobropilljan kaupungissa Donetskin alueella 14. kesäkuuta.

Anna pitää itseään ukrainalaisena, vaikka hän joutuikin muuttamaan toukokuussa Venäjälle. Hän sanoo syntyneensä itsenäisessä Ukrainassa – eikä ole ”keneltäkään kysellyt ’venäläisen maailman’ perään”. Hän painottaa:

”Sen haluan sanoa – ja uskon puhuvani myös useimpien kahdeksan viime vuotta Donetskissa eläneiden ystävieni ja tuttavieni puolesta – että Ukrainassa ihmisillä on oma ominaisluonteensa. Ja miehitetyillä alueilla asuvilla se ominaisluonne on vielä omanlaisensa.”

”Turha sitä on miettiä, kuka liipaisinta painaa, kun kaikilla on kädet kyynärpäitä myöten veressä.”

Olga myötäilee. Hänen mielestään Donbasin asukkaat ovat tulleet ”yhtä lailla Ukrainan kuin Venäjänkin pettämiksi”. Hänelle Ukraina on kuin ”äiti, joka on hylännyt hänet”.

Hän kuitenkin kertoo ikävöivänsä kotimaataan, nimenomaan sellaisena kuin se oli ennen vuotta 2014.

”En ole pitkään aikaan edes miettinyt, kuka milloinkin tulittaa. Tämä on sotaa, ja sodalla on tasan yhdenlaisia seurauksia – pahoja. Turha sitä on miettiä, kuka liipaisinta painaa, kun kaikilla on kädet kyynärpäitä myöten veressä.”

Julkaistu Meduzassa 15.7.2022.

HS:ssä suomennosta on editoitu.

Tuotanto: Elina Saarilahti

Alkuperäinen juttu on luettavissa täällä.

Oikaisu 27.7. klo 16.24: Jutussa on aiemmin virheellisesti puhuttu miinoista, vaikka kyseessä on kranaatti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat