Kuningattaren tärkein perintö on velvollisuuden­tunto – nyt monarkia voi alkaa horjua

Britanniassa vain harva muistaa aikaa ennen kuningatar Elisabetia. Kuningattaren olennaisin tehtävä oli ”olla” ja luoda näin jatkuvuuden tunnetta, kirjoittaa HS:n kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä. Nyt edessä ovat entistä tuulisemmat ajat.

Lapset katselivat televisiolähetystä Elisabetin kuolemasta 8. syyskuuta Hertfordissa.

8.9. 21:28 | Päivitetty 8.9. 21:53

Lontoo

Ei tarvitse olla monarkisti tai rojalisti tai edes minkään sortin traditionalisti ymmärtääkseen, että kuningatar Elisabetin II:n merkitys Britannialle oli valtavan suuri.

Kuningattaren, 96, hallitsijakautta tuli vuonna 2022 täyteen peräti 70 vuotta. Britanniassa harva edes kunnolla muistaa aikaa ennen kuningatar Elisabetia.

Lue lisää: Kuningatar Elisabet II on kuollut – Uuden kuninkaan virallinen nimi on kuningas Charles III, HS seuraa

Lue lisää: Elisabet II oli Britannian pitkäikäisin ja pitkäaikaisin hallitsija

Kuningatar on ollut vuosikymmenet olennainen osa Britannian – ja koko muunkin maailman – visuaalista uutisympäristöä ja samalla väistämättä myös osa ihmisten muistoja.

Pääministerit ja presidentit maailmalla ovat vaihtuneet. Britanniassa kuningatar Elisabet on vain jatkanut.

Mutta kukaan ei tietenkään voi jatkaa ikuisesti.

Siksi brittien – ja kaikkien muidenkin – tulee opetella uuteen aikaan jälkeen kuningattaren.

Kuningatar nautti etenkin elämänsä loppupuolella suuresta kansansuosiosta. Edes brittimonarkian arvostelijoilla ei ollut hänestä pahaa sanottavaa.

Kyse ei ole ensisijaisesti niinkään siitä, mitä kuningatar teki.

Kuningattaren olennaisin tehtävä oli ”olla”. Hän edusti jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Siinä tehtävässä pärjäämisen edellytys oli, että ei tehnyt mitään liian radikaalia.

Lue lisää: Näin hovi ilmoitti kuningatar Elisabetin kuolemasta –  Kuningas Charles: ”Suremme syvästi arvostetun hallitsijan ja rakastetun äidin poismenoa”

Vaikka maailma ympärillä kuinka muuttui ja kriisit seurasivat uusia kriisejä, jatkoi kuningatar tunnollisesti omia tehtäviään: pääministeritapaamisia, siltojen ja laivojen vihkiäisiä, ulkomaalaisten diplomaattien vastaanottamista, joulupäivänpuheitaan sekä koiriensa ja hevostensa kanssa puuhastelua.

Kuningattaren tärkein perintö onkin velvollisuudentunto.

Hänellä oli korkea työmoraali. Omat työt piti hoitaa mahdollisimman hyvin. Ja työ, se tuli aina ennen hupia.

Kuningatar jatkoi töitään aina viime hetkiinsä asti. Harva lähes satavuotias jaksaa ja pystyy vastaavaan.

Samaa koulukuntaa edusti kuningattaren huhtikuussa 2021 99-vuotiaana kuollut aviomies prinssi Philip, joka jäi eläkkeelle vasta 96-vuotiaana. Pariskunta oli tässäkin mielessä kuin luotu toisilleen.

Kuningattaren vielä eläessä monarkian tulevaisuuden vakavasti kyseenalaistavat puheenvuorot olivat Britanniassa harvassa.

Oli kuin kukaan ei olisi halunnut tuottaa iäkkäälle kuningattarelle pahaa mieltä. Monarkian kyseenalaistamisen olisi voinut tulkita hänen elämäntyönsä vähättelynä.

Nyt kuningattaren kuoltua samanlaisia esteitä ja estoja ei enää ole.

Suruaikana tuskin kukaan on brittihovia sulkemassa, mutta sen jälkeen alkanevat kriittiset kannanotot kaikua. Uudella hallitsijalla tulee olemaan täysi työ tilanteen vakauttamisessa.

Monarkian jatkon puolesta voi puhua kuitenkin se, että Britanniassa on jo tarpeeksi moni asia myllerryksissä.

Elintaso luisuu vinhaa alamäkeä energiakriisin seuraamuksena. Euroopassa käydään taas sotaakin. Viime vuosina huolta, murhetta ja eripuraa ovat aiheuttaneet myös pandemia ja Britannian EU-ero.

Lue lisää: Näin vallanvaihto Britanniassa etenee: Hallitsijan kuolemaan on valmistauduttu jo vuosia yksityiskohtaisella suunnitelmalla

Moni saattaa ajatella, että on hyvä, että maassa on sentään jotain pysyvää. Monarkian ja hallitsijan arvo on lopulta juuri ja vain se, jonka kansalaiset haluavat sille antaa.

Siinä mittauksessa kuningatar Elisabet sai täydet pisteet.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat