”Venäjän suurten kaupunkien keskiluokka tietää, mitä on meneillään, ja moni heistä ei välitä”, sanoo Ukrainan-suurlähettiläänä lopettava Päivi Laine

Päivi Laine päätti kautensa Suomen Ukrainan-suurlähettiläänä elokuun lopussa ja siirtyi Varsovaan. Kiovan jättäminen kesken sodan tuntuu hänestä haikealta.

Suomen Ukrainan-suurlähettiläs Päivi Laine saapui elokuun lopussa Helsinkiin suurlähettiläspäiville. Syyskuussa hän ei enää palaa Kiovaan vaan siirtyy Varsovaan.

1.9. 10:59

Kun Päivi Laine aloitti tehtävänsä Suomen Ukrainan-suurlähettiläänä kesäkuussa 2019, mielessä oli ensisijaisesti rauha.

Vain kuukautta aiemmin Ukrainan johtajaksi oli valittu ihminen, jonka nimi on tullut tämän vuoden aikana tutuksi lukemattomille ihmisille ympäri maailmaa.

Lähinnä näyttelijänä ja koomikkona tunnetusta, täysin politiikan ulkopuolelta tulleesta noin nelikymppisestä Volodymyr Zelenskyistä oli tullut Ukrainan presidentti.

Hänen tavoitteenaan oli rauhan saavuttaminen Venäjän kanssa.

"Kun tulin Kiovaan, tunnelmat Ukrainassa olivat hyvin optimistiset, vaikka Itä-Ukrainassa oli sota menossa. Zelenskyi ajoi pontevasti rauhanneuvotteluja ja pyrki tosissaan siihen, että rauha olisi saavutettu Venäjän kanssa. Vähitellen alkoi käydä selväksi, että asia ei ollut Ukrainan käsissä”, Laine sanoo.

Elokuun viimeisenä päivänä Laine päättää kautensa suurlähettiläänä Ukrainassa, ja rauhan sijaan mielessä on ollut lähinnä sota.

Laineen mukaan suurin osa hänen tuntemistaan ukrainalaisista ei uskonut sen syttymiseen, ei ainakaan siinä muodossa kuin tapahtui helmikuussa 2022. Kun Venäjä alkoi tuoda kymmeniätuhansia sotilaita Ukrainan rajalle keväällä 2021, oletus oli pitkään, että se tarkoittaisi enintään kiihtyviä taisteluita Itä-Ukrainassa.

Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan oli niin ”hirvittävä ajatus”, että ukrainalaiset eivät halunneet päästää sitä mieleensä, Laine uskoo.

”Myönnän, että minunkin oli todella vaikea uskoa, että Venäjä aloittaisi hyökkäyksen, joka kohdistuisi Kiovaan.”

Venäjä hyökkäsi, mutta runsaan kuukauden kuluttua se joutui vetäytymään Kiovan alueelta ja suunnittelemaan strategiansa kokonaan uusiksi.

Laine uskoo, että Venäjän virhearvioon nopeasta etenemisestä ja pikaisesta sodan voitosta vaikuttivat monet asiat. Venäjä oli selvästi saanut väärää tietoa ukrainalaisten taistelutahdosta. Ukrainan armeijalla oli puolestaan ollut vuodesta 2014 lähtien aikaa valmistautua ja kehittyä.

Laine kuvattiin Helsingissä Ukrainan kansalliskukan, auringonkukkien, kanssa.

Ukrainalaisten taistelutahto johtuu siitä, että kansa on tehnyt valintansa, Laine uskoo.

”Ukrainalaiset haluavat olla osa Eurooppaa. He haluavat liittyä EU:hun, Natoon ja muihin läntisiin rakenteisiin. Venäjän toiminta on ainoastaan vahvistanut tätä halua, mikä on näkynyt esimerkiksi siinä, että aivan Venäjän rajalla sijaitsevassa ja vahvasti venäjänkielisessä Harkovassa on järjestetty isänmaallisia mielenosoituksia jo ennen sodan alkua.”

Vuonna 2014 Venäjä miehitti Krimin käytännössä ilman taisteluita ”pienten vihreiden miesten” avulla. Laineen mukaan kahdeksassa vuodessa on käynyt selväksi, että Venäjällä ei ole mitään tarjottavaa valloittamilleen alueille.

”Itä-Ukraina on tarjonnut ukrainalaisille näkymän siitä, mitä on luvassa Venäjän valtaamilla alueilla. Ei siellä ole tapahtunut mitään kehitystä. Venäjällä ei ole poliittista tai taloudellista mallia, millä houkutella puolelleen. Ainut keino on pakko.”

Nyt sama kehitys on nähtävissä niillä Etelä-Ukrainan alueilla, jotka Venäjä sai haltuunsa helmikuussa alkaneen sodan alkuvaiheessa – esimerkiksi Hersonissa.

Juuri Hersonin alueen nopea valtaaminen kertoo siitä, että myönteisestä kehityksestä huolimatta Ukrainalla oli omat ongelmansa.

Kansainvälisessä mediassa on viime kuukausina kirjoitettu juttuja maanpetturuudesta syytetyistä ukrainalaisista ja Venäjän agenteista, jotka olivat soluttautuneet Ukrainan hallintoon kauan ennen täysimittaista hyökkäystä.

”Yleinen uskomus oli, että etelässä Krimin suunnalla piti olla vahva puolustuslinja, mutta sen sijaan Venäjä pääsi siellä vauhdilla läpi. Tämä selvitetään Ukrainassa varmasti aikanaan”, Laine sanoo.

Venäjä-mielisten agenttien soluttautuminen hallintoon ei ole toki Ukrainan ainut ongelma. Laine muistuttaa, että ennen sotaa maassa oli korruptiota, omaisuuden keskittymistä oligarkeille ja puutteita oikeusvaltiojärjestelmässä.

Ennen sodan syttymistä presidentti Zelenskyin ja hänen puolueensa suosio oli selvästi laskussa. Venäjän hyökkäys käänsi tilanteen päälaelleen.

”Vanha totuus on, että vihollinen yhdistää. Tällä hetkellä Ukrainassa ei ole kovin paljon tilaa kotimaisille riidoille. Kaikkien voimat on keskitetty taisteluihin”, Laine sanoo.

Laine on ehtinyt 1990-luvun puolivälissä alkaneen diplomaattiuransa aikana nähdä ja kokea paljon. Vuosien aikana hän on työskennellyt Ukrainan lisäksi muun muassa Puolassa, Venäjällä ja ennen Kiovaan siirtymistä Irakissa.

”Bagdadissa turvallisuustilanne oli todella heikko. Kaikki liikkuminen tapahtui turvatiimin kanssa, asunto sijaitsi turvajoukkojen suojaamalla alueella.”

Kiovaan muuttaessaan Laine ajatteli tulevansa toisiin oloihin. Sen sijaan edessä oli tuhoamissota.

”On ollut sellainen tunne, että ei tässä näin pitänyt käydä. Että kun tulee tehtävään Eurooppaan, edessä ovat samat ongelmat kuin Irakissa.”

Venäjän hyökkäyksen alkamista edeltävänä päivänä Suomen suurlähetystön työntekijät olivat ehtineet muuttaa Lviviin Länsi-Ukrainaan, ja kun hyökkäys alkoi, ulkoministeriössä tehtiin päätös kutsua väki takaisin Suomeen. Nopeasti liikkeellä ollut Laine kollegoineen pääsi pois maasta Varsovan kautta.

Kun tilanne Kiovan ympäristössä kevään edetessä helpotti, Laine palasi Ukrainaan toukokuussa. Näkymä oli varsin erilainen kuin lähtiessä.

”Kun aloimme lähestyä Kiovaa, ikkunasta katsomalla näki taisteluvyöhykkeiden jäljet. Vastassa oli pommitettuja rakennuksia. Tienristeykset oli linnoitettu heti Länsi-Ukrainasta lähtien.”

Bagdadin muistot palasivat terävästi mieleen.

Laine palasi Kiovasta toistaiseksi viimeisen kerran elokuussa osallistuakseen suurlähettiläspäiville Helsingissä. Syyskuun alussa hän aloittaa Suomen Puolan-suurlähettiläänä.

Siirrolla Puolaan ei ole mitään tekemistä sodan kanssa, Laine sanoo. Hakuprosessi Varsovaan siirtymisestä alkoi jo vuosi sitten. Kiovan jättäminen juuri tässä tilanteessa tuntuu vaikealta, vaikka Puola on ollut Laineelle nuoruudesta lähtien rakas ja läheinen maa.

Suomen uutena Ukrainan-suurlähettiläänä syyskuussa aloittaa ulkoasiainneuvos Jaakko Lehtovirta.

”Haikein mielin lähden pois Ukrainasta. Minulla on ystäviä ja tuttavia Ukrainassa, ja heitä sota koskettaa todella läheisesti. Heidän perhepiiriinsä kuuluvia ihmisiä ja läheisiä ystäviä on rintamalla. Jatkuvasti jännitämme, miten sodassa käy.”

Henkilökohtaisella tasolla Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuntuu Laineesta pahalta läheisten ihmisten huolen lisäksi myös siksi, että hän on aiemmin työskennellyt Venäjällä ja tutustunut moniin venäläisiin.

”Näyttää siltä, että suuri osa venäläisistä tukee tätä sotaa. En usko siihen, että kyse olisi esimerkiksi Moskovan ja Pietarin kaltaisissa kaupungeissa tietämättömyydestä. Kauempana olevissa pienissä kylissä silläkin voi olla osansa, mutta suurten kaupunkien keskiluokka tietää, mitä on meneillään, ja moni heistä ei välitä. Siksi tämä ei ole vain Putinin sota vaan koko Venäjän sota.”

Erityisen käsittämättömältä Laineesta tuntuu se, että venäläiset ovat tottuneet valtion propagandaan Neuvostoliiton ajoista lähtien, mutta silti nyt propagandaa ei kyseenalaisteta.

Laine ajattelee, että suomalaisten on oltava valmis tulevana syksynä ja talvena sietämään sähkön hinnan nousu tukeakseen Ukrainaa sodassa.

Taistelut Ukrainassa saattavat jatkua pitkään, jopa vuosia.

Ukraina on tehnyt Zelenskyin suulla selväksi, etteivät he ole valmiita rauhaan, ennen kuin kaikki Ukrainalle kuuluvat alueet on vapautettu. Venäjä ei ole osoittanut tahtoa luopua valtaamistaan alueista. Rauhanneuvotteluista ei ole viime aikoina puhuttu paljoa. Onko niille tällä hetkellä edes sijaa?

”Diplomaattina minun on vaikea ajatella, että olisi tilanne, jossa diplomatialla ei ole merkitystä. Mutta nyt vaihtoehtoja on hyvin vähän”, Laine sanoo.

Suomessakin on esitetty kommentteja, joissa Ukrainan pitäisi olla valmis neuvottelemaan alueluovutuksista Venäjälle. Laine on tästä eri mieltä.

”Meidän pitäisi voida ajatella asiaa siltä kannalta, että Ukraina ei ole automaattisesti tässä se osapuoli, joka joutuu luopumaan alueistaan ja hakemaan kompromissia. Meidän pitäisi lännessä miettiä, miten voisimme tarjota sellaista asetukea, että Ukraina voisi ajaa Venäjän todella tukalaan tilanteeseen, jossa se joutuisi miettimään taisteluiden jatkoa Ukrainassa.”

Ukrainalaisten suurin pelko tällä hetkellä on, että länsimaat väsyvät sotaan ja unohtavat Ukrainan, Laine sanoo.

”Meidän on lähiaikoina mietittävä omia arvojamme. Minkä hinnan ukrainalaiset maksavat, kun taistelevat tällä hetkellä koko Euroopan puolesta? Olemmeko me valmiita vastaavasti maksamaan energiasta enemmän tukeaksemme Ukrainaa?”

Kuka?

Päivi Laine

  • Aloitti Suomen Puolan-suurlähettiläänä 1. syyskuuta 2022. Toimi vuosina 2019–2022 Suomen Ukrainan-suurlähettiläänä.

  • Aloitti diplomaattiuransa 1990-luvun puolivälissä. On aiemmin työskennellyt muun muassa Venäjällä, Irakissa ja Britanniassa.

  • Syntynyt vuonna 1964. Kotoisin Artjärveltä.

  • Siirtyi Ukrainasta Suomeen Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen helmikuussa 2022. Palasi takaisin Kiovaan toukokuussa 2022.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat