Ruotsin vaaleissa turvallisuus­politiikka ja Nato jäivät sivuun – puolustus­teemoilla ei haalita ääniä edes historiallisen muutoksen keskellä

Ruotsilla on Suomen tavoin edessään keskustelu tulevasta roolista Natossa, kirjoittaa HS:n Nato-kirjeenvaihtaja Elina Kervinen. Sunnuntaina pidettävien valtiopäivävaalien alla teema on ollut vain vähän esillä.

Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson (oik.) ja oppositiossa istuvan maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson Nato-jäsenhakemusta käsitelleessä tiedotustilaisuudessa toukokuussa.

7.9. 2:00 | Päivitetty 7.9. 7:20

Keväällä Ruotsi teki merkittävän turvallisuuspoliittisen valinnan, kun se yhdessä Suomen kanssa päätti hakea Naton jäsenyyttä.

Päätös tehtiin hujauksessa ja verraten vähäisellä keskustelulla, vieläkin nopeammin kuin Suomessa. Samalla muutettiin Ruotsin yli 200 vuotta kestäneeseen rauhanaikaan ankkuroitunut liittoutumattomuuden linja.

Käänteen merkittävyydestä huolimatta turvallisuuspolitiikka tai Nato-päätös eivät ole kuuluneet paljoakaan keskusteluissa Ruotsin sunnuntaina pidettävien valtiopäivävaalien alla.

Yksi kuvaava esimerkki on Ruotsin radion yli puolentoista tunnin viimeinen puoluejohtajakeskustelu perjantaina. Turvallisuuspolitiikka, Euroopassa jylläävä sota tai Nato eivät olleet lainkaan keskeisiksi valittujen teemojen joukossa.

Syy turvallisuuspoliittisen keskustelun vähäisyyteen on yhtäältä selvä: teema ei perinteisesti ole ensimmäisenä kansalaisten mielessä vaaleissa, eikä siitä puhumalla siis juuri liikutella äänestäjiä. Näin on myös Suomessa.

Kansalaisia kiinnostavat enemmän omassa lompakossa ja arjessa välittömämmin tuntuvat teemat. Ruotsin tapauksessa niitä ovat tällä kertaa esimerkiksi maata ravisteleva jengirikollisuus ja sähkön hinta.

Keväällä, Venäjän hyökättyä Ukrainaan, puolustus nousi hetkellisesti Ruotsissa äänestäjille tärkeimpien teemojen joukkoon lakia ja järjestystä sekä terveydenhuoltoa koskevien kysymysten perään, Demoskop-yhtiön Aftonbladetille tekemä kysely osoittaa.

Kun Nato-päätös oli tehty, kansalaisten mielenkiinto väheni. Energian ja ydinvoiman, koulutuksen sekä maahanmuuton kaltaiset kysymykset nousivat puolustusta korkeammalle tärkeysjärjestyksessä.

Valtio-opin professori Ann-Marie Ekengren Göteborgin yliopistosta sanoo, että turvallisuuspoliittisen keskustelun painotus seuraa nyt jossain määrin aiempien vaalien kaavaa. Keskustelu on kuitenkin ollut odotettua vaisumpaa ajatellen sitä, kuinka suuren käänteen Ruotsi on tehnyt turvallisuuspolitiikassaan. Tuntuu melkein kuin puolueet olisivat päättäneet, etteivät ne halua puhua teemasta, Ekengren sanoo.

Keskustelua olisi voinut odottaa esimerkiksi siitä, miten jäsenyys vaikuttaa Ruotsin mahdollisuuksiin linjata itsenäisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Ruotsi on yrittänyt pitää yllä tietynlaista itsenäistä ääntä maailmalla, mikä on sopinut myös sosiaalidemokraattiseen perinteeseen.

”Miten Ruotsi veistää itselleen uuden roolin ajatellen Nato-jäsenyyttä? Miten se yhdistetään esimerkiksi apu- ja aseidenriisunta­kysymyksiin, ja mikä Ruotsin linja on? Hiukan kummallista on kuitenkin ehkä, ettei siitä ole puhuttu ylipäätään mitään”, Ekengren sanoo.

Ruotsalaissotilaita harjoituksessa Ylikainuussa (ruotsiksi Överkalix) Pohjois-Ruotsissa maaliskuussa 2019.

Ruotsin ulkopoliittisen instituutin johtaja Jakob Hallgren sanoo niin ikään, että puolustuspolitiikasta olisi voinut tällä kertaa tulla suuri teema vaaleissa toisin kuin tavallisesti. Nato-kysymys kuitenkin ikään kuin riisuttiin poliittisesti aseista toukokuussa tehdyllä ratkaisulla hakea sotilasliiton jäsenyyttä.

Hallgren uskoo, että tilanne olisi voinut olla toinen, jos Venäjä olisi reagoinut voimakkaasti Suomen ja Ruotsin jäsenyyshakemuksiin.

Myös Turkin vastarinta Suomen ja Ruotsin jäsenyydelle olisi voinut nostaa puolustuksen uudelleen agendalle.

”Mutta sekin kysymys on melkein kokonaan kadonnut poliittisista keskusteluista. Taustalla on konsensus siitä, että kyseessä on enemmänkin hoidettava asia kuin varsinainen uhka Suomen ja Ruotsin jäsenyyshakemusta kohtaan”, Hallgren sanoo.

Vaalien alla poliitikoille on luultavasti myös sopinut hyvin, ettei Nato-teema ole keskeisimmin esillä.

Ratifiointiprosessi on yhä kesken, ja ennen muuta Turkin kanssa tilanne on edelleen herkkä.

Esimerkiksi Turkin vaatimat luovutukset ovat Ruotsille kiusallinen asia.

Lue lisää: Ruotsi luovutti turkkilaismiehen Erdoğanille voitonmerkiksi

Lisäksi pääministeripuolue sosiaalidemokraateilla on kannattajia, joille liittoutuminen ei ole helppo asia, eikä rivien repeilemistä luultavasti kaivata. Keväällä arveltiin, että asia haluttiin tästäkin syystä nopeasti pois pöydältä ennen vaaleja.

Selvää analyysia ei ole siitä, missä määrin Nato-päätös nyt vaikuttaa kannatuslukuihin ja vaaliasetelmiin.

Vaikutelma on, ettei kysymys lopulta ole ravisuttanut esimerkiksi sosiaalidemokraattien kannattajakuntaa kovin laajasti tai syvästi. Puolueen kannatus kääntyi uuteen nousuun Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Vielä Nato-päätöksen jälkeenkin luvut pysyttelivät korkeina. Nyt kannatus on huvennut hieman, mutta se on yhä lähes 30 prosenttia, noin viime vaalien tasoa.

Pääministeri Magdalena Anderssonin luottamusluvut ovat historiallisen korkealla.

Vaikka puolustuspoliittinen keskustelu on vaalien alla ollut vähäistä, on teemaa toki sivuttu.

Pääministerin paikasta taistelevat sosiaalidemokraatit ja maltillinen kokoomus ovat yksimielisiä siitä, että Ruotsin tulisi panostaa lisää puolustukseensa ja tavoitella Natossa odotuksena olevaa kahta prosenttia bruttokansantuotteesta puolustusmenoihin.

Eroa on siinä, millä tahdilla kahteen prosenttiin pyritään. Sosiaalidemokraattien suunnitelmissa on yltää tavoitteeseen vuoteen 2028 mennessä. Maltillinen kokoomus lupaa vuotta 2025.

Viime vuonna Ruotsi käytti puolustukseen 1,3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun Suomen osuus oli 1,85 prosenttia.

Lisäksi hiukan keskustelua on käyty esimerkiksi asevelvollisuuden tulevaisuudesta ja ennen muuta asevelvollisten määrästä.

Sosiaalidemokraatit haluaisi nostaa vuotuisten asevelvollisten määrän vähintään 10 000:een tähän mennessä suunnitellusta 8 000:sta. Puolustusministeri Peter Hultqvist perusteli tätä hiljattain Ruotsin radiolle muun muassa Ukrainan sodan opeilla siitä, kuinka merkittävät maavoimat ovat.

Oikeistossa asevelvollisuuteen on haluttu satsata vielä paikoin enemmänkin.

Oman keskustelunsa aihe on ollut nationalistinen puolue ruotsidemokraatit ja sen Venäjä-suhteet, joita on noussut esiin vuosien varrella.

Ruotsidemokraatit pitää mielipidetiedusteluissa toiseksi suurimman puolueen paikkaa.

Lue lisää: Sosiaali­demokraatit: Ruotsi­demokraatit on turvallisuusuhka puolueen Venäjä-yhteyksien takia

Nyt pääministeripuolue sosiaalidemokraatit on pyrkinyt esittämään ruotsi­demokraatit turvallisuusuhkana puolueen Venäjä-yhteyksien takia. Ruotsidemokraatit on vastannut muun muassa soimaamalla sosiaalidemokraatteja itseään turvallisuusuhaksi sen kaudella lisääntyneen jengiväkivallan vuoksi.

Mikäli oikeistoblokki nousee valtaan ja ruotsidemokraatit saa vaikutusvaltaa, voivat Venäjä-yhteydet nousta vielä uudelleen keskusteluun.

Onko vaalien tuloksella sitten vaikutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevaan linjaan laajemmin?

Lyhyt vastaus on, että luultavasti vain vähän.

Perinteisessä punavihreässä blokissa on painotettu enemmän globaaleja kysymyksiä, kuten kehitysyhteistyötä ja YK:n roolia.

Oikeistossa paino on ollut ehkä hivenen vahvemmin EU- ja Nato-yhteistyössä.

Mistään kovin suurista eroista, nyt kun Nato-jäsenyydestä on löydetty yksimielisyys, ei kuitenkaan puhuta.

Nyansseja esimerkiksi Ruotsin tulevan Nato-roolin suhteen voi toki löytyä. Toistaiseksi niistä on kuultu vähän.

Maltillinen kokoomus linjaa vaaliohjelmassaan sen verran, että Ruotsin olisi osallistuttava konkreettisesti Baltian maiden puolustukseen, esimerkiksi harkitsemalla sotilaiden lähettämistä Naton taisteluosastoihin tai asettamalla hävittäjiä Naton ilmavalvonnan käyttöön.

Sosiaalidemokraattien ohjelmassa Ruotsin Nato-roolista ei sanota mitään.

Kolmannen suuren puolueen ruotsidemokraattien vaaliohjelmassa Natoa ei ylipäätään mainita lainkaan.

Pääministeri Magdalena Andersson on aiemmin julkisuudessa linjannut, ettei Ruotsiin tule Naton ydinaseita eikä pysyviä tukikohtia, mitä tuskin oltaisiinkaan oitis Ruotsille tyrkyttämässä.

Ruotsilla kuten Suomellakin keskustelu tulevaisuudesta Natossa on joka tapauksessa pian edessä.

Ruotsissa asiaan päästään luultavasti ajallaan vaalihumun laskettua. Viimeistään, jos ja kun kaikki Nato-maat ovat saaneet Suomen ja Ruotsin jäsenyyden siunattua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat