Pekingin lähettämät diplomaatit ovat tehneet YK:n ihmisoikeus­neuvoston työstä irvokasta sirkusta

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu sai uiguurien sortoa koskevan raportin julki vain 13 minuuttia ennen kautensa päättymistä. Kiina on vienyt ihmisoikeus­valtuutettua vuosien ajan kuin litran mittaa, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Mykkänen.

1.9. 18:10 | Päivitetty 1.9. 20:11

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä sangen yleinen arvio YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n myöhään keskiviikkona julkaisemasta raportista, joka käsittelee Kiinan ihmisoikeusloukkauksia Xinjiangin maakunnan uiguurivähemmistöä kohtaan.

Raportti julkaistiin kello 23.47 Geneven aikaan eli vain 13 minuuttia ennen kuin chileläisen Bachelet’s neljän vuoden kausi ihmisoikeusvaltuutettuna päättyi. Se oli todellakin viimeinen hetki, kun ottaa huomioon, että raportin on uutisoitu olleen pitkälti valmis jo vuosi sitten ja sen viivästymistä on arvosteltu ankarasti.

Mutta myöhemmässä historiankirjoituksessa tuskin mainitaan, millä täsmällisellä kellonajalla 48-sivuinen raportti julkaistiin ja millaisten vaiheiden jälkeen. Ihmisoikeus­järjestöt ja myös uiguurijärjestöt antoivat sille tukensa, sillä nyt Kiinan ihmisoikeus­loukkauksista on saatu mustaa valkoiselle ja hyvin korkealta taholta.

”Tämän raportin anteeksiantamaton viivästyminen tahrii YK:n ihmisoikeustoimiston mainetta, mutta sen ei pitäisi suunnata huomiota pois sen [raportin] merkittävyydestä”, Amnesty Internationalin pääsihteeri Agnès Callamard totesi torstaina.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila sanoo, että raportti antaa myöhästyneenäkin ja puutteellisena ”avaimia ja työkaluja” valtioille ja kansalaisjärjestöille Kiinan ihmisoikeustilanteeseen vaikuttamiseen. Hän toivoo, että myös raportissa kansainvälisille yrityksille suunnatut suositukset vaikuttaisivat siihen, miten ne suhtautuvat Kiinan kanssa toimimiseen.

”Olen iloinen siitä, että raportti tuli edes ulos”, Mattila sanoo.

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet tapasi Kiinan ulkoministerin Wang Yin Guangzhoussa toukokuussa.

Raportissa ei mainita kertaakaan sanaa kansanmurha, joka joidenkin valtiollistenkin tahojen mukaan on Xinjiangissa ollut käynnissä. Mutta YK-raportin mukaan uiguurien sorto saattaa olla ”rikos ihmisyyttä vastaan”, mikä on hyvin raju syytös sekin.

Raportissa kerrotaan esimerkiksi uiguurien kiduttamisesta ja monista muista sorron muodoista niin sanotuilla uudelleenkoulutusleireillä. YK:n mukaan vankeja on sidottu kivuliaisiin asentoihin, pidetty nälässä, pakkolääkitty ja hakattu pampuilla. Heille on annettu sähköshokkeja ja joitakin on raiskattu.

Vanki- tai keskitysleireille on viety eri raporttien mukaan miljoonasta kahteen miljoonaan uiguuria. YK-raportin sisältö on siinä määrin raskauttavaa, että Amnestyn mukaan on ymmärrettävää, miksi Kiina taisteli kynsin hampain, jotta se ei tulisi julki.

Kiina näyttää antaneen YK-selvitystä jyrkästi arvostelevan vastineensa aivan viime tingassa ennen Bachelet’n kauden loppua. Raportin julkaisun alla Kiina leimasi raportin ”farssiksi” ja vastineessa YK:ta syytettiin ”Kiinan-vastaisten voimien” palvelemisesta ja Kiinaa koettelevan terrorismiongelman sivuuttamisesta.

YK:n ihmisoikeustoimistosta ei iltapäivään mennessä vastattu HS:lle kysymyksiin siitä, miksi raportti annettiin aivan Bachelet’s kauden lopuksi ja johtuiko ajoitus esimerkiksi Kiinan vastineen odottelusta. Toimisto lähetti kuitenkin Bachelet’n lausunnon, jossa hän totesi, että ”sanoin julkistavani raportin ennen kauteni päättymistä ja sen tein”.

Human Rights Watch -järjestön mukaan Bachelet’n raportti on osoitus siitä, että Xinjiangin sorrettujen ihmisten kärsimykset on vihdoinkin otettu huomioon. Nyt uhrit voivat järjestön mukaan kääntää katseensa YK:hon ja sen jäsenvaltioihin, että ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen.

Ihmisoikeusliiton Mattila sanoo, että jos uiguurien sorron ympärille syntyisi raportin myötä enemmän mediahuomiota ja kansalaispainetta, valtiot saattaisivat aktivoitua toimimaan tiukemmin Kiinan kanssa.

”Uudelleenkoulutusleiriksi” arveltu laitos Artuxissa Xinjiangin maakunnassa Kiinassa vuonna 2019 otetussa kuvassa.

Nämä ovat tietenkin suuria odotuksia, kun kyseessä on Kiina, joka ei suostu myöntämään minkäänlaisia väärinkäytöksiä Xinjiangissa. ”Ihmiset kaikista Xinjiangin etnisistä ryhmistä elävät onnellista elämää rauhassa ja tyytyväisinä”, Kiinan vastineessa YK:lle todetaan.

YK-raporttia odotellessa on saatu oppia kosolti, miten karua kansainvälinen ihmisoikeusdiplomatia on, kun kyseessä on nouseva supervalta Kiina. Pekingin lähettämät diplomaatit ovat tehneet YK:n ihmisoikeusneuvoston työstä vuosikausien ajan irvokasta sirkusta, joka on omalta osaltaan horjuttanut YK:n arvovaltaa.

Vaikka Kiina kohtelee muitakin kuin uiguureja kovalla kädellä, ihmisoikeusneuvosto ei ole koskaan hyväksynyt Kiinaa tuomitsevaa päätöslauselmaa. Kun neuvostossa on virinnyt hankkeita tuomita Kiina pliisuilla yhteislausumilla, Kiina on uhkailemalla ja lahjomalla koonnut kymmeniä maita ylistämään Kiinan ”ihmiskeskeistä filosofiaa”, kuten eräässä Xinjiangia koskevassa tapauksessa tehtiin.

Kiinan ja YK:n ihmisoikeusneuvoston kanssakäyminen näytti vieläkin irvokkaammalta, kun ihmisoikeustoimiston irlantilainen työntekijä Emma Reilly paljasti, että YK-väki on vuotanut Kiinan diplomaateille ennalta neuvoston tilaisuuksiin saapuvien uiguuri­aktivistien nimiä. Tämä saattoi Reillyn mukaan aktivistit ja etenkin heidän kotimaassaan olevat omaiset vaaraan.

Bachelet’a Kiina taas on vienyt vuosien ajan kuin litran mittaa. Kiina vaati uutisraporttien mukaan tämän vuoden alussa Bachelet’a lykkäämään jo valmiiksi oletetun Xinjiang-raportin julkistamisen lykkäämistä Pekingin helmikuisten talviolympialaisten jälkeiseen aikaan. Vastalahjaksi Bachelet’lle tarjottiin pääsyä Xinjiangiin, jonne hän oli halunnut jo vuosien ajan mennä.

Bachelet pääsi vihdoin Xinjiangiin toukokuun lopussa, mutta matkasta tuli pr-katastrofi. Hän pääsi käymään vain yhdessä tyhjässä, väitetysti entisessä ”uudelleenkoulutus­leirissä” ja yhdessä tavallisessa vankilassa. Kukaan ei oleta hänen saaneen vapaasti kommunikoida uiguurien kanssa.

Matkansa päätteeksi Bachelet pahensi tilannetta, kun hän tuntui omaksuneen täysin kiinalaisisäntiensä puheet Xinjiangissa muhivasta terrorismin uhasta. Lisäksi hän käytti keskitysleireistä Kiinan viljelemää termiä ”ammatilliset koulutuskeskukset” ja puhui tiedotustilaisuudessaan pitkästi Yhdysvaltain aseväkivallasta kiinalaismedian mieliksi.

Tällaiset esiintymiset kiihdyttivät juorumyllyä siitä, että ehkä Bachelet haluaa myöhemmin jopa YK:n pääsihteeriksi, mihin Kiinan tuki olisi hyvinkin suuresti tarpeen. Ja kiihdyttivät ne ehkä sitäkin päätöstä, ettei Bachelet pyrkinyt enää toiselle kaudelle ihmisoikeusvaltuutetuksi, kuten hänen oli uumoiltu tekevän.

Kiinan kansanarmeijan sotilaita Khotanissa Xinjiangin maakunnassa vuonna 1999. Kiina on pitänyt maakuntaa tiukassa otteessa vuosikymmenien ajan.

Joidenkin mielestä näytti jopa siltä, että Bachelet on vallan unohtanut, millaista on olla sorron uhri. Hänen isäänsä kidutettiin vankilassa Chilen diktaattorin Augusto Pinochet’n vuosina ja tämä kuoli selliinsä. Bachelet joutui itsekin kidutetuksi 23 vuoden iässä. Siksi hänen nimitykseensä ihmisoikeusvaltuutetuksi sisältyi suuria odotuksia vuonna 2018 – ja siksikin hänen kauttaan pidettiin suurena pettymyksenä.

”Ihmisoikeudet ovat ottaneet valtavan askeleen takapakkia”, linjasi Bachelet’n kaudesta japanilaisen Kansai Gaidai -yliopiston tutkija Mark Cogan The Diplomat -lehdessä keskiviikkona.

Chilen entinen presidentti Bachelet pyrki selvästi torjumaan tällaista kritiikkiä torstaina lähettämässään lausunnossa. Hänen mukaansa monilla mailla on tapana politisoida ihmisoikeuskysymyksiä, mikä vaikeutti myös hänen työtään Xinjiang-raportin parissa.

Hänen mukaansa on tärkeää pyrkiä rakentamaan luottamusta isäntämaiden kanssa, ”silloinkin kun se tuntuu epätodennäköiseltä”. Hän sanoo halunneensa synnyttää todellista muutosta Xinjiangin ihmisoikeustilanteeseen ja esitti kansainväliselle yhteisölle toiveen, että ”se lakkaisi tekemästä todellisista ja vakavista ihmisoikeus­kysymyksistä politiikkansa välineitä”.

Kaari Mattila jakaa Bachelet’hen kohdistuvan kritiikin, mutta toivoo, että media nostaisi katseen pois yksittäisestä YK-hahmosta. Mattila sanoo, että ulkopuolisen on vaikea tietää, miksi Bachelet on toiminut kuten on toiminut. Onko Bachelet taipunut Kiinan uhkailulle vai onko hänellä ollut jotain aitoa vipuvartta vaikuttaa Kiinaan?

Mattilan mielestä Xinjiang-raportista kumpuaa paljon suurempia kysymyksiä kuin se, miten yksittäinen YK-johtaja on työtään tehnyt, vaikeassa paikassa ja vähällä väellä.

”YK:n ihmisoikeustoimiston resurssit ovat tehtävään nähden katastrofaalisen heikot, ja siihen valtioiden pitäisi puuttua. Kaipaan keskustelua isosta kuvasta. Muuttavatko YK ja jäsenvaltiot oikeasti painotuksia Venäjän hyökkäyksen tai tämän raportin jälkeen? Ja mitä esimerkiksi [YK:n pääsihteeri Antonio] Guterres tekee lisätäkseen ihmisoikeuksiin käytettäviä resursseja?”

Oikaisu 1.9. 20.09: Toisin kuin kuvatekstissä kirjoitettiin, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu tapasi Kiinan ulkoministerin toukokuussa, ei viime viikolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat