Ukrainalais­joukot metsästävät Harkovan seudun pusikoissa piileskeleviä venäläisiä – HS:n toimittajan ja kuvaajan neljä kohtaamista Ukrainassa

HS:n Katriina Pajari ja Outi Pyhäranta listasivat neljä kohtaamista kuluneen viikon varrelta. Niistä kukin kuvaa tämänhetkistä tilannetta Harkovan seudulla.

Izjumissa on yhä paljon venäläisten taakseen jättämää kalustoa. Miehitysaikana ajoneuvoja tiettävästi huollettiin kaupungissa.

18.9. 19:29

Poliisi kertoo, kuinka ukrainalais­joukot metsästävät Harkovan seudun pusikoissa piileskeleviä venäläisiä

Kaatosateessa seisova ukrainalaispoliisi on juttutuulella. Hän nojaa automme ikkunaan ja kertoo rupattelevaan sävyyn, että Izjumin lähimetsissä piileskelee edelleen useita ukrainalaisia pakoon lähteneitä venäläissotilaita.

Metsästämme heitä ”kuin safarilla”, poliisi kertoo.

”Heitä on vaikka kuinka paljon.”

Izjumin pikkukaupunki on pääosin tuhoutunut. Keskustaan ajetaan kapeaa väliaikaista siltaa pitkin, sillä joen ylittävä alkuperäinen silta on keskeltä poikki. Venäläiset poistuivat täältä viikko sitten lauantaina sen suuremmitta taisteluitta, mutta hyökkäyssodan alkupäivinä tulitus oli kovaa. Venäläiset saivat Izjumin haltuunsa maaliskuun lopussa. Izjum on strategisesti tärkeä, sillä sitä kautta kulkee reitti Donetskin ja Luhanskin eturintamille.

Venäläiset lähtivät Izjumista niin kiireellä, että pyykit jäivät roikkumaan venäläisten tukikohtana pitämän talon pihalle.

Kaupungin suulla on venäläisten hylkäämä panssarivaunu ja toinen täysin palanut tankki. Kalustoa ei otettu mukaan, koska venäläiset yrittivät lähteä matalalla profiililla. Osa lähti varastetuilla polkupyörillä. Izjumilaiset ovat edelleen vaarassa, sillä rintamalinjat kulkevat niin lähellä, että venäläinen tykistötuli ylettää kaupunkiin.

Miehitysaikana Izjumissa oli noin 15 000 ihmistä. Brittilehti The Guardianin tietojen mukaan heistä noin kolmannes jollain tapaa hyväksyi venäläiset kaupungissa. Venäläiset tekivät vaihtokauppoja: kun antoi dieseliä, sai vastineeksi kotipolttoista viinaa.

Kansainvälinen media kokoontui joukkohaudalle, jossa ei ollutkaan satoja ruumiita

Torstaina kerrotut ensitiedot olivat hätkähdyttäviä: Izjumista on löytynyt yli 400 ruumiin joukkohauta.

Siksi tänne mäntymetsään on perjantaina kokoontunut valtava määrä kansainvälistä mediaa. Viranomaiset kertovat, että ruumiiden alustavaksi määräksi on arvioitu 462. Tutkijoita paikanpäällä on noin sata ja median edustajia vähintäänkin saman verran.

Osa mediasta on saapunut paikalle Ukrainan viranomaisten bussilla. Ukrainalaiset haluavat, että joukkohaudasta tietävät kaikki.

Hautametsässä paikalla oli maailman kaikki suuret mediat.

Mäntymetsässä käy ilmi, että varsinaisia joukkohautoja on itseasiassa yksi. Ukrainalais­viranomaisten mukaan siitä löytyi vajaan parinkymmenen ukrainalais­sotilaan ruumiit.

Lisäksi metsässä on satoja siviilien hautoja. Joissain makasi kokonainen perhe, mutta valtaosassa haudoista oli yksi ruumis.

Lue lisää: Viranomaiset selvittävät sanoin­kuvaamattoman hajun keskellä, mitä Izjumissa oikein tapahtui

Mediasirkus paikanpäällä on mittava. Suuret kansainväliset televisiokanavat tekevät hautojen lomassa tunteikkaita juontoja, ne leviävät maailmalle nopeasti. Kameran edessä totuus tiivistyy. Kuuntelen, kun yhdysvaltalais­toimittaja kertoo edelleen kameralle satojen ihmisten joukkohaudasta ja spekuloi kauheuksilla, joita ukrainalaiset siviilit mahdollisesti kohtasivat ennen kuolemaansa.

Ukrainalaisviranomaiset ovat kutsuneet paikalle miehen, jota kidutettiin miehitys­aikana Balaklijassa. Häntäkin haastatellaan, vaikka hänen kokemansa ei liity joukkohautoihin. Tarina on silti viiltävä.

Paikan päällä ei voi välttyä ajatukselta, että uutisista välittyvä kuva Izjumin joukko­haudasta ei ole aivan täsmällinen. Jos joku näkee pelkät otsikot, saattaa luulla, että Izjumista todella löytyi yksi valtava kuoppa, jossa makasi 400 kidutettua ruumista.

Se ei pidä paikkaansa.

Tämä sen sijaan pitää: Izjumin liepeiltä löytyi joukkohauta, jossa oli seitsemäntoista sotilaan ruumiit. Kuolinsyitä ja sotarikosten mahdollisuutta tutkitaan. Ensitietojen mukaan sotilaat oli ammuttu lähietäisyydeltä. Osalla oli sidotut kädet. Myös lähistölle haudattujen satojen siviilien kuolinsyyt tutkitaan.

Lue lisää: Useimmissa Izjumista löytyneissä haudoissa lukee vain numero – Nyt paikallisten asukkaiden kertomukset valaisevat, miksi

Tätä kysyvät kaikki paikalliset: Miten me selviämme talvesta?

Mala Rohanin kylän hiekkatiellä seisoo pieni mummo. Häntä alkaa itkettää, kun hän näyttää meille tiilitaloaan. Katto repsottaa iskujen jäljiltä, ja musta kissa hyppää sisään ikkunasta, jonka lasi on hajonnut. Sää kylmenee koko ajan, ja edessä on hirveä talvi.

Itkuinen mummo kuvastaa monen huolia Harkovan seudulla. Kaikki Venäjän miehityksestä vapautuneet kylät elävät puutteessa, ja huoli tulevasta talvesta kalvaa.

Mala Rohaniin satoi sekä venäläisten että ukrainalaisten pommeja, kun alueen hallinnasta taisteltiin.

Joka kylässä ihmiset kysyvät samaa: miten tuho saadaan ikinä korjattua? Miten me selviämme pakkasista, kun ei ole vettä, ei kaasua tai sähköä?

Tai ei edes kunnollista kattoa. Monilta sota on vienyt työpaikan, joten remontointiin ei ole rahaa. Ja vaikka tilillä olisi rahaa, sitä on vaikea saa ulos.

Ennen lähtöään Venäjän joukot miinoittivat monet tärkeän infrastruktuurin paikat, joten korjaamistyö on hidasta. Siksi mummo itkee. Mitä tästä tulee, hän kysyy kyynelehtien, ja siihen on mahdotonta vastata mitään.

Raivaajilla riittää töitä, sillä venäläiset miinoittivat jopa lelukoreja lähtiessään

Olemme palaamassa Balaklijasta pitkin kuoppaista peltotietä. Koko päivän piiskannut sade on tehnyt Koillis-Ukrainan pikkuteistä tahmeaa mutavelliä. Tiet ovat huonoja kuivallakin kelillä, saati nyt. 80 kilometrin matkaan menee helposti kolme tuntia, jos kaikki menee hyvin.

Aina ei mene. Kun aiemmin osallistuimme pressimatkalle, bussia piti vaihtaa kolmesti. Ensimmäinen hajosi ja tilalle tuotu koulubussi juuttui kivikkoon.

Jokainen Ukrainasta raportoinut toimittaja allekirjoittanee tämän: maassa vallitsee valtava auttamisen kulttuuri. Melkein jokainen vastaantulija tuntuu olevan valmis puhumaan kokemuksistaan tai auttamaan käytännön asioissa.

Siksi mekin olemme valmiita auttamaan, kun huomaamme miinanraivaajien jeepin piiputtaneen pellon laitaan. Kiinnitämme nelivetoomme vihreän köyden ja lähdemme rytyyttämään kohti Harkovaa.

Miinanraivaajat ovat Harkovan seudun sankareita juuri nyt. He käyvät läpi venäläisiltä vapautuneita kyliä, jotta ihmiset voivat palata.

Miinojen poisto on vaarallista, hidasta ja kallista. Esimerkiksi Butšassa venäläiset olivat jättänet miinoja lasten lelukoreihin ja kranaatin pianon sisään. Sama on mahdollista täällä Harkovan alueella.

Pahoin tuhoutuneessa Izjumissa ihmiset yrittävät palata arkeen. Koteihin ei tule sähköä, kaasua eikä juoksevaa vettä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat