Kuluttajina venäläiset eivät toistaiseksi kärsi – Näin tuontitavarat nyt kulkevat Venäjälle

”Rinnakkaistuonnista” on tullut Venäjän keino selviytyä lännen pakotteiden alla. Se ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu. Seuraukset realisoituvat venäläisille myöhemmin.

Pepsi-pulloja myynnissä moskovalaisessa ruokakaupassa 9. syyskuuta.

28.9. 9:52 | Päivitetty 28.9. 10:22

Venäjän hallitus salli niin sanotun rinnakkaistuonnin maaliskuun lopussa, kun länsimaat olivat asettaneet ensimmäisen pakotepakettinsa ja ulkomaisia yrityksiä poistui Venäjältä joukoittain.

Pakotekokonaisuuteen sisältyi Venäjän talouteen merkittävästi vaikuttanut teknologiasulku, joka tarkoitti sitä, että Venäjä ei enää saanut tärkeitä komponentteja ja materiaaleja ulkomailta.

Rinnakkaistuonnin tarkoituksena olikin pehmentää pakotteiden aiheuttamaa iskua ja saada tuotteiden tuonti jatkumaan ”ulkomaisten poliitikkojen epäystävällisistä toimista” huolimatta.

Mitä rinnakkaistuonti sitten käytännössä tarkoittaa?

M-video-myymälä Moskovassa tyhjeni Applen tuotteista maaliskuun alussa 2022.

Aiemmin tullissa tuli esittää koko joukko asiakirjoja: lisenssi, laatutodistus (kopio asiakirjasta tai asiakirjan numero) sekä oikeuksien omistajan suostumus tuotteiden vientiin. Tulliselvityksissä yrityksiä auttavien konsulttifirmojen mukaan nykyisin riittävät pelkät asiakirjojen numerot.

Esimerkki: Yritys haluaa tuoda Venäjälle Niken kenkiä. Nike on poistunut Venäjän markkinoilta. Täytyy siis lähettää yrityksen edustaja yksityishenkilönä ulkomaille ostamaan kenkiä. Hän ostaa niin monta paria kuin voi ja kysyy samalla ostopaikoista laatutodistuksen numeroa (se on pakko kertoa jokaiselle kysyttäessä). Sitten hän tuo kengät Venäjälle ja ilmoittaa tullissa laatutodistuksen numeron. Oikeuksien haltija ei tiedä tästä toiminnasta mitään. Tätä on rinnakkaistuonti. Se siis nimensä mukaisesti toimii virallisen tuonnin rinnalla. Sitä kutsutaan myös harmaaksi tuonniksi.

Suljettu Niken myymälä ostoskeskuksessa Pietarissa toukokuussa 2022.

Onko toiminta laillista? Kansainvälisen oikeuksien rajoitusperiaatteen mukaisesti ostaja saa tehdä hankkimallaan tuotteella mitä haluaa.

Kun tuote on kerran jollekulle myyty, ostaja saa siis ottaa sen omaan käyttöönsä, antaa lahjaksi, heittää pois – tai myydä toisessa maassa. Aiemmin rinnakkaistuonti oli kielletty Venäjän siviililaissa ja Euraasian talousunionin sopimuksessa. Maaliskuussa Venäjä kuitenkin otti käyttöön poikkeuksia näihin säännöksiin ja vapautti yrittäjät harmaaseen tuontiin liittyvästä vastuusta 92 tuoteryhmän osalta.

Luottoluokitusyritys ACRAn laskelmien mukaan vastuusta vapautetut tuoteryhmät vastaavat rahalliselta arvoltaan 36:a prosenttia Venäjän tuonnista. Venäläisen talousstrategiakeskuksen asiantuntija Ilja Strelkov puolestaan arvioi, että niiden osuus tuonnista on lähes puolet.

Lakimuutos vaikutti radikaalisti tuotteiden toimitusverkostoihin. Toimijat eivät halua paljastaa uusia kanaviaan. Meduzan Kit-toimituksen haastattelemat markkinatoimijat kertoivat vain, että nykyään tuotetoimituksia reititetään IVY-maiden, kuten Kazakstanin ja Kirgisian, sekä Kiinan (erityisesti Hongkongin) kautta. Muita esiin tuotuja potentiaalisia kumppaneita Venäjän harmaaseen tuontiin ovat Iran, Turkki ja Arabiemiraatit.

Pohjimmiltaan rinnakkaistuonti ei millään tapaa eroa salakuljetuksesta, toteaa vapaata internet-tiedonvälitystä ajavan OZI-järjestön johtaja Mihail Klimarev. Ja salakuljetuksen tapaan myös rinnakkaistuontiin liittyy monenlaisia riskejä ja lisäkustannuksia, jotka koskettavat kaikkia osapuolia, niin kuljettajia, myyjiä kuin ostajiakin.

Tyypillisimmin rinnakkaistuontiin turvautuvat kehittyvät maat, kuten Kiina, Intia ja Meksiko, pakotteiden alaiset maat, kuten Iran ja Pohjois-Korea tai maantieteellisesti hankalasti saavutettavat maat, kuten Japani, Uusi-Seelanti ja Australia.

Leluosastolla Pietarissa oli eri puolilla maailmaa valmistettuja tuotteita 20. syyskuuta 2022.

Yleisin syy rinnakkaistuontiin on halvempi hinta. Tuotteiden hinnat voivat vaihdella merkittävästikin eri markkina-alueilla. Iranin ja Pohjois-Korean kaltaiset maat joutuvat kuitenkin käyttämään rinnakkaistuontia siksi, että ulkomaiset tuottajat eivät suostu käymään kauppaa niiden kanssa.

Kansainvälisen Pohjois-Korean solidaarisuusjärjestön johtaja Aleksandr Mostov selittää, että rinnakkaistuonti on tuonut esimerkiksi ulkomaisia kolajuomia Pohjois-Korean kauppoihin. Tuonti toimii niin, että Pohjois-Korea perustaa Kiinaan kauppaedustustoja, jotka ostavat ulkomaisia tuotteita ja tuovat niitä Pohjois-Koreaan. Tämän vuoksi pohjoiskorealaisten kauppojen hyllyillä näkee kiinankielisin tekstein varustettuja perunalastupusseja ja juomatölkkejä.

Harmaa tuonti pitää myös hinnat kohtuullisina. ”Edellisellä matkallani Pohjois-Koreaan pysähdyin Kaliningradissa. Siellä [amerikkalainen] kolatölkki maksoi noin 100 ruplaa (1,65 euroa), ja Pjongjangissa hinta vastasi 80 ruplaa (1,30 euroa)”, muistelee Mostov.

Älypuhelimet ovat rinnakkaistuotuinakin liian kalliita useimmille korealaisille, joten he käyttävät paikallisia vastineita. Mostov kuitenkin toteaa, että on myös tuotteita, joita ei ole onnistuttu korvaamaan paikallisella versiolla eikä myöskään tuomaan harmaan tuonnin keinoin, ja niitä ei Pohjois-Koreasta vain saa (ainakaan näkemättä valtavasti vaivaa). Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi tietyt lääkkeet sekä amerikkalaiset ja taiwanilaiset sirut.

Toinen maa, joka on jo pitkään ollut pakotteiden kohteena ja jossa näin ollen on totuttu harmaaseen tuontiin, on Iran. Jos joku iranilainen välttämättä haluaa ajaa uusimmalla BMW:llä, se onnistuu kyllä – kyse on vain siitä, kuinka hankalaa auton hankkiminen on ja kuinka paljon siitä täytyy maksaa, selittää ekonomisti Vladimir Rožanovski.

Palataan Venäjään. Jo koronapandemia pakotti venäläiset yritykset miettimään logistiikkaansa ja tuotantoketjujaan uusiksi, kun tehtaita asetettiin karanteeniin ja pandemiasulut katkoivat kuljetusreittejä. Tämä oli hyvää harjoitusta, mutta se ei kuitenkaan täysin valmistanut venäläisiä markkinatoimijoita siihen, mitä oli edessä sodan alettua.

Myös ulkomaiset kuljetusyritykset (TNT, FedEx, UPS) ja rahtilaivanvarustamot (ONE, Hapag-Lloyd, HMM, MSC, Maersk, CMA CGM) kieltäytyivät yhteistyöstä venäläisten kanssa. Tämä on pidentänyt kuljetusmatkoja ja tehnyt kuljetusten ennakoinnista vaikeaa.

Siitä, kuinka pitkiksi ja ennakoimattomiksi kuljetusmatkat muuttuivat, ei pitkään aikaan ollut tarkkaa tietoa. Kun rinnakkaistuonti sallittiin, markkinatoimijat kieltäytyivät kertomasta, kuinka ne aikovat sen toteuttaa. Tähän oli yksinkertainen syy: ne eivät tienneet sitä itsekään. Nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, tilanne on selkiytynyt.

Suurin osa harmaasta tuonnista täytyy tehdä kolmansien maiden kautta. Lisäksi tuojien on huolellisesti salattava tavaroiden määränpää niin tuottajalta kuin myyjältäkin. Jos tuottajan tai kuljetusliikkeen sisäisissä tarkistuksissa havaitaan asiakirjoissa venäjänkielistä kirjoitusta tai saadaan selville, että joku tuoja­yrityksen johto­hahmoista on Venäjän kansalainen, tuotteita ei suostuta kuljettamaan. Näin kertovat Kitin haastattelemat markkina­toimijat. Määränpään salaamiseksi käytetään välikäsiä eli erityisesti tätä tarkoitusta varten perustettuja tai jo olemassa olleita bulvaaniyrityksiä, jotka saavat osansa tuotoista. Ennen kuluttajille päätymistä tuotteet saattavat kiertää jopa viiden tai kuuden yrityksen kautta.

Toimitusreittejä ei suunnitella nopeuden tai hinnan mukaan vaan onnistumis­mahdollisuuksien perusteella. Toimitus­ajat vaihtelevat tuotteiden ja kuljetus­muotojen mukaan. Esimerkiksi sirujen tuonti Venäjälle kestää nykyään 10–60 viikkoa, ja auton varaosien toimitus lähellä olevista Aasian tai Euroopan maista vie suunnilleen kaksi kuukautta. Kaikkein vaikein tilanne on komponenttien tuojilla. Loppu­tuotteeseen voidaan tarvita sata ulkomailta tuotavaa komponenttia, ja yhdenkin viivästyminen pysäyttää tuotannon kokonaan. Myös korvaavien komponenttien etsiminen vie kuukausia.

Venäläiset jälleenmyyjät myöntävät, että nykytilanteessa on mahdotonta järjestää suuria, säännöllisiä ja ennakoitavia toimituksia, joita normaali liiketoiminta edellyttäisi. Rinnakkais­tuontiin turvaudutaankin vain siinä tapauksessa, että Venäjän markkinoilta poistuneiden yritysten tuotteille ei kerta kaikkiaan löydy vastineita sen paremmin Aasiasta kuin kotimaisestakaan tuotannosta. Yksi syy rinnakkais­tuontiin on se, että kuluttajat ilahtuvat nähdessään tuttuja tuotteita.

Ekonomisti Vladimir Rožankovskin mukaan suuret kauppaketjut ovat erityisen vastahakoisia hyödyntämään rinnakkais­tuontia. Tähän on kaksi pääasiallista syytä: Ensinnäkään rinnakkais­tuontia harjoittavat pienet tavaran­toimittajat eivät voi taata säännöllisiä toimituksia. Niiden edustajalta voidaan evätä viisumi, jolloin koko ketju jää ilman sovittuja tuotteita. Toiseksi ulkomaisten tuottajien ja jakelijoiden immateriaali­oikeuksia loukkaavaa rinnakkais­tuontia pidetään liike­toiminta­piireissä häpeällisenä.

Asiantuntija mainitsee yhden hieman yllättävänkin seurauksen tuonti­rajoituksista: pienyrittäjyys on saanut Venäjällä uutta puhtia. Monet kuluttajat ostavat nyt iPhonensa pienimuotoista kauppaa harjoittavilta yrittäjiltä, jotka eivät kaihda rinnakkais­tuontia.

Myöskään Venäjän majoitussektori ei ole valmis jättäytymään kokonaan rinnakkaistuonnin varaan, kertoo Kitin haastattelema Venäjän hotelliliiton varajohtaja Aleksei Musakin. Hotellit tarvitsevat ilmastointilaitteita, astian­pesukoneita yms. tuotteita, joiden pitäisi sekä laadultaan että hinnaltaan vastata aiempia vaatimuksia. Näitä tuotteita tuodaan maahan myös rinnakkais­tuontina, mutta Musakin toteaa, että jos hän itse saisi valita, hän tilaisi ennemmin vastaavan tuotteen virallisesti jostain ”ystävällis­mielisestä” maasta, kuten Koreasta, Kiinasta tai Pakistanista. Kyseessä ovat suurina erinä hankittavat kesto­hyödykkeet, joita täytyy käytön aikana huoltaa säännöllisesti. Jos hotellille tulee jonkin ajan kuluttua tarve vaihtaa vaikkapa tekstiilit muutamaan huoneeseen, on tärkeää, että juuri samoja tekstiilejä on saatavilla. Jos niitä ei ole, täytyy koko hotellin tekstiilit uusia.

Teollisuus­laitteiden tuontiin liittyvät ongelmat ratkaistaan pikemminkin valtio- kuin yritysjohdon tasolla, toteaa ekonomisti Rožankovski. ”Valtavia laitteita on vaikea kuljettaa salavihkaa yön hämärissä Kazakstanista.”

Auton varaosien kuljettaminen vielä onnistuu, mutta kaasu­turbiinien tai lentokoneen osien ei. Teoriassa laitteet tietysti voitaisiin purkaa ja tuoda osina, mutta onko Venäjällä mekaanikkoja, jotka pystyisivät sitten kokoamaan ne uudelleen ja takaamaan niiden toimivuuden?

Tämän vuoksi venäläisten poliitikkojen ainoaksi vaihtoehdoksi jää kiristys: ”Jos ette toimita turbiineja, me jätämme teidät palelemaan [ilman kaasua].”

Kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat ne tuotannon alat, jotka eivät sanottavammin kiinnosta poliitikkoja. Näiden alojen toimijat eivät voi hankkia uusia laitteita eivätkä korjata vanhoja.

Rinnakkais­tuonnin suurin puute on se, että useimmissa tapauksissa se ei riitä täyttämään tuotteiden tarvetta. Harmaalla tuonnilla voidaan toimittaa vain satunnaisia eriä, ei säännöllisiä massatoimituksia.

Teollisuus- ja lääkeyritysten tilanne on hankalampi kuin jälleen­myyntisektorin. Niiden ongelmien ratkaisut eivät ole logistisia vaan poliittisia.

Harmaan tuonnin laillistamisen seuraukset ulottuvat tietenkin kuluttajiin asti. Kaikki seuraamukset eivät toki ole kielteisiä. On esimerkiksi mahdollista, että joistain tuotteista tulee tarjolle jopa entistä laajempi valikoima, kun riippumattomat maahantuojat voivat tuoda myyntiin merkkejä ja malleja, joita Venäjällä ei ennen ole ollut.

Miinuksia on kuitenkin enemmän kuin plussia.

Logistiikan monimutkaistuminen ja välikäsien lisääntyminen nostavat kustannuksia. Nämä kustannukset tulevat nimenomaan kuluttajille. Kitin haastattelemien yritysten arvion mukaan hintataso tulee nousemaan keskimäärin 10–15 prosenttia.

Yksi ongelmista on se, että tuotteen kulkua tuottajalta kuluttajalle ei pystytä valvomaan. Mitä pidempi ja läpinäkymättömämpi tuotteen reitti on, sitä suurempi on epärehellisen toiminnan ja väärennösten riski.

Aviapark-keskuksen Karl Lagerfeld -myymälässä Moskovassa oli kansainvälisiä luksustuotteita myynnissä toukokuun lopussa 2022.

Jos tuotteen valmistaja on poistunut Venäjän markkinoilta ja tuote on tuotu Venäjälle sen tietämättä, ei se tietenkään ole velvollinen tarjoamaan minkäänlaisia takuita.

Myöskään asiaankuuluvia ohjelmistopäivityksiä ei välttämättä pystytä toteuttamaan, jolloin laitteiden haavoittuvaisuus lisääntyy. Mitä kauemmin laite on päivittämättä, sitä enemmän turvallisuusaukkoja syntyy.

Riski voi myös olla hyvinkin konkreettinen: siinä missä vaateväärennöksissä ongelmana on lähinnä heikko laatu, väärennetty kosmetiikka voi olla vaaraksi terveydelle.

Huolena on myös, että väärennettyjen tuotteiden kauppaa käydään erityisesti internetin markkinapaikoilla. Suurimmat torisivustot ovat ilmoittaneet keräävänsä yhteisen rekisterin myyjistä, jotka ovat jääneet kiinni väärennösten myynnistä. Se, auttaako rekisteri kitkemään väärennöskauppaa, jää nähtäväksi.

Kopiot länsituotteista yleistyivät keväällä Venäjällä.

Tuontitilanne Venäjälle tiettyjen tuoteryhmien osalta

Älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet

Johtavat tietokoneiden valmistajat, kuten Apple ja Samsung, ovat ilmoittaneet poistuneensa Venäjän markkinoilta. Jo maaliskuun lopussa matkapuhelinten toimitukset Venäjälle olivat laskeneet 14 prosenttia, kun taas näppäinpuhelinten tuonti kasvoi 43 prosenttia. Venäjän teollisuus- ja kauppaministeriö salli älypuhelinten ja kannettavien tietokoneiden rinnakkaistuonnin, ja nyt näiden tuoteryhmien osuus maan kaikesta rinnakkaistuonnista on ACRA:n laskelmien mukaan 28 prosenttia. Tiedossa on myös, että piakkoin julkistettava uusi iPhone 14 tulee myyntiin myös Venäjän markkinoilla. Asiasta on ilmoittanut teollisuus- ja kauppaministeriön johtaja Denis Manturov.

Venäjän markkinoilta vetäytyneiden yritysten tuotteet eivät katoa Venäjältä, mutta niiden hinnat nousevat monien venäläisten ulottumattomiin. Vielä tarjolla olevien mallien hinnat ovat jo räjähtäneet pilviin. Uusia malleja tulee saataville satunnaisesti, sillä säännöllisiä toimituskanavia ei ole olemassa eikä näköpiirissäkään. Tämän vuoksi tuotteiden hinnat ovat nousseet keskimäärin 30–60 prosenttia, Apple-tuotteiden hinnat jopa 70 prosenttia, kertoo Dmitri Doronin venäläisestä it-alan yrityksestä X-comista.

Vuoden lopussa jo joka kymmenennestä myydystä kannettavasta tietokoneesta puuttuu venäläinen näppäimistö, toteaa tietotekniikan tuonti- ja jakeluyritys Marvel-Distributsijan edustaja Andrei Latyšev. Internet-tutkimusinstituutin johtaja Karen Kazarjan puolestaan uskoo, että kiinalaiset ja turkkilaiset tuotteet valtaavat lopulta suurimmat jalansijat Venäjän kuluttajaelektroniikan markkinoilla.

Ammattitason laitteiden osalta tilanne on vaikeampi. Palvelinten, tietovarastojen ja televiestintälaitteiden tärkein toimittaja on ollut Taiwan, joka on liittynyt Venäjän vastaiseen pakoterintamaan. Eurooppalaisen tekniikan osalta puolestaan ”täytyy käyttää hämäriä välittäjäjärjestelyjä”, Kazarjan sanoo. Tästä seuraa, että tiettyjen laitteiden hinnat voivat pompata kerralla jopa 200 prosenttia ylöspäin. Lisäksi jatkuva pula ammattitason laitteista vaikeuttaa myös vanhentuneiden järjestelmien päivittämistä, ja yritysten täytyy tyytyä heikompilaatuiseen tekniikkaan.

Vaipat ja terveyssiteet

Viidennen pakotepaketin mukaiseen vientikieltoon sisältyi myös selluloosa, jota käytetään esimerkiksi vaipoissa ja terveyssiteissä. Selluloosan oma tuotanto Venäjällä on vähäistä, ja se on lähes kolme kertaa kalliimpaa kuin EU:ssa. Pakotteiden astuttua voimaan näiden hygieniatuotteiden hinnat nousivatkin 20–40 prosenttia.

Toistaiseksi jälleenmyyjillä on vielä myytävänä vanhoja varastoja, mutta pian ne loppuvat. Sen jälkeen täytyy miettiä eri vaihtoehtoja. Teollisuus- ja kauppaministeriön sallima harmaa tuonti käsittää myös paperituotteet, joihin kuuluvat esimerkiksi vaipat ja wc-paperi. Toiveissa on kuitenkin löytää tarjolle kiinalaisia vastaavia tuotteita tai omaa tuotantoa. Venäjällä onkin jo alettu valmistaa vaippoja ja terveyssiteitä kotimaisista raaka-aineista, mutta niiden hinta tulee olemaan korkea. Lopullista hintatasoa ei vielä tiedetä, mutta suuntaa antaa tämä vertailu: Ikäihmisten tuotteita valmistavien yritysten verkoston AURA-Techin johtajan Ivan Birjjukovin mukaan toukokuussa eurooppalainen selluloosa maksoi 58 000 ruplaa (n. 960 euroa) tonnilta, kun taas venäläisen selluloosan hinnaksi arvioidaan noin 100 000–160 000 ruplaa (1 600–2 600 euroa).

Dominikaanisessa tasavallassa valmistettua rommia pietarilaisessa marketissa syyskuussa.

Alkoholi

Monet kansainväliset alkoholijuomien tuottajat ovat poistuneet Venäjän markkinoilta, esimerkiksi Bacardi (Dewarʼs, William Lawsonʼs), Pernod Ricard (Chivas Regal, Jameson, Absolut) ja Diageo (Johnnie Walker, Captain Morgan, Baileys). Tämän seurauksena väkevien alkoholijuomien tuonti Venäjälle on laskenut puolessa vuodessa lähes 35 prosenttia, viskin tuonti noin 50 prosenttia.

Kaupoissa on edelleen myynnissä tuontialkoholia aiemmista varastoista. Myös ravintoloissa tuontialkoholia on edelleen, mutta ne varautuvat jo siihen, että oluesta ja väkevistä tulee puutetta. Asiasta kertoi Kitille suuren moskovalaisen ravintolaketjun johtoon kuuluva lähde. Suurimman aukon tekevät hänen mukaansa Britanniasta ja Yhdysvalloista tuodut juomat. ”Niitä joko tuodaan minimaalisia eriä maksimaaliseen hintaan tai ei tuoda ollenkaan.” Lähde arvioikin, että väkevien alkoholijuomien hinnat ovat nousseet keskimäärin 20 prosenttia. ”Vanhat varastot ehtyvät. Tulevasta emme tiedä. Tavarantoimittajat luottavat rinnakkaistuontiin, mutta toistaiseksi sitä varten ei ole logistiikkaketjuja. Juomia tuodaan kaikenlaisin hätäratkaisuin.”

Ravintoloitsijat ja jälleenmyyjät ovat pyytäneet Venäjän hallitusta liittämään alkoholin sallitun rinnakkaistuonnin listalle. Teollisuus- ja kauppaministeriö kuitenkin epäröi tuoteväärennösten pelossa. Jos rinnakkaistuontia ei sallita, venäläisten täytyy tyytyä kotimaisiin juomiin. Viinien suhteen ei suuria ongelmia ole odotettavissa, arvelee Kitin ravintoloitsijalähde. Suurten viinintuottajien hinnat ovat kyllä nousseet, mutta moskovalaiset ja pietarilaiset suosivatkin ravintoloissa pientuottajien viinejä, ja niiden toimitukset ovat jatkuneet ennallaan.

Lääkkeet

Lääkkeisiin liittyvät ongelmat ovat kärjistyneet Venäjällä vuoden 2022 aikana. Lääkkeistä on ollut pulaa aiemminkin. Koronapandemia vaikeutti tilannetta entisestään, ja hyökkäys Ukrainaan sinetöi ongelmat. Lääkkeiden valmistusaineiden tuottajat poistuivat markkinoilta, länsimaiset yritykset kieltäytyivät kliinisistä kokeista, pakotteet lamauttivat logistiikan, ja liikennerajoitusten seurauksena Venäjän tulliin muodostui hurjia ruuhkia.

Venäläiset alkoivat paniikissa hamstrata lääkkeitä. Esimerkiksi kilpirauhasen toimintaan vaikuttavat valmisteet, tuonti-insuliini, kuumetta alentavat lääkkeet, hormonivalmisteet, syfilislääkkeet, vitamiinit ja ravintolisät myytiin tilapäisesti loppuun. Ajastaan näiden tuotteiden saatavuus kuitenkin palautui.

Venäläisten onneksi ulkomaiset lääkeyritykset ovat luvanneet jatkaa elintärkeiden lääkkeiden toimituksia, vaikka ne muuten ovatkin ilmoittaneet keskeyttävänsä investoinnit Venäjän markkinoille. Kaikkein tärkeimmät lääkkeet eivät siis loppune. Odotettavissa on kuitenkin toimitushankaluuksia, hintojen nousua ja vaikeuksia uusimpien tuotteiden saannissa.

Näitä ongelmia ei kuitenkaan ratkaisisi edes täysi rinnakkaistuonnin salliminen. Hallitus ei olekaan kiirehtinyt tämän asian suhteen, eikä se lääkealan sijoitusyritys ATEM Capitalin johtajan Anton Gopkan mukaan ole tarpeenkaan. Lännen pakotteet eivät koske lääkevalmisteita, eikä tällaisia pakotteita todennäköisesti koskaan tulla asettamaankaan. Ainakaan yhtään ennakkotapausta tällaisesta toiminnasta ei tunneta. Nykyiset toimitusvaikeudet liittyvät nimenomaan logistiikkaan ja maksujärjestelyihin. Pakotteista vapaiden lääkkeiden rinnakkaistuonti ei helpottaisi potilaiden tilannetta vaan päinvastoin lisäisi riskejä, Gopka toteaa. Harmaata tuontia havaitessaan länsimaiset lääkeyritykset saattaisivat supistaa toimintaansa Venäjän markkinoilla, minkä seurauksena monet valmisteet päätyisivät kuluttajien ulottumattomiin.

Autot ja varaosat

Korjaamoilla on jo puutetta moottoreiden ja sähköosien korjaamiseen tarvittavista varaosista. Tuotannossa tilanne on vielä huonompi. Vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla henkilöautojen tuotanto Venäjällä supistui merkittävästi: autoja valmistui 281 000, kun edellisvuoden vastaavan ajanjakson tuotantomäärä oli 736 000. Vuonna 2021 autojen keskimääräinen ikä Venäjällä oli 14 vuotta. Venäläiset tulevat siis tarvitsemaan runsaasti ulkomaisia varaosia autojensa ylläpitoon.

Teollisuus- ja kauppaministeri on sallinut tiettyjen automerkkien varaosien rinnakkaistuonnin. Sallittuja merkkejä ovat esimerkiksi Suzuki, Tesla, Toyota, Rolls-Royce ja Volkswagen. Tuottajien suhtautuminen rinnakkaistuontiin vaihtelee. Esimerkiksi Volvo on hyväksynyt varaosien harmaan tuonnin ja luvannut jopa kustantaa jälleenmyyjille alkuperäisiä varaosia. Daimler puolestaan vei rinnakkaistuojan oikeuteen (ja hävisi jutun). Venäläisillä tulee todennäköisesti jatkossakin olemaan mahdollisuus ulkomaisen auton ostamiseen, samaan tapaan kuin iranilaisillakin – kyse on vain siitä, paljonko siitä joutuu maksamaan.

Alkuperäinen teksti: Kit-julkaisun toimitustiimi, toimittaja: Liza Antonova

Käännöstä tiivistetty HS:n toimituksessa. Tuotanto: Tuija Pallaste / HS ja Elina Saarilahti / HS

28.9.2022 klo 10.20: lisätty tieto, että juttu on Meduzan Kit-toimituksen tekemä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat