Salman Rushdie on maailman kenties kuuluisin vainottu kirjailija – Iranin ajatollah langetti tappokäskyn vuonna 1989

Intialaissyntyinen brittikirjailija Salman Rushdie teki läpimurtonsa 1980-luvun alussa romaanilla Keskiyön lapset. Muutamaa vuotta myöhemmin hän julkaisi neljännen romaaninsa, joka muutti hänen elämänsä peruuttamattomasti.

Kirjailija Salman Rushdie Lahden kirjailijakokouksessa vuonna 1983.

12.8. 21:43

Kirjailija Salman Rushdien elämässä on ollut monta suurta siirtymistä. Hän syntyi keskiluokkaiseen muslimiperheeseen Intian Bombayssa eli nykyisessä Mumbaissa vuonna 1947, muutti 14 vuoden ikäisenä perheensä mukana Britanniaan, brittiläistyi ja päätyi lopulta New Yorkiin.

Vuonna 2020 HS:n puhelinhaastattelussa kirjallisuuskriitikko Jukka Petäjä luonnehtikin Rushdieta ”amerikkalaistuneeksi brittikirjailijaksi”.

Kotiosavaltiossaan New Yorkissa Rushdie oli myös perjantaina, kun häntä puukotettiin yleisötilaisuudessa.

Lue lisää: Kirjailija Salman Rushdieta puukotettu luento­tilaisuudessa New Yorkin osa­valtiossa, vietiin leikkaukseen

Maahanmuuttajan identiteetti on ollut Rushdielle ratkaisevan tärkeä.

”Jos kirjallisuuden yhtenä tehtävänä on löytää uusia näkökulmia todellisuuteen, silloin yksi ratkaisu on juuri emigrantin maantieteellisesti etäinen perspektiivi”, Rushdie sanoi HS:lle Lahden kirjailijakokouksessa vuonna 1983.

Läpimurron Rushdie oli tehnyt toisella romaanillaan, Keskiyön lapsilla, joka ilmestyi vuonna 1981 ja toi kirjailijalle maailman arvostetuimpiin kuuluvan Booker-palkinnon.

Keskiyön lapset sijoittuu Intiaan. Sen suomensi Arto Häilä, joka sittemmin käänsi useita muitakin Rushdien romaaneja.

Vuonna 1988 Rushdie julkaisi neljännen romaaninsa, Saatanalliset säkeet. Siitä tuli hänen tunnetuin kirjansa, joka muutti hänen elämänsä peruuttamattomasti.

Jyrkän linjan muslimit pitivät teosta jumalanpilkkana. Iranin pappisjohtaja, ajatollah Ruhollah Khomeini esitti helmikuussa 1989 uskonnollisen näkemyksen eli fatwan, jonka mukaan Rushdie pitäisi tappaa.

Näin Khomeini lausui radiossa:

”Tiedotan kaikille maailman urheille muslimeille, että Saatanallisten säkeiden – tekstin, joka on kirjoitettu, editoitu ja julkaistu islamia, islamin profeettaa ja Koraania vastaan – kirjoittaja sekä kaikki kustannustoimittajat ja kustantajat, jotka ovat tietoisia sen sisällöstä, tuomitaan kuolemaan.”

Ja edelleen:

”Kehotan kaikkia uljaita muslimeja, missä päin maailmaa he ovatkaan, tappamaan heidät viipymättä, ettei kukaan uskalla jatkossa loukata muslimien pyhiä uskomuksia.”

HS:n artikkeli 16. helmikuuta 1989.

HS:n artikkeli 15. helmikuuta 1989.

Saatanalliset säkeet oli synnyttänyt pöyristyttävän ajojahdin, joka merkitsi Rushdien siirtymistä maan alle. Hän muutti uudestaan ja uudestaan, paikasta toiseen, ainaisen poliisisuojelun alla.

HS:n Jukka Petäjä kertoi turvatoimista näin:

”Kun haastattelin häntä Lontoossa lokakuussa 1999, minut ohjattiin lontoolaiseen rakennukseen, jonka sijaintia en saanut paljastaa. Siellä turvamiehet kertoivat, että minut laitettaisiin kohta taksiin side silmillä ja vietäisiin salaiseen osoitteeseen tapaamaan kirjailijaa.”

Kävi tosin niin, Petäjä kirjoitti, että taksia odotellessa Salman Rushdie tupsahti toisen kerroksen saliin sivuovesta.

Lue lisää: Salman Rushdien murhaamiseen kehottava fatwa on edelleen voimassa, koska sitä ei voi kumota – Tätä oli ideologinen taistelu tasan 30 vuotta sitten

1990-luvun mittaan Rushdie asui tiettävästi noin 30 osoitteessa. Hän kyllä jatkoi julkisia esiintymisiä, mutta mittavien turvatoimien kera.

Rushdie käytti pitkään peitenimeä Joseph Anton, jonka hän oli yhdistellyt kirjailijoiden Joseph Conrad ja Anton Tšehov nimistä. Hän on myös kirjoittanut vuonna 2012 ilmestyneen kirjan nimeltä Joseph Anton. Muistelmat, joka kertoo Rushdien elämästä fatwan ikeessä.

Khomeini ei nähnyt tappokäskyn toteutuvan – hän kuoli kesällä 1989 –, mutta uskonkiihkoilijat saivat etenkin fatwan alkuvuosina runsaasti kärsimystä aikaan.

”Olemme valmiita tappamaan Rushdien”, mielenosoittajat julistivat Libanonin pääkaupungissa Beirutissa helmikuussa 1989.

Saatanallisia säkeitä myyneitä kirjakauppoja uhkailtiin, ja niitä vastaan tehtiin polttopulloiskuja. Romaaneja myytiin tiskin alta, ja Rushdien kustantamo Penguin työskenteli barrikadien takana.

Kesällä 1989 guinealaissyntyinen Mustafa Mahmoud Mazeh kuoli ja kaksi kerrosta lontoolaishotellista tuhoutui, kun hänen Rushdieta varten valmistelemansa pommi räjähti ennen aikojaan.

Romaanin japanilainen kääntäjä Hitoshi Igarash murhattiin heinäkuussa 1991, italiantaja Ettore Caprioloa puukotettiin vain muutama viikko aiemmin. Kirjan norjalaista kustantajaa William Nygaardia ammuttiin kotiovellaan Oslossa lokakuussa 1993.

Lue lisää: Salman Rushdie on elänyt 30 vuotta tappokäsky niskassaan – Iranin johtaja usutti maailman kaikki muslimit kirjailijan kimppuun, eikä kuolleen uskonoppineen kehotusta voi kumota

Salman Rushdie on ollut yli 33 vuotta pysyvässä kuolemanvaarassa, joka perjantaina konkretisoitui hirvittävällä tavalla. Rushdie oli Chautauquan paikkakunnalla luennoimassa taiteilijan vapaudesta.

Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa, miten Rushdielle käy. Ei myöskään ole varmuutta, puukotettiinko häntä juuri Saatanallisten säkeiden takia, mutta todennäköiseltä se tuntuu.

Saatanallisten säkeiden aiheuttamaa vihaa on vaikea ymmärtää. Rushdie itse on sanonut, että kirja on ymmärretty aivan väärin.

”Väite, että kirja on jumalanpilkkaa, ei pidä paikkaansa”, Rushdie totesi vuonna 1989 CBS-kanavan haastattelussa. ”Epäilen suuresti, onko Khomeini tai kukaan muukaan Iranissa lukenut kirjaani tai muuta kuin asiayhteydestään irrotettuja muutamia katkelmia.”

Vuonna 2019 Rushdie totesi uutistoimisto AFP:lle: ”Oikeasti se on romaani etelä­aasialaisista maahanmuuttajista Lontoossa.”

2000-luvulla Salman Rushdie on pyrkinyt elämään normaalimpaa elämää. Hän on kertonut käyttävänsä kotikaupunkinsa New Yorkin metroa.

Kun Jukka Petäjä haastatteli Rushdieta New Yorkissa vuonna 2010, Petäjä kertoi, että ”haastattelun päätteeksi kävelimme kahville Chelseaan Manhattanilla”.

Salman Rushdie kulttuurikonferenssissa Espoon Hanasaaressa vuonna 1992.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat