Sixten Korkmanin mukaan kristin­usko juurrutti maailmaan ihmisoikeudet – Näinköhän

Kristinuskon valikoiva ihmisoikeuskäsitys ei ollut maailmalle siunaus vaan kirous, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Ville Similä.

Maakuoppaan heitettyjä ruumiita Butšan kaupungissa lähellä Kiovaa Ukrainassa. Kuva on otettu huhtikuun alussa.

10.9. 2:00 | Päivitetty 10.9. 7:15

Ekonomisti Sixten Korkman on Suomen arvostetuimpia talouden asiantuntijoita. Korkman kirjoitti maanantaina HS:n Vieraskynässään kristinuskon perinnöstä, jonka hän arvioi valtavaksi.

Jeesus Nasaretilaisen perintöä onkin vaikea yliarvioida. Jeesuksen oppi oli radikaali ja on sitä edelleen. On tosiaan käsittämätön ihme, että kristinusko onnistui alhaalta päin nousemaan maailman suurimmaksi uskonnoksi, kuten Korkman kirjoittaa.

Ei tule mieleen väittää vastaan Korkmanille siitäkään, että protestanttinen kristinusko loi pohjan Pohjois-Euroopan kapitalismille.

korkman lähtee laveammille laduille. Hän pohdiskelee – asiaankuuluvan varovasti – että kristinusko vähensi raakuutta, kun esimerkiksi ristiinnaulitseminen menetti kidutuskeinona suosiotaan. (Todettakoon, että kristityt kiduttajat ovat osoittaneet loputonta luovuutta muillakin tavoilla.)

Korkman toki tunnustaa, että kristinuskon perintö on ristiriitainen. Hän ei jätä mainitsematta ristiretkien, polttorovioiden ja uskonsotien miljoonia uhreja.

Kaiken tämän sanottuaan Korkman päätyy kummalliseen johtopäätökseen – että kristinusko on kuitenkin ”juurruttanut ihmisoikeudet läntiseen maailmaan”.

”Kristinusko omaksui ajatuksen ihmisen arvokkuudesta siinä muodossa, että jokainen ihminen – pakanoita lukuun ottamatta – on tasa-arvoisesti arvokas Jumalan silmissä, oli hän orja tai keisari”, hän kirjoittaa.

Tässä Korkman kompastuu kiilalauseeseen ja putoaa päistikkaa kristilliseen ekseptionalismiin.

Ihmisoikeuksien käsite syntyi nykymuodossaan vasta 1948 sen jälkeen, kun kristityt länsieurooppalaiset olivat murhanneet miljoonittain juutalaisia ja toisiaan.

Ajatus ihmisoikeuksista, jotka kuuluvat vain meikäläisille, ei ole ajatus ihmisoikeuksista. Se on heimoaatetta, tribalismia.

Siksi ”pakanoita lukuun ottamatta” ei ole pieni kauneusvirhe. Juutalaiset, muslimit, ”noidat” ja alkuperäiskansat kaikilla mantereilla ovat saaneet kokea, mitä tarkoittaa kuulua kategoriaan ”lukuun ottamatta”.

Tähän kristittyjen uskonsodatkin palautuvat. Nekin, joissa kristinuskon lahkot tappoivat toisiaan – toinen puolihan oli vääräuskoisia.

Korkman mainitsee Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen.

Yhdysvalloissa miljoonia ihmisiä eli orjina kirkkojen vankalla tuella. Orjat käännytettiin kristityiksi, mutta eipä heidän ihmisarvonsa siitä noussut. Rahallinen arvo toki nousi, ja moni kirkonmies ja seurakunta omisti orjia. Yhtäkään orjaa ei auttanut se, että Jumalan edessä hän oli nyt samanarvoinen kuin keisari.

Orjuus oli Yhdysvaltain tapa osallistua kolonialismiin, eikä Euroopassa oltu parempia. Kristinuskon ulottaminen ”pakanoille” oli peruste kolonialismille. Uhrit lasketaan sadoissa miljoonissa, tai laskettaisiin, jos pakanoiden henkeä olisi pidetty laskemisen arvoisena.

Valkoisten kristittyjen länsimaalaistenkin ihmisoikeudet ulotettiin puolikkaaseen ihmiskunnasta – miehiin. Ranska myönsi vasta toisen maailmansodan jälkeen, että naiset ovat siinä määrin tasa-arvoisia, että heille voidaan suoda lupa äänestää.

Ei tarvitse käännellä vain historiankirjojen sivuja. Katsotaan Ukrainaan. Kristityt siellä tuhoavat toisia kristittyjä.

Sadan miljoonan kristityn päämies, Moskovan patriarkka Kirill, tukee vankasti Venäjän hyökkäyssotaa ja on lausunut, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on Jumalan lahja.

Oikaisu 11.9. klo 19.30. Tekstin aikaisemmassa versiossa kirjoitettiin virheellisesti, että Yhdysvaltoihin laivattiin miljoonia orjia. Tosiasiassa nykyisten Yhdysvaltojen alueelle tuotiin osana orjakauppaa noin 460 000 ihmistä. Kaikkiaan arviolta kymmenen miljoonaa ihmistä eli Yhdysvalloissa orjina.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat