Venäjän kiinnostus ilmasto­tavoitteista taisikin olla hämäystä, arvioi tutkija

Maailman päättäjät kokoontuvat Egyptiin ensimmäiseen ilmastokokoukseen Venäjän hyökkäyssodan alettua. Kriisi on sekä vauhdittanut vihreää siirtymää että investointeja saastuttaviin energiamuotoihin.

Sähköpylväs ja tuuliturbiineja Landesbergenissä Luoteis-Saksassa.

6.11. 2:00 | Päivitetty 6.11. 16:36

Venäjä on ollut vuosien ajan vapaamatkustaja ilmastoasioissa. Glasgow'n ilmastokokouksen kynnyksellä syksyllä 2021 maan johto hyväksyi kuitenkin ilmastostrategian. Tavoitteena oli hiilineutraalius vuoteen 2060 mennessä.

Hyväuskoinen saattoi ajatella, että Venäjä pyrki Euroopan kanssa samalle sivulle. Todennäköisesti kyse oli kuitenkin hämäyksestä, sanoo Veli-Pekka Tynkkynen.

Hän uskoo, että Putin oli tehnyt päätöksensä Ukrainaan hyökkäämisestä jo saman vuoden keväänä. Venäjä alkoi silloin manipuloida kaasun hintaa, minkä vuoksi Euroopan maakaasuvarastot hupenivat.

Putinilla oli kiire. Suurin osa Euroopan energiasta tuotettiin 2020-luvun alussa yhä fossiilisilla polttoaineilla, mutta vihreä siirtymä oli jo alkanut.

”Kymmenen vuoden päästä olisi saattanut olla Putinille jo liian myöhäistä tämän sodan aloittamiseksi. Eikä vain siksi, että hän on ehkä haudassa vaan myös siksi, ettei Eurooppa ole enää riippuvainen venäläisestä maakaasusta ja öljystä”, Tynkkynen sanoo.

”Ongelmia aiheuttaa, että lähdimme vihreään siirtymään niin myöhään.”

Ympäristöulottuvuus on keskeinen osa Ukrainan sotaa, sillä Putinin tavoitteet yltävät imperiumin rakentamista ja Ukrainan tuhoamista pidemmälle, Tynkkynen toteaa.

”Kyse on myös sodasta läntistä maailmankuvaa ja ilmastotavoitteita vastaan.”

”On fossiilivaltojen intresseissä hidastaa vihreää siirtymää sodalla ja manipuloimalla markkinoita. Putin on hirttäytynyt öljyyn ja kaasuun, ja siksi sota on nyt ja Putin käy sitä myös vihreää siirtymää vastaan.”

Sota on valtava paikallinen ympäristökatastrofi, jonka hiilijalanjälki tunnetaan huonosti. Pelkästään Nord Stream -kaasuputkien räjäytysten suorat päästöt vastasivat noin kolmea miljoonaa hiilidioksiditonnia, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Joonas Merikanto.

Karkeasti arvioiden saman verran päästöjä aiheutuu kunkin suuren kaupungin tuhoamisesta maan tasalle. Ukrainan jälleenrakentamisesta aiheutuvat päästöt saattavat puolestaan yltää helposti yli sataan miljoonaan hiilidioksiditonniin.

Keskeisintä ilmaston kannalta on kuitenkin vihreä siirtymä. Siihen sodan laukaisema energiakriisi vaikuttaa ristiriitaisesti, Merikanto arvioi.

”On selvää, että kokonaisuudessaan venäläisten fossiilisten polttoaineiden tuonnin tyrehtyminen on kiihdyttänyt vihreää siirtymää ja samalla tuonut EU:n hiilineutraalius­tavoitteen osaksi unionin turvallisuusstrategiaa”, hän sanoo.

Esimerkiksi Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) tuoreet analyysit ennustavat aiempaa nopeampaa fossiilisten polttoaineiden alasajoa. Kaikki kehitys ei silti ole myönteistä.

”Energiakriisi on kasvattanut fossiilisten polttoaineiden tuotantotukia ja öljyteollisuuden investointeja uusiin fossiilisten polttoaineiden tuotantohankkeisiin.”

Ensimmäinen Ukrainan sodan aikana järjestettävä ilmastokokous alkaa Egyptin Sharm el-Sheikhissä sunnuntaina. Suomen ympäristökeskus Syken tutkimusprofessori Paula Kivimaa uskoo, että silloin nähdään, millainen vaikutus sodalla on ilmastopoliittiseen päätöksentekoon.

Riippumatta poliitikkojen linjauksista ainakin on kansalaisten ja yhteiskunnan kiinnostus vihreää energiaa kohtaan herännyt.

“Vähähiilisten ratkaisujen markkinat ovat kasvaneet, joten niiden kehittämiseen ja markkinointiin investoidaan varmasti aiempaa enemmän. Sillä on vihreää siirtymää kiihdyttävä vaikutus riippumatta siitä, mitä julkisella sektorilla tehdään”, Kivimaa sanoo.

Kaikki tuoreet energiainvestoinnit eivät ole vihreitä, vaan Eurooppaan syntyy myös uutta fossiilisen energian infrastruktuuria. Syyskuun lopulla aukesi Norjasta Puolaan vievä kaasuputki.

Eurooppalainen öljyvaltio on linjannut, ettei fossiilisia polttoaineita tule sittenkään ajaa alas vaan kehittää maan sisällä.

Ympäri Eurooppaa rakennetaan myös terminaaleja Yhdysvalloista ja Lähi-idästä tuotavalle nesteytetylle maakaasulle. Terminaalit ja toimitussopimukset ovat melko pitkäikäisiä.

Esimerkiksi Saksa on solminut Yhdysvaltain kanssa 20 vuoden sopimuksen nesteytetyn maakaasun tuonnista. Yhdysvallat tuottaa maakaasua ilmastolle tuhoisan vesisäröttämisen avulla. Uudet satelliittikuvat osoittavat, että ilmakehään karkaa tuotannossa merkittävä määrä metaania hukkapäästöinä.

Metaani lämmittää ilmakehää nopeasti etenkin lyhyellä aikavälillä. Metaanipäästöjen leikkaaminen on siksi oleellista ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä huolimatta EU:n parlamentti päätyi kesällä luokittelemaan maakaasun vihreäksi energiamuodoksi.

LNG-terminaalilaiva Exemplar tulee näillä näkymin vuoden lopulla Suomen etelärannikolle turvaamaan etenkin teollisuuden kaasunsaantia. Kaasun siirtoverkkoyhtiö Gasgrid on allekirjoittanut sopimuksen yhdysvaltalaisen Excelerate Energy -yhtiön kanssa LNG-terminaalilaivan vuokraamisesta kymmeneksi vuodeksi.

Kivimaan mukaan pitkälle tulevaisuuteen yltävien energiapäätösten kanssa tulisi olla varovainen.

”Uuteen infrastruktuuriin ja toimitussopimuksiin liittyy uhka siitä, että luomme nestemäiseen maakaasuun nojaavat markkinat, jotka lukkiutuvat uudeksi pitkäaikaiseksi energiajärjestelmäksi”, hän sanoo.

”Energiapoliittisia päätöksiä tehdään kuitenkin usein myös ulkopoliittisista syistä. Asiantuntijat ovat lisäksi erimielisiä siitä, onko maakaasu vain välivaihe vai pidempiaikainen uhka. Parhaimmillaan maakaasua varten rakennettua infrastruktuuria voitaisiin hyödyntää vihreän vedyn vientiin.”

VihreäSSÄ vedyssä saattaa olla siirtymän seuraava suuri läpimurto, jonka saavuttamista energiakriisi on edistänyt, povaa tulevaisuuden energiakysymyksiä tutkiva teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta.

”Edellinen merkittävä harppaus oli tuuli- ja aurinkovoiman hinnan lasku niin alas, että uusiutuvasta energiasta tuli paitsi vihreää myös kilpailukykyistä. Vihreän vedyn teknologia puolestaan mahdollistaisi tuuli- ja aurinkoenergian varastoinnin”, Lund sanoo.

“Varastointikyky taittaisi sääolosuhteiden vaikutusta tuuli- ja aurinkoenergian saantiin ja näin vihreän energian varaan voitaisiin laskea myös energiaturvallisuutta.”

Nimenomaan energiaturvallisuuden takaaminen on saanut monet Euroopan valtiot turvautumaan sellaisiin fossiilisiin polttoaineisiin, joita oli ennen sotaa yritetty kuopata.

Insinööri työskentelemässä sähköä tuottavien turbiinien parissa lokakuussa. Osin vihreällä vedyllä toimivat turbiinit ovat osa uutta projektia.

Lundin mukaan energiasektorilla on käynnissä ”positiivinen pohjavire”. Se tarkoittaa investointeja vihreään energiaan mutta myös energiakulttuurin murrosta.

Kulutustottumusten muuttuminen on välttämätöntä, ellei halua kuopata ilmastotavoitteita. Puolet maailman päästövähennyksistä on saatava aikaan energian käyttöä tehostamalla, Lund muistuttaa.

”Tehostamisesta on puhuttu jo vuosia juhlapuheissa, mutta hallituksilta on puuttunut konkretia ja tahtotila. Energian tuottajia säästäminen ei ole kiinnostanut, vaan ne ovat myyneet sähköä yritysfilosofian mukaan.”

Onko positiivinen pohjavire tarpeeksi? Tutkimusten mukaan ei. Vaikka vihreän energian investointeja on lisätty, ei maailman lämpeneminen ole nykytoimilla hidastumassa 1,5 asteeseen.

Pelkona on, että puolustusbudjettien kasvatus ja poliittiset myllerrykset vievät huomiota ilmastosta entisestään.

”Nykyisellä tasolla olemme tuhon omia”, sanoi YK:n pääsihteeri António Guterres The Guardian -brittilehdelle ilmastokokouksen kynnyksellä.

Hänen mukaansa historiallinen ilmastosopimus kehittyvien ja kehittyneiden maiden välillä olisi ainoa keinoa välttää ”katastrofaalinen tilanne”.

Eroosiota Padmajoen reunoilla Bangladeshissa. Alueella on esiintynyt tulvia ennenkin, mutta asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos on voimistanut sään ääri-ilmiöiden vakavuutta ja yleisyyttä.

Suomi pyrkii hiilineutraaliuteen monia muita aiemmin jo vuoteen 2035 mennessä. Silti meilläkin on solmittu kymmenen vuoden sopimus nesteytetyn maakaasun toimittamisesta Inkoon terminaaliin.

Sopimus maksaa valtiolle yhteensä noin 450 miljoonaa euroa, ja kun se raukeaa, on Suomella enää reilu kaksi vuotta aikaa painaa päästöt nollaan. Lund pitää silti epätodennäköisenä, että Inkoon terminaali vesittäisi Suomen tavoitetta.

”Mutta se on siinä ja siinä. Energiapäätöksiä on jouduttu tekemään, jos ei ihan paniikissa, niin hyvin pienellä varoitusajalla”, hän sanoo.

”Nyt vaaditaan erityistä valppautta ja energiapoliittista seurantaa, jotta emme luo kuluriippuvuuksia fossiilisiin energiamuotoihin.”

Ilmastolle haitallisten energiamuotojen alasajo vaikeutuu, jos niihin ensin sijoitetaan runsaasti. Saastuttamista on silloin helppo jatkaa taloudellisiin syihin vedoten.

Lopulta vain 26 niistä 193 maasta, jotka sopivat viime vuonna nostavansa ilmastotoimiensa tasoja, on todella asettanut korkeampia tavoitteita, The New York Times -sanomalehti kertoo.

Egyptissä ei siis ole sijaa päättäjien keskinäiselle selkään taputtelulle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat