”Olin kiinni elämässä, syöksyin sen sisään ja pääsin heti kosketuksiin voimien kanssa, jotka halusivat ulos” – Iloinen 20-luku meni jo eikä sen koommin palannut

2020-luvulla tulee ikävä ainoaa oikeaa 20-lukua.

Berliiniläisen tanssiravintola Palais der Friedrichstadtin reklaami noin vuodelta 1920. Tekijä tuntematon.

19.8. 17:36

On 20-lukuja ja 20-lukuja.

1920-luku tunnetaan iloisena 20-lukuna.

The Roaring Twenties, les Années folles, die Goldenen Zwanziger, niin kuin kielillä sanotaan. Jymisevä 20-luku, hullut vuodet tai kultainen 20-luku.

Jos tuo vuosikymmen pitäisi kiteyttää yhteen ihmiseen, hän olisi varmaankin viihdetaiteilija Josephine Baker.

Yhdysvaltalainen Baker (1906–1975) kohosi maailmanmaineeseen Pariisin estradeilla vuonna 1925. (Sittemmin hän ranskalaistui, ansioitui toisen maailmansodan vastarintaliikkeessä ja kampanjoi rasismia vastaan.)

Josephine Baker tanssimassa charlestonia Folies Bergère -varieteeteatterissa Pariisissa vuonna 1926.

Baker säväytti kaikkialla, minne meni. Iloisen 20-luvun johtavia metropoleja oli Pariisin ohella Berliini, jossa Baker luonnollisestikin vieraili.

Bakeriä pidettiin toki eksoottisena seksisymbolina, mutta hän oli myös naisten vapautumisen esikuva. ”Hän muutti Berliinin naisia”, kertoi aikalaistodistaja Otto Friedrichin kirjassa Before the Deluge, joka käsittelee 1920-luvun Berliiniä.

Berliiniläinen Harry Graf Kessler kuvaili haltioissaan, kuinka Josephine Baker villitsi Brandenburgin portin kupeessa yksityisasunnossa pidetyissä juhlissa ”tanssimalla äärimmäisen tyylipuhtaan groteskisti”.

1920-luvun Berliini oli syntisyydessään synkeänhilpeä.

”Kaikki arvot olivat muuttuneet. Berliini muuttui maailman Baabeliksi”, muisteli itävaltalainen kirjailija Stefan Zweig paljon myöhemmin, aivan toisessa ajassa.

Maailman Baabel, tv:stä tuttu Babylon Berlin.

”Baareja, huvittelupaikkoja ja snapsikojuja syntyi kuin sieniä sateella”, Zweig jatkoi. ”Edes Suetoniuksen Rooma ei tuntenut samanlaisia orgioita kuin Berliinin transvestiitti-iltamat, joissa sadat naistenvaatteisiin pukeutuneet miehet ja miestenvaatteisiin pukeutuneet naiset tanssivat poliisin katsoessa hyväntahtoisesti sormien läpi.”

Zweigin tarkkanäköistä aikalaiskuvausta tekisi mieli siteerata vaikka kuinka. Tyydyttäköön enää yhteen avainlauseeseen: ”Mutta vastenmielisintä tässä kaikessa pateettisessa erotiikassa oli sen kamala epäaitous.”

Baabelissa vaelsi viattomampiakin sieluja, niin kuin nuori Mika Waltari, joka vuonna 1929 aterioitsi Potsdamer Platzin viereisessä Aschingerissa.

”Reklaamit loistavat, autot vierivät tiheänä, kiiltävänä massana, merkinantolyhty vaihtuu punaisesta vihreään, vihreästä keltaiseen”, Waltari romantisoi Yksinäisen miehen junassa.

Waltarin äimistelemässä ”merkinantolyhdyssä” oli tietysti kyse liikennevaloista, Euroopan kukaties ensimmäisistä lajissaan.

Niin paljon tapahtui. Yksi tapahtumisen keskipisteistä oli legendaarinen Café des Westens läntisessä Berliinissä Zoon aseman kulmilla.

Oli pitkätukkia, lyhyttukkia ja kaljupäitä. Oli George Grosz, joka päivysti ravintolassa cowboy-asuisena – buutseineen kannuksineen kaikkineen –, sen minkä nyt rienaavilta maalauksiltaan ja piirroksiltaan ehti.

Iloisen 20-luvun meininki oli monesti aivan dadaa, kirjaimellisestikin.

”Ne olivat villejä vuosia”, Grosz muisteli tuonnempana. ”Olin kiinni elämässä, syöksyin sen sisään ja pääsin heti kosketuksiin voimien kanssa, jotka halusivat ulos absoluuttisesta tyhjyydestä.”

Iloisen 20-luvun taiteilijat olivat tietoisia kyvyistään. Kuten parikymppinen Bertolt Brecht runoili: ”Ja jälkeemme on tuleva: ei mitään mainitsemisen arvoista.”

Brecht oli suorastaan koppava. Ja tavallaan oikeassa.

On 20-lukuja ja 20-lukuja.

Tämä meidän 2020-lukumme ei ole kovin kaksinen.

Eletään vuotta 2022. On koettu pandemia, on alkanut sota Euroopassa.

On energiakriisi. Jos huonosti käy, ei tule iloinen 20-luku, tulee viluinen 20-luku.

Eikä edes tanssiminen ole enää ongelmatonta.

Pariisin uusi 20-luku. Ryhmä ihmisiä Eiffel-tornin lähellä elokuussa vuonna 2020.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat