Onko Venäjällä edellytyksiä toteuttaa yleinen liike­kannallepano? Näin asiantuntijat arvioivat

Venäjän reserviläiset muodostavat niin sanotun yleisen reservin eli heillä ei ole suomalaiseen tapaan valmiita yksiköitä ja jatkuvia kertausharjoituksia.

Pietarin keskustassa oli toukokuun lopussa konttiin perustettu sotilaiden värväyspiste.

13.9. 19:32 | Päivitetty 13.9. 20:10

Venäjän tappiot Ukrainan rintamilla ovat nostattaneet viime päivinä Venäjällä vaatimuksia yleisen liikekannallepanon toteuttamisesta. Viimeksi tämän vaatimuksen esitti kommunistipuolueen johtaja Gennadi Zjuganov puolueen ryhmäkokouksessa Venäjän parlamentin alahuoneessa tiistaina.

Asiantuntijat pitävät yleisen liikekannallepanon toteuttamista nykyisellä Venäjällä todella vaikeana tehtävänä. Lisäksi se ei tuottaisi taistelukelpoisia joukkoja Ukrainaan ainakaan vielä tämän vuoden puolella.

”Liikekannallepanoa on yritetty välttää viimeiseen saakka, koska koko sodan hyväksyntä nojaa siihen, ettei sota näy eikä tunnu missään”, sanoo johtava tutkija Sinikukka Saari Ulkopoliittisesta instituutista. Venäjän patriotismi ja militarismi ovat venäläisille tärkeitä arvoja mutta jos kysymys on oman pojan tai oman sukulaisen joutumisesta armeijaan, ei sellaista haluta.”

”Putinin järjestelmässä on totalitaristisia piirteitä mutta se ei ole siinä mielessä totalitaristinen, että se perustuisi joukkojen mobilisointiin”, Saari jatkaa. ”Kansalaiset ja vallanpitäjät elävät omilla kiertoradoillaan, jotka eivät koskaan kohtaa. Kansalainen on passiivinen toimija, joka antaa vallanpitäjien hoitaa omat tehtävänsä. Jos uhrautumista vaaditaan, muuttuu koko järjestelmän perusta.”

Neuvostoliiton aikainen pakkoon perustunut asevelvollisuus- ja liikekannallepanojärjestelmä käytännössä romahti 1990-luvulla. Kymmenen vuotta sitten luotiin kuitenkin uusi suunnitelma yhteiskunnan sotilaallisesta ja taloudellisesta mobilisaatiosta, jossa tarvittavat resurssit suunnataan kriisin ratkaisuun.

”Alkuvuonna 2013 hyväksyttiin valtion puolustussuunnitelma, jota on päivitetty ja joka on hyväksytty uudelleen viiden vuoden välein”, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmän johtaja, everstiluutnantti Simo Pesu.

”Asevoimien ja muiden viranomaisten yhteistyötä koordinoi puolustuksen kansallinen johtamiskeskus, joka aloitti työnsä 2014 ja jolla on filiaalit sotilaspiireissä ja alueilla.”

”Periaatteessa yleinen liikekannallepano on siis mahdollinen mutta sitä ei ole valmisteltu koko mittakaavassaan”, Pesu sanoo. ”Varmaan se olisi mahdollista toteuttaa alueellisesti tai sektoreittain.”

”Mutta sitten tulevat poliittiset ongelmat. Jos reserviläisiä yritetään pakottaa palvelukseen, suostuvatko he? Otat kuitenkin vastaan hangoittelevia sotilaita palvelukseen, koulutat ja aseistat heidät ja suuntaat heidät taistelukentälle. Mitä sitten, jos he eivät halua lähteä tai sitten, kun tämä joukko tulee takaisin kotiin?”

”Tästä seuraa samanlainen tekninen ongelma, jonka Venäjän tsaari kohtasi vuonna 1917. Sodasta palanneet, aseistautuneet musikat liittyivät vallankumoukseen.”

”Tämä mahdollisuus on otettu huomioon operaation alusta saakka. ’Sotilaallinen erikoisoperaatio’ tarkoittaa, että operaatiossa kansalaiset on erotettu väkivallan käytöstä. Jos kytket kansan sodankäyntiin ja ilmoitat, että käymme sotaa Ukrainaa vastaan, syntyy varmasti erilaisia tulkintoja siitä, mitä se tarkoittaa. Riskejä on aika paljon.”

Varusmiehiä tarkastuksessa Kaliningradissa sijaitsevassa värväystoimistossa toukokuussa 2020.

Venäjän nykyinen, sopimussotilaisiin perustuva järjestelmä luotiin presidentti Vladimir Putinin valtakausien alussa. Ukrainassa on sopimussotilaita ja sopimuksen tehneitä varusmiehiä sekä joukko pienempiä ryhmiä.

Näitä ovat lisäkoulutusta saaneet sopimusreserviläiset, alueelliset joukot, Donbasin alueelta rintamalle määrätyt asevelvolliset, palkkasotilaat ja värvätyt vangit. Mukana on myös turvallisuuspalveluiden jäseniä ja presidentin kansalliskaartin väkeä, jotka eivät osallistu taisteluihin vaan toimivat rintaman takana.

”Imperiumin sotajoukko on samannäköinen kuin imperiumikin”, Pesu sanoo. ”Eli väkeä on koottu vaihtelevilla perusteilla ja sotilaallinen mobilisaatio on toteutunut rahallista korvausta vastaan reserviläisiä ja asevelvollisia värväämällä.”

Venäjän reserviläiset taas muodostavat niin sanotun yleisen reservin eli heillä ei ole suomalaiseen tapaan valmiita yksiköitä ja jatkuvia kertausharjoituksia.

”Kutsunnat, yksiköiden muodostamiset, koulutus, aseistus ja kalustus”, Pesu luettelee. ”Mobilisointi on usean kuukauden mittainen prosessi eikä siitä ole syksyn taisteluihin avuksi. Teoriassa uusia joukkoja voitaisiin saada rintamalle ensi vuoden puolella.”

Palvelusasusteet saaneet varusmiehet ruokailemassa Pietarissa lokakuussa 2018.

Mitkä sodan vaihtoehdot sitten ovat?

”Periaatteessa joku neuvotteluratkaisu on mahdollinen, ja sellaista voi yrittää pohjustaa”, Sinikukka Saari sanoo.

”Mutta sekä Ukrainassa että lännessä ajatellaan nyt, että jos tilanne taas jäädytetään ja annetaan joitakin lisäalueita Venäjälle niin viiden tai kymmenen vuoden päästä Venäjä yrittää hankkia seuraavaa palaa.”

”Venäjään on pyritty vaikuttamaan ensin sovittelulla ja vuodesta 2014 lähtien sekä pakotteilla ja eristämisellä että dialogilla, eikä mikään näistä ole tuottanut ratkaisua. Nyt ratkaisua haetaan toisin, muun muassa Suomen ja Ruotsin liittymisellä Natoon. Haetaan Euroopan yhtenäisyyttä, puolustusyhteistyötä ja yhteistyötä turvallisuuspolitiikassa.”

”Myös Ukrainan, Moldovan ja Georgian integroiminen tiiviisti eurooppalaiseen järjestelmään kuuluu tähän, vaikka linja oli pitkään varovaisempi.”

”Taistelut jatkuvat varmaan ainakin talven yli, eikä Venäjä vetäydy täysin valtaamiltaan alueilta”, Saari ennustaa. Mutta Ukrainan sotamenestyksestä on tullut hänen mukaansa jo tärkeä voitto koko Euroopalle.

”Tämä on osoitus lännen Ukrainalle antaman aseavun tehokkuudesta Ukrainalaisten urheus asettaa myös kohonneet elinkustannuksemme asiayhteyteen: kyllä me selviämme talven yli kun Ukraina selviää paljon pahemmasta tilanteesta.”

Entä mitkä mahtavat olla Putinin todelliset vaihtoehdot sodassa?

”Vastaus on tähän saakka ollut kauaskantoisen raskaan aseistuksen suuntaaminen Ukrainan yhteiskuntaa kohti eli yhteiskunnallisen ja taloudellisen infrastruktuurin tuhoaminen sotilaallisen lisäksi”, Simo Pesu sanoo.

”Kysymys kuuluu, että riittäkö se ukrainalaisten taistelutahdon murtamiseen. Näyttää siltä, ettei riitä.

Entä ydinaseet, niitähän Venäjällä sentään riittää?

”En usko, että Venäjä käyttäisi edes taktisia ydinaseita Ukrainassa”, Sinikukka Saari sanoo. ”Koska ydinaseen käyttö ei millään tavalla parantaisi Venäjän asemaa, päinvastoin.”

”Jos Venäjä turvautuisi ydinaseisiin, niin todennäköisesti Kiina hylkäisi Venäjän. Se olisi viimeinen naula Putinin hallinnon arkkuun. Mikään valtio ei pysyisi Venäjän rinnalla, no ehkä Pohjois-Korea.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat