Ohjus­iskut Odessaan kielivät Venäjän pitkän ajan tavoitteista

Käihkö uskoo, että iskuilla halutaan tehdä viljasopimuksen noudattamisesta mahdollisimman hankalaa Ukrainalle.

Sammutustöitä Odessan satamassa 23. heinäkuuta 2022 Venäjän tekemän iskun jälkeen.

27.7. 2:00 | Päivitetty 27.7. 7:07

Perjantaina 22. heinäkuuta Venäjä ja Ukraina allekirjoittivat yhdessä Turkin ja YK:n kanssa sopimuksen Ukrainan Mustanmeren satamien avaamisesta uudelleen viljan viennille.

Sopimus avasi tien suurille määrille viljakuljetuksia kolmesta Ukrainan satamasta: Odessasta, Tšornomorskista ja Južnesta.

YK:n ja Turkin kuukausien yhteisen ponnistelun lopputulos antoi toivoa Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman ruokakriisin ratkeamisesta.

”Tänään Mustallamerellä loistaa toivon säde”, sanoi YK:n pääsihteeri António Guterres sopimuksen allekirjoitus­tilaisuudessa.

YK:n virkamiehet kertoivat toivovansa, että sopimus olisi voimassa muutamassa viikossa ja että viljakuljetukset kolmesta uudelleen avatusta satamasta palautuisivat sotaa edeltävälle tasolle.

Alle 24 tuntia sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Venäjä suuntasi Kalibr-risteilyohjuksensa kohti Odessan satamaa.

Ohjusiskullaan Venäjän presidentti Vladimir Putin sylkäisi vasten YK:n pääsihteerin ja Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kasvoja, sanoi Ukrainan ulkoministeriön tiedottaja Oleh Nikolenko.

Heti perään tuli toinen isku: 26. heinäkuuta Venäjä suuntasi ohjuksensa jälleen kohti Odessaa.

Mistä iskuissa Odessaan oli kyse? Sylkäisystä Guterresin ja Erdoğanin kasvoille vai Venäjän uusista sotatavoitteista?

Foreing Policy -lehden haastattelemat länsimaiset virkamiehet kertoivat ennen iskua uskovansa Venäjän pyrkivän etenemään seuraavaksi kohti Odessaa ja sitä myötä estämään Ukrainan pääsyn Mustallemerelle. Heidän mukaansa Venäjän tarkoituksena on aloittaa mittava hyökkäys eteläisessä Ukrainassa ensi vuoden alussa.

Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö näkee Odessan iskuissa yhtymäkohtia Venäjän huhtikuussa Kiovaan tekemään ohjusiskuun, joka ajoittui YK:n pääsihteerin Guterresin vierailuun.

Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.

”Kyllähän se tätä samaa jatkumoa on, että Venäjää ei kansainvälinen oikeus kiinnosta, eikä sillä ole luottoa kansainvälisiin instituutioihin”, Käihkö sanoo.

Toisaalta kyse on Venäjän pitkän ajan tavoitteesta romahduttaa Ukrainan talous. Käihkö uskoo, että iskuilla halutaan tehdä viljasopimuksen noudattamisesta mahdollisimman hankalaa Ukrainalle.

”He eivät halua noudattaa sopimusta, koska se tuo Ukrainalle merkittäviä vientituloja. Sodan liennyttäminen ei ole Venäjän strategisissa intresseissä. Tuhoamalla satamakalustoa he tekevät sopimuksen noudattamisen hankalaksi Ukrainalle.”

Käihkö uskoo, että Venäjällä on silti kaikesta huolimatta edelleen syitä noudattaa YK:n ja Turkin kanssa tehtyä sopimusta. Hänen mukaansa Ukrainan ja Venäjän viljasta riippuvaisten Lähi-idän ja Afrikan maiden painostuksella on merkittävä vaikutus Venäjän halukkuuteen pitää sopimuksesta kiinni.

”Emme toki tiedä varmaksi, että tuleeko Venäjä lopulta noudattamaan sopimusta. Voi olla, että Venäjä tulee kuitenkin noudattamaan sopimusta juuri Lähi-Idän ja Afrikan maiden painostuksen vuoksi. Sopimuksen myötä se voi itsekin viedä viljaa ja lannoitteita. Sillä on iso taloudellinen merkitys Venäjälle.”

Virkamiesten paljastukset Venäjän uusista sotatavoitteista tulivat samaan aikaan, kun Yhdysvallat varoitti Venäjän suunnitelmista liittää itseensä alueita Itä-Ukrainan lisäksi myös Etelä-Ukrainassa.

Päivää myöhemmin, 20. heinäkuuta, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ilmoitti, että Venäjän sotilaalliset tavoitteet Ukrainassa ovat laajentuneet Donbasin ulkopuolelle.

”Maantiede on nyt erilaista. Ei ole kyse enää Donetskista ja Luhanskista vaan myös Hersonista ja Zaporižžjasta ja monista muista alueista”, Lavrov sanoi.

Odessan alueelta kotoisin oleva Ukrainan parlamentin jäsen Oleksij Hontšarenko arvioi tavoitteen olevan Venäjän tukemassa Transnistriassa, joka sijaitsee ohuella maakaistaleella Ukrainan lounaisrajalla lähellä Moldovaa. Se on 200 kilometriä pitkä ja 20 kilometriä leveä Moldovan alue, joka on julistautunut itsenäiseksi, mutta mikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä.

”Hän [Putin] haluaa katkaista Ukrainan pääsyn merelle. Hän tarvitsee tätä Mustanmeren pohjoisosaa. Hän haluaa käytävän Transnistriaan”, Hontšarenko sanoo.

Moldova on pelännyt joutuvansa osaksi Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa juuri Transnistrian aseman vuoksi. Venäjän keskisen sotilaspiirin apulaiskomentaja Rustam Minnekajev kertoi huhtikuussa Venäjän tavoitteista alueen suhteen.

”Eteläisen Ukrainan kontrolli on toinen tie Transnistriaan, jossa on myöskin tullut todistetusti ilmi venäjänkielisen väestön sortamista”, Minnekajev sanoi puhuessaan Sverdlovskin alueen puolustusteollisuuden konferenssissa.

Viime viikolla Transnistrian ulkoministeri Vitali Ignatiev kertoi venäläiselle RIA Novostille, että Transnistria aikoo toteuttaa pitkäaikaisen tavoitteensa liittyä Venäjään.

Venäläisiä sotilaita Moldovan ja Transnistrian rajalla toukokuussa 2022.

Käihkön mukaan Transnistrian valtaamisen uhka on konkretisoitunut sen myötä, kun Venäjä on pyrkinyt valloittamaan Ukrainan eteläistä rannikkoa. Hän lisää, että Moldovan olisi vaikea puolustaa aluettaan, sillä sen asevoimien kyky on hyvin rajallinen.

”Moldovaa on tähän asti suojellut se, että Venäjä on ollut kiireinen Ukrainassa, eikä sillä ole maayhteyttä Transnistriaan.”

Käihkön mielestä on loogista, että Venäjä pyrkisi valtaamaan Ukrainan koko etelärannikon ja luomaan maayhteyden Transnistriaan.

”Rannikko on Ukrainalle taloudellisesti äärimmäisen tärkeä. Siellä on viljelysmaata, suuret satamat ja edelleen toiminnassa olevaa teollisuutta. Kyllä se olisi aika lähelle kuoloniskua, jos rannikko menetettäisiin.”

Käihkö ei usko, että Venäjä pystyy nykyisillä joukoillaan toteuttamaan etelärannikon valtaamista. Venäjällä aloitettu vapaaehtoisjoukkojen mobilisointi ja Donbasin rintamalla aloitettu ”operatiivinen tauko” kielii joukkojen uupuneisuudesta ja niiden puutteesta, Käihkö sanoo.

”Tilannekuva on se, ettei Venäjä ole juurikaan edennyt millään rintamalla Lysitšanskin valtaamisen jälkeen. Ulkopuolelta katsottuna näyttää siltä, että Venäjällä on taas pakka sekaisin. Kun tilanne on se, ettei joukkoja ole, on Venäjän saatava jostain joukkoja ja kalustoa, jotta tämänlaiset suunnitelmat olisivat mahdollisia.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat