Kazakstanin pääkaupungilla on ollut monta nimeä, ja nyt siitä tulee jälleen Pääkaupunki

Keskiaasialainen Kazakstan tarjoaa itsevaltiaan näkökulmasta ikävän opetuksen: miten käy – vähintään –, jos päästää otteen vallasta lipsumaan, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski.

Kazakstanin pääkaupunki Nur-Sultan viime tiistaina. Keskellä presidentinlinna.

17.9. 2:00 | Päivitetty 17.9. 13:30

Henkilökultin purkautumisessa on aina jotakin elähdyttävää.

Siltä tuntuu ainakin sivusta seuratessa. Tällä viikolla henkilökultin murenemisen ääniä saattoi kuulla Keski-Aasian suunnalta, Kazakstanista.

Kazakstanin presidentinkanslia tiedotti, että pääkaupunki Nur-Sultanin nimi vaihdetaan takaisin Astanaksi. Nimeä Nur-Sultan oli ehditty käyttää vasta kolme vuotta; lienevätkö kazakit siihen ehtineet edes tottua.

Nur-Sultan oli nimetty Nursultan Nazarbajevin kunniaksi. Nazarbajev, 82, hallitsi Kazakstania vuodet 1991–2019.

Itsevaltainen Nazarbajev osasi saada vakuuttavia vaalivoittoja. Vuoden 2015 presidentinvaaleissa hänen ääniosuutensa oli 97,7 prosenttia. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka ja missä kokouksessa on sanonut, että ”annetaanpas oppositiolle tällä kertaa vaikka 2,3 prossaa”.

Lue lisää: Kazakstanin pääkaupungin nimi vaihtuu Astanaksi – Nimi muuttui edellisen kerran kolme vuotta sitten

Kazakstan on pinta-alaltaan valtava, kahdeksan kertaa Suomen kokoinen joskin harvaan asuttu maa. Väkiluku on noin 19 miljoonaa.

Kazakstanin sijainti on strategisesti merkittävä. Ei ole sattumaa, että Kiinan johtaja Xi Jinping käynnisti tämänviikkoisen Keski-Aasian matkansa juuri Kazakstanista. Siellä Xi myös julkisti vuonna 2013 Kiinan jättimäisen infrastruktuurihankkeen, globaalin silkkitien.

Uutinen pääkaupungin nimenvaihdoksesta ei ole itsessään järisyttävä. Vaihdetaanhan noita nimiä. Tämä on tuttua Suomenkin naapurustossa, jossa on ollut Pietari, Petrograd, Leningrad ja jälleen Pietari.

Harva kaupunki maailmassa on kuitenkaan vaihtanut nimeään yhtä tiheään kuin Nur-Sultan.

1800-luvulla venäläiset uudisasukkaat antoivat tuppukylälle nimeksi Akmolinsk. 1960-luvulla Neuvostoliiton kommunistinen puolue antoi kaupungille uuden kunniakkaan nimen Tselinograd, joka viittasi uudismaan raivaamiseen.

1990-luvun alussa Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton raunioille, ja paikallisen kommunistipuolueen pääsihteeristä eli Nazarbajevista tuli uuden valtion presidentti. Tselinogradista tehtiin Akmola.

Nazarbajev oli taustaltaan terästyöläinen, joka oli kivunnut ensin Karagandan metallikombinaatin puoluekomitean sihteeriksi ja sitten yhä korkeampiin puoluetehtäviin.

Valtiojohtajana Nazarbajev ymmärsi hyvin myös kapitalismia. Tai ainakin lähipiiri ymmärsi.

Yhdysvaltalaisen talouslehti Forbesin mukaan Nazarbajevin omaisilla on miljardien eurojen omaisuus. Pelkästään Englannissa hänen tyttärensä ja vävynsä omistavat noin 450 miljoonan euron arvosta luksusasuntoja ja kartanoita.

1990-luvun lopulla Nazarbajev päätti, että Kazakstanin pääkaupunki siirretään Almatysta Akmolaan. Pääkaupungille tuli nyt nimeksi Astana.

Siinä on tiettyä tyyliä. Astana on kazakin kieltä ja tarkoittaa pääkaupunkia, eli pääkaupungin nimeksi tuli Pääkaupunki.

Vuonna 2019 Nursultan Nazarbajev väistyi presidentin tehtävistä. Valta siirtyi sujuvasti Kassym-Žomart Tokajeville.

Kazakstanin presidentti Kassym-Žomart Tokajev.

Nazarbajev jäi kuitenkin tärkeisiin asemiin, muun muassa turvallisuusneuvoston puheenjohtajaksi. Tokajev katsoi viisaaksi olla edeltäjälleen mieliksi ja ehdotti pääkaupungille uutta nimeä Nur-Sultan.

Nyt Kazakstanin uusi valtias on selvästikin vakiinnuttanut asemansa. Viime talvena Kazakstanissa oli tosin mellakoita, mutta niiden seurauksena Tokajev sai Nazarbajevin kammettua vallan kabineteista.

Pääkaupungin nimenvaihdos on vain osa isompaa prosessia, mutta se on ilmiselvä osoitus siitä, että Nursultan Nazarbajev on pois pelistä. Ei hänestä ole viime aikoina mitään kuulunut.

Voi olla varma, että naapurimaassa Venäjällä joku seuraa tapahtumia hyvin tarkasti, kenties huolestuneena.

Kazakstan tarjoaa itsevaltiaan näkökulmasta ikävän opetuksen: miten käy – vähintään –, jos päästää otteen vallasta lipsumaan.

Kazakstanin presidentti Nursultan Nasarbajev ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat Kaspianmeren rannikkokaupunki Aktaussa vuonna 2002.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat