Ilmavoimien eversti Myhailo ”Isoisä” Matjušenko haudattiin maanantaina Butšassa sotilaallisin menoin.

Isoisä ja haamupilotti

Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alussa ukrainalaiset alkoivat puhua ”haamupiloteista”, jotka puolustivat Ukrainan ilmatilaa uskaliailla taistelulennoilla. Yksi heistä tunnettiin taistelunimellä Isoisä. Nyt 61-vuotias Myhailo Matjušenko haudattiin.


5.10. 2:00 | Päivitetty 5.10. 9:15

Surusävelet täyttävät äänimaiseman. Vaskipuhaltimista kajahtaa myös Ukrainan kansallishymni.

Parikymppiset sotilaat seisovat hievahtamatta kunniavartiossa, vaikka heitä täytyy paleltaa ohuissa kesäunivormuissaan. On lokakuu, ja tuuli tunkee luihin ja ytimiin.

Hautalehdon koivuissa vihreä on häviämässä taistelun keltaiselle, ja Myhailo Matjušenko on kuollut.

Häntä tässä nyt haudataan, ukrainalaisten suurta sankaria. Läsnä on satojen surijoiden joukko ja runsaasti televisiokameroita. Matjušenkon hautajaiset ovat Ukrainan maanantaipäivän isoja uutisaiheita.

Saattoväki kävi jättämässä jäähyväiset vainajalle.

Surusävelet täyttivät äänimaiseman Butšan hautausmaalla numero 3.

Ilmavoimien eversti Matjušenko suoritti monta rohkeaa tehtävää – peräti 66 onnistunutta, saattoväki muistelee, eikä hautajaisissa sovi kysellä tarkemmin perään.

Mutta kesäkuun 26. päivänä Matjušenkon maallinen vaellus päättyi taistelulennolla Mustanmeren yllä, kun venäläiset osuivat hänen koneeseensa. Se putosi lähelle kuulua Käärmesaarta.

Matjušenkon jäänteet löydettiin vasta syyskuun 8. päivänä Bulgarian rannikkovesiltä, kertoo Butšan varapormestari Serhi Šapetko. Vainajan henkilöys varmistettiin dna-tutkimuksin.

Myhailo Matjušenko oli Butšasta kotoisin. Siksi hänet tänne Butšaan haudataan, hautausmaalle numero 3, Sankarien kujalle.

Butša tunnetaan venäläismiehittäjien tekemistä sadoista murhista sekä kidutuksista, raiskauksista ja muista raakuuksista. Ikään kuin tässä ei olisi kyllin, Butša on tänä vuonna menettänyt yli 20 poikaansa kaatuneina.

Ja nyt myös Myhailo Matjušenkon. Hänet tunnettiin taistelijanimellä Did eli Isoisä. Niin lentäjätoverit häntä kutsuivat.

”Mies vahvan tahdon ja vahvan hengen”, luonnehtii sinibarettinen sotilaspastori Heorhi Dutšuk. Hän on liikuttunut pitkäaikaisen sotilastoverinsa poismenosta eikä ole pystyä puhumaan.

”Kun olemme saavuttaneet voiton tässä sodassa, ukrainalaisten on muistettava olla kiitollisia hänen kaltaisilleen”, Dutšuk sanoo.

Leskeksi jäänyt Larysa Matjušenko puhui sotilaspastori Heorhi Dutšukin kanssa.

Surijat jonottivat pitkään päästäkseen hyvästelemään Myhailo Matjušenkon.

Myhailo Matjušenko oli Ukrainan ilmavoimien 40. taktisen prikaatin komentajatehtävissä. Joukko-osastolla on tukikohta Vasylkivissa lähellä Kiovaa. Voisikin ehkä puhua Kiovan lennostosta.

Lennostolla on ukrainalaisten silmissä legendaarinen hohde. Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alussa ukrainalaiset puhuivat ”haamupiloteista”, jotka puolustivat Ukrainan ilmatilaa uskaliailla taistelulennoilla venäläisten ylivoimaa vastaan.

Sana ”haamupilotti” tuli siitä, että lentäjät ovat tuntemattomia ja ilmestyvät taivaalle ikään kuin tyhjästä.

Myhailo Matjušenkokin vaikutti taustalla. Hän koulutti ”haamupilotteja” ja oli samalla yksi heistä.

Venäjä ei ole saavuttanut ilmaherruutta Ukrainan yllä. Se on ilmatorjunnan mutta tietysti myös lentäjien ansiota.

Eversti Myhailo Matjušenkon tuhkauurna verhottiin Ukrainan lippuun.

Sotilastoveri heitti hautaan viimeisen tervehdyksen.

Ukrainan ilmavoimien hävittäjä teki ylilentoja kunnianosoituksena vainajalle.

Välillä hautajaispuheet peittyvät hävittäjäkoneen ääneen. Ukrainan ilmavoimien Suhoi Su-27 jylisee Butšan hautausmaan yli, kaartaa sitten kauas ja palaa taas muutaman minuutin kuluttua osoittamaan kunniaa vainajalle.

Hautajaisseremonia kestää kaksi tuntia. Surijoiden virta ei ota ehtyäkseen. Sadat laskevat kukkia tuhkauurnan viereen katafalkille. Kunniavartion nuorilla sotilailla on täysi työ siirtää niitä pois, jotta uusia mahtuisi tilalle.

Leskeksi jäänyt Larysa Matjušenko ottaa vastaan surunvalitteluja tuhkauurnan vieressä. Hän sanoo, että miesvainaa oli Venäjän hyökkäyksen alettua järkähtämätön. Hän halusi reservistä takaisin palvelukseen.

”Sodassa vanhojen on taisteltava, nuorten on nostettava maa”, Larysa Matjušenko kertoo miehensä sanoneen.

Leskirouva Larysa Matjušenko.

”Haamupilottien Isoisä” otti tietoisen riskin lentämällä itsekin. Hän on osoitus siitä uhrimielestä, jolla ukrainalaiset ovat kotimaataan puolustaneet.

Tuima viima ei hellitä Butšan hautausmaalla. Myhailo Matjušenkon uurna lasketaan hautaan. Pappi heittää kourallisen maata, sitten omaiset.

Haudankaivajat ryhtyvät lapioimaan hautaa umpeen. Vieressä nuori poika Nazar Javorskyi, Matjušenkon lapsenlapsi, katsoo hautaa lasittuneesti.

Vainajan lapsenlapsi Nazar Javorskyi.

Myhailo Matjušenkon viimeisen leposijan lähettyvillä on koko joukko muitakin sankarivainajia, enimmäkseen kolmekymppisinä kaatuneita.

Hautakivissä on vainajien kuvat. Yhdellä haudoista isä ja äiti itkevät poikaansa, jolla on niin nauravat silmät.

Venäjän hyökkäyssodassa kaatuneiden ukrainalaissotilaiden hautoja Butšan hautausmaalla numero 3.

Osa sotilaiden kunniakujaa eversti Myhailo Matjušenkon hautajaisissa.

Täsmennys 5.10. kello 9.15. Muokattu ukrainalaisten henkilönnimien kirjoitusasua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat