Elisabet sai hautajaiset, jotka olivat kuin kuningatar itse

Isoja tunteenpurkauksia valtiollisissa hautajaisissa ei nähty, ja siitä kuningatar itse olisi ollut todennäköisesti vain mielissään, kirjoittaa HS:n Lontoon kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä.

Kuningas Charles käveli äitinsä arkun vieressä hautajaisissa maanantaina.

19.9. 17:35 | Päivitetty 19.9. 18:12

Lontoo

Briteillä on tapana ylpeillä siitä, että missään muualla ei osata järjestää yhtä komeita ja sujuvia seremonioita kuin saarivaltakunnassa.

Ja siinä he ovat aivan oikeassa.

Kuningatar Elisabet II:n valtiolliset hautajaiset maanantaina olivat tästä hyvä esimerkki.

Hautajaisten Lontoon-osuus oli kuin kuningatar itse 70-vuotisen hallitsijakautensa aikana: läpikotaisen hillitty ja hallittu – ja samalla brittiläisen näyttävä.

Kaikki sujui Westminster Abbeyssa ja sitä seuranneessa surusaattueessa millilleen suunnitelmien mukaisesti. Ja miksi ei olisi sujunut.

Hautajaisia oli valmisteltu vuosikausia etukäteen. Tammiarkkukin oli valmistettu jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kuningatar itse oli ollut valmisteluissa tiiviisti mukana.

Isoja tunteenpurkauksia ei hautajaisten Lontoon-osuudessa nähty, ei kirkossa eikä katujen varsilla. Siitä kuningatar itse olisi todennäköisesti ollut vain mielissään.

Hillityn hallittuun tunnelmaan on kolme syytä.

Ensinnäkin kuningattaren kuoleman aiheuttama suurin tunnemyrsky oli jo ehtinyt kanavoitua muuhun toimintaan hautajaisia edeltäneen kymmenen päivän aikana.

Kuningattaren arkulle jonottamisesta tuli tämän suruajan suurin ilmiö.

Surijat olivat valmiita seisomaan jonossa jopa 24 tuntia vain heittääkseen kuningattaren arkulle hyvästit. Jokaiselle päivälle oli myös järjestetty virallista ohjelmaa monarkin muistoksi.

Toinen syy hillittyyn hautajaistunnelmaan oli se, että 96-vuotiaan kuningattaren kuolemaa ei voinut lopulta pitää suurena yllätyksenä. Toki moni brittihaastateltava kertoi Helsingin Sanomillekin surustaan ja järkytyksestään, mutta kaikki tiesivät samalla, että edes kuningatar Elisabet ei voinut jatkaa ikuisesti.

Kolmas syy liittyy monarkian säilyttämisen tärkeimpään edellytykseen: olennaista on jatkuvuus, ei yksilö.

Hautajaisseremoniat ja jopa virsi- ja kukkaseppelevalinnat viittasivat menneisiin tapahtumiin ja henkilöihin Britannian ja kuninkaallisen perheen historiassa. Näin kuningatar asettui vain yhdeksi linkiksi pitkässä ketjussa.

Brittihoville tämä onkin kohtalonkysymys. Monarkian jatkuvuuden kannalta olisi vaarallista antaa ymmärtää, että kuningattaren myötä päättyi jotain lopullisesti.

Murroskautta brittimonarkia ei voi kuitenkaan välttää.

Kuningatar Elisabet oli monarkki ja matriarkka, jonka asemaa ja merkitystä eivät Britanniassa juuri kyseenalaistaneet edes he, jotka monarkiaa muuten vierastivatkin. Mitä vanhemmaksi kuningatar kävi, sitä hiljaisemmiksi kävivät kriitikot.

Seuraajalla eli kuningas Charles III:lla ei tule olemaan yhtä helppoa. Mielipidemittausten mukaan valtaosa kansasta katsoo kuninkaan aloittaneen hyvin. Tosin Charlesin hallitsijakauttakin on takana vasta vajaat kaksi viikkoa.

Arkeen Britannia siirtyy taas tiistaina. Silloin edessä ovat myös tutut arjen ongelmat kuten energia- ja elinkustannuskriisit.

Maailmanluokan hautajaisspektaakkeli vei hetkeksi huomion muualle. Samalla Britannian pitkäaikaisin hallitsija sai arvoisensa jäähyväiset. Kansa ja yleisö muuallakin näkivät seremoniallisen järjestelykyvyn taidonnäytteen.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat