Putinilla on vastassaan yhä vahvempi oppositio, ja se tulee äärioikealta

Osittainen liikekannallepano oli Venäjän niin sanotulle sotapuolueelle kompromissi ja monille täysin riittämätön, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Hakala.

”Täytämme tehtävän!” julisti Yrjönnauhan väreillä kirjoitettu teksti seinällä Moskovassa syyskuun 2. päivänä.

23.9. 2:00 | Päivitetty 23.9. 6:05

Venäjän presidentin Vladimir Putinin keskiviikkona antama asetus osittaisesta liikekannallepanosta näyttää Venäjän sisäpolitiikassa pakon sanelemalta kompromissilta täysimittaista sotaa vaativan ryhmän kanssa.

Tätä ryhmää on helmikuusta lähtien kutsuttu Venäjällä ”sotapuolueeksi”, sillä sen edustajat ovat pitäneet Venäjän ”erikoisoperaatiota” Ukrainassa täysin riittämättömänä toimena Venäjän suuruuden palauttamiseksi.

Ryhmän merkitys ja vaatimukset ovat kasvaneet ainakin viime huhtikuusta lähtien. Liberaalin opposition hävittyä piiloon, vankilaan tai ulkomaille, on ”sotapuolue” jäänyt Putinin lähes ainoaksi vastustajaksi Venäjällä

”Sotapuolueen” äänitorvina on politiikkoja, toimittajia ja entisiä sotilaita, jotka julkaisevat kantojaan päivittäin sosiaalisessa mediassa. Vaatimukset ovat ajoittain verenhimoisia eivätkä vaatimukset ydinaseen käytöstä ole harvinaisia.

Ensi kommenteissa ”sotapuolueen” edustajat eivät Putinin osittaista liikekannalle­panoa juuri ylistäneet.

Ryhmän näkyvin edustaja, entinen tiedustelu-upseeri ja Itä-Ukrainan sodan veteraani Igor Girkin piti 300 000 uuden sotilaan värväämistä riittävänä Venäjän nykyisten linjojen pitämiseen muttei etenemiseen. Samalla hän epäili, ettei reserviläisiä saada kuitenkaan kokoon läheskään ilmoitettua määrää.

”Täyttä liikekannallepanoa ei tarvita. Se olisi ylimitoitettua, taloudellisesti raskasta ja johtaisi kaaokseen ja jännitteiden kasvuun”, Girkin kommentoi NSN-uutisille. ”Mutta miljoonan tai ainakin useamman sadantuhannen sotilaan lähettäminen rintamalle on välttämätöntä.”

Torstaina julkistetun Ukrainan ja Venäjän vankienvaihdon Girkin tuomitsi Telegram-kanavallaan ”maanpetturuudeksi”.

Itä-Ukrainan sodan veteraani, Ukrainan etsintäkuuluttama terroristi ja venäläinen julkkis Igor Girkin.

Myönteisimpiäkin kannanottoja osittainen liikekannallepano ryhmässä herätti.

”Tietysti taistelijoita tulee enemmän kuin 300 000”, vapaaehtoistaistelija ja bloggaaja Maksim Fomin alias Vladlen Tatarski riemuitsi Youtube-kanavallaan. ”Kuka nyt todellisen määrän kertoisi televisiolähetyksessä!”

Toimittaja ja kirjailija Jegor Holmogorov taas piti Telegram-kanavallaan liikekannalle­panoa Putinin pelinä.

”Mobilisointi on ennen kaikkea Kremlin ele osoittaa kotiyleisölle, että tie neuvotteluihin on avoinna Kremlin omilla ehdoilla”, Holmogorov arvioi. ”Mutta Ukrainan kansan­äänestykset osoittavat, etteivät Herson ja Melitopol ole enää neuvottelupöydässä pelinappuloina. ’Hersonin rajojen’ tunnustaminen on Venäjän minimivaatimus.”

Samalla liikekannallepanolla osoitetaan Holmogorovin mukaan Ukrainalle, että sen sotaonni kääntyy, kun uudet joukot ovat rintamalla. ”Ja Ukraina häviää, älkää epäilkö yhtään.”

Verenhimoisella äärioikeistolla on yllättävä merkitys myös yleisölle lännessä ja Ukrainassa.

Ryhmän edustajilla on hyvät suhteet sekä puolustushallintoon että asevoimiin, ja ryhmän edustajat ovat jakaneet ajantasaista tietoa rintamatapahtumista sosiaalisessa mediassa, ilman sensuuria ja kainostelua.

Esimerkiksi Girkinin alias Igor Strelkovin kantoihin voi tutustua vaikkapa Ukrainan valtiollisen uutistoimiston Unianin Youtube-kanavalla. Näin siitä huolimatta, että Girkin on Ukrainan etsintäkuuluttama terroristi. Girkin-Strelkov on ennakoinut kannan­otoissaan muun muassa Venäjän rökäletappiota sodassa ja presidentti Putinin salamurhaa.

Sotapuolueeksi nimitetyn kansallismielisen oikeiston vaatimukset Ukrainassa olevien joukkojen kasvattamisesta alkoivat saada nopeasti pontta huhtikuussa, kun Venäjä joutui vetäytymään Ukrainan pohjoiselta rintamalta.

Seuraava käännekohta oli kansallismielistä oikeistoa edustaneen toimittaja Darja Duginan murha Moskovassa elokuun lopussa, kirjoitti professori Marlene Laruelle sanomalehti The New York Timesissa torstaina. Dugina oli ”sotapuolueen” näkyvän hahmon ja konservatiivisen ideologin Aleksandr Duginin tytär.

”Murhan vaikutus oli selvä”, Laruelle arvioi. ”Siitä lähtien sotapuolue on käyttänyt Duginan ’marttyyrin’ asemaa hyödykseen vaatiessaan täysimittaista sotaa kiihtyvin äänenpainoin.”

Ukrainan onnistunut vastahyökkäys Harkovan alueella antoi sotapuolueelle seuraavan kannatusannoksen. ”Pidimme Girkiniä pellenä mutta pidämmekö enää”, puuskahdettiin palkkasotilasyhtiö Wagnerin taistelijoiden Telegram-kanavalla.

Konservatiivisen ideologin Aleksandr Duginin tyttären, toimittaja Darja Duginan kuva hänen arkkunsa päällä Moskovassa.

”Sotapuolue” ei ole mikään puolue eikä liike vaan ryhmä tai verkosto samanmielisiä, eikä se ole yhtenäinen. Se on kuitenkin huomattavasti yhtenäisempi kuin länsimielinen liberaalioppositio, joka on pamputettu hiljaiseksi moneen kertaan.

Tsaarin Venäjän perinteitä, autoritaarista valtaa, imperialistista suuruutta ja ortodoksista uskontoa korostava ja sekä liberalismia että moniarvoisuutta jyrkästi vastustava ryhmä on vaikuttanut Venäjän politiikkaan 1990-luvulta lähtien. Samaan soppaan kuuluu raharikkaiden ja korruption vastustus, ja Girkinistäkin on tullut eräänlainen ”imperialistien Aleksei Navalnyi”.

Kyseessä on siis radikaalia kansallismielisyyttä edustava vapaamuotoinen verkosto, johon kuuluu edustajia turvallisuuspalveluista, puolustusvoimista ja sotateollisuudesta, poliittisista liikkeistä ja mediasta.

Tunnetuimmat aatteelle omistautuneet tiedotusvälineet ovat Aleksandr Prohanovin päätoimittama sanomalehti Zavtra ja monarkistiliikemies Aleksandr Malofejevin omistama mediaryhmä Tsargrad.

Kävipä Ukrainan sodassa kuinka tahansa, ei ”sotapuolue” häviä sodan jälkeen Venäjältä mihinkään.

Latviassa toimivan venäläisen Meduza-uutissivuston tutkiva toimittaja Aleksei Kovaljov arvioi kirjoituksessaan Foreign Policy -lehdessä, että Ukrainan tai lännen sijaan ”sotapuolueen” jäsenet pitävät pahimpina vihollisinaan pettureiksi katsomiaan venäläisiä.

”He luovat fantasiamaailman, missä kaikkivoipa Venäjän armeija kokee tappion Ukrainan kotimaataan puolustavien sotilaiden ja uudenaikaisten aseiden sijaan kotimaisten vihollisten vuoksi”, Kovaljov kirjoittaa. ”Siksi tällä liikkeellä voi olla vahingollisia vaikutuksia sodan ja mahdollisesti Putinin jälkeiselle Venäjälle.”

”Heidän tarinansa kuulostaa itse asiassa hyvin samalta kuin Dolchstosslegende, selkäänpuukotusteoria”, Kovaljov jatkaa. ”Siis salaliittoteoria, joka syytti Saksan ensimmäisessä maailmansodassa kokemasta tappiosta kotirintaman kavalia vihollisia, muun muassa juutalaisia. Tästä tarinasta tuli keskeinen osa sitä propagandaa, joka nosti natsit valtaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat