Nälkä ja vesipula iskevät Afrikan sarvessa sellaisiinkin kyliin, joista jo edellinen kriisi vei vanhemmat: ”Jäljellä on vain lapsia ja nuoria”

Kuivuuden korventamaan Itä-Afrikkaan ennustetaan loppuvuodeksi viidettä perättäistä epäonnistunutta sadekautta. Avun tarve on suurempi kuin vuosikymmeniin, mutta kuluvana vuonna avustukset ovat vain vähentyneet.

Abdia Aden Mohamed lepäsi kahdeksankuisen lapsensa kanssa 24. toukokuuta väliaikaisessa turvamajoituksessa. Leiri Dolowssa, Gedon alueella eteläisessä Somaliassa majoittaa ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan maan sisällä.

8.9. 2:00 | Päivitetty 8.9. 8:19

Kauan odotettu laiva saapui Djiboutin satamaan Itä-Afrikkaan elokuun lopussa. Brave Commander eli Urhea päällikkö -alus oli ensimmäinen viljalähetys Ukrainasta Afrikkaan sen jälkeen, kun Venäjä helmikuussa aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä.

Laivan lastina oli 23 000 tonnia viljaa. Etiopiaan tarkoitettu ruoka-apu riittää 1,5 miljoonan ihmisen ruokkimiseen kuukauden ajan.

Kokonaiskuvassa kyse on niin pienestä määrästä, ettei neuvotteluhuoneessa Helsingissä istuva Kenian-maajohtaja John Bongei Kirkon ulkomaanavusta ole kuullut laivan saapumisesta. Itä-Afrikan ruokakriisistä hän sen sijaan tietää paljon.

Aluetta korventaa pitkittynyt kuivuus, joka on ajanut miljoonat ihmiset ruoanpuutteeseen. Jo neljä perättäistä sadekautta on epäonnistunut yksi toisensa jälkeen – vastaavaa ei ole nähty moneen vuosikymmeneen.

Vaikka Afrikan sarvi on kamppaillut ruokapulan kanssa pitkään, on nykytilanne Bongein mukaan ennennäkemätön.

”Nykyisen kuivuuden vaikutukset koskettavat paljon aiempaa suurempaa määrää ihmisiä. Esimerkiksi vesi ei ikinä ole ollut näin kallista”, hän sanoo.

Asiantuntijat ja järjestöt ovat koko kuluneen vuoden varoitelleet Afrikan sarven olevan katastrofin partaalla. Elokuussa Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että kyse on alueen pahimmasta ruokakriisistä 70 vuoteen.

Tämä vaikuttaa noin 80 miljoonan itäafrikkalaisen elämään, ja yli 37 miljoonaa kärsii välittömästä ruoanpuutteesta. Syyskuussa YK raportoi, että syksyllä jopa puolet Somalian 15 miljoonan asukkaan väestöstä tulee todennäköisesti kärsimään ruokakriisistä. Osaa Somalian alueista uhkaa jopa akuutti nälänhätä eli ruokaturvattomuuden viisiportaisen asteikon vakavin tila.

Ukrainan sodan ja kuivuuden myötä ruoan hinta on Afrikan sarvessa noussut niin jyrkästi, että seuraukset näkyvät myös Bongein kaltaisen keskiluokan elämässä.

”Mutta anna minun puhua ensin köyhistä”, hän sanoo. ”He vähentävät ruokailukertojen määrää. Se on helpoin sopeutumiskeino.”

Lopputuloksena yli 1,7 miljoonaa Afrikan sarven lasta tarvitsee hoitoa akuuttiin aliravitsemukseen.

Kirkon ulkomaanavun Kenian-maajohtaja John Bonge kertoo, että Itä-Afrikan ruokakriisi vaikuttaa kaikkiin varallisuudesta riippumatta. Bongei kuvattiin Kirkon ulkomaanavun toimiston aulassa Etelärannassa 30. elokuuta.

Ennennäkemätön ruokakriisi on seurausta 2020-luvun tapahtumista: heinäsirkkojen invaasiosta, koronapandemiasta, Ukrainan sodasta ja kuivuudesta, luettelee Kirkon ulkomaanavun Kenian-maajohtaja John Bongei.

Nairobissa asuva keskiluokka on leikannut omia menojaan voidakseen hintojen noustessa lähettää mobiilisovelluksella aiempaa suurempia summia maaseudulla asuville sukulaisille.

Myös Bongei on luopunut rantalomista ja vapaa-ajanmenoista – ja joskus myös vähentänyt ruokamääriä, etenkin kalliin lihan syömistä.

Syynä ruokakriisin laajuuteen on paitsi poikkeuksellisen pitkään korventanut kuivuus myös aiemmat kriisit, jotka ovat jättäneet Itä-Afrikan yhteiskunnat hauraiksi. Heinäsirkkojen invaasio, koronapandemia, Ukrainan sota ja nyt kuivuus, Bongei luettelee alle kolme vuotta kestäneen kuluvan vuosikymmenen tapahtumia.

”Afrikan sarvea koettelee kriisi kriisin perään”, hän summaa.

Uusiin ongelmiin on vaikea sopeutua, kun vanhoistakaan ei ole vielä toivuttu. Esimerkiksi pandemian jäljiltä Keniassa on yhä alueita, joilla Bongei ei mielellään vieraile.

”En halua kuulla, ketkä kaikki kuolivat. Lähes kaikki, jotka tunnen. Jäljellä on vain lapsia ja nuoria.”

Omat vanhempansa Bongei onnistui pelastamaan koronalta maksamalla heidät sairaalahoitoon. Monissa yhteisöissä vanhukset kuitenkin kuolivat perimätieto ja varat mukanaan. Nuorille jäivät suuret sairaalalaskut muttei ketään ylläpitämään kuria tai opettamaan kuivuuteen sopeutumista.

Ongelmien kasaantumista seuraa väkivallan lisääntyminen.

”Ihmiset taistelevat resursseista. He taistelevat vedestä. Vuohista, kameleista ja lehmistä.”

Äärimmäisin esimerkki Afrikan sarven yhteenotoista löytyy Pohjois-Etiopiasta, jossa keskushallinnon ja Tigrayn osavaltion joukkojen väliset taistelut puhkesivat elokuussa uudelleen viiden kuukauden aselevon jälkeen.

Kuivuuteen yritetään sopeutua viljelemällä lajeja, jotka kestävät sitä hyvin, kuten hirssiä ja durraa. Suosiotaan kasvattavat myös hunajaa tuottavat mehiläisfarmit ja kanat, joita haluavat nyt monet sellaiset perheet, joilla aiemmin oli lehmiä tai vuohia, Bongei kertoo.

Kana selviää vähällä vedellä, toisin kuin nurmilla laiduntava karja. Samalla kanoista on kuoriutunut rauhanturvaajia.

Avustusjärjestöt ovat huomanneet, että kanojen lahjoittaminen vähentää verisiä yhteenottoja, sillä usein taisteluja käydään juuri lehmistä ja vuohista. Bongein mukaan jännitteet alkavat välillä kirjaimellisesti siitä, että karja alkaa tapella keskenään esimerkiksi vesipaikalla.

Sitten ihmiset liittyvät riitaan, ja se kärjistyy.

”Eli jos tiedät jonkun, jolla on antaa meille lisää kanoja, kerro minulle”, Bongei naurahtaa.

Viime aikoina lahjoituksista on ollut pulaa, sillä vaikka avun tarve on Itä-Afrikassa suurempi kuin vuosikymmeniin, avustusvirrat ovat ehtyneet.

Suuri osa avustuksista on tullut Euroopasta ja Yhdysvalloista, joiden huomio on kääntynyt sisäänpäin kohti omia ongelmiaan Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa.

”Eurooppalaisten sydämet ovat Ukrainassa. Se on ymmärrettävää”, Bongei sanoo.

Samalla hän harmittelee kuitenkin, että oheiskärsijöiksi on ajautunut paikallisia itäafrikkalaisia avustusjärjestöjä, jotka ovat joutuneet lakkauttamaan toimintansa rahan loputtua.

Kuivuus aiheuttaa myös yllättäviä lieveilmiöitä: esimerkiksi lapsiavioliitot ja tyttöjen sukuelinten silpominen ovat lisääntyneet yli 50 prosentilla viime vuoteen verrattuna, selviää Unicefin raportista.

”Se on suuri pettymys. Monista ihmisten saavutuksista ei ole jäljellä enää mitään”, Bongei huokaa.

Kamelit söivät kuivia oksia juotuaan kaivosta, jonka Darweedin aluehallitus asensi 1. syyskuuta.

Riutunut lehmä seiso neljä kuukautta kuivuneena olleen vesialtaan pohjalla Etiopian rajakaupungissa Irestenossa 1. syyskuuta.

Vaikka kuivuuden ja lapsiavioliittojen yhteyttä voi olla vaikea ymmärtää, tässäkin on lopulta kyse sopeutumisesta ruokapulaan, Bongei selittää ja kertoo esimerkin arjestaan. Kun yksi järjestön tukeman koulun oppilaista katosi oppitunneilta ja Bongeille selvisi, että tyttö oli naitettu, hänet valtasi ensin suunnaton ärsytys.

”Ajattelin, että ’tämä on täyttä potaskaa’, että ilmiannan perheen väärinkäytöksistä”, hän sanoo. ”Mutta kun kuulin perheen tarinan, olin hiljaa.”

Perhe oli kertonut naittaneensa tytön pelastaakseen tämän nälkäkuolemalta.

Kun perheiltä loppuu ruoka, miehet ja pojat lähtevät yleensä perheen omaisuuden eli karjan kanssa kauas kotoa etsimään vihreämpiä laitumia. Tyttöjä ei uskalleta ottaa mukaan näille vaarallisille matkoille. Uhkana olisi, että vieraat miehet varastaisivat tai pahoinpitelisivät ja raiskaisivat tytöt.

Ilman miehiä ja karjaa kotona odottaa kuitenkin hidas nälkäkuolema, jonka estääkseen perheet etsivät tyttärilleen puolisoiksi miehiä, jotka voivat ruokkia heidät.

“Se on epätoivoisten vanhempien teko, jotta tytär ei kuole omille käsivarsille”, Bongei sanoo. ”Mitä itse tekisit samassa tilanteessa?”

Sukuelinten silpominen on puolestaan tapa viestittää kylän miehille, että talon tyttö on valmis avioliittoon.

”Tai jos ei nuoren ikänsä vuoksi valmis, niin ainakin tarjolla.”

Samalla kyse on eräänlaisesta varainhankinnasta. Sukulaiset ja naapurit saapuvat katsomaan ympärileikattua tyttöä – eivätkä he tule koskaan tyhjin käsin.

”Kyse ei ole ainoastaan tytön silpomisesta, jota seuraa hiljaisuus. Kyse on suurista juhlista.”

Tulevaisuudessa kuivuuden ja ruoanpuutteen lieveilmiöt todennäköisesti vain pahenevat, kun ilmastonmuutos etenee. Afrikan sarvessa on harvinaisen selvää, että ilmastokriisiin ei enää varauduta vaan sen kanssa eletään.

Äärisäiden lisääntyminen vaikeuttaa maanviljelijöiden mahdollisuuksia varautua ajoissa otollisiin istutuskausiin. Samalla äärisäät ovat tuhoisia sadolle, karjalle ja ihmisille.

Esimerkiksi vuoden 2019 lopussa alkanut aavikkokulkusirkkojen invaasio johtui osaltaan poikkeuksellisen sateisista säistä ja tulvista. Satojen miljoonien sormen mittaisten aavikkokulkusirkkojen parvet tuhosivat viljasadot.

Hawa Mohamed Isack, 60, joi kanisterista Muuri-leirin vedenjakelupisteellä Baidoassa, eteläisessä Somaliassa.

Ilmastotuhot näkyvät Itä-Afrikassa myös poliittisessa retoriikassa. Bongein mukaan kenialaispoliitikot eivät yleensä puhu suoraan ilmastonmuutoksesta. Silti ilmastotuhoihin sopeutuminen oli tavalla tai toisella esillä useimmissa vaalikampanjoissa ennen Kenian elokuisia presidentinvaaleja.

”Kaikki ehdokkaat sanoivat tuovansa ihmisille vettä.”

Toisin kuin poliitikot, sääennusteet eivät lupaa Afrikan sarveen vettä myöskään loppuvuodeksi. Loka–joulukuuhun osuva lyhyiden sateiden kausi näyttää jäävän tavanomaista kuivemmaksi.

Se tietäisi viidettä peräkkäistä epäonnistunutta sadekautta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat