Pakkovärväystä paennut ukrainalais­nuorukainen pääsi viime hetkellä pois Venäjään liitettävältä alueelta: ”Ihanaa nähdä Ukrainan lippu”

Ukrainalaiset pyrkivät joukoittain pakenemaan alueilta, jotka Venäjä aikoo liittää itseensä. Mutta on myös niitä, jotka syystä tai toisesta haluavat siirtyä Venäjän miehittämille alueille.

30.9. 9:39

Zaporižžja

Ukrainalaiset pyrkivät nyt joukoittain pakenemaan alueilta, jotka Venäjä aikoo tänään perjantaina liittää itseensä. Paot rintamalinjan yli ovat kaoottisia ja vaarallisia, ja ihmiset joutuvat jonottamaan päiväkausia päästäkseen läpi venäläisten tiesuluista, kertovat HS:n haastattelemat evakot Zaporižžjan kaupungissa eteläisessä Ukrainassa.

”Ihanaa nähdä Ukrainan lippu!” huudahtaa 22-vuotias Vsevolod Ivanov. Hän on juuri päässyt turvaan Ukrainan asevoimien hallitsemalle alueelle Zaporižžjan kaupunkiin kuuden päivän vaiheikkaan matkan jälkeen.

Saattoi olla viime hetki paeta. Miehitysalueilla kiertävä uusin tieto on, että liittämispäätöksen jälkeen Venäjä kieltää kaikkia miehiä poistumasta alueilta. Määräys astuu väitetysti voimaan lauantaina 1. lokakuuta.

Ukrainalaisia miehiä miehitysalueilla on jo pakkovärvätty Venäjän armeijaan taistelemaan ukrainalaisia vastaan.

Sitä et halunnut?

”Njet!” Ivanov kivahtaa.

Vsevolod Ivanov ostoskeskuksen parkkipaikalle evakoille perustetussa vastaanottokeskuksessa Zaporižžjassa torstaina.

Ivanovin äidinkieli on venäjä, kuten useimpien ihmisten eteläisellä Hersonin hallintoalueella, jossa Ivanovin koti sijaitsee. Suurin osa Hersonin alueesta on elänyt venäläismiehityksen alla helmikuun lopulta, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Venäjä on jo vuodesta 2014 selittänyt miehitystoimiaan Ukrainassa sillä, että se suojelee venäjänkielisiä sorrolta.

”Me emme kaipaa mitään suojelua Venäjältä”, Ivanov sanoo. ”Me emme halunneet tätä venäläistä maailmaa, me emme halua kuulua Venäjään.”

Ivanov käyttää venäläisistä miehittäjistä nimitystä ”rašizt”, joka tarkoittaa venäläistä fasistia.

”Ainoa hyvä venäläinen on kuollut venäläinen”, hän tuhahtaa.

Tänään perjantaina Venäjän presidentti Vladimir Putin antaa julistuksen, jonka mukaan Ukrainalta vallatut alueet liitetään Venäjään. Miehitetyt alueet sijaitsevat etelässä Hersonin ja Zaporižžjan hallintoalueilla ja idässä Donetskin ja Luhanskin alueilla. Mitään näistä hallintoalueista Venäjän asejoukot eivät tällä hetkellä hallitse kokonaan.

Käytännössä Venäjä anastaa noin 15 prosenttia Ukrainan maa-alasta. Alueliitos on kansainvälisen oikeuden mukaan laiton.

Pakoyritykset miehitysalueilta ovat kiihtyneet parin viime viikon aikana, kun Venäjän aikeet kävivät ilmi.

Zaporižžjassa paossa onnistuneille evakoille on perustettu vastaanottokeskus ostoskeskuksen parkkipaikalle. Etelästä rintamalinjan yli on tänne tullut viime viikosta alkaen noin 1 500 evakkoa päivässä, vastaanottovirkailijat kertovat. Paenneiden mukaan toisella puolen on pitkissä jonoissa tuhansia pois pyrkiviä ihmisiä.

Vapaaehtoiset pitävät listaa miehitetyilta alueilta saapuvista pakolaisista.

Pako rintamalinjan yli on vaikeaa kaikilta Venäjän miehittämiltä alueilta. Etelä-Ukrainassa rintamalinja on satoja kilometrejä pitkä ja kulkua rajoittaa myös Dneprjoki. Ainoa reitti pois on tiesulku Vasylivkan kaupungissa.

Ivanov lähti pakoyritykseen vanhempiansa ja tyttöystävänsä kanssa viime viikon lauantaina. He maksoivat miehelle, joka keräsi minibussillisen lähtijöitä. Tiesuluilla Ivanov sanoi venäläissotilaille lähtevänsä opintojen vuoksi. He etenivät kyytiä usein vaihtaen ja yöpyen välillä kylissä. Osa matkakumppaneista pysäytettiin tiesuluilla.

Yhdessä vaiheessa värväysikäisiä miehiä ei päästetty pois, mutta sääntö olikin voimassa vain pari päivää.

Kolmen päivän jälkeen Ivanov perheineen pääsi kylään, joka sijaitsee viimeisen tiesulun lähellä. Tarkastuspisteellä oli valtava jono. Ivanov kertoo, että he lähtivät majapaikastaan aamulla viideltä portille jonottamaan, mutta eivät päässeet tuntien odotuksesta huolimatta läpi.

”Väkeä oli paljon. Venäläiset ampuivat ilmaan häätääkseen ihmiset”, Ivanov sanoo.

Sama kävi seuraavana päivänä. Kolmantena päivänä tiesululla Ivanov perheineen viimein päästettiin läpi. Heidät pantiin bussiin. Venäjän hallitseman tiesulun jälkeen alkoi ”harmaa vyöhyke” ja sen päässä oli lopulta Ukrainan joukkojen tiesulku.

”Halasin Ukrainan sotilaita.”

Ihmisiä on saanut liikkeelle miehitysalueilla kiertävä uusin tieto, jonka mukaan liittämispäätöksen jälkeen Venäjä kieltää kaikkia miehiä poistumasta alueilta.

Ostoskeskuksen parkkipaikalla syysauringossa seisoskelee kymmeniä evakkoja odottamassa Ukrainan viranomaisten järjestämää bussikuljetusta eteenpäin.

Ihmiset ovat tunnekuohuissa. Puheissa on helpotusta, väsymystä, epävarmuutta tulevasta ja kipua siitä, että on jouduttu jättämään koti.

”Pois pääseminen on sattumanvaraista”, sanoo Anatoli, joka onnistui pakenemaan vanhan äitinsä kanssa Hersonista. ”Riippuu ihan siitä, millainen tyyppi venäläisten tiesululla on, päästääkö hän läpi.”

Hersonista paennut ryhmä kertoo, miten venäläisten miehitys kaupungissa eteni. Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä 24. helmikuuta Venäjän joukot lähtivät jo aiemmin valloitetulta Krimin niemimaalta ja työntyivät Hersonin kaupunkiin

Ensimmäiset hyökkääjät olivat ukrainalaisia venäjämielisiä ”kapinallisia” Itä-Ukrainasta. Sitten miehitystä järjestämään saapui Venäjän kansalliskaarti. Seuraavaksi saapuivat sotilaat: tšetšeenejä Kaukasukselta ja burjaatteja Mongolian rajalta.

Kaduille ilmestyivät Venäjän liput ja propagandajulisteet: ”Herson ja Venäjä – yhdessä ikuisesti.”

Venäläistäminen tunki arkielämään. Kaupoissa määrättiin käytettäväksi ruplia. Ukrainalainen kännykkäverkko suljettiin, joten hersonilaisten piti siirtyä venäläisiin numeroihin. Internetyhteyksiä ja pääsyä sosiaaliseen mediaan rajoitettiin – kuten Venäjällä. Ihmisiä painostettiin ottamaan Venäjän passi, ja moni otti, koska muuta henkilötodistusta ei enää hyväksytty esimerkiksi eläkkeiden tai muiden tukien nostamiseen.

Hersonista paenneet kertovat myös venäläismiehittäjien mielivallasta ukrainalaisia kohtaan. Känniset parikymppiset sotilaat kyykyttivät tarkastuksissa, varastivat autoja ja maalasivat niihin Z-kirjaimia. Sotilaat pidättivät ihmisiä ilman selityksiä ja hakkasivat niitä, joiden epäiltiin tekevän yhteistyötä Ukrainan hallinnon kanssa.

Samaan aikaan Hersonin ihmiset elivät keskellä sotaa. Ukrainan joukot pyrkivät valtaamaan Hersonin takaisin, joten ne pommittivat sitä ohjuksin ja raketein. Hersonin ukrainalaiset asukkaat olivat siis samaan aikaan sekä omiensa tulituksen kohteena että vihollisen miehittämänä – ja ovat edelleen.

Muutama päivä sitten venäläismiehittäjät järjestivät näytösluontoisen äänestyksen. Haluatko liittyä Venäjään?

Venäjän propagandan mukaan käytännössä kaikki vallattujen alueiden ukrainalaiset kannattivat äänestyksessä liittymistä Venäjään. Hersonista paenneet sanovat äänestyksen olleen törkeä ja kömpelö huijaus.

”Miten voit äänestää mielesi mukaan, jos kaksi aseistettua sotilasta tulee kolkuttamaan ovelle vaaliuurnan kanssa” sanoo Anatoli.

Perheensä ja tyttöystävänsä kanssa lähtenyt Vsevolod Ivanov sanoo helmikuusta alkaen toivoneensa, että Ukrainan armeija tulee ja vapauttaa Hersonin alueen miehittäjistä. Mutta kuukaudet kuluivat. Muutama viikko sitten heräsi toivo, kun Ukraina onnistui valtaamaan takaisin alueita koillisessa Harkovan seudulla.

Vsevolod Ivanov säätää papereittensa kanssa samalla kun hänen äitinsä Larisa Ivanova hyvästelee pojan tyttöystävää Vladislava Arelovitšia.

”Ajattelimme, että me olemme seuraavat, jotka vapautetaan. Mutta sitten venäläiset julistivat kansanäänestykset. Tajusimme, että emme enää voi jäädä odottamaan”, Ivanov sanoo.

Zaporižžjassa Ukrainan viranomaiset tarjoavat evakoille väliaikaista majoitusta ja mahdollisuutta siirtyä turvallisemmille alueille kauemmaksi rintamasta. Maan sisäiset evakot ovat vain osa Ukrainan valtavaa pakolaiskriisiä. Noin 7,5 miljoonaa ukrainalaista on paennut muihin maihin.

Ivanovin vanhemmat nousevat parkkipaikalla bussiin, joka vie pääkaupunki Kiovaan. Ivanov ja tyttöystävä Vladislava Arelovitš lähtevät bussilla Mustanmeren rannalle Odessaan. Tulevaisuus on auki. Ivanov sanoo: ”Mitä vaan tulee se ei voi olla pahempaa kuin se, mitä koimme venäläismiehityksen alla.”

Parkkipaikalla evakoille jaetaan välipalapatukoita. Bussissa kajahtaa yhteishuuto:

”Slava Ukrainji” – kunnia Ukrainalle!

”Herojem slava” – kunnia sankareille!

Vsevolod Ivanov punaisessa takissa ja muut pakolaiset tunkevat laukkujaan Mustanmeren suuntaan lähtevään bussiin.

Mutta tarinalla on myös toinen puoli. On monia ukrainalaisia, jotka syystä tai toisesta haluavat nyt siirtyä Venäjän miehittämille alueille.

Maantien varressa Zaporižžjan eteläpuolella on pitkä jono henkilöautoja. Itkuinen nainen, Anastasia, ja hänen kolme lastaan, kulkevat autolta toiselle etsien kyytiä. He haluavat Venäjän miehittämään Melitopolin kaupunkiin.

”Mieheni on siellä. Me lähdimme kaksi viikkoa sitten. Mutta miestäni ei päästetty lähtemään kanssamme”, Anastasia sanoo.

Hänen on siis valittava, palaako hän elämään miehensä kanssa kaupunkiin, jonka Putin tänään perjantaina julistaa kuuluvan Venäjään vai jääkö hän vapaaseen Ukrainaan lapsineen.

”En voi tänne jäädä kolmen lapsen kanssa ilman töitä ja mitään. En selviä yksin”, Anastasia sanoo.

Itkuinen Anastasia yritti löytää lastensa kanssa kyytiä Venäjän miehittämään osaan Zaporižžjan aluetta hakeakseen miehensä turvaan Ukrainan puolelle.

Anastasia pysäytti Zaporižžjan eteläpuolella auton kyydin toivossa.

Tien varressa odottaa muitakin hämmentyneitä ja epätietoisia lähtijöitä. Maailmanpolitiikan mannerlaatat järisevät, mutta ukrainalaisille kyse on vaikeista käytännön elämänvalinnoista monimutkaisessa tilanteessa.

Yksi haluaa lähteä hakemaan äitiään pois venäläismiehityksestä, toinen haluaa viedä tärkeitä lääkkeitä vanhemmilleen. Vanhempi herrasmies Sergei aikoo ajaa maatalolleen Melitopolin lähelle, hakea niin paljon omaisuuttaan kuin autoon mahtuu ja tulla takaisin.

Mutta kukaan tiedä, miten ihmisten sallitaan liikkua sen jälkeen, kun Venäjä julistaa alueliitokset ja uuden ”rajan”. Eikö ole hurja riski, ettet enää pääse takaisin vapaaseen Ukrainaan?

”Onhan se”, Sergei sanoo. ”Tämä kaikki on perseestä.”

Haastattelukierroksella kukaan ei kerro haluavansa miehitetyille alueille siksi, että haluaisi elää Venäjän vallan alla. Mutta jos niin olisi, ihmiset eivät sitä välttämättä haluaisi kertoa.

Tien varressa odottelevat ihmiset ovat käyneet rekisteröitymässä läheisessä viranomaispisteessä. Lähtijöiden taustat tarkistetaan, mikä vie useita päiviä. Kun lupa tulee, poliisi ohjaa lähtijät autosaattueessa viimeiselle Ukrainan hallitsemalle tiesululle. Päivittäin täältä lähtee noin 150 autoa.

Jelena, 43, on palkannut kuskin viemään hänet pakettiautolla noin 300 kilometrin päähän Hersoniin. Sieltä hän pakeni vasta kaksi kuukautta sitten poikansa kanssa väsyttyään venäläismiehitykseen. Hän löysi vuokra-asunnon rannikkokaupunki Odessasta.

”Oli vaikea olla ihan yksin vieraassa kaupungissa ja yrittää rakentaa elämää uudestaan”, Jelena sanoo. ”Päätin, että palaan nyt Hersoniin. Siellä on kotini. Minulla on oma talo. Koko perheeni ja sukuni asuu siellä.”

Jelena sanoo, ettei hän ole lainkaan varma, on lähtöpäätös oikea.

Jelenan 19-vuotias poika on nyt Kiovassa. Ikänsä puolesta hän saattaa pian tulla värvätyksi Ukrainan armeijaan. Silloin hän voi joutua sotimaan eteläiselle rintamalle, hyökkäämään kohti Hersonia, eli kaupunkia, jossa hänen äitinsä ja muu perheensä asuu.

”Jos hänet kutsutaan, hän tietenkin menee”, Jelena sanoo. ”Paljon parempi, että hän on Ukrainan armeijassa kuin Venäjän.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat