Ukrainan sota on tekemässä Puolasta eurooppalaisen suurvallan – ”Jos Venäjä häviää sodan, niin joku sen tyhjiön täyttää”

Tutkijan mukaan Puolan ja Ukrainan ystävyys on vuosikymmenien projekti, jonka Venäjän hyökkäyssota sinetöi.

Puolan presidentti Andrzej Duda laski seppeleen Volynian joukkomurhien uhrien muistomerkille Varsovassa 11. heinäkuuta. Volynian tapahtumat vuonna 1943 ovat olleet pahin kipupiste Puolan ja Ukrainan suhteissa.

12.9. 2:00 | Päivitetty 12.9. 9:13

Koulujen syyslukukausi alkoi Puolassa 1. syyskuuta, ja monessa luokkahuoneessa oli ahdasta. Puolan opetusministerin Przemysław Czarnekin mukaan koulun aloitti noin 185 000 ukrainalaista oppilasta, jotka ovat paenneet sodan jaloista Puolaan.

Määrä ei itse asiassa ole odotuksiin eikä olosuhteisiin nähden kovin suuri. Czarnek kertoi Puolan valtiollisen uutistoimiston PAP:n englanninkieliselle The First News -julkaisulle, että oppilaita on noin 7 000 vähemmän kuin heitä oli kevätlukukauden päättyessä.

Seitsenvuotias harkovalainen Alisa Ustinova aloitti syyslukukauden varsovalaisessa koulussa 1. syyskuuta.

Arvioiden mukaan Puolassa on 700 000–800 000 kouluikäistä pakolaislasta Ukrainasta. Jotkut ovat palanneet takaisin kotiin, mutta useimmat käyvät ukrainalaista koulua etäopetuksessa. Siihenhän ehdittiin jo koronapandemian aikana tottua.

Puolassa asuvien ukrainalaispakolaisten määrää ei tiedä kukaan. Rekisteröityneitä on 1,2 miljoonaa, mutta monet ovat jättäneet viralliset ilmoitukset tekemättä. Arviot ukrainalaisten kokonaismäärästä vaihtelevat kahden ja jopa neljän miljoonan välillä.

Ylivoimainen enemmistö Puolan ukrainalaisista on naisia ja lapsia perheen isän taistellessa Venäjää vastaan. Toivo paluusta kotiin elää vahvana.

Vaikuttaa siltä, ettei Ukrainan sota ratkea ainakaan ensi talven aikana. Ja kun sota joskus päättyy, on edessä pitkä jälleenrakennuksen aika. Monella ei ole kotia, johon palata. Monet saavat hyvän työpaikan, sillä Puolan työttömyys on mitätön ja monet alat kärsivät työvoimapulasta.

Mariupolin alueelta tulleet pakolaiset nousivat Puolaa kohti suunnanneeseen bussiin Zaporižžjassa Etelä-Ukrainassa toukokuussa.

Joillakuilla voi lisäksi olla poliittisia mielipiteitä, jotka eivät ole kotipuolessa enää muotia. Ukraina on kieltänyt 11 Venäjän-mielistä puoluetta, joista suurimmalla eli Elämän puolesta -foorumilla oli 450-jäsenisessä parlamentissa 44 kansanedustajaa.

38 miljoonan asukkaan Puola on muokattu etnisesti yhtenäiseksi toisen maailmansodan aikana ja sodan jälkeisissä raja- ja väestönsiirroissa. Maa voi hyvinkin saada lopulta ukrainankielisen vähemmistön, jonka väestöosuus on samaa luokkaa kuin Suomen ruotsinkielisten osuus on.

Ukrainalaisten sopeutuminen Puolaan on sujunut tähän asti hämmästyttävän hyvin, ja soraäänet ovat jääneet vähäisiksi. Ainakin alakoululaiset sopeutuvat puolankieliseen opetukseen nopeasti, sillä kielet ovat läheisiä sukulaisia. Lisäksi monet koulut tarjoavat jonkin verran opetusta myös ukrainaksi.

Laki ja oikeus -puolueen johtama Puolan hallitus avasi ovet pakolaisille heti helmikuussa. Puola kuuluu Ukrainan tärkeimpiin avustajiin. Suurin osa Puolan avusta on sotilaallista, eikä oppositio ole kyseenalaistanut hallituksen linjaa.

Soraääniä voi kuulua ensi talvena aiempaa enemmän, sillä Puola kärsii Ukrainan sodan talousvaikutuksista enemmän kuin moni muu Euroopan maa. Solidaarisuus ukrainalaisia kohtaan voi joutua koetukselle.

”Ensi talvi ratkaisee aika paljon”, sanoo Oulun yliopiston historian dosentti, Itä-Euroopan tutkija Jussi Jalonen. Hän on työskennellyt aiemmin vierailevana tutkijana Varsovan yliopistossa.

”Puolassa inflaatio on kuitenkin laukalla, ja jonkinlaisia protesteja voi olla talvella odotettavissa”, Jalonen ennustaa. ”Mikäli niitä olisi, ne olisivat sekä hallituksen että Venäjän vastaisia.”

Puolan ja Ukrainan nopea lähentyminen on tosiasia, mutta pitkä yhteinen historia ei tee siitä välttämättä helppoa. Menneisyydestä löytyy myös kipupisteitä, joita Venäjä on propagandan avulla yrittänyt käyttää hyväkseen lyödäkseen kiilaa liittolaisten väliin.

Pahin kipupiste on Volynian joukkomurha Ukrainan Itä-Galitsiassa kesällä 1943 ja sen jälkeen. Ukrainan kapina-armeija UPA ja sen liittolaiset surmasivat arviolta satatuhatta puolalaista alueen kylissä ja kaupungeissa.

Syynä pidetään UPA:n poliittisen siiven OUN-B:n johtajaa Stepan Banderaa, joka pelkäsi, että natsi-Saksan tappio johtaisi läntisen Ukrainan liittämiseen uudelleen Puolaan. Bandera itse oli tosin veritöiden aikaan Sachsenhausenin keskitysleirissä, jonne Gestapo oli itsenäisyysmielisen liittolaisensa heittänyt.

Länsi-Ukrainan nationalistien kunnianpalautus alkoi Ukrainassa jo vuoden 2004 oranssin vallankumouksen jälkeen. Länsimielinen presidentti Viktor Juštšenko nimitti viime töikseen vuonna 2010 Banderan Ukrainan kansallissankariksi. Hänen seuraajansa, Venäjän-mielinen Viktor Janukovytš peruutti arvonimen, mutta Itä-Ukrainan sotavuonna 2014 valtaan noussut presidentti Petro Porošenko peruutti edeltäjänsä peruutukset.

Närkästynyt Puolan parlamentti sääti tammikuussa 2018 lain, joka kriminalisoi ”Ukrainan nationalistien rikosten kieltämisen”. Ukrainan parlamentti puolestaan tuomitsi Puolan parlamentin säätämän lain ”demokraattisten periaatteiden ja maiden kumppanuuden vastaisena”.

"Jos Venäjä häviää sodan, niin joku sen tyhjiön täyttää.”

Vuoden 2019 vaaleissa valtaan noussut Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi salli kautensa alussa Volynian joukkohautojen tutkimusten jatkamisen yhdessä puolalaisten kanssa. Ukraina oli jäädyttänyt tutkimukset pari vuotta aiemmin.

”Tämä oli aivan keskeinen asia kiistan ratkeamiseksi”, Jussi Jalonen sanoo. ”Mutta suhteiden lämpeneminen on oikeastaan 25 vuoden mittainen kehitys. Viileämpi kausi Porošenkon aikana oli lyhyt.”

Jalonen ajoittaa Suomen Kuvalehden heinäkuussa julkaisemassa artikkelissaan Puolan ja Ukrainan kumppanuuden alun vuoteen 1952. Pariisissa ilmestyvä puolalainen emigranttilehti Kultura julkaisi tuolloin artikkelin, jonka mukaan puolalaisten tulisi hyväksyä Lvivin kaupungin eli entisen Puolan Lwowin kuuluminen Ukrainalle.

Lehden puolalainen päätoimittaja Jerzy Giedroyc, hänen puolalainen kollegansa Juliusz Mieroszewski ja ukrainalainen maanpakolainen Juri Lavrinenko ryhtyivät kehittämään ajatusta, jonka mukaan kommunismista vapautuvan Puolan ja Ukrainan on oltava tasaveroisia kumppaneita, koska muuten ne jäävät ennen pitkää Venäjän jalkoihin.

”Giedroycin–Mieroszewskin doktriini on ollut kylmän sodan jälkeisenä aikana Puolan ulkopolitiikan kulmakivi samalla tavoin kuin PaasikivenKekkosen linja Suomelle kylmän sodan vuosina”, Jalonen kirjoittaa.

Venäjän helmikuinen hyökkäys Ukrainaan on sinetöinyt tämän doktriinin.

”Me haluamme totuuden, emme kostoa”, Puolan presidentti Andrzej Duda sanoi puheessaan 11. heinäkuuta, jolloin Puolassa vietetään Volynian niin kutsutun verisunnuntain muistopäivää. Totuus sisältää senkin seikan, etteivät puolalaisten kädet ennen ja jälkeen joukkomurhien olleet verettömät.

Jos Ukraina onnistuu tekemään Venäjän presidentin Vladimir Putinin suunnitelmat tyhjiksi sotakentillä, on sen liittolainen Puola toinen suuri voittaja. Sopii myös huomata, että ”Giedroycin–Mieroszewskin doktriini” naapurimaiden liitosta Venäjän vastapainoksi koski paitsi Ukrainaa myös Valko-Venäjää.

Olisiko Puola nousemassa eurooppalaiseksi suurvallaksi Saksan ja Ranskan rinnalle?

Varsova on vuodesta 2015 lähtien ollut Euroopan unionin paha poika. Demokratian, riippumattoman oikeuslaitoksen, sananvapauden ja naisten oikeuksien tuhoaja, Euroopan äärioikeiston ystävä.

Tämä linja on kummasti lientynyt Venäjän hyökkäyssodan aikana. Ei ehkä vähiten siksi, että EU-komissio kiristää ja houkuttelee Puolaa oikealle tielle panttaamalla elvytysmiljardien maksua.

Puolan seuraavat parlamenttivaalit ovat edessä vuoden kuluttua, eikä Laki ja oikeus -puolueen konservatiiviselle johtajalle Jarosław Kaczyńskille kunnian kukko laula, jos valtion kassa on tyhjä. Puolueen sinänsä erittäin korkea kannatus on tasaisessa laskussa.

Näyttää hyvin mahdolliselta, että Puola palaa ainakin päällisin puolin Brysselin linjoille. Vahvistuvan Puolan merkitys unionissa on varmasti entistä suurempi, varsinkin kun Britannian jättämää paikkaa yhteisössä ei ole kukaan täyttänyt.

Natossa Puola on jo nyt Yhdysvaltain vankkumaton liittolainen, ja Ukrainan sota tekee Puolasta entistä tärkeämmän. Rzeszówin lentokenttä Kaakkois-Puolassa on varsinainen läntisen sota-avun logistiikkakeskus.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden söi maaliskuun lopulla pitsaa amerikkalaissotilaiden kanssa messukeskuksessa Jasionkassa Kaakkois-Puolassa. Rzeszów-Jasionkan lentokentästä on tullut tärkeä logistiikkakeskus Ukrainaan toimitettavalle läntiselle aseavulle.

Puolan sotilasmenot ovat nousemassa kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta eli reilusti yli Nato-tavoitteen. Hallitus tilasi kuluneella viikolla 48 uutta kenttätykkiä kotimaiselta toimittajalta, Ukrainaan annettujen tilalle.

”Vahvistuvan Puolan merkitys unionissa on varmasti entistä suurempi, varsinkin kun Britannian jättämää paikkaa yhteisössä ei ole kukaan täyttänyt.”

Samalla Puola kokoaa taistelijavahvuudeltaan merkittävää armeijaa. Yleinen asevelvollisuus lakkautettiin vuonna 2009, ja Puolan puolustus on perustunut siitä lähtien palkka-armeijaan ja vapaaehtoisiin aluepuolustusjoukkoihin.

Tänä vuonna näiden rinnalle on tuotu vapaaehtoinen asepalvelus, johon värvätyt saavat vuoden koulutuksen ja vajaan tuhannen euron kuukausipalkan zlotyissa, kertoo uutissivusto Notes from Poland. Kun aluepuolustusjoukkoja samalla vahvistetaan, nousee asevoimien kokonaisvahvuus yli kaksinkertaiseksi: 143 500:sta 300 000 taistelijaan.

”Jos Venäjä häviää sodan, niin joku sen tyhjiön täyttää”, Jalonen sanoo. Hänen mukaansa Puolan sotilaallinen varustautuminen alkoi jo vuonna 2014, jolloin Puola ryhtyi kehittämään torjuntakykyään yllätyshyökkäystä vastaan, Krimin miehityksen seurauksena.

”Viimeisten kahden vuoden aikana kyse ei enää ole ollut niinkään äkkihyökkäyksen torjunnasta vaan ainakin paperilla selvästä sotilasmahdin kasvattamisesta”, Jalonen jatkaa. ”Puolasta kehitetään ennen kaikkea Naton tukipilaria itäisessä Euroopassa.”

Puolan vahvistuminen on Jalosen mukaan otettava huomioon täälläkin.

”Suomessa pitäisi ymmärtää, että Suomen Nato-jäsenyyden myötä Puolasta tulee Suomen voimakkain liittolainen. Suomi, Ruotsi ja Puola muodostavat sotilaallisen kolmiyhteyden Naton itärajalle.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat