Saksalaisilla on outoja luuloja Suomesta, ja Minna Ålander on vastannut viime kuukausina väsymättä erikoisiinkin kysymyksiin

Kymmenen Saksan-vuoden jälkeen Minna Ålanderilla on edessään ”paluu Muumilaaksoon” – nyt hän on valmis selittämään Saksaa suomalaisille.

Minna Ålander on Saksassa kysytty suomalaisten ilmiöiden selittäjä.

29.8. 2:00 | Päivitetty 29.8. 10:27

Berliini

Suomessa moni on kiinnostunut viime kuukausina uudella tavalla Saksasta – tai lähinnä Saksan toimettomuudesta: Saksasta on tullut oikea sylkykuppi.

Saksa on ollut kokoonsa nähden passiivinen, hidas ja haluttoman oloinen tukemaan Ukrainaa, joka on Venäjän raa’an hyökkäyssodan kohteena.

Aseiden toimitus takkuaa, ja nyt Saksan julkisessa keskustelussa jopa kyseen­alaistetaan Venäjän-pakotteiden tarvetta.

Lue lisää: Kaasukriisissä luottamusta valtioon horjuttavat Saksassa ja Itävallassa samat voimat, jotka lähtivät kaduille rokotusten takia

Minna Ålander on asunut kymmenen vuotta Saksassa, joista kolme viime vuotta Berliinissä, missä hän on toiminut tutkimusassistenttina kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan ajatuspajassa nimeltä Stiftung Wissenschaft und Politik.

Myös saksalaisten kiinnostus Suomea kohtaan on lisääntynyt räjähtävästi viime kuukausina. Ålanderista on tullut Saksan viestimissä kysytty kommentaattori, oikea suomikuiskaaja.

Saksan- ja englanninkielisessä Twitterissä hän raportoi, kommentoi, oikoo ja ”Suomi-selittää” väsymättä, erityisesti turvallisuuspolitiikkaa.

Toukokuun tärkeimpinä ”Nato-päivinä” hän sai kymmeniä haastattelupyyntöjä päivässä. Ålander on jo seonnut laskuissa, kuinka monta kertaa hän on selittänyt Suomea saksalaisessa mediassa.

Viimeksi hän on kommentoinut pääministeri Sanna Marinin (sd) bilekohua, jota Saksassa on sekä ihmetelty että ihasteltu.

Sen analysointia hämärtää hänen mukaansa Saksassa se, että sisäpolitiikan vaikutusta ei ymmärretä, vaan uskotaan helposti koko skandaalin olevan Venäjän aiheuttama.

Seuraavaksi Ålander on valmis selittämään suomalaisille, miksi Saksa toimii niin kuin toimii. Ålander lensi lauantaina Berliinistä Helsinkiin ja aloittaa työskentelyn Ulko­poliittisessa instituutissa.

”Edessä on paluu Muumilaaksoon. Lähdin suoraan lukiosta Saksaan, saa nähdä miten sopeudun nyt Suomeen. Varmaan puhun liikaa”, hän arvelee HS:n haastattelussa viimeisellä Berliinin-viikollaan.

Ålanderin mielestä on yllättävää, että Saksan kaltaisessa isossa maassa Pohjois­maiden tuntijoita on niinkin vähän. Suomalaiset kyllä tiedetään ”maailman onnellisimmaksi kansaksi”, mutta Suomen turvallisuuspolitiikka on monille vierasta.

”Huvittavin tilanne oli, kun minulta kysyttiin suorassa radiohaastattelussa, että voisiko Suomi sittenkin perua Nato-hakemuksensa, kun Venäjä uhkaa lopettaa kaasuntuontinsa Suomeen.”

Selitä siinä sitten parissa minuutissa venäläisen kaasun merkityksen pienuus Suomen kannalta. Sitä on saksalaisten vaikeaa ymmärtää, kun Saksan oma riippuvuus venäläisestä kaasusta on niin suuri.

Saksassa moni uskoo, että Suomessa pelätään Venäjää kauhusta kankeana. Harva tulee ajatelleeksi, että Suomi on tottunut tulemaan pitkän rajan ja arvaamattoman naapurin kanssa toimeen jo kauan.

”Monille saksalaisille on vieras ajatus, että Bundeswehrin pitäisi olla oikeasti kyvykäs armeija.”

Suomen halu liittyä Natoonkin on ihmetyttänyt. Vaikka Saksa on vanha Nato-maa, ei Nato ole kiistaton tai neutraali asia Saksassakaan.

”Monille oli yllätys, että Suomella on niin kyvykkäät puolustusvoimat. Jotkut sanoivat, että emme tienneet, että Suomi on niin militaristinen maa. Selitin, että ei ole kyse siitä”, Ålander sanoo.

”Kerran jouduin selittämään saksalaiselle toimittajalle, mitä tykistö tarkoittaa.”

Tästä päästäänkin ytimeen asiassa, jota suomalaisten on vaikea ymmärtää Saksassa.

”Suomi ja Saksa ovat toistensa vastakohdat turvallisuuspolitiikassa. Suomessa se on aina läsnä.”

Esimerkiksi yleinen asevelvollisuus on eurooppalaisittain harvinaisuus, Suomessa itsestäänselvyys. Saksan asevoimien määrärahoja on vuosikymmenten ajan supistettu tietoisesti.

Itsenäisen puolustuksen tarve on Saksassa ollut tähän vuoteen asti täysin teoreettinen asia. Siksi havahtuminen sodan todellisuuteen on ollut monille saksalaisille hämmentävää.

”Monille saksalaisille on vieras ajatus, että Bundeswehrin pitäisi olla oikeasti kyvykäs armeija. Ajatellaan, että eivät Puola ja muut naapurit sitä oikeasti halua”, hän sanoo.

Muutos on käynnissä. Helmikuussa liittokansleri Olaf Scholz ilmoitti, että Saksan ase­voimien määrärahoihin tulee 100 miljardin euron lisäys.

Pitkän passiivisen kauden jälkeen turvallisuuspoliittinen keskustelu on Ålanderin mielestä Saksassa huonotasoista ja vähäistä.

”Sitä on tarkoituksella pidetty poissa keskiöstä.”

Paras esimerkki siitä ovat Itämeren kaasuputket. Saksassa Nord Stream 2 oli helmi­kuuhun asti virallisesti yksityisen sektorin talouskysymys, vaikka Saksan kumppanit olivat varoittanet siitä.

Niin siihen tosin suhtautui myös Suomi, kunnes Saksa muutti kantansa ja päätti jäädyttää Nord Stream 2:n.

Saksa oli Minna Ålanderin mielestä psykologisesti valmistautumaton Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.

Saksan omalaatuista ajattelua selittää sen syyllisyys toisen maailmansodan aloittamisesta.

Kun Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät, sitä pidettiin Saksassa eräänlaisena ”historian loppuna”, amerikkalaisfilosofi Francis Fukuyamaa mukaillen.

”Uskottiin, että Euroopassa on pysyvä rauha. Mutta on tietenkin hassu ajatus, että niin kauan kuin Saksa ei hyökkää kenenkään kimppuun, Euroopassa ei ole sotaa”, Ålander sanoo.

Niin Saksa on kuitenkin uskonut. Siksi se oli Ålanderin mielestä psykologisesti valmistautumaton Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.

”Siihen liittyy Saksan haluttomuus olla ottamatta johtajuutta.”

Kysymys ei ole nyt vallassa olevasta demaripuolueesta. Venäjä-riippuvuuden rakentuessa ja asevoimien supistuessa vallassa oli kristillisdemokraattipuolue.

Tätä historiallista taustaa vasten voi yrittää ymmärtää, miksi Saksa reagoi ja muuttuu niin hitaasti.

”Yleinen myytti Saksasta on, että se olisi hyvin toimiva ja progressiivinen. Saksa on oikeasti konservatiivinen yhteiskunta, jossa asiat tapahtuvat hitaasti.”

Myös suomalaisilla on sokeat pisteensä.

Ålander on huomannut, että myös suomalaisilla on sokeat pisteensä. Samaan tapaan kuin Saksassa Marinin kohuun liittyen, Suomessa ei yleensä ymmärretä poliittisia vaikuttimia muista maista tulevien ilmiöiden taustalla.

Britannian vahva sotilaallinen rooli Ukrainan tukemisessa on hänestä ollut selvää jatkoa ”brexit-kilpailulle” EU:n ja brittien välillä. Boris Johnson pyrki nostamaan profiiliaan muun Euroopan kustannuksella.

Kun Johnson kävi Suomessa toukokuussa allekirjoittamassa julkilausuman maiden välisestä puolustusyhteistyöstä, suomalaiset kerääntyivät kadulle hurraamaan.

”On älytöntä sanoa, että EU on mennyttä ja vain Britannian yhteistyö on tärkeää. Johnsonin käynti Helsingissä ei saanut tällaista kritiikkiä.”

Juuri nyt olisi tärkeää, että Euroopassa ymmärrys idän ja lännen sekä pohjoisen ja etelän välillä kasvaisi, eikä päinvastoin. Sotatodellisuudessa mustavalkoisten kärjistysten vaara on suuri.

Haastattelun aikana istumme italialaisessa ravintolassa Berliinin Prenzlauer Bergissä. Ålander juttelee ravintoloitsijan kanssa sujuvasti italiaksi niin ruokalistasta kuin korttimaksamisen vaikeuksista Saksassa.

Hän puhuu saksan ja italian lisäksi sujuvasti tanskaa ja tietenkin englantia. Muiden kielten kuin englannin opiskelu on Suomessa yhä harvinaisempaa.

”On todella iso virhe, jos Suomessa ajatellaan, että englannilla pärjää. Saksaa ja Ranskaa ei voi ymmärtää, jos ei osaa niitä kieliä”, Ålander sanoo.

Jos vaikkapa Ranskaa seuraa vain englanninkielisestä mediasta, kuvassa on hänen mielestään tietty kulttuurinen vääristymä.

”Suomalaiset eivät voi olettaa, että kukaan ymmärtää meitä. Kukaan ei opiskele suomea tai tiedä meistä mitään. Siksi on tärkeää, että suomalaiset ymmärtävät muita.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat