Tappiot ovat Venäjälle ”totaalinen sotilaallinen epäonnistuminen” – Kartat näyttävät Ukrainan etenemisen mitta­kaavan

HS:n todentamien karttojen perusteella Venäjä on vetäytynyt jopa 9 000 neliökilometrin eli Uudenmaan kokoiselta alueelta.

Derhatšin piiriviranomaisella Vjatšeslav Zadorenkolla oli Ukrainan lippu kädessään, kun hän halasi vapautetun Harkovan alueen asukasta sunnuntaina.

13.9. 2:00 | Päivitetty 13.9. 7:11

Blitzkrieg eli salamasota.”

”Venäjän–Japanin sota 1904–1905.”

Ukrainan armeijan viime aikojen häikäisevä sotilaallinen menestys on saaneet monet hakemaan rinnastuksia sotahistoriasta.

”Suurenmoisin vastahyökkäys sitten toisen maailmansodan”, kuten yhdysvaltalainen sotatieteilijä John Spencer luonnehti.

Ukrainan joukot ovat syyskuun alusta lähtien vapauttaneet Harkovan rintamalla yli 3 000 neliökilometrin alueen, ilmoitti Ukrainan puolustusvoimien ylipäällikkö Valeriy Zalužnyi viestipalvelu Telegramissa sunnuntaina.

HS:n todentamien karttojen perusteella alue on kuitenkin tuntuvasti suurempi, peräti 9 000 neliökilometriä.

Myös eteläisellä Hersonin rintamalla Ukraina on vapauttanut 500 neliökilometrin alueen, kertovat Ukrainan armeijalähteet The Kyiv Independent -lehden mukaan.

Kaikkiaan Venäjä miehittää Ukrainan alueita noin 127 000 neliökilometrin verran, laski brittilehti The New Statesman -lehti elokuun lopussa. Luku on noin kolmasosa Suomen pinta-alasta ja sisältää myös Venäjän vuonna 2014 anastaman Krimin niemimaan sekä Donetskin ja Luhanskin kapinallisalueet.

Syyskuun myötä suunta on siis kääntynyt. Eivätkä uutiset pakoon pötkineistä venäläissotilaista ja kiireessä hylätystä kalustosta ole vailla vertauskohtia historiasta.

”Esimerkiksi Irakin sodassa vuonna 2003 oli nopeita etenemisiä”, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun apulaissotilasprofessori, majuri Antti Paronen.

Irakin sodassa Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja kaatoi muutamassa viikossa diktaattori Saddam Husseinin. Irakin sotilaita antautui suurina ryppäinä.

Irakilaisjoukkojen hylkäämä panssarivaunu Basran kaupungin liepeillä huhtikuun alussa 2003.

”Tilanne oli täysin toisenlainen sikäli, että Yhdysvalloilla oli totaalinen ilmaherruus ja aivan eri mittaluokan asevoimat”, Paronen sanoo.

Ukrainan joukkojen etenemisvauhti ei ole sotilasasiantuntijan näkökulmasta ainutlaatuista, mutta ei silti missään nimessä väheksyttävää.

”Kyllä tämä on poikkeuksellista, että tässä on kaksi samantyyppisellä kalustolla sotivaa asevoimaa, joista toisella vaikuttaa olleen selkeä tiedusteluylivoima toisesta”, Paronen sanoo.

Informaatioylivoimalla Paronen viittaa tietysti Ukrainaan, joka on toiminut ”eräänlaisen pyhän liikesodankäynnillisen periaatteen varassa”.

”Kentällä komentajille on annettu valta työntyä niin syvälle kuin vain mahdollista”, Paronen sanoo. ”Seurauksena on ollut ei enempää eikä vähempää kuin venäläisen Harkovan alueen rintaman täydellinen romahdus.”

Hylättyä venäläiskalustoa Harkovan alueella viime perjantaina.

Ukrainan armeijan rivakasta etenemisestä on puhuttu jopa salamasotana. Esimerkiksi yhdysvaltalaislehti The New York Times käytti sanaa ”blitzkrieg”.

Salamasota-sanalla on raskas historian painolasti, koska se yhdistetään natsi-Saksan sodankäyntiin toisen maailmansodan alkuvuosina.

Jos ajattelee pelkästään sodankäynnin tapaa – nopeaa, yllätyksellistä hyökkäystä syvälle vihollisen rintamalinjojen läpi – Ukrainan syyskuun alun voittoja voi pitää salamasotana.

”Tässä oli liikesodankäynnin elementtejä tosi paljon” , Paronen sanoo.

Ukrainan saavutukset ovat Venäjän sotakoneelle ja presidentti Vladimir Putinille kirveleviä nöyryytyksiä.

Niinpä Venäjälläkin on ammennettu historiasta.

HS kertoi maanantaina, kuinka venäläinen kiihkonationalisti ja kokenut konfliktinlietsoja Igor Girkin alias Strelkov on rinnastanut tuoreet sotatapahtumat vuoden 1905 Mukdenin taisteluun.

Japanilaisille antautuneita venäläissotilaita Venäjän–Japanin sodassa vuonna 1905.

Mukdenin taistelu oli osa Venäjän–Japanin sotaa ja päättyi venäläisjoukkojen vetäytymiseen. Taistelu, kuten koko sota olivat Venäjän keisarikunnalle kuin rujo isku palleaan.

Majuri Antti Paronen toppuuttelee historiallisten analogioiden eli vastaavuuksien etsimisessä.

”En ehkä nyt tuommoiseen lähtisi”, Paronen sanoo etenkin rinnastuksesta Venäjän–Japanin sotaan. Yli sadan vuoden takaisen todellisuuden siirtäminen nykypäivään kun ei ole järin hyödyllistä.

Sitä paitsi Paronen huomauttaa, että pitäisi vielä tapahtua monta asiaa ennen kuin voisi rinnastaa Ukrainan rintamatapahtumat Venäjän–Japanin sotaan:

”Pitäisi nähdä vielä laajempi venäläisen rintaman romahtaminen Itä-Ukrainassa ja Donbasin separatistialueiden menettäminen ukrainalaisille, ja esimerkiksi Venäjän maayhteyden katkeaminen Krimille.”

Viime aikojen tappiot eivät ole Venäjälle vielä ”eksistentiaalinen katastrofi” eli olemassaoloa uhkaava tekijä.

”Mutta suuri häpeä se on”, Paronen sanoo. ”Ja totaalinen sotilaallinen epäonnistuminen.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat