Venäjä tuhosi Mykolajivin vesi­huollon, ja vain venäläisten joukkojen lyöminen Hersonissa ratkaisisi tilanteen

Venäjä on tuhonnut ennen sotaa lähes puolen miljoonan ihmisen asuttaman Mykolajivin vesihuollon. Hanoista tulee nyt kuraista suolavettä, joka tuhoaa koko vesihuoltojärjestelmän.

Sodan alettua Hersonin seudulla oleva pumppuasema vaurioitui ja Mykolajiv oli pitkiä aikoja kokonaan ilman vettä.

31.8. 2:00 | Päivitetty 31.8. 6:14

Mykolajiv

Eteläukrainalaisessa Mykolajivin kaupungissa hanan aukaiseminen kylpy­huoneessa yllättää.

Vesi on laihan kahvin väristä ja suolavettä. Vessanpönttö näyttää siltä kuin sitä ei olisi vedetty lainkaan, ja suihkussa tukka jää tönkköiseksi veden suolapitoisuuden ja ruosteen vuoksi.

Ruskea näky lavuaarissa kertoo karua kieltä tulevista ongelmista.

Mykolajivissa hanasta tuleva vesi ei ole juomakelpoista, ja peseytymiseenkin se soveltuu huonosti.

Kaikki kaupungin runkovesiputket, pumput ja taloihinkin nousevat vesitiet ovat jo tuhoutuneet suolan aiheuttaman korroosion vuoksi. Koko järjestelmä on uusittava, ja Mykolajivin kokoisessa kaupungissa korjaustöiden hinta tulee olemaan korkea.

Kaupungin surkeaan vesitilanteeseen syyllinen on Venäjä, joka räjäytti huhtikuussa Mykolajivin vesihuollon.

Mykolajiviin tuli Dneprjoesta Hersonin alueelta kaksi halkaisijaltaan 140-senttistä putkea. Ukrainalaiset ovat yrittäneet useaan otteeseen neuvotella venäläisten kanssa tulitauosta ja putkien korjaamisesta, mutta pyyntöihin ei ole suostuttu. Tuhoutuneet putket sijaitsevat venäläisten hallitsemalla alueella Hersonista luoteeseen.

Venäjä käyttääkin tilannetta häikäilemättä hyväkseen siviiliväestön aseman kurjistamiseksi, koska se tavoittelee kaupungin ja koko Ukrainan etelärannikon valtaamista.

Kun Venäjä räjäytti kaupunkiin tulevan vesihuollon, oli koko kaupunki viikkoja ilman juoksevaa vettä.

Alueen johtajien oli valittava kahden pahan välillä: joko oltaisiin kokonaan ilman juoksevaa vettä tai yhdistettäisiin vesihuoltojärjestelmä kaupunkiin tulevaan Etelä-Bugjokeen. Ongelma Etelä-Bugissa Mykolajivin kohdalla vain on se, että kaupungin kohdalla vesi on hyvin suolaista. Alueelliset johtajat päätyivät pumppaamaan suolaista vettä kaupungin vesijohtojärjestelmään.

”Vastaavaa järjestelyä ei meidän tietääksemme ole tehty koskaan eikä missään päin maailmaa. Mutta meillä ei ollut vaihtoehtoja”, kertoi kaupungin vesiyhtiö Vodokanalin toimitusjohtaja Boris Dudenko viime viikolla.

Mykolajivin vesilaitoksen toimitusjohtaja Boris Dudenko.

Ennen Venäjän helmikuussa aloittamaa hyökkäyssotaa Mykolajivin kaupungissa asui lähes puoli miljoonaa ukrainalaista. Sodan vuoksi kaupungin väestöstä on kuitenkin paennut noin puolet.

Kaupunki oli neuvostoaikoina suljettu ulkomaalaisilta, sillä Mykolajivissa sijaitsee muun muassa telakka, jossa valmistettiin sotalaivoja – kuten Ukrainan nyt sodassa upottama, Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaiva Moskva. Vanhemman väestön keskuudessa suljetun kaupungin historia ja salaisuus näkyy edelleen: ulkomaalaisille ei välttämättä haluta puhua.

Mykolajivissa kaupunkiin jääneitä asukkaita sodasta muistuttavat jokapäiväiset ilmahälytyssireenit ja kumeat räjähdykset, kun venäläisten tykistö, raketit ja ohjukset moukaroivat Hersonista käsin ukrainalaisten asemia.

Pavel ja Zinaida Pahomov ostavat kadunvarren automaatista juomavettä.

Jokapäiväinen muistutus sodasta on myös se, että puhdasta vettä on päivittäin hankittava tavalla tai toisella.

Kaupungissa on useita porakaivoja, joiden luokse ukrainalaiset tulevat vesikanisterien, ämpäreiden ja alumiinisten maitotonkkiensa kanssa. Kaikki säiliöt käytetään mitä vain löydetään.

Vesisäiliöitä kuljetetaan monin tavoin. Yksi yleisimmistä näyistä kaupungilla on kuljettaa vesipulloja ruotsinlaivoilta tutuilla kaljakärryillä, joihin on kiinnitetty muovisia koreja tai reppuja. Yksi paikallisista on ottanut käyttöönsä paremman puutteessa jopa pyörätuolin.

Viktor jonottaa vettä keltaiseen ämpäriinsä ja pieneen maitotonkkaan.

Yhdellä Punaisen ristin tukemalla vesipisteellä vettä on tullut hakemaan eläkeläinen Viktor kadun toiselta puolelta. Hänellä on käsissään ämpäri ja maitotonkka.

Eikö vettä ole hieman hankala kantaa ämpärillä, se kun tuppaa läikkymään?

”Ei läiky. Totuin veden kantamiseen ämpärillä jo neuvostoaikana lapsena, kun vesi oli haettava kadulta”, Viktor sanoo.

”Se mitä hanasta tulee, ei ole vettä vaan nestemäistä ainetta”, Viktor kuvaa tilannetta.

Viktorin tilanne on sikäli hyvä, että hän asuu vaimonsa kanssa aivan vesipistettä vasta­päätä. Omakotitalossa on myös se etu, että säiliöön voi kerätä sadevettä kotitalouden perusaskareisiin.

Kun Viktorilta kysyy, mitä hän ajattelee venäläisistä, jotka tuhosivat kaupungin vedenoton, eläkeläinen vaikenee.

”Se on vakava kysymys. En valitettavasti voi tähän vastata”, Viktor sanoo ja jatkaa matkaansa.

Mykolajivilainen Olga Suslenko puolestaan kertoo olevansa siitä onnellisessa asemassa, että hänen aviomiehensä huolehtii pyykinpesusta. Suolaisessa kuravedessä pyykinpesu on haastavaa, kun pesussa joutuu käyttämään erilaisia kemikaaleja, eikä valkoisia pyykkejä voi pestä ilman että ne värjääntyvät ruosteenpunaisiksi.

”Valkoiset pyykit on pestävä käsin. Myös suihkuvetenä käytän juomavettä”, Suslenko kertoo.

”Pelkään, mitä talvi tuo tullessaan.”

Vesipisteiden lisäksi kaupunkilaisilla on muitakin keinoja hankkia puhdasta vettä.

Mykolajivia kiertää raitiovaunu, jonka säiliöstä asukkaat voivat pysäkeillä hakea puhdasta juomavettä.

Kaupungilla kiertää ratikka, joka pysähtelee jakamaan vettä säiliöistä. Vettä voi ostaa myös kaupoista, ja kaupungilla on vesiautomaatteja, joissa pullot voi täyttää verrattain edullisesti. Automaatista kuuden litran vesipullon voi täyttää noin kymmenellä euro­sentillä, kun kaupasta ostettuna hinta on kymmenkertainen.

Monin paikoin kaupungilla näkee jo, kuinka suolaveden korroosiovaikutukset tuhoavat putkistoja. Kunnostustöitä tehdään mikä pystytään, mutta ongelman mittakaavan vuoksi paikkaamaan onnistutaan vain pahimmat ongelmat. Korjaustöissä apuna käytetään paljon neuvostoaikaista kalustoa, kuten Maz-traktoreita.

Mykolajivin vesilaitoksen työntekijät kaivavat katua auki löytääkseen vuotokohdan runkoputkessa.

”Kulumme kasvavat kaiken aikaa, ja tulomme vähenevät. Toimimme kuin palokunta ja pystymme sammuttamaan vain suurimmat liekit”, vesiyhtiön toimitusjohtaja Dudenko sanoo.

Dudenkon mukaan Mykolajivin alueella on yritetty kuumeisesti etsiä ratkaisua vesi­ongelmaan, mutta mitään pysyvää vastausta ei ole löytynyt. Vain venäläisten lyöminen Hersonissa ratkaisisi tilanteen, kun räjäytetyt vesiputket voitaisiin korjata. Esimerkiksi pohjavesi ei tule riittämään koko kaupungin tarpeisiin.

”Suolaveden käyttö tulee olemaan valtava ongelma, kun koko vesijärjestelmän infrastruktuuri pitää uusia. Korjaustyöt tulevat erittäin kalliiksi ja se vaatii paljon suunnittelua. Tämä tulee olemaan valtava haaste paitsi tälle alueelle myös koko Ukrainalle”, Dudenko sanoo.

”Tämä on humanitaarista terrorismia.”

Mykolajivin asukkaista noin puolet on paennut sodan jaloista. Kaupunkiin on jäänyt paljon ikäihmisiä, jotka joutuvat nyt kantamaan juomavetensä pulloissa kotiin.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat