Taiwania uhittelevan Kiinan armeija on valtava – Sota­spekulaatioiden keskellä kannattaa kuitenkin pysyä rauhallisena, tutkija kehottaa

Kiinan ja Taiwanin välinen tilanne on kehittynyt vaarallisemmaksi kuin pitkiin aikoihin, mutta tutkija pitää Kiinan hyökkäystä epätodennäköisenä.

Taiwanin merivoimat harjoitteli puolustautumista sotilaallista hyökkäystä vastaan koillisrannikollaan heinäkuun lopussa.

5.8. 2:00 | Päivitetty 5.8. 8:15

Kiinan ja Taiwanin välisellä Taiwaninsalmella tapahtuu nyt asioita, joilla voi olla suuria maailmanpoliittisia vaikutuksia.

Kiina aloitti torstaina alueella sotaharjoitukset, ja maan laivasto tulee Kiinan ilmoituksen mukaan noin 15 kilometrin päähän Taiwanin rannikosta – lähemmäksi kuin kertaakaan 1990-luvulla nähdyn Taiwaninsalmen kriisin aikana. Tilanne on poikkeuksellisen tulen­arka, ja alueen tulevaisuudesta on jälleen herännyt huoli.

Sotaharjoitukset ovat Kiinan vastaus siihen, että Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi vieraili Taiwanissa kahden päivän ajan. Hän on korkea-arvoisin Taiwanissa vieraillut yhdysvaltalaispoliitikko 25 vuoteen.

Taiwanin ja Kiinan välinen tilanne tiivistetään tavallisesti seuraavasti: Kiina pitää Taiwania kapinoivana maakuntanaan, vaikka käytännössä yli 23 miljoonan asukkaan Taiwan on itsenäinen saarivaltio.

Vuonna 1949 alkunsa saanut nykymuotoinen Taiwanin valtio on toistuvasti kieltäytynyt ehdotuksesta, että se liittyisi Kiinan erityishallintoalueeksi Hongkongin ja Macaon tavoin.

Vaikka Taiwanissa on tavoiteltu myös virallisesti itsenäiseksi julistautumista, ensisijaisesti maa on viime vuosina ollut presidentti Tsai Ing-wenin johdolla kiinnostunut nykyisen tilanteen säilyttämisestä.

Niin on myös valtaosa taiwanilaisista. Kesäkuussa julkaistun kyselyn mukaan vain viisi prosenttia väestöstä kannattaa pikaista itsenäistymistä, ja Kiinaan liittymistä ei kannata kuin pikkuruinen vähemmistö.

Nykytilanteessa Taiwan pystyy pitämään taloudellisia, kulttuurisia ja teknisiä suhteita yllä Euroopan unionin maiden ja Yhdysvaltojen kanssa, vaikka nämä eivät virallisesti tunnustakaan Taiwania itsenäiseksi. Se ei ole mahdollista Kiinan vaatiman ”yhden Kiinan periaatteen” takia.

Kiina ei tunnusta Taiwanin itsenäisyyttä eikä salli, että sen kanssa diplomaattisissa suhteissa olevat maat tekevät niin. Vaikka Taiwanin ja Kiinan välit ovat vuosikymmenten aikana johtaneet useisiin selkkauksiin, 2000-luvulla Taiwan on suurimman osan ajasta saanut toimia varsin rauhallisesti Manner-Kiinan sivussa.

Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa harjoiteltiin 22. heinäkuuta suojautumista mahdollista ilmahyökkäystä varten.

Nyt Taiwaninsalmella eskaloitunut kriisi on vuosikausiin pahin uhka vakiintuneelle tilanteelle.

Ulkopoliittisen instituutin tutkimusprofessori, Kiinaan ja Taiwaniin erikoistunut Mikael Mattlin huokaa, kun häneltä kysyy, miten todennäköisenä hän pitää sitä, että Kiina yrittää miehittää Taiwanin. Samaan kysymykseen hän on saanut vastata 1990-luvun loppupuolelta lähtien.

”Tässä vaiheessa kannattaa siirtää ajatukset miehityksestä sivuun ja miettiä, mitä muuta Taiwaninsalmella voi tapahtua”, hän sanoo.

Mattlin pitää suoran miehitys­yrityksen sijaan todennäköisempänä esimerkiksi jonkin­asteista saartoa, jonka Kiina voisi saada Taiwanin ympärillä aikaiseksi.

Laivojen määrällä mitattuna Kiinalla on maailman suurin laivasto. Taiwanista kulkeva kauppa keskittyy lähinnä pariin satamaan. Tarkkaan kohdennetuilla toimenpiteillä Kiina voisi esimerkiksi katkaista Taiwaniin tulevan siviililentoliikenteen ja laivaliikenteen. Kauppasaarto iskisi Kiinankin nilkkaan, koska Kiina tarvitsee Taiwanista saatavia puolijohteita.

Kiina aloitti sotilasharjoituksensa Taiwanin rannikolla torstaina 4. elokuuta. Kuva Kiina rannikolla sijaitsevalta Pingtanin saarelta.

Jos Kiina päätyisi toteuttamaan kauppasaarron, se herättäisi kysymyksen siitä, miten esimerkiksi Yhdysvallat reagoisi. Viimeksi toukokuussa presidentti Joe Biden julisti Yhdysvaltojen tukevan Taiwania alueensa puolustuksessa, jos Kiina hyökkäisi sinne.

Kauppasaarto ei olisi suora hyökkäys, ja silloin keskustelu kääntyisi todennäköisesti Yhdysvaltain sisäpolitiikassa siihen, missä määrin se haluaa puuttua tilanteeseen.

Puhdasta hyökkäyssotaakaan ei voi silti pitää mahdottomana vaihtoehtona. Kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainassa helmikuussa, Taiwanissa heräsi suurempi huoli siitä, voisiko Kiina toteuttaa samanlaisen ”erikois­operaation” naapurissaan.

Kevään ja kesän aikana asiantuntijat ovat analysoineet, että Venäjän heikko menestys Ukrainassa ja länsimaiden voimakas sotilaallinen tuki Ukrainalle on todennäköisesti hillinnyt entisestään Kiinan halua yrittää vastaavaa Taiwanissa.

Taiwanin sotilasmenot ovat huomattavat maan kokoon nähden, mutta absoluuttisissa luvuissa se häviää Kiinalle. Kuva Taiwanin maavoimien harjoituksesta Taipeissa.

Lukemat ovat silti karut. Kiinan armeija on valtava. Sotilasmenot ovat maailman toiseksi suurimmat Yhdysvaltojen jälkeen. Myös Taiwanin sotilasmenot ovat huomattavat varsinkin maan kokoon nähden, mutta absoluuttisissa luvuissa se häviää rajusti Kiinalle.

Suuri kysymys on se, miten paljon joukkojaan ja kalustoaan sotatilassa Yhdysvallat lähettäisi tositilanteessa Taiwaniin – ja miten Yhdysvaltojen joukot menestyisivät taisteluissa Taiwanin puolesta.

Kiinan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan erikoistunut Oriana Skylar Mastro kirjoitti toukokuussa The New York Timesissa, että Taiwanin puolesta Kiinaa vastaan taistellessaan Yhdysvallat ”yksinkertaisesti sanottuna jää aseellisesti alakynteen”.

Skylar Mastro viittaa vuonna 2018 julkaistuun amerikkalaisraporttiin, jossa todetaan, että Taiwanissa Kiinaa vastaan taistellessaan Yhdysvallat voisi kohdata kiistattoman sotilaallisen tappion. Samassa raportissa tosin ennustetaan, että niin voisi käydä myös, jos Yhdysvallat ajautuisi taisteluun Venäjää vastaan Baltian alueella.

Venäjän nykytilanne on yksi oleellinen syy, miksi Mikael Mattlin kehottaa pysymään rauhallisena ylimitoitettujen sota­spekulaatioiden keskellä.

”Korean sodan jälkeen massiivisia maihinnousuja ei mainittavasti ole tehty maailmalla. Sota-asiantuntijat ovat sitä mieltä, että miehityksissä helpoimmasta päästä pitäisi olla Ukrainan kaltainen tilanne, jossa voi tasamaalla vyöryttää tankeilla naapurivaltion rajan yli. Vaikeimmassa päässä on Taiwanin kaltainen tilanne: hampaisiin asti aseistettu vuoristoinen saari, joka miehittäjän pitäisi ottaa haltuun maihinnousulla.”

Vaikka Kiina tuskin työntää joukkojaan lähiaikoina Taiwanin rannalle, on kiistanalaista, voiko taiwanilaisten toivoma ”status quo” jatkua loputtomasti.

Tilanteen kiristyminen johtuu Mattlinin mukaan kolmesta samaan aikaan käynnissä olevasta kehityssuunnasta.

Kiina on 1990-luvun alkupuolelta lähtien kehittynyt merkittävästi sotilaallisesti ja taloudellisesti, avautunut kansainvälisesti ja pyrkinyt paaluttamaan asemansa Aasian tärkeimpänä valtiona.

Taiwan on puolestaan kehittynyt demokraattisesti ja taloudellisesti, ja kansalaisten identiteetin muutos kiinalaisuudesta taiwanilaisuuteen on ajanut Taiwania entistä kauemmaksi Manner-Kiinasta.

Yhdysvallat on erityisesti Donald Trumpin kaudesta lähtien tiivistänyt suhteitaan Taiwaniin ja lisännyt myös sotilaallista vuorovaikutusta esimerkiksi harjoitusten ja asekauppojen muodossa. Tämä on alkanut huolestuttaa Kiinaa, jossa epäillään, että Yhdysvallat on hämärtämässä ”yhden Kiinan politiikkaansa”.

Yhdysvallat on kiinnostunut Taiwanista taloudellisten syiden lisäksi siksi, että jos Kiina miehittäisi Taiwanin, se muuttaisi radikaalisti koko Tyynen valtameren turvallisuus­poliittista asetelmaa. Nyt Kiinaa ympäröi niin sanottu saariketju, johon kuuluvat Taiwanin lisäksi Filippiinit, Etelä-Korea ja Japani, kaikki Yhdysvaltojen liittolaisia.

Kun nämä asiat yhdistetään, lopputuloksena on äärimmillään se, että Kiina ampui torstaina 11 ballistista ohjusta mereen Taiwanin ympärillä.

Taiwanin ulkoministeri Joseph Wu ja Taiwanin Amerikkalaisen instituutin johtaja Sandra Oudkirk vilkuttavat Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin koneelle Taipein lentokentällä 3. elokuuta.

Perimmäinen syy Kiinan ja Taiwanin välisen tilanteen konfliktiherkkyydessä ei ole yksittäisissä viimeaikaisissa muutoksissa vaan vuodessa 1949.

Silloin päättyi Kiinassa vuosia jatkunut sisällissota. Nationalistipuolue Kuomintangin johtaja Tšiang Kai-šek joukkoineen hävisi sodan kommunisteille, joita johti Mao Zedong. Kommunistit ottivat haltuunsa koko Manner-Kiinan, ja Tšiangin joukot vetäytyivät läheiselle Taiwanin saarelle.

”Kommunistinen puolue tuli valtaan Kiinassa sisällissodan voittajana, mutta toinen osapuoli on yhä olemassa ja pitää hallussaan osaa, jota Kiina pitää omanaan. Taiwan on jatkuva muistutus siitä, että Kiinan kansantasavallan hallinta ei ole lopullista ja täydellistä”, Mattlin sanoo.

Tämän takia Taiwanin hallinta on Kiinan kommunistiselle puolueelle ”vallassaolon ja legitimiteetin avainkysymys”, Mattlin kertoo. Siihen liittyy suuria tunteita.

Taiwan ja Kiina ovat myös kehittyneet vastakkaisiin suuntiin. Taiwanin asteittainen demokratisoituminen alkoi vuonna 1975, jolloin maata diktaattorina johtanut Tšiang Kai-šek kuoli. Taiwanin demokratisoitumisprosessia voi pitää Mattlinin mielestä menestys­tarinana.

”Jo 1980-luvulla maassa oli hyvin koulutettu keskiluokkainen väestö, ja Taiwan oli modernisoitumisteorian mukaan juuri sellainen alue, jossa demokratisoitumisen pitäisi onnistua. Silti on poikkeuksellista, miten kivuttomasti ja verettömästi demokraattinen siirtymä Taiwanissa tapahtui.”

Vuonna 2049 nykyinen kommunistinen Kiina viettää 100-vuotisjuhlaansa. Sitä ennenkin edessä on juhlavuosia. Esimerkiksi vuonna 2027 tulee sata vuotta täyteen Kiinan asevoimien, Kansan vapautusarmeijan, perustamisesta.

Mattlin sanoo, että säännöllisesti kiinalaispuheissa pyörii myös vuosi 2035. Kiinalais­spekulaatioissa puhutaan, että siihen mennessä Taiwan olisi liitetty osaksi Kiinan kansantasavaltaa. Lopullinen takaraja on silti vuodessa 2049. Siihen mennessä kommunistisen Kiinan olisi pitänyt pystyä näyttämään voimansa.

On toistaiseksi vain spekulaatioiden varassa, mitä tämä tarkoittaa Taiwanin tulevaisuudelle. Mattlin näkee tilanteessa silti myös myönteisen puolen.

”Taiwan on tähän mennessä onnistunut säilymään omana alueenaan ja kehittymään monella mittarilla hyvin, vaikka ennusmerkit ovat olleet huonot. Jos jotain pitäisi tulevaisuudesta veikata, tilanteen muuttaminen ei tapahdu muuten kuin voimalla.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat