Kansan­äänestysten lavastaminen vaatii Venäjältä luovuutta ja ripauksen todellisuus­vaikutelmaa

Krimin asukkaista 96,77 prosenttia halusi väitetysti osaksi Venäjää. Demokratiaksi verhotuilla näytelmillä on pitkät perinteet, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Mykkänen.

23.9. 19:13 | Päivitetty 23.9. 19:43

Taas on edessä yksi vaaliviikonloppu. Italiassa järjestetään parlamenttivaalit ja Ukrainassa peräti neljä ”kansanäänestystä”, joissa Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueet ”päättävät”, haluavatko ne liittyä Venäjään.

Italiassa kyseessä ovat vapaat vaalit, kun taas Ukrainassa järjestetään Venäjän ohjaama teatteri, jolla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa ja jonka suunniteltu lopputulos tiedetään.

On oletettavaa, että venäläisen vaaliteatterin lavastuksiin kuuluu joitakin äänestyspaikkoja, joihin tulee joitakin ihmisiä, joiden mielestä Ukrainaan hyökänneeseen Venäjään liittyminen on hyvä ajatus.

Ei olisi ihme, jos Moskovasta saapuisi paikalle muutama lavastetiimi, joilla on juuri oikeanlaista tietotaitoa ja visuaalista luovuutta synnyttää vaikutelma aidosta vaalitapahtumasta.

Vaalilautakunnan jäsen ripusti julistetta ”kansanäänestyksen” äänestyspaikalle Donetskissa torstaina.

Myös Krimillä sijaitsevassa Sevastopolissa oli mahdollisuus etä-äänestää ”kansanäänestyksessä” perjantaina. Läpinäkyvässä vaaliuurnassa näkyy kyllä-ääniä.

Ukrainan maaperällä pidettävät ”kansanäänestykset” on polkaistu käyntiin hätäisesti, vaikka niistä on puhuttu jo jonkin aikaa. ”Äänestysten” aikataulu vahvistettiin vasta tämän viikon tiistaina ja kuin taikaiskusta ne käynnistyivät jo perjantaina ja ”äänestysaikaa” on ensi tiistaihin saakka.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin ajatuksena on, että kun ”kansanäänestykset” on järjestetty, Donetsk, Luhansk, Herson ja Zaporižžja ovat virallisesti osa Venäjää ja niihin hyökkääminen on hirvittävä teko ihmisyyttä, oikeudentajua ja vapautettujen ihmisten tahtoa vastaan.

Demokratia­sumutuksen lisäksi absurdiin näytelmään sotketaan kansainvälisen oikeuden käsitteitä ja ydinaseiden kalistelua.

Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka äänesti maansa parlamenttivaaleissa marraskuussa 2019.

Demokratiaksi verhotuilla näytelmillä on tietenkin pitkät perinteet. Jopa itseään perustuslaissaan ”kansan demokraattiseksi diktatuuriksi” kutsuvassa Kiinassa järjestetään vaaleja. Maan kansankongressiksi kutsuttavassa parlamentissa istuu kommunistisen puolueen – joka ei ole kommunistinen – lisäksi kahdeksan niin sanottua demokraattista puoluetta.

Liberiassa vuonna 1927 pidetyt presidentinvaalit saattavat olla historian suurin vaalihuijaus. Niissä istuva presidentti Charles D. B. King korjasi mahtavan 96,39 prosentin äänisaaliin. Hän sai yli 15-kertaisesti ääniä verrattuna äänioikeutettujen määrään. Äänestysvilkkauden on laskettu olleen noin 1 660 prosenttia.

Joskus epädemokraattisten vallanpitäjien ote vallasta on sen verran hutera, että kansalle pitää tarjota aidon tuntuiset valtakunnalliset vaalit ja vaalitulos pitää väärentää huolella ja uskottavuutta muistuttavalla tavalla.

Esimerkiksi Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka ei saa koskaan yli 90 prosenttia äänistä, vaan hänen ”voittonsa” ovat pyörineet vuonna 2001 alkaneesta huijauskierteestä lähtien haarukassa 77,39–84,44.

Nainen pudotti äänestyslipun Kurahovkan kerhohuoneen edustalla Donetskin länsipuolella ”kansanäänestyksessä” toukokuussa 2014.

Venäjällä oli 1990-luvulla aitoa pyrkimystä demokratiaksi, mutta Putinin alati pidenneellä valtakaudella kehitys on käynyt askel askeleelta irvokkaammaksi.

Moni venäläinen muistaa, kuinka vuoden 2011 duumanvaaleissa Rostovin alueella puolueet näyttivät yhdessä vaiheessa ääntenlaskentaa olevan korjaamassa yhteisesti runsaat 146 prosenttia äänistä: voittajaksi oli toki valikoitumassa Putinin valtapuolue Yhtenäinen Venäjä.

Venäjän keskusvaali­lautakunnan entisen johtajan Vladimir Tšurovin mukaan Rostovin väärin raportoitu vaalitulos oli ulkomaisten voimien junailema sabotaasi, jolla pyrittiin mustamaalaamaan Venäjän demokratiaa. Hän uhkasi vuonna 2014 nostaa syytteet sellaisia vastaan, jotka julkeavat ottaa tapauksen vielä esille.

Tänä viikonloppuna jossain päin Venäjän valtakoneistoa istunee totinen joukko virkamiehiä, sotilaita ja poliitikkoja, jotka miettivät, miten suuri osa Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan ihmisistä haluaa keksitysti Äiti-Venäjän huomaan.

Vaikeuksia tuottaa ehkä se, että ”äänestävien” alueiden asukasluvut ovat hämärän peitossa rajun sotimisen ja suurten pakolaisaaltojen vuoksi.

Vaikka perjantaina alkaneet "kansanäänestykset” käynnistyivät salamavauhdilla, Venäjä on harjoitellut vastaavia näytöksiä Ukrainan maaperällä aiemminkin. Toukokuussa 2014 Itä-Ukrainan separatistialueilla järjestettiin erilaisia äänestyksiä esimerkiksi siitä, pitäisikö Luhanskin ”kansantasavallan” julistautua itsenäiseksi valtioksi. Pitäisi, kerrottiin 96,2 prosentin äänestäneen.

Paikalla ollut HS:n toimittaja Pekka Hakala ei antanut raportissaan korkeita arvosanoja näkemälleen vaaliprosessille.

”Kansanäänestykset eivät täyttäneet edes kehnon mielipidetiedustelun kriteerejä. Äänestyspaikkoja oli auki arviolta kymmenesosa normaalista. Vaalisalaisuudesta ei ollut tietoakaan – – Donetskissa oli syytä lähinnä jännittää, malttaako vaalilautakunta odottaa äänestyksen loppuun eli kello 22:een saakka ennen tulosten julkaisemista.”

Nainen antamassa ääntään Krimin ”kansanäänestyksessä” Simferopolin kaupungissa maaliskuussa 2014.

Jo pari kuukautta aiemmin Venäjän valtaamalla Krimin niemimaalla järjestettiin maaliskuussa 2014 kansanäänestys, jossa kysyttiin ihmisten halua liittyä Venäjään. Merkittävä osa oli kyselyjen mukaan todella halukkaita, mutta mistään aidosta kansanäänestyksestä ei voinut miehitysvallan oloissa puhua.

Aitoudesta viis, Krimin kansanäänestyksen tulokset kuuluivat seuraavasti venäläisen Interfax-uutistoimiston mukaan: Kun 100 prosenttia äänistä oli laskettu, 1 233 002 Krimin äänioikeutettua oli ilmaissut halunsa liittyä Venäjän federaatioon. Se tarkoitti 96,77 prosentin tukea.

Äänestysvilkkaus oli ilmoitetusti 83,1 prosenttia. Hylättyjä äänestyslippuja oli 9 097, mikä vastasi 0,72 prosenttia kaikista äänistä.

Venäjä tuottanee käsillä olevista ”kansanäänestyksistä” yhtä tarkan kuuloisia lukuja, mutta tällä kertaa ei näytetä tavoiteltavan edes lievästi legitiimiltä vaikuttavaa vaalinäytelmää. Siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa, sillä Ukrainan sotilaat painavat armottomasti päälle ja se tapahtuu tosielämässä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat